torstai 27. helmikuuta 2014

Ekaa kertaa jatkoilla

Oltiin tiistaina (25.2.) ekaa kertaa tokotreeneissä jatkoryhmässä. Vähän hirvitti, mutta Piirustus oli eri pätevä! Toiset asiat osattiin hyvin ja toiset oli ihan uutta eli ei menny kovin hyvin. Luoksepäästävyys kuuluu hyviin, tosin namipalkalla ja kevyesti vaativalla äänensävyllä. Kontaktikuja ihan hyvin koira vasemmalla puolella, loistavasti koiran ollessa oikealla puolella, surkeasti mun peruuttaessa ja koiran tullessa mun edessäni. Mä en osannu eikä mun koira, onneks ei tarvinu tehdä ku kerran.

Seuraamista tehtiin pieninä paloina, ainakin kääntyminen vasemmalle ja oikealle, liikkeellelähtö, temmon vaihtuminen (meillä se oli normaalista hitaaseen), perusasennosta perusasentoon. Liikkeellelähdössä koira ottaa lähtöloikan eli nostaa molemmat etutassut ilmaan. Jotenkin olen tätäkin tapaa onnistunut tahtomattani vahvistamaan, ei kai se muuten sitä aina vaan tarjoaisi. Jos innostuu liikaa, perusasennot menee miten sattuu, maltti mukana niin toimii. Vasemmalle kääntymisissä mun(!) pitää keskittyä niin paljon, etten kykene samalla seuraamaan mitä hurtta tekee. Niinpä se ei ainakaan saa vahvitusta oikeampaan tapaan tehdä, oikeaa tapaa se ei edes osaa. Perusasennosta "käännös vasempaan liike seis" ei toimi ollenkaan (ei olla kyllä harjoiteltukaan), tähän pitää keksiä joku viisasten kivi, miten saan omat kinttuni kääntymään niin, että koira tajuaa siirtää takapäätään eikä juuri lainkaan etupäätään. Piiiikku juttu. Mutta perusseuraamisesta saatiin arvosana hyvä!

Pelkällä sanalla Piirustus meni hyvin maahan ja jo kolmannella kerralla (eka kerta ilman ylimääräistä häiriötä, tokalla kerralla piti nostaa samalla kädet ylös kun sanoi maahanmenokäskyn ja kolmannella kerralla kouluttaja tuli viereen häiritsemään) en ehtinyt kuin katsoa Piirua niin se meni vauhdilla maahan! Että näin nopeasti ne todella oppivat kaavat ja tarjoavat oikeaa liikettä.

Liikkeestä seisomista ei olla Raapun kanssa koskaan aiemmin kokeiltu, mutta nyt koitettiin. Eihän se oikein sujunut. Kovasti kouluttaja suositteli ohjaajan peruuttamista ja koira siinä edessä (kuten alun kontaktikujassa), mutta kun me ei sitä kulkemistakaan osattu/osata, niin en lähtenyt sillä. Kokeilin, miten etusormi toimii. Etusormellahan mä lörppäillessä näytän, että pidä asentosi äläkä liiku ja voin itse liikkua. Ei syttynyt hehkulamppu eikä kuulunut rattaiden kohdilleen osumisesta syntyvää ääntä. Paikalla seisominen kuitenkin sujui, juurikin sillä etusormella.

Paikallamakuu, puolitoista minuuttia, ilman hihnoja, matkaa kolme, neljä metriä, kauemmas en uskaltanut, kun oli niin monta vierasta koiraa lähellä. Hyvin pysyi makuulla, vaikka olikin levoton. Ei vaihtanut lonkalle, mistä olen todella tyytyväinen. Hallin toisessa päässä touhusi parsson, jolle Piiru jostain syystä äänekkäästi haukkui aiemmin. Parsson kiinnosti vieläkin, joten siirryin hetkeksi samaan maisemaan parssonin kanssa, muistutukseksi, että minäkin olen paikalla. Hetken päästä palasin takaisin koiran eteen, eikä parsson enää ollut niin paha rasti. Vaikeutena on ehtiä palkkaamaan koira maahan, kun pongahtaa intopiukeena istumaan (eikä olla edes tehty paljon nousuja maasta perusasentoon!), vapautin maasta. Hyvä mieli jäi, kuten Arton vetämistä treeneistä aina. Palkkauskriteerin etukäteen miettiminen ja itselleen selväksi tekeminen on tärkeetä, pitäis muistaa se, niin tarttis treenata määrällisesti ja ajallisesti vähemmän.


