Heinäkuussa tapahtunutta osa 1

Kauhia hoppu koko ajan ja jatkuvasti, tätäkin tekstiä rustattu sen seittemään kertaan...

Heinäkuun ekalla viikolla naapurin rouvan äiti toiselta puolelta Suomea on ollut visiitillä. Hänellä on schipperke, joka on tähän asti kiinnostanut mun partaisiani kovasti. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kaikki kolme olivat vapaana eikä kukaan käynyt toistaan tervehtimässä. Taimille ei tarvinnut sanoa asiasta mitään, Piirulle pari kertaa lausuin matalalla äänellä "koti" ja niin vaan pysyi pihassa, vaikka kovasti tuijotti pensasaidan läpi.

  

Mäntsälässä käytiin 9.7. kokoonpanolla kaksi naista, yksi vauva ja kaksi snautseria. Ajeltiin Tolosen Nean luo, joka viimeksi teki Armi-snautserista tosi nätin ja tyttömäisen. Runkoturkin ja jonkin verran muutakin olin toki itse nyppinyt. Vauva nukkui sinne ja takaisin ja oli hereillä vain kohteessa. Koirat olivat käytännössä hiljaa koko reissun, vaikka Armilla on ollut pitkä perinne viihdyttää muita matkustajia ooppera-aarioilla. Jälkikäteen olen antanut itselleni kertoa, että siirtyminen kevythäkkiin on lopettanut aariat - toivottavasti tämä tilanne myös säilyy!

Reissu oli koko lailla ikimuistoinen, trimmaukset hoituivat siinä sivussa. Jätettyämme koirat Nean hoiviin tarkoituksemme oli tutustua Mäntsälän keskustan tarjontaan. Heikosti kävi. Opimme, että kahvila Ella ja Aleksi 

(kuvassa, huomaa nimi) oli suljettu toistaiseksi, käymisen arvoinen kiva piha on osoitteessa Vuolteenmäentie 7 (mutta sinne emme uskaltautuneet kun emme tienneet kuka siellä asuu ja osanneeko odottaa meitä, mutta tahattomasti ajoimme siitä kuitenkin kahteen kertaan ohi), Sokoksen edessä vanhan vaatekaupan takana on uusi sisustuskauppa (ei löydetty kuin S-Market ja se vanha vaatekauppa), Citymarketiin saa mennä vain polkupyörällä (autoille ei ollut parkkipaikkoja), paikalliselle huoltoasemalle on ajokielto ja toisella puolella pihaa myös pysäköintikielto, samaisen huoltoaseman vessaan pääsee suoraan pihalta sivuovesta eikä olis tarttenu tehdä kunniakierrosta ensin autolla pihassa ja sitten kävellen pihassa ja myymälässä, huoltoaseman juustosämpylä on nimensä mukainen (sämpylä, voi, juusto), palvelu oli ystävällistä ja neljästä ostoksesta veloitettiin vain kolme. Retkipäivämme oli yksi niistä harvoista aurinkoisista päivistä ja auton ilmastointi oli tietenkin rikki. Mutta kivaa oli, uusiksi ihan koska vaan karvoihin ja kalenteriin sopii!

12.7. vietimme koko perheen juhlaa (meillä osuu heinäkuulle kolmet synttärit ja kahdet nimipäivät, jokaiselle perheenjäsenelle joku juhlan aihe) eli koirat viettivät ison osan päivästään kodinhoitohuoneessa. Lenkillä käytiin aamupäivällä ja illalla lyhyesti. Piirun piti purkaa turhautumistaan, iltahepuliin ei meidän tontti riittänyt, piti karauttaa naapuriin ja juosta siellä!

13.7: Taimistoa ei enää hihnalenkit kiinnosta, se ilmaisee mielipiteensä jo kotona. Tehtiin kuitenkin Kokkosen lenkki. Taimia piti melkeinpä vetää perässä ja vähän väliä se pyrki ojaan kulkemaan. 

Otoksia aktiiviliikkujasta:

Tiellä kulki kaksi pulua. Niitä ei kiinnostanut pätkääkään, että me lähestyttiin, esiintyivät kuin maanomistajat. Jonkun matkaa jouduttiin kulkemaan parin metrin päässä, kun ei ohikaan päästy. Piiruskin hallitsi ja hillitsi itsensä kyllä todella hyvin, vaikka sanallisesti pitikin muistuttaa, missä sen paikka hihnalenkillä on. Siinä se mun oikealla puolellani tepasteli tyyliin jos toiseenkin, mutta vasta sitten, kun pulut päättivät antaa tietä ja lennähtivät viereiselle pellolle, Piiruskin loikkasi perään ja hihna kiristyi. Piiru istahti tien reunaan ja katsoi kaihoisasti kallo kallellaan pulujen kaartamista ja laskeutumista pellolle.

Illalla kasteltiin miehen kanssa kasvimaata (juu-u, tänä kesänä on pari kertaa pitänyt kastellakin, lähinnä muovin alla kurkkuja ja kurpitsoita), kun Piiruskin katosi. Mies kutsui pari kertaa ja snautseri juoksi terassilta takapihalle pitkää laukkaa koko pihan läpi ja valtavalla loikalla ojan yli suoraan metsään - eikä siis lähellekään kasvimaata! Nauraa hekotin niin, että kastelukannu piti laskea maahan.

Herkkä hetki:

16.7: Siivosin Taimistoa pikkasen, siitä tuli taas käpylehmä. Välisiivouksessa siivosin pään, kaulan, vatsan, kainalot ja tassut. Niinpä siitä tulee kropastaan pullea ja raajat on ku puutikut. Toooosi nätti joo.

Piiruskin osaa avata terassin oven, jos se ei ole tietyllä tavalla kiinni. Niinpä se usein istuskelee itsekseen terassilla. Naapurit menivät kävellen ohi ja Piiruskin singahti haukkuen heitä kohti. Hihkaisin sisältä Piirun nimen ja vihelsin ja kas, koiruus kääntyi takaisin ja tuli lujaa luo - ihme!

17.7: Vein Taimiston viikonloppuhoitoon työkaverille Myllykoskelle ja Piiruskinin miehen työkaverille Valkealaan. Yhdeksän aikoihin työkaveri soitti, koska ruoka oli tarjolla mutta Taimi ei syönyt. Toistan: Taimi ei syönyt. Siis Taimisto, alati ahne röyhkeä ruokavaras, istui vaan ja katsoi ruokaa ja työkaveria. Mietin hetken ja sitten välähti: ei ollut lupaa syödä eli ei ollut sanottu ole hyvä! Hyvät tavat kunniaan, ainakin vieraisilla, tuumasi Taimi. Kotonahan se pyrkii ottamaan varaslähdön ja livahtamaan ruoan kimppuun ennen aikojaan.

Utelias lenkkikaverini, joka usein uuvahtaa uneen kesken retken: