torstai 30. kesäkuuta 2016

Agimöllit Kouvola 22.6.2016

Käytiin viikko sitten keskiviikkona ekoissa agimöllikisoissa Piiruskinin kanssa. Etukäteen mietitytti, että kuinkahan korkeat hypyt siellä maksiradalla onkaan (kun ollaan hypitty tähän asti vain medejä) ja innostuukohan se niistä muista koirista niin paljon, ettei se pysty keskittymään. Väkeä oli ruuhkaksi asti ja ilmoittautumisjonossa meni tovi jos toinenkin. Piiruskin oli ihan hiljaa autossa (auto varjossa, koira takakontissa häkissä, takakontti auki ja toinen etuovi auki), eikä alkanut ulvoa - eikä muuten ulvonut kertaakaan koko iltana!

Eka rata oli supermöllirata, jossa oli vain hyppyjä ja putkia, yhteensä yksitoista estettä. Rataantutustumisen jälkeen hain koiran ja mentiin kehän laidalle juttelemaan ja odottamaan omaa vuoroa. Mitä teki koira siinä tohinassa ja väenpaljoudessa? Istui tyynen rauhallisena selkä kehään ja suorittaviin koiriin päin eikä osoittanut pienintä kiinnostusta agilityyn. Minien ja medien jälkeen tuli sitten maksien vuoro ja lopulta meidänkin. Tästä ekasta radasta ei valitettavasti ole kuva- tahi videomuistoja, mutta jos ymmärtäisin nolostua tai hävetä, niin silloin olis ollu oikein loistava tilaisuus.

Alussa oli kaksi hyppyä ja putki, nämä ihan suorassa linjassa. Jätin koiran hyppyjen taakse, seisoin putken vieressä ja kutsuin koiraa. Hypyt menivät hyvin - ne kaikki kaksi ensimmäistä. Sen jälkeen Piiru juoksi putken suusta ohi morjenstamaan ratahenkilöä. Tässä kohtaa ajattelin, että niinhän ne useimmat aloittelevat koirat tekevät, kun eivät ole tottuneet siihen, että radalla on useampi tyyppi seisoskelemassa. Kolmannella yrityksellä sain koirani putkeen, josta se suorastaan kiihdytti itsensä seuraavasta hypystä ohi ja silloin näin koiran asennon (takapää, häntä, takatassut, naama) ja huusin sille "Piiru, ei täällä saa hepuloida!" Mutta minkäs teet. Turha siinä on huudella, kun koira vetää onnesta soikeana pitkin poikin hiekkakenttää ja suorittaa omavalintaisesti esteitä ja loppusuoran ainakin kolmesti. Yleisö nauroi paljon, usein, pitkään. Lopulta sain hurttani kuulolle ja istutin sen putken päähän. En todellakaan sen kolmosesteenä olleen putken vaan siihen loppusuoran päähän. Annoin luvan suorittaa ja niin päästiin - taas - maaliin, tyylipuhdasta irtoamista!

Noh, suorituksemme jälkeen saimme paljon hymyjä ja virnistelyjä ja sanottiinpa meitä vuoden viihdyttäjiksikin.

Toisella radalla oli muutama este enemmän, hyppyjen ja putkien lisäksi puomi ja a-este. Kun jätin koirani ratahenkilölle tutustuakseni rataan, vierestä hihkaistiin "ai, se esiintyy meille uudestaan!" Menin silti, vaikka radalla kävellessäni en oikein tiennyt miksi siellä olen ja kannattaako mun tutustua ensimmäisiä esteitä pidemmälle. Tutustuin harjoituksen vuoksi.

Toisella radalla oli alussa kolme hyppyä ja putki. Jätin koiran istumaan sinne alkuun ja koira haukotteli. Lupaavaa. Kahden hypyn takaa kutsuin, koira hyppäsi huonolla tekniikalla, muttei pudottanut rimoja. Tällä kertaa päästiin viisi ensimmäistä estettä ennen kuin piti sitä kutoshyppyä kierrellä. A-esteen otin varman päälle, mikä tarkoitti, että mun piti lähettää koira hypylle ja putkeen ja siinähän se vapaus taas hetkeksi valloitti. Puomikin tehtiin pitkän kaavan mukaan (jälkikäteen totesin, että hätkähdin sen lujaa vauhtia, jolla se juoksi puomille ja itse jätin ohjaamatta puomin lopun ja koira oli ihan pihalla) ja lopussa koiralle tulee paha virhearvio ja se törmää rimaan.

Mulla oli kotona lapsenvahti odottamassa ja me ei jääty odottamaan tulosten julkistamista ja palkintojenjakoa enkä rynnännyt ostamaan kilpailulisenssiäkään.



Radan kuvasi Ullamari Kokko, uunituore agilityn minien sm-hopeamitalisti - kiitos!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Häiriökoira Jösse

Viime viikonloppuna saatiin iloksemme nuori irlantilainen eli Jösse. Peruuttamisen harjoitteleminen on ajoittain niin epätoivoista, että alkaa mikä tahansa liikehdintä mihin tahansa ilmansuuntaan kelvata. Tässä videossa häiriöinä ovat Jösse ja reilu 1vee taapero, joka on hakenut eteisestä hatun ja viipottaa ohi keittiöön. Lopussa kuuluu kivasti, kuinka taapero on kiivennyt keittiön pöydälle ja viskoo sieltä tavaroita lattialle. Kuten huomaatte, olohuoneessa on tuolien kaatopaikka. Jos ei tuoli ole nurin tai kukaan ei istu siinä, sille kiipeää taapero ja sitä kautta pääsee kätevästi kulkemaan pitkin pöytiä ja tasoja. Oujee.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Piirun agia

Ollaan pari hassua kertaa käyty Piirun kanssa Suvin hallilla kääntymässä. Ollaan tehty pientä radanpätkää ja pikkuisen tokoa, lähinnä ruutua. Agissa on tehty käännöksiä, joissa ajoitus on pääosin pielessä. Ekalla kerralla mä olen selvästi myöhässä ja seuraavilla yhtä selvästi liian aikaisessa.

Lyhyt videonpätkä eilisillalta, Piiru toista kertaa elämässään tuolla taivaan vanhalla huojuvalla puomilla, ekan otti varovaisemmin. Hyvin irtoaa kumminkin suorille, niitä pitää muistaa tehdä ja lisätä jossain vaiheessa sekaan joku muukin kuin perushyppy.

Mun mielestäni on edelleen käsittämätöntä, että Allan (Mattsson, nykyään agituomari) teki aikanaan ollessaan mun ryhmän kouluttajana tuohon kuvassa näkyvään tilaan täysimittaisia ratoja ja mikä vielä käsittämättömintä, me pidettiin tuolla möllikisojakin! Silloin toki rata kävi kääntymässä viereisessä pikkuhuoneessa, usein oviaukkoon laitettiin putki ja siellä toisessa huoneessa oli a-este.Se mahtui juuri ja juuri oviaukosta läpi, kun kantaja (vain yksi!) oli a-esteen sisällä.






torstai 9. kesäkuuta 2016

Piiru Kiitorekulla

Päivitin Kiitorekku-sivua, ainakin toistaiseksi viimeisen kerran. Tässä kopio siitä mitä kirjoitin ja lopussa treeninäyte (video).

4/6 perjantaina 13.5.
pussi = loistava
rengas = ekaa kertaa ikinä onnistui lähettämällä
puomi = treenimäärään nähden loistava
a = Piirulla on vaikeuksia tehdä 2on2off, vaikka selvästi yrittää, täyskorkea a ja luja vauhti ei oo snautserille helppo juttu, madalletulla sujuu
kepit = etenee, mutta sisäänmenosta ei oo juurikaan hajua eli koira ei tiedä kummalle puolelle pitää ensimmäisen kepin jäädä

Keinutreeni Käpälämäessä:



5/6 perjantaina 27.5.
Rytmitystä = kaks hyppyä, mutkaputki, kaks hyppyä, näistä u-kirjaimen muotoinen rata
- ensin suoraan hypyt, putki, hypyt
- sitten lyhyempi u eli ilman putkea

- lopuksi hypyt, putki, neloshyppy takaakiertona, putki, kakkoshyppy ja kääntö (valssi tai peruskääntö) vitoshypylle

keinu = perussuoritus ok
kepit = kaikki ohjurit, vikan saattaa haluta hypätä yli


6/6 perjantaina 3.6.
kepit = normisuoritus, keskirauta hämmensi kun varaston takana sellaista ei ole
keinu = perussuoritus alkaa olla valmis

