torstai 20. elokuuta 2015

Eloisaa menoa

Elokuu alkoi ilouutisilla, kun naapurustoon syntyi westienpentuja, emänä suloinen Tilly. Onnea, onnea, onnea!

Koko perheen voimin käytiin lenkillä. Mulla oli vauva liinassa ja Piiru hihnassa, miehellä Taimisto narun jatkona, pojat polkupyörillä. Jo alkumatkasta ilmassa oli ukkosen uhka ja se realisoitui lenkkimme puolivälissä. Pojat saivat luvan pistää fillareihin vauhtia ja ajaa kotiin. Koska joidenkin parisuhdeneuvojen mukaan parisuhteessa tulee jakaa kaikki, meillä jaetaan sadevarusteet. Mulla oli sadetakki ilman huppua, miehellä hupullinen collegetakki. Ja mun kumisaappaat, ne toki vuotaa edelleen siitä keväällä laitetun liimauksen vierestä. Nyt riittää jo pelkkä aamukastekin kastelemaan mun varpaat.

Jossain mielenhäiriössä ilmoittauduin Hyvinkäälle tokokisoihin, josko siellä rotumestaruutta ratkottaessa näkisin muutaman harmaaparran suorituksen.

Näin hyvältä maistuu vauvan mielestä Piirun lelu (juu-u, oli syvällä suussa!):



Suvi ulkoilutti mun hurtat (4.8.) ja totesi, että Piiru keventää oikeaa etujalkaa. Ei varsinaisesti onnu. Vaiva ei näy ravissa, käynnissä kyllä. Lepoa siis päivä tai pari. Seuraavat pari päivää oltiin marjapensaissa, koirat vapaasti pitkin pihoja (oma ja mummin).

Mun vauvani, neljä ja puoli kuukautta, nukkui omassa sängyssään 22-07, jippijei! Herättyään se söi antaumuksella, ja sää oli kaunis, joten lähdin pitkälle aamulenkille. Mies jäi hoitamaan isompien poikasten aamuhäsellyksen. Ostin alesta juoksulenkkarit, nyt mulla on yhdet ehjät!



13.8. Suvi ulkoilutti ja hieroi molemmat hurtat. Taimisto oli jumissa kirsusta hännänpäähän, miten se osaakin? Piiruskinilla oli selässä jumitusta (taas!) ja takajalat sätkivät vimmatusti, kun Suvi niitä aukoi.

Aamulenkki ei ollut rauhallinen ja voimaannuttava, niin kuin se parhaimmillaan on. Hyvä aamulenkki on hyvävauhtinen, muttei hengästyttävä, rauhallinen eli ei juuri muita kulkijoita, niin pitkä että jaloissa alkaa painaa. Tämä aamulenkki (16.8.) ei täyttänyt hyvän aamulenkin kriteereitä. Piiruskinilla oli koko ajan kiire jonnekin, oli sitten hihnassa tai vapaana. Kolme kertaa se loikkasi valtaisan kengurupompun ojan yli metsään. Kaksi kertaa se tuli takaisin. Kolmannella kerralla se lähti ihan vierestä, kovaäänisesti kielsin ja kutsuin pois - turhaan. Kiukustuin ja lähdin juoksemaan perään. Onneksi jahdattava oli orava eikä esimerkiksi jänis, joten kurre kiipesi puuhun ja jäi sinne. Snautseri teki takajalkatreeniä kuusen alla ja haukahteli kimeästi. En sanonut mitään, menin vain viereen ja koira ilahtui, että jes, tulit vihdoin, autas mut tonne ylös. En auttanut. Otin koirasta kiinni ja pistin sen sammaleeseen maate. Siinä se sit rimpuili, kun parin kolmen metrin päästä kysyy eläkeläisrouvan huolestunut ääni mikä on hätänä ja miksi minä huusin niin kovin kovaa. Just. Selitä siinä sitten koirattomalle ikäihmiselle, että kun ei se minua kuunnellut, niin minä en voinut antaa sen mennä menojaan, kun kerrankin sain sen otettua pois jahdistaan. Ei se ihan ymmärtänyt, miksi piti niin kovasti huutaakin - no minkäs minä sille teen, että tunteella kun vedetään niin näillä perintötekijöillä harvoin tarvitaan megafoonia.

Nainen kysyi myös missä mummokoira on. Vastasin, että oletan sen olevan siinä kohtaa tietä missä minä hyppäsin ojan yli metsään - ja siellähän se oli. Jostain syystä se jää aina oma-aloitteisesti odottamaan, kun mä riennän jonkun perään tai avuksi, oli se sitten kaksi- tai nelijalkainen. Kätevä ominaisuus kääsnassa!


On tuo snautseri kyllä kumma otus ja miten just mun yksilölläni on noin hyvä nenä ja hirmuinen into saalistaa kaikkea mikä liikkuu. Kun ollaan metsässä, sitä ei juurikaan kiinnosta olenko mä siellä vai en. Kun ollaan kotona, se tulee ihan itse sinne minne minäkin ja saattaa maata vaikka tunnin vapaana vieressä, kun touhuan esimerkiksi kasvimaalla.

Talkootyö ei kannata, sain vasemman peukalon alapuolelle veitsenkärjen kivan syvälle sisään. Tai kannatti se sen verran, että mies hoiti homman loppuun, kun vaimosta tuli kädetön. Käytiin vauvan kanssa viemässä talkootyömme lopputulokset koirahallille, ovat siellä valmiina möllitokoja ja virallisia kisoja varten.

Ei kommentteja: