torstai 20. huhtikuuta 2017

Maaliskuun treenitaulukko

Luonnos-osastoon unohtunut maaliskuu!

5.3. Käpälämäki beeceet
Paikkaistuminen = x3 ja kaikki meni tosi hyvin! Etenkin toinen paikkaistuminen oli hyvä: koira selvästi hämmentyi, kun evln koirat kutsuttiin ohjaajiensa luokse ja mä seisoinkin ohjaajien kanssa rivissä enkä koirani vieressä tukena kuten tähän asti. Ilme oli hämmentynyt ja ranteet heilui, mutta tassut ei noussu ja koira pysyi istumassa! Naks kielellä, jättökäskynä istu, pitää tehdä kaukoihin joku muu vihje.

6.3. Hulda kotipiha

Merkin kierto = satunnaisesti onnistui pelkällä sanalla!

Olohuoneessa
Piiru = seuraaminen = askel pari eteen ja taakse, muistutus dobo-tyynyllä, jonka jälkeen kauniitakin peruutuksia, mutta kun tyynyllä palkkaan seisomisesta, koira tarjoaa peruutuksen loppuasennoksi seisomista. Tyyny sikseen, peru+viereen ja tarvittaessa käsimerkkikin, koira hämmentyi, mutta pääsin palkkaamaan ja oli pari tosi hyvääkin - stressaava juttu!


Hulda = intopiukeena dobo-tyynyyn, Piirun jäljiltä jäi pari namia, tehtiin "takaa"


9.3. Koiraklubi

Nouto = pelkkiä nostoja, tosin aloin ohjata perusasentoon kun tulin ajatelleeksi, että opetanko tuomaan seisoen eteen, iloinen otus!

Keinu = alkuun jännitti, toistojen myötä sain vähän rennommaksi

Ruutu = juoksutusta namilätkälle takarajalle, jostain syystä alkoi ennakoida seisomista suht keskelle ruutua. Sinänsä olen tyytyväinen, mutta ennakoinnissa vauhti selvästi hidastuu eli ennakoinnin näkee tuomarikin

Keinu = ei niin hyviä


Takaakiertoja = yksi hyppysiiveke, kierto+hyppy, lähetyksiä molemmilta puolilta


14.3. Eteinen

Hulda = kuivalla hiivaleivällä oikein kauniita perusasentoja!

Piiru = Huldan treenatessa Piiruskin teki vieressä paikkaistumisen


Illalla olohuoneessa

Mäyrä = perusasennosta toiseen yksi miniaskel oikealle kääntyen

Piiru = vieressä paikkaistuminen, ei kestänyt mäyrän isompaa kehumista ja nähdessään mäyrän syövän nameja se nieleskeli kuuluvasti, alkoi ihan naurattaa ja toisaalta säälittääkin.


17.3. Käpälämäki agi

Fyysisesti ja henkisesti kevyt ja iloinen koira, kesti yllättävän monta toistoa radalla esteillä 12-15, kerran mä osasin jopa ohjata koko pätkän ja pari kertaa meni ketuiksi koska olin etuajassa ohjauksessani - montakohan vuotta sitten olen ollut ohjauksessani aivan liian ajoissa?

Keinua erikseen

Toko

Seuraamisen täyskäännöksiä, kaikki jäävät kertaalleen ja useampi maahanmeno, koska ne onnistui tosi pitkästä aikaa heti ekalla!

19.3. Käpälämäki beeceet

Merkin kierto = tiivistämistä ja yksi liikkeenomainen ok

Hyppy = pari liikkeenomaista, muuten jees mutta vinot perusasennot - krääh!

Kaukot = kuiskasin "valmis kauko", nätit maahanmenot, kokonaisuus oikein nätti, kauempaa maahanmenot vaatii käsimerkin, jotta tekniikka pysyy, mutta onneksi se on sallittua.

Paikkaistuminen = 1) Piiru hallin laidalla mun vieressä ja evln koira teki kiertonoutohyppyhässäkkää, 2) olin lähellä ja vieressä toinen koira käskettiin maahan 3) vieruskaveri käskettiin maahan ja vapautettiin pallopalkalle. Häiriöissä toimii ja tuttujen koirien kanssa toimii, vielä pitäis saada paikkaistuminen aktiivisemmaksi istumiseksi ja tylsiä treenejä missä ei tapahdu mitään eli koira ehtii miettiä päässään syntyjä syviä ja ehkä päättää tehdä jotakin eli virheen. Piiruskin siis istuu kivasti paikallaan jos vaan on jotain seurattavaa, jotenkin pitäisi saada ryhmätreenejä, joissa ei tapahdu mitään.


23.3. Koiraklubi
Kaukot = vihjesana "kauko" "valmis"-sanan tilalla, yksi koemainen ylipitkä sarja kuudesta metristä, kohtuullinen kokonaisuus, yksi m-i-vaihto vaati tuplakäskyn, kahdessa vaihdossa liikutti takatassuja


Keinu = ekalla juoksee iloisesti, seuraavilla jännittää, useita toistoja, ekalla varmaan luulee puomiksi


Ruutu = useampi toisto suoraan namilätkälle ja sieltä kutsuin hakemaan lentävän namin. Viimeisenä yksi koemainen oli muuten jees, mutta saisihan se lujempaa sinne ruutuun juosta ja seisahtua napakammin


Keinu = taas se eka oli nopein, häntä pystyssä tehtiin


Merkin kierto = sitä iänikuista tiivistämistä aina vaan, mitäs itte opetin aluksi väärin


Aita = agin takaakierto, kahdella hypyllä, kunhan ohjaus toimii niin koira ei sanasta välitä, mutta mä haluan silti opettaa koiralle takaakiertoon oman sanan ja tarvitsen sitä itse enemmän kuin koira


Seuraaminen = täyskäännöksiä, koira näytti peilissä iloiselta, mutta tuntui kivireeltä!


24.3. Käpälämäki agi

Ekalla radalla koira loikki, kiihdytti, kiihtyi. Palkkasin ja kehuin paljon, vaikka vetikin mutkat suoriksi ja pitkiksi, koska tykkäsin asenteesta. Kun laitoin koiran toisen kerran lähtöön ekan esteen taakse, se katseli muualle ja haukotteli, vauhtina reipas jolkottelu. Mitä hittoa siinä oikein tapahtui? Minkä se koki moitteeksi ja otti itseensä?

Putki-puomi-erotteluakin oli ja mua huvitti, kun kouluttaja sanoi, että "Piiru selvästi osaa tän". Joopa. Oli kolmas kerta ikinä kun tehtiin tota erottelua eikä tehnyt yhtään virhettä. Keinu oli jännittävä. Rengas tuotti vaikeuksia, sen suorittaminen on tosi vaihtelevaa ja ailahtelevaa, käskysanaksi valikoitui lopulta rrrrrrr! Tähän asti ollut hyppää.


28.3. Käpälämäki möllitoko, tästä oma postaus täällä klik! 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Neiti Mäyrä

Mäyrästä tuli tänään neiti eli sillä alkoi juoksut. Ikää on 8,5kk. Käytöksen perusteella ollaan osattu varautua, kahdet pöksyt (kääsnan peruja) valmiina kaapissa. Jää nähtäväksi mitä mieltä amisparta itse housuistaan on.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Tokomöllit Kouvola 28.3.2017

Tuli ilmoittauduttua möllitokoon. Masi-veljen piti myös tulla, mutta emäntänsä terveydentila ei sitten kisapäivänä antanutkaan myöten. Harmitti isosti, ettei tavattukaan ja olisihan se ollut aivan mahtava paikkaistumistreeni, jos sisarukset olisivat olleet samassa rivissä!

Mutta me mentiin edustamaan rotua. Meillähän on Piirun kanssa lusittuna kolmen kuukauden virallinen kilpailutauko, joka me saatiin marraskuun virallisessa tokokokeessa Kouvolassa. Mulla oli silloin huonot fibat edellisillasta lähtien ja koepäivänä koira oli levoton, mulla ei ollut koejärjestäjänä tarpeeksi aikaa ennen omaa vuoroa keskittyä toisiimme ja syystä äks Piiru päätti mennä pyytämään toista itselleen ennalta vierasta koiraa leikkimään kesken paikkaistumisen. Nykysäännöillä siitä saa automaattisesti kolmen kuukauden kilpailutauon ja koe päättyy siihen. V***tti ja itketti ja kaikkea. Ainoa hyvä puoli tuossa oli, että se tuli marraskuussa eli kauden viimeisessä kisassa eikä oltu seuraavaan kolmeen kuukauteen mihinkään kokeeseen menossakaan.


Harjoiteltu ollaan, paitsi niitä haudanvakavia hiljaisia paikkaistumisia, missä ei todellakaan tapahdu mitään. Mulla on sellainen kutina, että ne on tässä se ongelma, koska kaikenlaista häiriötä on treeneissä ollut ja hurtta pysyy hyvin. Etutassujaan se saattaa nostella ja päätään käännellä, mutta siinä se. Jännitti silti mennä epäviralliseenkin tokoon.

Heti kun olin saanut ilmoittauduttua paikan päällä tähän mölliin, multa kysyttiin aionko osallistua viralliseen kokeeseen ensi kuussa. Vastasin ehkä, jolloin kysyjä nauroi ja sanoi, että se seuraava kilpailukielto on sitten puoli vuotta. Sanoin, että asia ahdistaa mua enkä kaipaa yhtään vitsailua. "Pientä v*ttuilua vaan!" se sanoi ja nauroi lisää. Mä sanoin, että en tässä asiassa kestä sitä yhtään, koska olen äärimmäisen pettynyt. Käänsin selkäni, kun huomasin pidätteleväni itkua. Yllätyin reaktioni vahvuudesta, mutta ilmeisesti jännitin paikkaistumista jopa möllitokossa enemmän kuin miltä tuntui.

Voi hyvänen aika sentään miten kamalaa siellä kehässä lopulta paikkaistumisen aikana oli! Ennen kehää Piiruskin oli kovin kiinnostunut muista ihmisistä ja koirista ja pyrki löytämään itselleen nelijalkaisen leikkikaverin. Tuomarin moikkaamisen kautta kehään. Siinä kun liikkuri jutteli, Piiru aivasti, nousi seisomaan ja ravisti itseään - yritti auttaa mua rauhoittamalla. No eihän se auttanut, kun istua piti eikä seistä. Otin koiran uudestaan perusasentoon, naksautin kielellä ja laitoin käden nyrkkiin, koira kosketti kuonolla ja katsoi silmiin, ihan kuin ollaan harjoiteltukin. Sanoin istu. Puoliakaan en kuullut liikkurin jutuista. Kun käskettiin jättää koirat, odotin että Piiru katsoisi mua (oli jo ehtinyt kääntää katseensa musta pois), katsoin Piirua silmiin ja sanoin vahvasti "istu!" ja lähdin. Matka oli pitkä ja hirvitti kääntyä kohti koiraa ja nähdä missä se on ja mitä tekemässä. Rivissähän se istui, mutta heti alkuun naapurihallista koiran takavasemmalta kuului kovaa haukkua ja Piiruskin venytti joutsenkaulaansa. Käänsi onneksi katseensa taas minuun. Jossain vaiheessa vähän liikutteli ranteitaan (näihin pitää treeneissä puuttua tarkemmin). 
Mun sydänparkani hakkasi niin! Kun siirryttiin koirien taakse, Piiruskin oli äärettömän kiinnostunut viereisen koiran sille vieraasta ohjaajasta, nyt joutsenkaula venytti ylöspäin enkä ole varma osuivatko etutassujen pohjat kokonaan maahan. Pysyi kumminkin ja tahallani odotin, että muut koirat oli vapautettu ja palkattu, ennen kuin vapautin ja palkkasin omani.

Yksilöliikkeissä tehtiin perussuoritus, vaikka osaa liikkeistä ei olla oikeastaan edes harjoiteltu. Noudossa ja hypyssä kaikki muuten jees, mutta molemmissa vinot lopun perusasennot ja hypyssä se katselee aina maisemia sen lyhyen ajan, kun mä otan kaikki 12 askelta (juu, lasken askeleet ja tiedän asemoida itseni hyppyesteen reunaan, jotta koira varmemmin hyppää eikä kierrä estettä). Tähän pitäisi kans keksiä joku kikka kolmonen!

Jäävistä oli seisominen ja istuminen, seisomisessa ne tutut pari valuttavaaa lyhyttä askelta ja istumisessa jäi seisomaan, vaikka liikkeestä istuminen on meidän varmimpia liikkeitä! En tiedä mitä tapahtui, veikkaan virhettä käskytyksessä.

Ruutu oli mielenkiintoinen. Yksi tötsä oli siinä, johon mä olisin halunnut itseni ja koirani asettaa, joten oltiin selvästi ruudun oikealla reunalla. Sanoin siinä perusasentoon asettautuessamme kovaan ääneen, että "yritetään mennä ruutuun seisomisen kautta". Vihjesanoina tuo seisomisen (kautta). Koira lähti ekalla käskyllä, mutta bongasi roskan ja menikin katsomaan sitä. Kun mietin eri toimintavaihtoehtoja mitä tehdä, en tehnyt mitään ja olin hiljaa, kunnes koira lopetti haistamisen ja jäi seisomaan paikalleen. Koira seisoi nenä minua ja häntä ruutua kohti eli täysin väärinpäin! Koskaan olla tuommoista tilannetta harjoiteltu, mutta nyt vaan toistin liikkeellelähtökäskyn, jolloin koira kääntyi 180 astetta ja jolkotti yllättävän reippaasti keskelle ruutua. Mulle tuli kiire käskyttää seisomaan ja käskytykseni oli turhankin kovaa ja voimakasta. Koira seisoi nätisti poikittain ruudussa, mutta ei mennyt kokonaan maahan kuin vasta toisella käskyllä. Silloinkin kävi lähes kyljelleen takatassujen pohjat samalla puolella koiraa. Siirryin viereen ja annoin napakan istumaannousukäskyn ja nousihan se. Tää sähelllys antaa uskoa, että ei se ruutuun juoksuttaminen taidakaan olla ollut ihan turhaa, jos noin hienosti koira osaa lähteä käskyllä ruutuun, vaikka ruutu on täysin vastakkaisessa suunnassa kuin koskaan ennen! Mutta noi maahanmenot kaukana musta, ne on ongelma sekä kaukoissa että ruudussa. Harmi, kun ruudussa ei saa käyttää käsimerkkiä maahanmenon apuna.


Mitäs muita liikkeitä siellä nyt olikaan, luoksetulo ok paitsi ehkä himpun verran vino lopun perusasento, seuraaminen jees paitsi peruuttaminen oli valtava loikka taaksepäin (tuli ihme kyllä siitä itse nopeasti perusasentoon että oli helppo jatkaa), juoksuseuraaminen paremmin kuin odotin koska ei olla taidettu tän vuoden puolella edes treenata sitä ja itse huomasin heti seuraamisen alussa, että kuljen hitaammin kuin treeneissä, joten seuraavan käännöksen jälkeen lisäsin vauhtia, jolloin seuraaminen tuntui heti paremmalta.

Joo, merkin kierto. Mä luin liikkurin käsiliikettä kierron suoritussuunnasta täysin väärin ja kun sain koiran perusasentoon ja nostin katseeni, ei tötsää ollutkaan yhtään missään! Hämmennyin ja aloin etsiä tötsää. Kun löysin sen, levitin vaistomaisesti käteni (mä puhun niin paljon käsilläni muutenkin) ja tuomari tulkitsi sen niin, että mä osoitin kädelläni koiralle tötsän suunnan. No enhän mä niin tehnyt, mutta nolla silti. Mulle hienoa ja pisteitä tärkeämpää oli se, että koira ei tästä mun sähläyksestä johtuen ollut etsinyt kierrettävää tötsää valmiiksi, mutta lähti silti liikkeelle ekalla käskyllä ja selvästi etsi mennessään, että mitäs tässä nyt pitäisi kiertää. Kun löysi oikean tötsän, se rentoutui ja kierrettyään juoksi hienosti takaisin mun viereen. Mä olin niin tyytyväinen, kun koira luotti siihen, että kun mä annoin kiertokäskyn, siellä jossain on jotakin kierrettävää, vaikka alussa ei sitä hoksannutkaan. Ja sitten alkoi tuomarin ja liikkurin (hyvää tarkoittava!) pajatus siitä, että mä nollasin käsiliikkeilläni koko liikkeen. Eipä tuo haittaa, koiralla on vahva pohja tässä liikkeessä - ja ollaan sitä treenattukin!