Lopuksi tehtiin radanpätkä, jossa oli yhdeksän estettä: muurilta suoraan mutkaputkeen, putkesta suoraan hypylle, jossa piti tehdä valssi ja lähteä vastakkaiseen suuntaan neloshypylle (ai elämä, että tämä oli vaikea!), siitä vitoshyppy takaakiertäen, suoraan mutkaputkeen, siitä loivasti kääntäen loppusuoralle eli hyppy, pituus ja hyppy (kovasti yritti koira tulla putken jälkeisestä hypystä ohi, jos ei ollut ohjaava käsi valmiina sillä hetkellä, kun hänen snautseriutensa näki putkesta ulos). Hiki tuli!

Kivaa oli, voin suositella Kiitorekkua, ei ole paha matka ajella Kouvolasta Lappeenrantaan!

Videon harjoituksessa oli tarkoituksena saada koira käännettyä putkelta hypylle ja lähettymään kolmannen hypyn jälkeen putkeen. Piiruskinille pitää vielä merkata hypyt tosi tarkasti (se ei ole mikään perushyppyfani, mikä on silleen huono juttu, että hyppyjähän siellä radalla eniten on) ja jostain syystä hurtta pyrki ohittamaan kolmannen hypyn -ja alkuun ohittikin. Viisaammat väittävät, että sanallinen käsky on agilityssä vihoviimeinen asia, jonka koira huomioi. Noh, pelkkä "mene" vaihtui "mene hyppää" - käskyyn ja koira suoritti kolmannenkin hypyn. Tämä tapahtui seuraavallakin treenikerralla. Tiedä sitten.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Vanhoja (sumeita) kuvatuksia

Jössen kanssa painii lyön:


Mitä, sanoiko joku jotain?



Hymy herkässä!


Mun alamittaiseni:


Kyllä se vesikuppi siellä kaiken takana on!


Vankikarkuri ja hänen koiransa vappuna:


Yhdessä:


Rallin jälkeen hetki paikallaan:


Risulinnalla:



Vanhoja kuvatuksia


Lapsenvahtina eli peruskauraa:


Verenluovuttaja eli steriloitu toipilas:


Irlantilainen laumanjatke puolipalloilla:


Jösse näyttää kieltä:


Leikeltäiskö?


Tässä oli ennen tiheä kuusimetsä. Sitten tulivat kirjanpainajat ja niiden jälkeen metsäkoneet:

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Toukokuun tokotaulukko

Alkukuusta elättelin vielä toiveita korkata avoin luokka seuran omissa kisoissa (5.6), loppukuusta hautasin haaveen. Joskus toiste.

5.5: totesin pikaisen liiketestauksen jälkeen, että nouto, ruutu, peruuttaminen on aivan atomeina, merkin kierto osin unohtunut, katsekontaktin pysyvyys kadonnut, kaukoissa suoritusmatka on aivan liian pitkä ja jäävissä istuminen on epävarma

8.5: jäävät kertaalleen = ok, paitsi maahanmeno oli hidas
ruutu = koiran itsevarmuus ei riitä täyteen matkaan eikä ilman alustaa
nouto = katastrofi
peruuttaminen = katastrofi

11.5: jäävät = ok, kaikissa kiersin koiran takaa perusasentoon
seuraaminen = edistää, on väljää, keuli koko ajan, jostain syystä luki mun täyskäännökset pysähtymisinä

12.5: jäävät kertaalleen = ok, mukavuusalueella on kiva olla
ruutu = taputettu keskiosa, koira ihan kujalla, pyrkii pysähtymään oma-aloitteisesti etureunalle, siirsin alustan ruudusta pari metriä ruudun taakse ja osa läpijuoksuina, osa seisottaen hetken ruudussa
nouto = vapaamuotoinen nouto ok, liikkeenomaisesta paineistuu

Loput toukokuun tokoiluista katosi yhdellä napinpainalluksella tästä ulottuvuudesta. Samalla taisi kadota meidän noutokapula, sillä sitäkään ei ole pariin viikkoon näkynyt.

Soramontun perusleikki


Harmi, kun en tajunnut heti alussa ottaa videonpätkää, tossa on vauhti jo hiipunut. Mutta tommosta me touhutaan soramontuilla, meillä on noita useampi tässä lähellä.