maanantai 12. syyskuuta 2016

Tokokoe Elimäki 11.9.2016 (piirikinkerit)

Olipahan viikonloppu! Perjantaina lähdin kotoa yhdeltä iltapäivällä kohti Lahtea ja puolisoni puolikurssijuhlaa. Hyvät pippalot olivat ne ja uni tuli hotellissa suunnilleen kolmen aikaan aamuyöllä. Yhdeksän aikoihin ylös, kymmeneltä aamupalalle ja puoliltapäivin kohti Kouvolaa. Matkalla pysähdyimme kukkakauppaan ja kotona odotti kutsu tutustumaan lähikanalan toimintaan. Nappasin isommat poikaseni mukaan ja käveltiin katsomaan tipuja, kanoja, kukkoa ja munia. Kananmunakin voi olla mielenkiintoinen ja monimutkainen asia! Kotiin kävelin neljän munakennon kanssa, läheltä ja tuoreita.

Ehdin olla kotona vartin, kun pitikin lähteä koirakerhon talkoisiin. Kymenläänin kennelpiirin tottelevaisuuden piirinmestaruuskisat 2016 lankesivat Kouvolan järjestettäviksi. Varasimme Elimäen urheilukentän piirikinkereiden pitopaikaksi, mikä tarkoitti tavaroiden roudaamista kotihallista Valkealasta Elimäelle. Lastaaminen otti aikansa, piskuinen poloni oli täynnä tavaraa. Kun haimme ystäväni luota Royal Caninin sponssaamat ruokasäkit hänen autoonsa muiden tavaroiden lisäksi, meillä oli kaksi autoa täpötäynnä. Opasteitakin piti pysähtyä joka risteykseen laittamaan ja se vaati muutaman opasteen kohdalla reilusti luovuutta. Kotona olin 21:15, kävin halaamassa vielä hereillä olevat perheenjäseneni ja ryhdyin lelu- ja luuinventaarioon. Puhelimitse jatkoimme talkoiluamme suunnilleen yhteentoista asti, jolloin omasta mielestämme kaikki oli  niin valmista kuin olla ja voi - ja loput tehtäisiin aamulla.

Kuuden tunnin unien jälkeen pakkasin omat tavarani, koirani ja koirani tykötarpeet sekä kotonani säilytettävät tokotoimikunnan tavarat autoon ja 07:10 lähdimme ajamaan kohti Elimäkeä. Aamu oli kylmä, onneksi en ole keväällä laittanut vanhaa ohutta toppatakkiani kesäsäilöön! Vaikka olimme mielestämme kaiken mahdollisen ottaneet mukaan, meiltä unohtui ainakin vessapaperi, avohypyn rima ja kilpailunumerot. Nämä hoituivat kolmen talkoolaisen avulla ja 9:30 kisat alkoivat. Tuomarina meillä oli kaikissa luokissa Pirkko Bellaoui ja liikkurina Stiina Ylänen (snautseristi Lappeenrannasta).

Luokkajärjestys oli evl, voi, avo, alo. Itse olin kehäsihteerinä evl:ssä ja alossa, voin aikana olin Piirun kanssa lenkillä ja avossa en tietenkään voinut olla töissä, kun kisasin itse. Avossa oli 9 koirakkoa, me oltiin kuudentena suoritusvuorossa ja paikkaistumisen toisen ryhmän ekana koirakkona.

Liikkeet, arvosanat, oletukset, toteutuma:

Paikkaistuminen 10
- edellisessä kokeessa Hyvinkäällä hurtta ei jaksanut istua kuin korkeintaan puoli minuuttia ja sen jälkeen jokaisessa treenissäkin joko pyrkinyt tai sanomisesta huolimatta jopa mennyt maahan,  odotin nollaa
- Piirun viereinen koira oli kovin levoton ja rauhaton sielu ja se ilmeisesti häiritsi Piiruskinia kovasti, sillä se oli käytännössä koko istumisen ajan niska vääntyneenä vierustoverin suuntaan. Kun vierustoveri oli aikansa nostellut tassujaan, se nosti toista tassuaan tosi korkealle ja silloin kuului mun oikealta puoleltani ohjaajien rivistä kova rykäisy ja kappas vain, se levoton sielu laittoi tassunsa maahan. Mun hurttani asento oli hiljalleen vajonnut hartioista, joten kun tuon rykäisyn ansiosta Piiruskin käänsi päätään mun suuntaan, mä ryhdistin asentoani, jotta omalla olemuksellani tukisin istumassa pysymistä. Kun arvostelun aika koitti, tuomari pohti pitkään ja kommentoi lopulta: "joku siellä rykäisi, mutta kun en voi olla varma" ja näytti kymppiä. Mä kommentoin vain sanomalla "minäkin kuulin sen". Ärsytti isosti, kun mua epäiltiin huijariksi.

Seuraaminen 8,5
- perussuoritus
- no eipä ollut, vaan täyskäännökset hiiiitaitaaaaa ja yksi pätkä oli tosi väljä. Hidasta seuraamista ei meille edes käskytetty ja tuomari kommentoi, että hidas osiohan teillä meni plörinäksi. Just just.

Liikkeestä seisominen 8
- osataan, ottaa askelia
- osattiin, otti tosi monta askelta

Luoksetulo 8,5 
- osataan, saattaa pompata lopussa, lopun perusasento ehkä vino
- osattiin, olisi saanut mennä maahan reippaammin ja paremmalla tekniikalla, pomppasi lopussa isosti, hyvä perusasento

Liikkeestä istuminen 8,5
- osataan
- osattiin ja oltiin luokan ensimmäinen koirakko, joka sai jonkun muun arvosanan kuin nollan, mutta olisi saanut olla nopeampi istuminen

Ruutu 7
- etukäteen ajattelin olevani tyytyväinen, jos hurtta lähtee ekalla käskyllä ruutua kohti (vaikka ei ole nähnyt mun vievän sinne namialustaa ja nameja), loppu sitten tilanteen mukaan
- hurtta lähti ekalla mutta viiveellä, jolkotteli kuin kevyesti humaltuneena eli ei lainkaan suorinta reittiä, pysäytin onnistuneesti ruutuun, osasin käskyttää itsenäisesti maahan(!) ja koira nousi tosi ripeästi istumaan. Piirun maahanmeno nauratti, se kun kävi vallan reilusti lonkka-asentoon maate, takatassujen pohjat näkyviin. Ajattelin, että tuohan ei tuosta ensimmäisellä käskyllä nouse jos nousee ollenkaan, joten asettelin itseni huolellisesti koirani viereen ja annoin tavanomaista napakamman ja kovaäänisemmän käskyn. Toimi!

Nouto 9,5
- osataan
- osattiin!

Kaukot 8
- osataan, jos koira on kuulolla ekassa istumaannousussa
- osattiin, mutta koira nousi vasta toisella käskyllä istumaan, vaikka oli ihan naama mun suuntaan, korvat ilmeisesti johonkin toiseen suuntaan, tuomari kehui meidän kaukoja, että on tosi hyvännäköistä tekemistä, hyvä ja ripeä tekniikka.

Hyppy 10
- osataan
- osattiin!