Päälle pieni lenkki ja sitten kotiin, tuliaisina hyvä mieli ja selviytymisen tunne. Pitäisi treenata useamman kerran viikossa, että ehtisi tehdä niitäkin liikkeitä, mitkä kuvittelen että me osataan. Saattaisin saada aikaan niihinkin jotain uusia vääriä tapoja suorittaa ne :)

Näyttelyreissu Lahteen (25.3.17)

Tuli käytyä Lahdessa näyttelyssä. Mulla ei ollut omia koiria mukana, lähdin matkaseuraksi ja ketyksi ystävälle, joka oli ilmoittanut kaksi snautseria, Armin ja Raunin. Mua tultiin hakemaan kotoa aamuysiltä ja hyppäsin kyytiin. Ystäväni asuu suht lähellä ja jo matkalla meille poliisi oli pysäyttänyt hänet puhaltamaan ja huomauttanut, että yksi ajovaloista ei pala. Pidimme sitä varoituksena, että ajakaa kiltisti ja varokaa tolppakameroita.

Matka sujui hyvin Kouvolasta Kausalaan asti, jossa liikenneympyrässä kuului lyhyesti fläpättävä ääni (kuin olisi ollut kuiva puunlehti jossain tuulettimessa) ja heti perään syttyi punainen akkuvalo. Ajoimme lähellä olevalle huoltoasemalle, mä soitin kotiin miehelleni ja ystävä veljelleen. Mies antoi välittömästi diagnoosin, joka osoittautui oikeaksi: laturin hihna meni poikki. Koska emme osanneet korjata sitä Niksi-Pirkka-tyyliin sukkahousuilla (sukkahousuja olis kyllä ollu), piti keksiä jotain muuta.

Kuviosta tuli tällainen:
- mun naapurin mies haki meiltä auton ja ajoi sen meille Kausalaan
- mun mies lappasi taaperolle aamupalapuuron vauhdilla suuhun, pakkasi lapset autoon ja haki naapurin miehen Kausalasta
- me siirrettiin itsemme, tavarat ja koirat ystävän autosta meidän autoon ja huristettiin Lahteen (vasta lähdettyämme huoltoasemalta tajusin tarkastaa onko meillä riittävästi menovettä, onneksi oli ja vältyttiin yhdeltä varikkopysähdykseltä)
- ystävä soitti kummipoikansa isälle, joka sanoi, että hän käy ostamassa uuden hihnan ja että on helpompaa vaihtaa hihna siinä huoltoaseman parkkipaikalla kuin hinata autoa niin pitkä matka.


Pääsimme Lahteen enemmittä kommelluksitta ja raijasimme itsemme, tavarat ja koirat messuhalliin - tietysti kehä oli siellä takimmaisessa nurkassa. Kun saimme leirin rakennettua ja istuimme hengähtämään, ei ollutkaan enää kiire minnekään, koska tuomari=kehä oli reilusti myöhässä. Järjestyksenvalvojat tulivat antamaan meille tekemistä: "tää on meidän virhe, me ollaan teipattu nää alueet väärin, mutta tässä ei oikeestaan sais olla häkkejä ja tavaroita". Jaahas. Pylly ylös tuolista ja siirtämään leiriä.

Mun oli tarkoitus käydä morjenstamassa Raappavuoren Iltavirkkua omistajineen, mutta se ei onnistunut. En halunnut häiritä ennen kehää ja he olivatkin lähteneet heti kehävisiitin jälkeen pois. Turhaan häiriköin Iltavirkun esittänyttä naista, kun luulin emännän itsensä olleen kehässä. Kuvan sain kuitenkin napattua:

Armilla ei ollut paras päivä tänään, mutta Rauni oli ROP-pentu ja sai oikein hienon arvostelun!



Ostoksilla kävin sen verran, että tilasin mäyrälle uuden 5 metrin liinan hukattavaksi metsään. Leiri kasaan ja siirsimme itsemme, tavarat ja koirat messuhallista autoon. Kun lähdimme Lahdesta, ystävä soitti hihnanvaihtajalle ja ajoimme taas Kausalaan huoltoasemalle. Olimme perillä ennen korjaajaa, joten siirsimme koirat ja ystävän tavarat valmiiksi meidän autosta ystävän autoon. Koska korjaajan perheen naisväki oli harrastamassa, hänen mukanaan tuli myös ystäväni pikkuinen kummipoika. Kylmässä tuulisessa säässä tuli tuomio: laturin hihnaa ei voi vaihtaa yläkautta, vaan auto pitää saada nostettua ylös, alakautta vaihto on helppo ja nopea. Mikäs siinä sitten, ystävä soitti vakuutusyhtiöön, josta lähetettiin hinausauto paikalle. Koska maailmassa on myös hyviä ihmisiä, korjaaja tunsi läheltä korjaajan, jolla on pieni paja ja he päättivät yhdessä vaihtaa hihnan tuolla pajalla.

Kuvio jatkui näin:
- koirat ja tavarat takaisin ystävän autosta meidän autoon
- korjaaja ajoi hinausauton edellä ystävänsä pajalle
- me laitettiin meidän taaperon turvaistuimeen ystävän kummipoika
- kun saatiin kummipoika kotiinsa (äiti oli jo kotona, ei jätetty heitteille), ystävä tajusi, että kotiavain tuli annettua hinausautonkuljettajalle samassa nipussa kuin autonkin avain
- vara-avain löytyi läheltä ja päästiin lopulta ystävän kotiin asti, jossa otettiin tavarat ja koirat autosta ja vietiin ne sisään

- lopulta minäkin pääsin kotiin, kello oli 18:30. Puolen päivän reissu Lahteen oli tehty :)

Ystävä ei päässyt ihan vielä sohvalle lepuuttamaan, sillä kaiken kotiutumistouhun päätteeksi soi puhelin ja korjaaja oli ajamassa taas toimivaa autoa ystävälle, joka sitten ajoi autollaan korjaajan takaisin pajalle ja sieltä tietysti vielä kotiin. Huh huh!

Masi-veljen emäntä ystävällisesti muistutti, että puolen päivän Lahden reissuilla on tapana venyä, kuten lonkkakuvauksissakin kävi (jätettiin takit ja eväät autoon parkkipaikalle, että olisi helpompaa kulkea kahden nukutettavan/nukutetun koiran kanssa, lyhyt matkahan siitä on ja juu, suunnitelma olis ollu oikein toimiva, jos auton avaimet eivät olisi mystisesti kadonneet, ikävää oli katsoa auton etupenkille, jossa oli lämmintä päällepantavaa ja vatsalle täytettä. Kasvattajan kyydillä sinne ja takaisin, juna toi autolle avaimet Kotkasta. Oli sekin menoa!).

Että miettikää nyt hyvät ihmiset tarkkaan, että pyydättekö mua reissuun mukaan tai sovitaanko kimppakyyti, jos suuntana on Lahti.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Metsällä osa 2

Joo. Päiväunet vai lyhyt happihyppely takametsässä? Vähän siellä satelee ja tuulee, näköjään menee pari palloa pitkin pihaa ja toinen tielle, joku pahvilaatikkokin lilluu etupihan vesilammikossa, linnuillekin vois laittaa lisää ruokaa. No, jos kerran olen menossa ulos, niin otan sit koirat mukaan.

Piiruskin oli vapaana, mäyrä liinassa. Mäyrällä oli valtava hinku juosta Piirun kanssa, joten laskin liinasta irti. Ajattelin, että pidän Piirun lähellä ja saan mäyrän kiinni, kun astun liinan päälle tai se jää jonnekin oksaan jumiin. Kaksi kertaa menikin hyvin, pysäytin Piirun ja mäyrä jäi riekkumaan Piirun ympärille, rauhassa kävelin lähemmäs ja otin liinasta kiinni, jatkettiin matkaa. Kolmannella kerralla ei mennyt enää niin hyvin. Luulin Piirun juosseen metsäkoneen uraa pitkin, jossa oli tiukahko mutka, mutta ei se sitten juossutkaan vaan metsään. Tajusin sen liian myöhään, mäyrähän meni perässä. En nähnyt enkä kuullut kumpaakaan, kutsuin Piirua ja se tulikin heti.

Mäyrästä mulla ei ollut mitään havaintoa, ei edes jälkiä lumessa. Ajattelin, että se jää valjaistaan tai liinastaan jonnekin jumiin ja miten mä sen löydän, tajuaakohan se haukkua tai mitään. Kutsuin ja kutsuin, kiersin ja kaarsin. Pieni vesisade muuttui oikein reippaaksi vesisateeksi. Yllättäen suunnilleen siinä kohdassa, jossa kadotin näköyhteyden alunperinkin, mäyrä riensi korvat lepattaen mua kohti - mutta ilman valjaita ja liinaa! Iloitsin tietysti, että koira oli päässyt irti, mutta ne oli sen koiraparan ainoat valjaat ja liinakin vasta tänä vuonna ostettu. Kiersin ja kaarsin kirkuvanpunaista liinaa etsien (valjaat on harmaat eli uppoaa loistavasti tuonne metsään), mutta en löytänyt niitä, en mitään punaista, en edes viimesyksyistä puolukkaa. Mäyrähän ei antanut kiinni, se kun on nyt pari viikkoa näyttänyt mulle pitkää nenää vapaaksi livahtaessaan.

Taivaalta alkoi tippua rännästä tehtyjä tiskirättejä. Me lähdettiin Piirun kanssa kotiin, mäyrästä ei ollut mitään havaintoa. Naapurin kohdalla alkoi kuulua vahvaa haukuntaa, mäyrä oli jo kotona, odotti siellä terassilla. Ilmeisesti se tunnisti meidät, koska lopetti haukkumisen ja juoksi pikajuoksijan lailla meitä vastaan. Ulko-ovelle asti se pysyi oma-aloitteisesti ihan vieressä, mutta sisään ei se suostunut tulemaan. Jätin ulos.

Hetken päästä mäyrä haukkui taas terassilla. Avasin oven, mutta ei halunnut tulla sisään. Laitoin oven kiinni. Kun seuraavan kerran avasin oven, mäyrä oli hiljaa ja paikallaan. Otin pari askelta kohti, se meni vähän matalaksi, pysyi paikallaan ja nappasin märän ja kuraisen mäyrän syliin. Mitään sanomatta tai tekemättä kannoin sen kodinhoitohuoneeseen ja laitoin portin kiinni, kuivukoon siellä.

Isosti harmittaa ne valjaat ja se liina.

Aamupäivällä taapero tunki mäyrän petiin ja koemaistoi puruluun:

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Metsällä terveys kohenee

Naistenpäivää vietettiin 8.3. ja meillähän se tarkoittaa, että minä naisena hoidan koko huushollin aamusta iltaan ja illasta aamuun, kuten tavallista. Olin aamupäivällä koirien ja taaperon kanssa metsässä. Mäyrä oli 5 metrin liinassa, snautseri vapaana, taapero välillä pulkassa ja välillä itse kävellen. Pari kertaa Piiruskin katosi näkyvistä, mutta tuli ekalla kutsulla hyvää vauhtia luokse. Sitten sen olemus muuttui, korvat koventuivat ja nenä nuuskutti. Komensin pois, tuli ja pyrki uudelleen, komensin pois, jatkettiin vastakkaiseen suuntaan. Koira rentoutui ja ilme muuttui. Minäkin rentouduin (virhe!) enkä vahtinut enää niin tarkkaan. Hurtta käytti tilaisuutensa ja kaarratti takaisin hajulle, pisti korvat tukkoon ja otti vainulla ylös HIRVEN. Siellä se hirvi oli rauhassa odottanut, että ymmärtäisi jo tuo Kiljusen herrasväki poistua, niin wannabehirvikoira ottaa hirviajon. Hirviä näen useamman kerran vuodessa, mutta yksikään ei ole kiihdyttänyt täysillä karkuun. Sinänsä näyttävän näköistä kyllä, kun pitemmän pätkän sain ajoa seurata, mutta ei se silti kivaa ollut.

Manasin kaikki tunnetut kauniin äidinkieleni kirosanat ja kenties muutaman uudisversionkin, mutta mitäs se auttoi. Mulla oli mäyrä ja taapero ja pulkka ja lähestyvä lounasaika, metsällä hirvi ja Piiru. Ei siinä, jatkettiin taaperon tahtiin kotia kohti tielle, ajohaukku oli jo päättynyt. Ei ihan ehditty kotiin, kun toveri Piiruskina tuli takaa ja pysähtyi meidän kohdalle. Keuhkot tekivät töitä ja kieli oli valtavan kokoinen, koira itse kovin tyytyväisen oloinen eikä enää ollut kiire minnekään.

Tänään 20.3. oltiin toisessa lähimetsässämme, piti mennä kauemmas, mutta taaperon rattaista lysähti rengas tyhjäksi. Taapero heitteli käpyjä ja keppejä puroon, Piiruskin haisteli kivenkoloja ja istui rauhassa paikallaan vahtimassa.






Käveltiin takaisinpäin jalkakäytävää kohti, kun silmäkulmassa vilahti ja haukku alkoi. Huokaisin syvään ja seurasin jänisjahtia mäen päällä maakaasuaseman aidan viertä. Ehdin ajatella, että onneksi noilla on tossa toi aita, kun saman tien sekä pupu että snautseri viipottivat siellä aidan sisäpuolella. Muutaman ärräpään sivalsin hampaideni välistä, kiipesin mäen ylös ja vihelsin pari kertaa. Valvontakameroitahan niillä on joka puolella, että varmasti näkivät siellä harmaan salaman. Mä en onnekseni nähnyt ketään, vaikka ääniä kuulinkin. Seisoin aidan takana, ärähdin, sain koiran vilkaisemaan mua (pupu oli jo uunottanut koiran) ja parilla napakalla käskyllä se tuli portista läpi, sen verran reilu rako siinä oli kahden liikkuvan aidanpalan välissä.

Koira, se semmoinen tavallinen, alentaa tutkitusti verenpainetta. Tutkimusnäyttöä ja -käyttöä koirista on myös kaikenlaisina diabeteskoirina ja syöpää virtsasta haistavina koirina ja monien muiden sairausten kanssa apuna olevina koirina. Olis kaks kysymystä: mistä mun koirani tietää, että mulla on krooninen alhainen verenpaine (ihan haitaksi asti alhainen) ja miksi aina juuri kotiinlähdön hetkellä ne saaliit lähtee liikkeelle?

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Agimöllit Kouvola 25.2.2017

Kouvolan uunituoreella Koiraklubilla (osoite Tehontie 21, Kouvola, löytyy facebookista, vink vink) oli agin möllikisat ja sinnehän piti mennä tutustumaan. Piiruskinin agikisahistoria on hyvin lyhyt: kesäkuussa 2016 ekat möllikisat ja heti helmikuussa 2017 seuraavat!

Olin ilmoittautunut supermölleihin ja mölleihin. Supermölleissä taisi olla kaikki 8 estettä, vain putkia ja hyppyjä. Mölleissä (radan sai halutessaan uusia, me haluttiin) oli lisäksi puomi, muistaakseni 13 estettä. Koska olen ollut laiska ja/tai elämäni on muutenkin niin kovin täyttä, Piiruskinin kanssa ollaan käyty tosi vähän missään vieraissa halleissa tai kentillä. Niinpä tiesin, että koko reissu voi mennä uuden paikan ihmettelyyn, toisten koirien leikkiinkutsuihin (voisko tää olla nirso tai edes roturasisti? miks mikä tahansa hurtta kelpaa juoksukaveriksi?) ja rauhoittumisen odotteluun. Supermölleissä (me mentiin vain kerran) Piirunen oli hämillään, nuuski, ilmaa ja vähän mattoakin, esteiden välissä katseli ketäs kaikkia tänne on tullu ja mitäs ne täällä tekee.