Merkin kierto 9
- jos koira lähtee liikkeelle, se saattaa kiertää ihan mitä tahansa
- koira lähti liikkeelle ekalla käskyllä ja tuli ihan ok perusasentoon, mutta olisi saanut olla pikkasen enemmän vauhtia ja vähän lähempää tötteröä se saisi mennä, kaarrattaa liikaa. Mä ajattelin itse jo antaessani käskyä, että olin itse nollannut liikkeen. Mä kun annan koiralleni lähtöluvan katsomalla koiraa samalla kun sanon käskysanan, niin mä toljotin tietysti koiraa siinä perusasennossa liikkurin sanomisia odotellessa. Treeneissä mä asemoin itseni niin, että mulla on varpaat, polvet, napa, rintakehä, koko kroppa sitä kierrettävää tötteröä kohti, joten koira voi ottaa musta suunnan vaikka se katsookin mua eikä sitä tötteröä. Noh, mä keskityin niin siihen liikkurin näyttämään paikkaan siirtymiseen ja koiran laittamiseen perusasentoon, että unohdin katsoa, että ollaan varmasti suoraan sen tötterön linjalla. Katsoin siis koiraa, tajusin, että pitää tarkistaa tötterön sijainti eli nostin katseeni, liikkuri sanoi samalla liike alkaa, laskin katseeni, liikkuri sanoi käsky, annoin käskyn ja olin ihan varma, että mun katseeni eli pääni liikkeet olivat tuomarin mielestä koiraa suuntaavia eli säännöissä kiellettyjä. Niinpä mä ajattelin koiran suorittaessa annettua tehtävää, että mä nollasin tän liikkeen ja tietysti just silloin, kun koira oikeasti lähtee kiertämään ja vielä ihan oikean tötterön! Tuomarin antamia numeroitahan mä en katso ikinä kehässä, mutta kun yleisö taputti, mä tajusin, että en mä nollannutkaan. Huh, kun helpotti ja tuntui kivalta!

Kokonaisvaikutus 9
- hyvän sarjan teitte, iloisen näköistä tekemistä, ohjaajalla on kivankuuloiset pehmeät käskyt, osaan liikkeitä toivoisin lisää ripeyttä (juu, ne on vielä epävarmoja koiralla), tosi hyvin meni, kaukothan on teillä tosi hyvät, tykkäsin teistä.

Yhteensä pisteitä 280 eli vahva reilu ykköstulos! AVO1, KP ja sijoitus toinen. Hävittiin 1,5 pistettä tosi ihanalle corgille. Oltiin mukana myös KSSK:n joukkueessa ja hyvinhän meille kävi siinäkin, koska joukkueemme voitti kultaa! Kuvassa molempien palkintopallisijojen saalis - paitsi, että Piiruskin söi jo kanatikkunsa siellä palkintojenjaossa.






Kolme parasta joukkuetta (Kouvola, Lappeenranta, Hamina):


Kouvolan joukkueen rotukirjo:


Joukkuekuvat otti Marika Terä.

Kävellen ohi kulkenut nainen oli uteliaisuuttaan pysähtynyt katsomaan kisojamme ja oli nähnyt muun muassa mun ja Piirun suorituksen. Hän tuli sitten hiljakseen meidän perässä kehän laidalta autollemme ja alkoi jutella. Ensin hän rapsutti ja kehui Piirua ja sanoi sitten: "sinähän voitkin kertoa, miten saan meidän kääpiösnautserin tottelemaan!" Samalla mua nauratti kovasti ja toisaalta ajattelin, että aina kannattaa yrittää. Juttelimme sitten melko pitkään kääpiösnautsereista ja haastattelin hänen koiransa tottelemattomuudesta. Toivottavasti minusta oli apua ainakin ajatuksen tasolla. Aina on hyvä asia, jos kaksijalkainen uskaltaa sanoa, että elo oman nelijalkaisen kanssa ei oikein toimi ja kehtaa pyytää apua. Sekin käppänä on vasta puolitoistavuotias, joten kaikki on mahdollista.

Siitä sitten hurtta takaisin autoon ja paluu kehäsihteeriksi alokasluokkaan. Olo oli kuin pitemmänkin urheilusuorituksen tehneellä, joka kerta se vaan jännittää, että mitähän tästä tänään tulee. Kun kisat olivat ohi, päivä jatkui koerakennelmien purkamisella, siivoamisella, syömisellä ja tavaroiden lastaamisella autoihin sekä tietenkin pulisemalla päivän tapahtumista. Kotona lopulta 20:10 kaikkeni antaneena. Huh huh!

Päivän aikana sain tiedon, että velipoika Raappavuoren Geologi oli korkannut viralliset tokokokeet ja saanut alokasluokasta ykköstuloksen pistein 169,5. Isot tassuntaputukset sinne!