Mölliradalla ensimmäinen suoritus jatkoi samaa linjaa. Lisäksi me jouduttiin odottamaan melko pitkään siinä ekan esteen edessä lähtölupaa, niin koira alkoi jo haukottelemalla rauhoittaa itseään (ja mua?). Takaosassa oli aidan takana yleisöä (eihän treeneissä tai tokokokeissa ole!), jonka edessä piti juosta snautseria esittelemässä ja/tai yleisöön tutustumassa. Uusinta meni jo hieman paremmin ja uusi puomi meni kummallakin kerralla hyvin, mutta eihän tuo juossut eikä ollut silleen rento kuin parhaimmillaan treeneissä, vieläkin katseli esteiden välillä ympärilleen.

Tyytyväinen olen puomiin ja mölliradan yhteen tiukkaan kääntökohtaan, jossa mun napa oli vastakkaiseen suuntaan ja pelkän käden avulla koira ohjautui hypylle, hyppäsi ja kääntyi nätisti vastakkaiseen suuntaan. Maksimölleissä sijoitus kolmas!

Möllirata täällä klik!


Helmikuun treenitaulukko

2.2. Kotipiha
Piiru
Seuraaminen = täyskäännöksiä, mä saatoin ehkä oppia kolmen askeleen täyskäännöksen, kun aikanaan mulla meni siihen kuusi ja sittemmin neljä. Jos hyvin kävi, Piirukin sai vihiä!

Hulda

merkin kierto = paljon intoa, hyvin vähän ajattelua

3.2. Käpälämäki

Agi = kepit! Piiruskin tykkäs kepeistä, mä tein vaikka mitä sähläystä ja heilumista matkalla ja etenkin reilusti edellä ja ennakoiden ja hurtta vaan paahtoi keppejä menemään! Keinu on vaikea. Lyhyet hypyt ja hyppyjen suunnat on ihan hakusessa. Putkista täytyis tehdä vetävämpiä, mutta Piirustus ei yhtään tykkää Käpälämäen putkista.

Toko

Merkin kierto = tiivistämistä, pari kokeenomaista, toisesta koirasta otti liikaa häiriötä eikä voinut suorittaa
Nouto = nostoja hyvällä otteella palkaten ja huonoista moittien, hajookohan meidän nouto nyt? Paikkaistuminen = ajatuksena, että kaikenlaista toimintaa saa katsoa, muita paikallaan istuvia koiria huvikseen ei. Hyvin pysyi, vaikka toista koiraa palkattiin ja käskettiin useampaan kertaan maahan. Ärsyttävät löysät ranteet mun ohittaessa ja siirtyessä koiran taakse, joku pakko vaan pikkusen notkistaa ranteita.
Kaukot = jos menee perusasennosta hissinä maahan, jätän koiran ja jos nousee ekalla, saa palkan. Nousi joka kerta tosi hyvin ja putosikin joka kerta, mutta tassujen suunta vaihtelee reilusti kellotaulun välillä 11-13. Lopuksi ihan vierestä muutama innokas sarja i-m-vaihtoja. Läheltä nää toimii tosi hyvin.

10.2. Käpälämäki

Agissa puomi-putki-erottelua ekaa kertaa, lupaava alku! Radalla hurtta on tosi tarkka mun rytmille ja liikkeen jatkuvuudelle, jotain heilumista täytyis osata tehdä silloinkin kun mä muuten pysähtyisin. Oli oikein hyvät kontaktit, joten tunnistin itsessäni ahnehtijan enkä malttanut pysäyttää niin kunnolla kuin treeneissä pitäisi. Tähän pitää jatkossa kiinnittää huomiota tai mä itse pilaan tän jutun.

Toko

Merkin kierto = tiivistämistä, varmaan vielä kymmenen vuoden päästäkin.
Kaukot = putoaa alas, nousee ekalla ylös, toimi hienosti kahdeksasta metristäkin! Lyhyt sarja m-i-m-i toimi vain läheltä, kun etäisyyttä yli 3 metriä niin johan askelsi useamman rappusen maahanmenoissa - mur!
Seuraaminen = käännöksiä, joita me ei osata tälleen erikseen harjoitella, kun mä alan katsoa koiraan, mun rintakehä ja olkalinja kääntyy ja koiran paikka siirtyy taakse ja ketuiksihan se sit menee. Huoh. Kaikki jäävät = perussuorituksia, vain maahanmeno takkusi alkuun.

Hulda

Merkin kierto = se on keksinyt idean!
Namilätkä = sillä on aavistus ideasta!

12.2. Käpälämäki / bc

merkin kierto = ensin tiivistämistä, sitten liikkeenä, jolloin kaukana edessä oli häiriönä muita treenaavia koiria. Kahdella ensimmäisellä lähetyksellä ei lähtenyt kuin pari metriä, sitten lyhyemmästä matkasta lähti hyvin nätillä laukalla, mutta vanha lihasmuisti tuotti liiallisessa häiriössä laajan kaarratuksen paluumatkalla - oujee.

paikkaistuminen = perusvarma suoritus


nouto = kriteerinä nätti ote heti ensimmäisellä, näissä hyviä ja huonoja, yksi liikkeenomainen meni oikein hienosti!


jäävät = seuraamisesta, vain seisominen onnistui ensimmäisellä


hyppy = ekalla kokeenomainen lähestyminen, oli epävarma ja yritti kiertää hypyn, sitten useampi toisto, joissa hyvä varma hyppy ja vino perusasento, tämäkin jostain kivikaudelta jäänyt lihasmuistiin


peruuttaminen = alkuun hyvin kun tehtiin matkaa (lue: maks 2 metriä), sitten ihan päin mäntyä, kun yritettiin askeleita 1-2, koira jää vinoon, täysin poikittain, seisomaan eikä lainkaan tarjoa istumista - oli kamalaa!


Lopuksi tehtiin 8 keppiä, haku ja pujottelu itsenäisesti, minä mahdollisimman kaukana koiran takana, heittopalkka koiran eteen


17.2. Käpälämäki

agi
Piiruskinin keinu on murheenkryyni, mutta pitää opettaa kuuntelemaan mitä eroa on sanoilla kiipee ja keinu, koska teki kauniin lentokeinun kun ensin oli radalla ollut puomi. Puomilla muuten oli yksi vauhdikas lähestyminen, jossa ei yksikään karva osunut ylösmenokontaktiin! Pitkällä laukalla joo-o. Mun pitäis oppia vähentämään ylimääräistä pälpätystä (tuskin koskaan opin olemaan niin hiljaa, että käyttäisin vain ja ainoastaan just tarpeellisia sanoja).

toko

ruutu = namilätkä takalinjalla, lähetyksiä lätkälle eri pituisilta matkoilta, olis parempi jos olis palkkaaja erikseen siellä lähellä

jäävistä vain maahanmenoja = alkuun hankalaa, muistuttelun jälkeen sujui, tehtiin uutuutena seuraaminen+käännös+maahan ja hyvin meni


nouto = pelkkiä nättejä nostoja, koira tykkäsi! Kaksi liikkeenomaista noutoa toimi tosi hyvin!


kaukot = oli takki päällä, joka varmaan vaikutti, kun nosti takapuolta m-i-vaihdossa, lopetettiin lyhyeen


Huldan toko

merkin kierto = kiersi agisiivekettä molemmin puolin tosi hyvin

namilätkältä toiselle hienosti ja innolla tarjoten, välillä pysähtyi istumaan katsekontaktissa, mutta osasi myös irrottaa siitä ja siirtyä lätkälle


haisteltiin ohjatun kapulaa


avohyppy = eka kerta, hienosti hyppäsi 25cm riman yli, 30 tarttis osata


18.2. Käpälämäki / bc

merkin kierto = lähetyksiä perusasennosta, kaksi isoa tötsää kello 12 ja 14 sekä matalia tötsiä kello 10 kohdalla (aiemmin ollut tötsät klo 12 ja 18 pienet tötsät kauempana) sekä ruutua treenaava koira, Piiruskin mietti paljon (mikä näkyy liikeradoissa ja hitautena) ja otti reilusti häiriötä, mutta suoriutui annetuista tehtävistä. Perään tiivistämistä yhdellä tötsällä ja yksi ylipitkä liikkeenomainen, jossa aiempi miettiminen vielä näkyi

jäävistä vain maahanmenoja = peruuttaen ja seuraten, luoksetulossa jos pitäisi mennä maahan niin valuttaisi metrejä eli tässä meillä on ongelma


hyppy = x3, kokeenomaiset lähestymiset, epävarma istuminen, hyvät hypyt, kaikissa vinot perusasennot - pitää kokeilla junaa, jos saisi useampia toistoja ilman että koira hyppisi hyppyä edestakaisin


paikkaistuminen = kolme koiraa ringissä nenät keskustan suuntaan, ohjaajat liikkuivat koirien edessä ja takana ja seisoivat välillä paikoillaan, käskivät myös maahan ja istumaan, mulla vain istuminen, mutta piti useamman kerran mennä korjaamaan asento, kun takapää levisi, nosteli jonkin verran myös tassujaan ja kerran venytti kaulaansa joutsenelle sopivaksi, kun yksi ohjaaja jäi seisomaan ihan istuvan Piiruskinin taakse (huvitti paljon), pisteet siitä, että Piiru ei mennyt maahan, vaikka yhdessä käskytyksessä selvästi kroppaa nytkäyttikin.


24.2. Käpälämäki

Agitreeneistä saatiin lisää tavaraa erikseen treenattavien asioiden listaan: kun koira lähetetään kiertämään siivekettä, sieltä tullaan ihan aina ja joka kerta hyppäämällä pois täysin ilman erillistä muistutusta ohjaajalta. Mä luulen nyt, että Piiruskinia hämää käskysana kierrä. Alkuunhan kierrä oli "kierrä ihan mikä vaan tavara mikä nyt tuossa lähimpänä silleen selkeästi on ja auttaahan tää ihmisen ojennettu käsikin tajuamaan mikä tolppa pitäis kiertää" - juttu, semmoinen leikki ja vähän agilityä ajatellen siellä taustalla. Sitten alettiin kiertää sekä agi-siivekettä että tokon tötsää. Siitä asti olen pähkäillyt, että onko samasta käskysanasta hyötyä vai haittaa vai ei mitään vaikutusta lainkaan. Että jotta voisin lopettaa tämän pähkäilyn ja siirtyä eläinkokeelliseen toimintaan, olen päättänyt opettaa itselleni, että "kierrä" on tokon käsky, johon ei sisälly minkäänlaista hyppyä ja "takaa" on agin käsky, jossa kierretään joku agieste (yleensä hyppy, mutta periaatteessa myös vaikka muurin tolppa) ja joka ikinen kerta tullaan hyppäämällä takaisin ohjaajaa kohti/luokse/perään.

25.2. Koiraklubi möllikisat (tulossa oma postaus)

Lisäksi ollaan Huldan kanssa tehty parina iltana istumista, maahanmenoa ja katsekontakti-juttuja.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Mäyrä näkee mörköjä

"Mäyräkoira ei sit oo niin kova ku snautseri", mulle sanottiin, kun käytiin ekaa kertaa tutustumassa Huldaan. Väitin siltä osin vastaan, että ei snautserikaan niin kova ole. Itsepäinen, jääräpäinen, härkäpäinen, sitkeä, vaikea(hko)sti motivoitavissa - sillä tavalla kova kyllä. Tuo meidän mäyrä (tai mun miehen mäyrä, riippuu tilanteesta) on kyllä hyvin samalla viivalla. Ei se ainakaan pehmeä ole. Minä itte - tyyppiä se on. Ykskin päivä katsoin sitä keittiöstä pahalla silmällä ja ärähdinkin, kun oli ottamassa taaperon lelua suuhun. Jätti ottamatta, hetkeksi, nappasi lelun ja sinkaisi kodinhoitohuoneeseen kaappien alle. Minä perässä, mahalleni lattialle, paikansin mäyrän, työnsin käden kaapin alle, otin takajalasta kiinni ja aloin hitaasti vetää. Se mäyrä heitti itsensä makkaralenkin muotoon ja tikkasi mun käteeni kiinni. Ihan kuin snautseri, kun se ei pentuna ollut vapaaehtoinen takajalkojen kynsien leikkuuseen. Nooh, mä vedin sen mäyrän sieltä kaapin alta, sanoin tiukkaan sävyyn, että nyt kannattaa harkita tarkasti, että alkaako mulle isottelemaan vai ei, kun minä voin tehdä sen eläimen elämästä kovin ikävää. Mun puhuessani se lopetti puremisen, mutta piti vielä hampaat kiinni ihossani. Tuijotin ja odotin sen harkintaa. Ilmeisesti päätyi sopuratkaisuun, kun irrotti otteensa. Sitten minäkin irrotin otteeni mäyrän takajalasta ja suih vaan, sinne kaapin alle varastamansa lelun viereen! Uusi ote, uusi veto, pari kevyttä hammaskosketusta mun käteen, tuijotus, irrotin koirasta. Osasin älähtää, että nyt on mun vuoro ottaa se lelu, mutta mäyrällä ei ollut enää siihen näkyvää kiinnostusta.

Toinen kiinnostuksen kohde lasten tavaroiden lisäksi on nojatuolit. Jostain syystä sohvat ei kiinnosta, jos niissä ei istu kukaan, mutta noi nojatuolit, ah miten puoleensavetäviä ne on! Päivänä eräänä nostin sen kolmannen kerran pois nojatuolista ja käänsin sille selkäni, menin muka jatkamaan keittiöhommia. Kun katsoin mäyrää, se otti ponnistusasentoa. Ärähdin ja jäin tuijottamaan ja pitkään sainkin tuijottaa, oli ihan semmoinen lapsuudesta tuttu tuijotuskisa. Lopulta mäyrä haukotteli, mutta ei liikahtanutkaan kauemmas nojatuolista. Tuijotin edelleen ja mäyrä alkoi venytellen siirtyä mua kohti ja kellahti selälleen mun eteeni. Ei siinä kauaa mennyt, kun se oli taas nojatuolissa. Mutta tämä sota on sellainen, että mä en aio sitä hävitä. Sori vaan mäyrä.

Muutama viikko sitten Hultu otti takametsässä ajaakseen jotain. Kuulosti siltä, kuin vinkulelu olisi juossut pitkin metsää. 28 minuuuttia se siellä juoksi ja kiljui skviik-skviik-skviik. Me muut tultiin kotiin, jäätiin pihalle odottamaan. Sieltä se kuningatar saapui, aurattua tietä pitkin, ylväänä ja arvokkaana. Käänsin sille selkäni ollakseni kuin en huomaisikaan. Eihän mun asentoni mäyrää kiinnostanut, se veti vauhdikkaasti ohi ja pysähtyi snautserin eteen pissalle. Jepjep.

Mäyrä täyttää tällä viikolla 7 kuukautta. Viime viikolla se alkoi nähdä mörköjä ja pissata Piiruskinin pissan päälle. Oujee. Taas menen taputtelemaan naapurin postilaatikkoa ja marjapensaan tukikehikkoa ja seinän viereen laitettua pulkkaa.

Hulda olisi loistava Ahmed Ahneen paikalle. Ikuinen nälkä on opettanut, että eteisen matolla on hyvä istua, kun ruokaa ja lisiä laitetaan kuppeihin ja tiiviillä katsekontaktilla saa kuulla maailman kauneimmat sanat: ole hyvä. Ensin sutii, sit mennään lujaa, sit sivuluisussa, kun pitääkin heti alkaa jarruttaa.



Katsekontaktilla pääsee myös ulko-ovesta, tosin siinä mäyrällä on vaikeuksia ymmärtää saaneensa luvan, jos snautseri ei olekaan mennyt kynnyksestä yli ensin. Toisaalta, jos ulko-ovi on auki eikä mäyrän edessä seiso kukaan, avara luonto houkuttaa ja sinnehän se livahtaa. Ja tuleeko luokse? Joo ja ei. Viikko viikon jälkeen sen metsästysvietti vahvistuu ja nenästähän se sitten on kiinni, että onko luoksetulokutsu vai metsän haisut parempi vaihtoehto. Ensimmäisen kerran kun otin mäyrän reissuun mukaan (ajoin autolla tapaamaan ystävää ja koiria juoksuttamaan) mä käskin miehen sanoa koiralleen hei hei, koska aioin laskea sen vapaaksi enkä todellakaan tiennyt tulenko kotiin yhden vai kahden koiran kanssa. Ei sillä, osaa snautserikin omatoimiretkeillä. Tosi hyvin se on tähän asti pysynyt isommassa koiraporukassa mukana, kerran lähti suht tuoreiden kauriinjälkien perään, mutta ei ollut kauaa poissa.