(Seuraavana aamuna tajusin, että mähän olen joukkuepiirinmestari sekä tokossa että agissa: nyt Piirun kanssa tokossa ja Taimin kanssa oltiin pariinkin kertaan pm-joukkuemestareita sekä ainakin kerran pronssilla, yksilötasolla oltiin kerran minien piirinmestari ja kerran pronssilla. Agin pm-vuonnakin mulla oli vuosikas kaksijalkainen!)

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Elokuun treenitaulukko

Kappas vain, mulla ja Piirulla on nyt ryhmä, jossa treenata agia! Jännittää jo ihan pirusti, kun muut on osaavia ja rutiinia löytyy ja me... noh, ihan jotain muuta.

3.8. Vahteron kenttä
Nouto = ekalla nosto+pudotus+nosto, tokalla mietti pitkään nostaako vai ei, kolmannella iloisin suoritus ja nostikin heti, mutta lopussa vino perusasento
kaukot = etäisyys 6m, keskityin palkkaamaan hyvästä tekniikasta ja pääsin huomauttamaan askeltavasta maahanmenosta
seuraaminen = perussuoritus
jäävät = kuin evl:n zeta ja minäkin osasin oman osuuteni eli käskytyksen sävyt
luoksetulo = maasta, aikas kiva

Jäin miettimään, että kun nyt mulla ei ole mitään jättökäskyä (paitsi etten katso koiraa, en sano mitään ja lähden liikkeelle oikealla jalalla), että voisinkohan sen sijaan sanoa jonkin palkkasanan? Se vaan ei saa olla mikään palkkasanaksi tunnistettava. Ehkä liian työlästä ja kikkailua.

5.8. kotipiha

Piiruskin oli yksin kotona tokotoimikunnan kokouksen ajan ja hyödynsin koiran iloa kotiintullessa. Otin sen viereeni ja lähetin ruutuun (kätevää, kun on ruutu valmiina pihassa) ja sinnehän se meni, tein seisotuksen, maahanmenon ja perusasennonkin. Vauhtia ei ole, mutta mun on ajateltava, että sitä tulee sitten kun koira omasta mielestään osaa ja tietää mitä on tekemässä. Toinenkin piti tehdä, kun ekassa oli vain puolikas matka, ja täydestä matkasta homma meni jolkotteluksi ja koira pysähtyi oma-aloitteisesti etunauhan viereen, tosin ruudun puolelle. Huomautin virheestä, kutsuin pois ja vein palkkana olevan lelun pari metriä ruudun taakse, lähtökäsky ja hyvin lähti, juoksi(!) suoraan keskeltä ruutua läpi lelulle.

6.8. kotipiha

Tai no, ei ihan kotipiha, mutta aamulenkillä oltiin jo lähellä omaa maapalaa. Sain ahaa-elämyksen kokeilla Piiruskinin peruuttamiseen semmoista, että kutsun viereen eli perusasentoon, mutta just ennen kuin se painaa takalistonsa maahan, sanon uudelleen viereen ja otan askeleen taaksepäin. Tehtiin varmaan tusinan verran näitä. Alussa koira loikkasi korkeushyppyä taaksepäin, kuten sen mielestä kuuluukin tehdä. En palkannut, kutsuin vain uudestaan viereen ja pyrin ajoittamaan seuraavaan viereen-käskyn ja oman liikkeeni hyvin. Sitä en tiedä, saiko koira tällä yhdellä treenillä ahaa-elämystä peruuttamisesta, mutta kun mä sain lisäahaan ja tajusin ottaa yhden peruuttavan askeleen sijaan pari kolme saman tien, niin se koirahan kuulkaa lähti melkein perusasennosta ja peruutti(!!!) siinä vierellä. Tätä ehdottomasti lisää!

7.8. Käpälämäki
paikallaolo = ekalla vahingossa käskin maahan, jätin ja pidin varmaan 10 sekuntia, tokalla jätin istumaan, reilu minuutti, ei nostellut tassujaan(!)

nouto = eka oli hieno, laukalla kapulalle, hyvä nosto, ravilla luokse (ihannesuorituksessa sama askellaji molempiin suuntiin), aavistuksen vino perusasento, hyvä luovutus eikä tehty enempää

kaukot = istumaannousut hyvin, maahanmenot valinnaisesti, palkkasana jokaisesta hyvästä ja moite huonosta, ei tehty montaakaan toistoa, kun tuli niin hyvä rytmi ja maahanmeno

ruutu = ekalla kokeenomaisesti ja koira kuutamolla: lähti, mutta hitaasti eikä raukka jaksanut ruutuun asti. Seuraavat läpijuoksuja alustalle, meni lujaa ja jopa kiihdyttäen (toivon reipasta ravia vakiosuorituksena, laukalla se menee liian lujaa eikä pysähdy ruutuun vaan valuu yli takanauhan), kokeilin käskyttää seisomaan, jolloin eteni kolmisen metriä pyrkien alustalle, mutta malttoi kuitenkin seisahtaa. Vein alustan kauemmas, varmaan nelisen metriä takanauhasta. Tästä ensin läpijuoksu, sitten kajautin seiso-käskyn, eteni kyllä mutta jäi ruutuun, lupa mennä palkalle. Alusta pitää jatkossa olla aina niin, että koira ei näe mun vievän alustaa eikä palkkaa, vaan sen täytyy toistojen kautta oppia ajattelemaan, että siellä on ihan joka kerta alusta. Läpijuoksuja suurin osa.

8.8. metsälenkillä
peruuttaminen = kutsu perusasentoon ja taaksepäin just ennen kuin pylly osuu maahan, muutama tosi hieno!

kaukot = 6-7m, läähätti eli stressasi paljon, istumaannousut pääosin hyvin, maahanmenot vaihtelevasti

9.8. metsälenkillä
luoksetulo = kaksi ylipitkää luoksetuloa maasta, iloinen ravi molemmissa

peruuttaminen = ajoitus ja ajatus siitä, että peruutetaan suoraan taaksepäin eikä esimerkiksi sivuttaislaukalla

kaukot = mä jästipää en millään haluaisi käsimerkkejä kaukoihin vaan että koira olisi oikeasti kuulolla, niin menisiköhän se käsimerkeillä hissinä alas? Tehtiin pitkähkö sarja, jossa jokainen oikeaan suuntaan tehty maahanmeno sai kehun ja namipalkan

10.8. metsälenkillä
peruuttaminen = kuin eilen

seuraaminen = pitkät suorat pätkät, täyskäännösten jälkeen väljyyttä ja jätätti, hidas seuraaminen ok, käännöstreenin vähyys näkyy

14.8. kotipiha
kierto = ei kierrä

ruutu = läpijuoksuja alla tarpeeksi monta niin vauhtia löytyy ja koira valuu takanauhasta yli, ilman läpijuoksuja alkaa ennakoida tosi vahvasti, mikä sekin on iso virhe

19.8. Käpälämäki
agitreenit = mun pitää juosta. JUOSTA!

tokotreenit (ai miten kivaa ja oman tuntuista on olla samalla kentällä tokoilemassa, jossa vielä hetki sitten kärsin agitreenissä)
ruutu = koira ei näe kun rakennan ja vien alustan ja palkan kauas ruudun taakse, vielä ei luota palkan olemassaoloon. Lähti tokalla käskyllä, jolkotteli reippaasti ruutuun kaartaen vasemmalta ja seisahtui hämmentyneenä keskelle ruutua! Sai luvan mennä palkalle, mutta ei ollut löytänyt sitä vielä. Lisää läpijuoksuja. Yksi pysäytys valui takaviivan yli, seuraava ok ja lopuksi pari läpijuoksua.