Hulda peri kääsnalta kevythäkin. Häkki on ollut alusta asti etuovi auki, vapaasti sinne ja pois. Mun mielestäni häkki on ollut oikein sopivan kokoinen sekä kääsnalle että mäyrälle, mutta Hulda on ollut selkeästi eri mieltä. Se menee mielellään häkkiin, autoilee sujuvasti, ei ole kiire pois häkistä, malttaa tosi hyvin odottaa autossa. Mutta oviaukko on ollut egolle liian pieni. Sitä on nimittäin ulkopuolelta(!) laajennettu voimakkain leuoin ja ravistuksin. Rip häkki, pitää ostaa uusi. Tää piski tulee kalliiksi, jos tää tahti jatkuu ja häkkejä menee useampi vuodessa. Saa nähdä.



Koska mulla on muutakin kuin väljää aikaa, kerran pari viikossa Suvieran Suvi käy ulkoiluttamassa mun hurttani. Hulda pääsi tänään ensimmäistä kertaa mukaan, tosin vapaaksi Suvi ei uskaltanut sitä päästää, eiväthän nuo ole varsinaisesti edes tuttuja toisilleen. Puhuttiin, että valjaat ja pitkä liina vois olla kokeilemisen arvoinen juttu.

(Muistiin oman korvan taakse: uudenvuodenaattona Hulda juoksi sisällä Urhon kanssa, kaatui omia aikojaan ja ulvahti. Ontui sitten toista takajalkaansa viikon päivät, pidettiin siis levossa ja lyhyillä hihnapissalenkeillä. Se on muuten aina mukavaa, kun talossa on pentu, jonka pitäisi olla levossa. Snautserin kanssa meni se vajaat kaks vuotta kasvukipujen kanssa. Mutta Hulda kumminkin oli viikon päivät levossa, sitten vähän hyppypomppuloikkaa ulkona ja taas onnuttiin, 11. tammikuuta Suvi kävi hieromassa mäyrän ja pari päivää aikaisemmin ontuminen loppui. Sittemmin ei ole ontunut, vaikka on tunnin ajanut rusakkoakin.)

maanantai 6. helmikuuta 2017

Aamuyöllä kuului hyst!

Mä suhisen hiljaiseksi koirat ja lapset. Hyst! Sshhtt! Sht siellä! Nyt hys!

Olen laiska. Tai mukavuudenhaluinen, miten vaan. Mä en kuitenkaan vieteriukon lailla ole aina valmis pomppaamaan yöllä sängystä lämpimän peiton alta, joten mä vaan vähän nostan päätäni ja suhisen ja sihisen. Mun ihana taaperoni (1v10kk) nukkuu samassa makuuhuoneessa ja jos se kitisee, niin mä suhisen vastaan ja taapero hiljenee. Vilukissan ei tarvitse luopua lämmöstään. Jos koira ilmoittaa aamuyöllä, että naapurin vuorotyöläinen on tullut kotiin tai postinjakaja pysäyttää autonsa risteykseen, mä suhisen. Jos hyvin käy, hurtta hiljenee. Joskus pitää nousta ja heittää hernepussi eteisen lattialle sihinää voimistamaan, mutta pitkän aikaa sen jälkeen riittää pelkkä suhina.

Pari viikkoa sitten molemmat karvaiset olivat aamuyöllä sitä mieltä, että nyt vaan pitää nostaa meteli. Sitä en enää muista miksi piti, mutta piti. Hiljeneminen vaati monta pitkää ja kovaa suhinaa. Taaperokin heräsi, mutta se ei varsinaisesti sanonut tai vaatinut mitään. Se osallistui. Kun koirista kuului ääntä, se sanoi mun kanssa samaan aikaan hyst! Ihan heti en edes tajunnut, miksi suhisen stereona, mutta sitten alkoi naurattaa eikä suhisemisesta tahtonut tulla mitään. Piti nousta ja heittää hernepussi. Pelkäsin, että ohjelmanumeron jälkeen taapero on sitä mieltä, että nyt on aamu ja pitää nousta ja vaatia palvelua, mutta kun koirat olivat olleet hetken hiljaa, mä suhisin onnistuneesti taaperonkin hiljaiseksi.

Nuorimmaiseni ei turhan monella sanalla vielä juttele, mutta erilaisia äänteitä ja esimerkiksi eläinten ääniä sillä on laaja valikoima. Nyt siihen voi lisätä koiranhiljentämissuhinan ja oppipas s-äänteen!

tiistai 31. tammikuuta 2017

Muutama kuvitus talvelta

Jos ei oo tukka silmillä, niin sitten on lumi!


Karhun kanssa painii lyön - eiku mäyrän. Kuvissa Piiru, Rauni (semmoset 5kk) ja Hulda:




Mies ja liivijengi eli oranssi on Piiru, pinkki on Armi ja keltainen on Rauni, liivitön on sitten Hulda:


Rauni oli päiväkylässä ja lainasi teini-Piirun liiviä. Hulda ei ihan mahtunut kokonaisena kuvaan, mitäs on niin pitkä!


Me kaikki kuunnellaan viisasta puhetta, ainakin jos on tarjoilua luvassa ja näytillä puheen suunnassa:

Tammikuun treenitaulukko - mukana Hulda ja tarinaa kotiin tulemisesta

Onks pakko jos ei taho? Joo on. Ei se odottamalla ohi mene. Tekemällä voi olla toivoa. Motivaatio-ongelmia edelleen.

10.1. Käpälämäki
Olin vuoden ensimmäisessä tokotreenissä kouluttajana. Ihan järkyttävä havainto: pennut, jopa puolivuotiaat, pomottaa ihmisiään mennen tullen ja jopa puree! Ei hyvän tähden sentään. Sitten kun mä kysyttäessä kerron, miten mä tulen vaikka työpäivän jälkeen kotiin, niin ne saa slaagin ja silmät on kuin valtavat vadit, että onpas siinä tunteeton koiranomistaja. Ei ne sitä ääneen sano, mutta järkyttyyhän ne ja jännityksellä odotan näenkö niitä samoja ihmisiä koirineen enää meidän treeneissä.

Kerron tässäkin, miten meillä tehdään, kiinnosti se ketään eli ei. Koirathan meillä on nykyään kodinhoitohuoneessa portin takana, mutta ennen Piirua eivät olleet (krhm!). Sama kohtelu, oli koira eteisessä tahi jossain muualla. Kuvitellaan, että eteisessä vapaana tulemaan mua kohti ja päin ja ohi. Avaan ulko-oven, mulla on lapsi tai useampi, ainakin yksi työmaalla mukana ollut kassi, saattaa olla päiväkotilaisen reppu ja vaikka kauppakassissa ruokaostoksia, jalassa voi olla sukkahousut, joita en halua rikottavaksi koiran kynsillä, osaan sen ihan omillakin kynsilläni. Avaan siis ulko-oven, paimennan jälkikasvun ja nostan tavarat kynnyksen yli eteisen puolelle, laitan oven kiinni. Avustan ja ohjeistan ihanaisia ipanaisia riisumaan ja laittamaan vaatteet ja kengät paikalleen, ehkä märät kuivumaan kodinhoitohuoneen puolelle. Laitan omat ulkovaatteeni ja kenkäni paikalleen, käsipesun kautta tyhjentämään ostoksia jääkaappiin, muutkin tavarat paikalleen. Jos on onni myötä, jääkaapissa odottaa edelliseltä päivältä jäänyt soppa, jonka voin vaan laittaa liedelle lämpenemään. Jossain välissä olen varmaankin jo vastaillut alamittaisten kysymyksiin ja estänyt jonkin onnettomuuden.

Missä on koira? No mä en ainakaan halua, että se on yhtään missään sekoittamassa pakkaa, ihan riittävästi liikkuvia osia muutenkin. Ulko-ovella kuuluu haukuntaa, koira (tahi useampi) pomppii ilmaan ja kiihtyy. Antaa haukahtaa (koska lopettaa sen, kun tajuaa, että tuttujahan me ollaan), antaa pomppia (koska pomppii muualla kuin ihmisissä tai tavaroissa kiinni, lähellä joo, mutta ei osu mihinkään ja väistää oma-aloitteisesti), antaa kiihtyä (tasoittuu nopeasti, kun tänäänkään kuten ei sen aiempien elinvuosien päivinäkään kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota). Kun mä olen valmis, mä kutsun koiran luokseni, se kun on mennyt jonnekin pois tai odottaa sivummalla. Sitten me iloitaan toistemme näkemisestä, rapsutellaan, jutustellaan, ehkä heitetään pari kertaa leluakin. Siinä on meidän hetki, ei tarvitse varoa niitä sukkahousuja, koira ei kaada lapsia, ei tunge ostoskassiin, kierrokset on (molemmilla!) tasaantuneet ja mä ehdin oikeasti katsoa hetken koiraani ja se minua. Seuraavaksi kiehuu soppa ja tulee kiire, mutta se on eri juttu.

Piiruskin oli autossa mukana, kouluttajahommien jälkeen jäin hallille. Ostin black friday-alella Kiitorekun rytmittämisen verkkokurssin ja tehtiin siitä harjoitusta 2.1. Aloitettiin joulukuussa ykkösestä. Agin lämmittelyksi tehtiin
- seuraamista = oikein hyvä, etenkin juoksuosuus ja pysähtymisen perusasennot!
- merkin kiertoa = minä ohjaustolppana ja naminheittäjänä, 2x liikkeenomainen meni tosi hyvin ja
- kaukoja = oltiin molemmat löysiä ja velttoja, tuli sentään väliin napakoitakin vaihtoja.

Kolme ekaa rytmitystreeniä oli helpompia kuin odotin - kunhan keskityin ja ohjasin nekin esteet, joihin ei ollut annettu erityisohjetta. Tykkään, että napautan kännykästä kuvaketta ja tarjolla on luentoja ja niiden treenit! Vaikka katsoisin dvd:tä kotona, niin en millään muistaisi, mitä piti tehdä ja miten enää siinä vaiheessa, kun olisin päässyt hallille, käynyt lenkillä ja kasannut treenin. Tää on hyvä juttu!

17.1. Käpälämäki
Olin vuoden toisessakin tokotreenissä kouluttajana. Yleisten treenien jälkeen jäin taas hallille.

Ruutu = ensin pelkkä namilätkä ja siihen tassut on palkkasana ja lentävä nami, sitten sama muuten, mutta ruututötsät namilätkän ympärillä, lätkä takalinjalla (kun tää hurtta ennakoi jäämällä etulinjaan)

merkin kierto = sitä tiivistämistä aina vaan, itse ohjaustolppana ja namin heittäjänä, pari liikkeenomaista toimi hienosti, ehkä tää oikeesti vois toimiakin!

nouto = liikkeenomaisia pari, aikas jees

seuraaminen = pitkä suora oikein hyvin, täyskäännökset on meillä peestä, jotain pitäis näihin keksiä, kun koira jätättää joka täyskäännöksellä pikkaisen ja jos on useampia täyskäännöksiä suht peräkkäin niin koira katoaa mun näkökentästä.

20.1. Käpälämäki
Merkin kierto = tiivistämistä

Ruutu = namilätkälle tassut, ruututötsät ympärillä

seuraaminen = yksi pitkä suora, ok

paikkaistuminen = sanoin ei kun katsoi toista ohjaajaa, muuten levollinen ja nätti suoritus, näitä kaksi, jälkimmäisessä istutin melko pitkään katsekontaktissa palattuani viereen

Huldakin pääsi! (mitähän mun päässäni liikkuu, tokomäyrä...) Piski on yli-innokas enkä tiedä ajatteleeko se mitään vai sählääkö vaan kauheasti saadakseen namin.

Namilätkä = ensiesitys, tarjosi enimmäkseen kaunista katsekontaktia eikä juurikaan liikettä

merkin kierto = ensiesitys, tässä se mun mielestä jopa saattoi ajatella mitä se oli tekemässä, tiivistämistyyliin aloitettiin

22.1. Käpälämäki / bc
Meidät pyydettiin Piiruskinin kanssa pieneen bordercollieiden tokoryhmään mukaan eikä tartte naamioitua - niin kivaa!

Paikkaistuminen = ei ollenkaan hyvä esitys, nousi seisomaan jätettäessä(!) ja jotain muutakin huonoa oli.

Merkin kierto = aikas jees paitsi nyt kun oli jotenkin tohkeissaan, kaarratti reilusti mennessään tötsää kohti, kun tähän asti on kaarrattanut vain tullessaan tötsältä takaisin mun luo. Tää olkoon eka ja vika kerta tämmöistä!

Kaukot = niin ruosteessa ettei tosikaan! Ei onnistunut avon vaatimalta matkalta, vain alosta ja sittenkin saattoi tulla askelluksia. Mur!

Nouto = en osannut ottaa meille tähän hommaan riittävästi tilaa ympärille, joten olin varovainen ja koira rauhoitti mua hitaudella ja sehän todella rauhoittaa joo.

Ruutu = tötsät ja nauhat ja namilätkä, lyhyeltä matkalta lähetyksiä lätkälle

Toinen paikkaistuminen = levoton, katseli vahvasti muita, reagoi ääniin, palasin koiran eteen, oltiin katsekontaktissa, lopulta jätin koiran, palasin kiertäen ja istuttiin vielä hetki katsekontaktissa

27.1. Käpälämäki
Agitreenit pitkästä aikaa, pakko se vaan on lähteä liikkeelle, vaikka keuhkotauti ei ole vieläkään täysin luovuttanut, seitsemäs viikko menossa. Hyvät kepit, keinu on pelottava este, mahtavat aan kontaktit (ja miten vähän ollaan niitä tehty!), hyppy tyhjään oli vaikea saada lyhyeksi ja koira tajuamaan, että käännytäänkin käytännössä takaisin tulosuuntaan, näitä pitää treenata ja keksiä miten koira tajuais mitä mä tahdon

Hulda pääsi halliin agitreenien jälkeen.
Merkin kierto = kaahottamalla, mutta monta oikein hienoa kiertoa

namilätkä = ensin yhdellä lätkällä, tarjosi taas kaunista tiivistä katsekontaktia. Kahdella lätkällä tarkoituksena, että koira siirtyy lätkältä toisella ja joka lätkäosumalla saa palkan. No ei siirtynyt ilman valtavaa houkuttelua ja puri namikättä niin, ettei takuulla tajunnut lätkiä olevankaan.

29.1. Käpälämäki / bc
merkin kierto = 2 tötsää, toinen etelässä ja toinen pohjoisessa, keskimerkiltä lähetyksiä vuorotellen eri ilmansuuntiin, etäisyys kymmenisen metriä, selvästi näkyi, että koira joutui tässä keskittymään ja ajattelemaan, vauhti ja kaarrokset vähenivät ja tarkkuutta tuli lisää

nouto = kriteerinä hyvä otto eli nostaa ekalla ja kapula on kerralla suussa hyvin, olin polvillani namit jalkojen välissä, viskoin kapulaa lyhyitä matkoja, palkkasin hyvät ja kevyesti moitin huonot, tää tuntui hyvältä treeniltä ja näitä pitää tehdä lisää!

paikkaistuminen x 2 = pysyi, mutta taitteli ranteitaan etenkin mun ohittaessa koiran, toisessa istumisessa käskettiin vieruskaverit yks kerrallaan maahan ja Piiru pysyi hyvin istumassa

kaukot = kriteerinä, että tippuu perusasennosta maahan eikä askella tai homma ei jatku ja kun jatkuu, kriteerinä nousta ekalla nätisti istumaan. Nää onnistui oikein nätisti 3-7 metristä, hurtta alkoi väsyä ja silloin tuli askellusta.

hyppy = pari koemaista, hyvä muistutus, että hyppykin on luoksetulo ja pitää muistaa käyttää myös koiran nimeä, saa luvalla pidemmän kutsun ja koira toimii paremmin

paikkastuminen = muut tekivät mitä tekivät, me istuttiin. Olin suht lähellä, ihan jees tekemistä, kunnes 80 sekunnin kohdalla alkoi tulla levottomuutta kuten muiden koirien seuraamista, murahdin aina virheestä, lopussa noin 10 sekunnin pätkä jees, jolloin lopetin, istuminen yhteensä 180 sekuntia.