21.8. tokokoe

26.8. Käpälämäki
oltiin Hyvinkään koereissun jälkeen tokolomalla eikä edes ajateltu tekevämme mitään tokoon liittyvää

agitreenit = juosta pitää, Sanna on kärsivällinen kouluttaja, mun liikkeellelähdöt on hi-tai-ta, mutta tehtiin hyvä a-esteitä!

tokotreenit (kuin kotona olis ton agilityn jälkeen)
ruutu = läpijuoksuja, pysäytys pari metriä pitkäksi, seuraava läpi, sit hyvä pysäytys ja lupa jatkaa palkalle, kaksi läpijuoksua, hyvä pysäytys ja lupa mennä palkalle

nouto = muuten jees, mutta hyvä perusasento piti vaatimalla vaatia

merkin kierto = vasemmalla puolella häiriönä muurin palikoita, oikealla hiekkalapioita, mulla hirmuinen hinku ja tarve saada koira kiertämään täydestä matkasta, mutta pakko oli keskeyttää, kun koira oli menossa palikoiden luokse. Tästä keskeytyksestä koira otti vahvasti itseensä ja juurtui perusasentoon eikä suostunut siitä lähtemään liikkeelle ennen kuin oltiin sen mielestä niin lähellä tötsää, ettei virheen mahdollisuutta ollut. Oikea tötsä pitää kuitenkin koiran itsensä löytää ja kiertää vain se, vaikka koekehässä on taatusti kaikenlaisia merkkejä ja kartioita.

Tuolleen levynä toi mun treenikaveri sitten makasi, kun mä siivosin tokotarvikkeet takaisin paikoilleen:

Kovin koiramainen viikonloppu

Perjantaina 2.9. olin onnistunut ulkoistamaan esikoisen 9-veesynttärit kokonaan miehelle ja lähdin neljältä kotoa. Kotiuduin iltaysin jälkeen. Juhlat olivat 16.30-19, mikä sopi paremmin kuin hyvin (aatelkaa nyt, lauma kolmasluokkalaisia poikia kiljumassa ja ampumassa nerf-aseilla!). Ensin metsään lenkille, sitten agitreeneihin, tauon jälkeen tokotreenit ja vielä lyhyt iltalenkki (että ehtii mies laittamaan lapset unille ja vähän siivotakin).

Lauantaina mulla oli Armin emännän kanssa treffit Käpälämäessä, jossa oli agilitykisat. Erityistä kisoissa oli, että niissä ratkottiin tämän vuotinen snautserimestaruus. Snautsereita oli vaan kovin niukasti kisoissa mukana tai ainakin kolmosluokassa, joiden startit olivat lauantaina. Sunnuntaina kisasivat sitten 1- ja 2-luokkalaiset.

Lajin kuin lajin snautserimestaruus tulee mun mielestä järjestää siten, että yhden lajin kisat/kokeet alkavat ja loppuvat samana päivänä. Tällöin tulokset selviävät kisapäivänä ja palkittavat ovat paikalla. Postin kautta palkinnon saaminen ei oikein ole sama juttu. Snautserimestaruuksissa ideana on toki kisaaminen itsessään, mutta mun mielestä myös moni muu asia, kuten toisten samanrotuisten näkeminen kisaamassa (vertaistuki, motivointi), toisiin snautseriharrastajiin tutustuminen, vinkkien ja kokemusten jakaminen (no tää on joo sitä vertaistukea), ehkäpä innostuminen toimimaan rotujärjestössä ja rotua harkitsevat voisivat nähdä samalla kertaa useamman snautserin näyttämässä osaamistaan - tai sitten omaa näkemystään siitä suoritetaanko vai ei ja jos suoritetaan, niin miten. Sillä, kuka minkäkin mestaruuskisan järjestää, ei välttämättä ole merkitystä, mutta minusta rodun ja rotujärjestön tulisi näkyä kisa- ja koepäivinä.

Paasaamisen jälkeen takaisin aiheeseen. Aamupäivä vierähti rattoisasti kisaa seuraten ja tuttujen kanssa rupatellen agikisoissa. Samalla reissulla nappasin autooni kaukokäskyjen näyttötaulun ja laatikollisen noutokapuloita. Sitten huristin kotiin, nappasin esikoisen mukaan ja vein telinevoimisteluun. Matkalla tajusin, että mun piti ottaa sieltä hallilta mukaan tunnarikapuloita eikä noutokapuloita, joten lapsen telinevoimistelun aikana hurautin takaisin Käpälämäkeen. Nappasin oikean laatikon mukaan, piipahdin Viherpeukaloilta hakemassa auton täydeltä krysanteemeja (mulla on pieni auto ja siellä on vakiona koiran häkki eli takakontti täynnä, takapenkillä turvaistuin ja korokeistuin ja apukuskin paikallakin yksi korokeistuin) ja kerkesin käymään vielä apteekissakin ennen kuin telinevoimistelu loppui. Sieltä vihdoin kotiin höyryävän lihapadan ääreen!

Iltasella tehtiin koko perheen voimin (oujee) metsälenkki. Isommat ipanat jahtasivat pokemoneja ja Piiruskin metsäneläviä. Kun yhdessä risteyksessä mies, taapero ja keskimmäinen kääntyivät kotiin, me jatkettiin Piirun ja esikoisen kanssa vielä lenkkiä. Lopulta meille kertyi matkaa 7,6 kilometriä, eikä esikoiseni sanonut kertaakaan, että väsyttää tai ei jaksa kävellä tai onko vielä pitkä matka kotiin. Sen sijaan se puhui tauotta pokemoneista, että mitä olisi kiva tehdä, mitä pitäisi saada tai tehdä ennen kuin se onnistuu, mitä joku koulukaveri oli pokemon-pelissä tehnyt, mitä jossakin pokemon-aiheisessa you tube-videossa oli tehty. Tuossa meitä lähimmässä leikkipuistossa (kotoa noin 2km) istuttiin sitten pöydällä bätläämässä ja valtaamassa sali, annettiin laprakselle rivaivia ja potionia, power upattiin hypno ja laitettiin se hypno sinne vallatulle salille. Ettäs tiedätte. Ja tää tehtiin mun puhelimella, koska poikasten puhelimet ei ole yhteensopivia pokemon go-pelin kanssa. Lisäksi ainakin yksi pokemon spawnas.

Sunnuntaina aamulenkki jäi lyhyeksi, kun alkoi sataa kaatamalla eikä mulla ollut mitään sadevermeitä. Kymmeneltä oltiin hurtan kanssa Elimäellä, jossa oltiin kertaamassa toko-sääntöjä ja mallikoirana avoimen luokan liikkeissä (tokotoimikunta järjesti oppimistilaisuuden kouluttajille). Luoksetulo, merkin kierto ja liikkeestä seisominen menivät oikein hienosti, hyppykin meni hyvin kunhan saatiin märät ja korkeat heinät pois lähtöpaikalta eli pyllyn alta, ruutu oli koiralle vaikea ja hämmentävä (vieras paikka, ei tajunnut että vein alustan ja palkan, kova sora alustana), mutta saatiin ruutu-liike suoritettua. Kun hurtta aikaisemmin tänä kesänä on pyrkinyt jäämään etureunanauhaan kiinni, niin nyt kosketusalustan ruudun taakse vieminen on aiheuttanut sen, että henkinen kiinnittymispaikka on siirtynyt sinne takareunalle ja mielellään vähän yli. Ei hyvä tämäkään. Lisäksi mä pääsin mallikoiraksi voittaja- ja erikoisvoittajaluokkiin. Olin vauhdikas ja  hieman kuriton. Kotona oltiin puoli kolmelta ja ruoan jälkeen lähdettiin viemään isompia poikia uimaan. Uintitreenin aikana käytiin lenkillä ja vastaan tuli pitkästä aikaa koira, jonka omistaja nappasi koiransa reilusti ennen ohitusta ojaan ja meni sinne myös itse. Ei se koira vihaiselta vaikuttanut eikä se omistajakaan voimakeinoja tarvinut eikä kirosanojakaan. En tiedä miksi menivät miettimättä sinne ojaan, se toinen koira vaan meni maate ja tuijotti. Sama kai se on, että makaako se jalkakäytävän reunalla tuijottamassa vai ojan puolella, Piiruskin häiriintyi siitä silti. Mä en millään jaksais elää ja olla semmoisen hurtan kanssa!