 Sitten vähän vanhempia helmi(kuun)treenejä ja muitakin touhuja:

* Meidän piti korkata jatkoryhmä heti vuoden alusta, mutta aikataulullisesti toi kuudelta alkava alkeisryhmä on joskus parempi, sisällöllisesti enää ei. Tiistaina 18.2. käytiin Piirun kanssa alkeisryhmässä, sit oli johtokunnan kokous ja sen päälle otin molemmat hurtat halliin. Yhteisesti harjoittelivat paikalla istumista, jossa palkan kriteerinä oli liikkumattomat etutassut. Piiru, joka tykkää bang-keinusta vieläkin, sai treenata sitä ja Taimi sai mennä parin putken ja keinun yhdistelmiä. Piippaava Piirustus on ärsyttävä, silleen huono vieteri, että pitää piippaamalla purkaa, kun ei hissukseen malta odottaa omaa vuoroaan.


* Saatan olla jo maininnutkin, että ollaan siirrytty perushihnalenkeissä tallilenkistä (vajaa tunti) Kokkosen lenkkiin (noin tuntikakskyt), koska hihnailu sujuu ihan jees. Nopeasti tuo pidempi alkoi tuntua tavalliselta ja tallilenkki jää ikään kuin vajaaksi.


* Perusasennoissa pitäis tehdä sulkeiset eli treenata tehostetusti, jotta saisin selville minkä verran Piiru oikeasti tarvitsee siinä käsiapuja vai tarvitseeko enää ollenkaan. Olen satunnaisesti kokeillut erilaisia käsiapuja ja suorituksen laatuun vaikuttaa paljon myös koiran (into)mieli, että tuleeko pomppuloikalla vai maltilla.

* Piirun vasen takajalka huolettaa mua edelleen, askellus ei ole sitä mitä pitäisi, peruuttaessakin tassu siirtyy kummallisen näköisesti, kynsien leikkuussa koiralla on vaikeuksia pitää painoa vasemmalla takajalalla, saattaa jopa nostaa sen ilmaan, kun mullahan on se oikea tassu tukevasti kädessä.

Takapotku.

* Lörppäilyssä ollaan pisteessä, jossa kumpikaan koira ei halua tulla pois lörpän päältä. Taimi menee edelleen tosi nopeasti istumaan, jos tarkoituksena on seistä takatassut lörpällä. Yhdistelmä taka+istu+taka alkaa sujua, pääseehän koiruus välillä haluamaansa istu-asentoon. Mut alkaa Taimillakin kierrokset nousta tässä lajissa, kun pitäis vaan tehdä mahdollisimman nopeasti ja kaikkea eikä kuuntele juuri lainkaan ja sittenhän nousee kierrokset minullakin. Piirustuksella on jostain syystä maltti mukana lörppäilyssä, liekö tuo perusluonne, että hyvin harvoin jos silloinkaan tarjoaa oma-aloitteisesti jotain liikettä, niin ei sitten tarjoile lörppäilyssäkään. Uutuutena otettiin repertuaariin taka+kumarrus eli kun takajalat seisoo lörpällä, niin etupää menee melkein maahan mut ei kuitenkaan ja nousee sieltä sitten ylös eli koiruus kumartaa.

* Tokolity-kurssilla, jossa olen toisena kouluttajana, oli yhdellä pennunomistajalla oma pentu näyttelyreissulla, joten annoin Taimiston lainakoiraksi. Jos snautseri on luonteeltaan uskollinen, niin kääpiösnautseri oli taas täysin ostettavissa makkaralla ja juustolla! Mutta onhan tuollainen vajaa 9vee koira helppo lainata, kun se on ollut monenlaisessa tilanteessa mukana ja lainassa ennenkin, myös yön yli kestävillä kisareissuilla.


* Samalla tokolity-kerralla tai siis sen päätteeksi Piiru ja Varma-belgi pistivät juosten ja remuten, mikä on yksi ohjaajaystävällisimmistä tavoista lämmitellä koira. Niinpä treenattiin pikkaisen agilityä iltamyöhällä, tehtiin takaakiertoja, putkeen lähettämistä ja suoria eli irtoamista. Hypyissä rimojen tilalla on matalat halkaistut muoviputket maassa. Namilätkä on tuttu juttu ja irtoaa sille todella hyvin - jopa niin hyvin että sama kuinka kiljuin, sinne se karkasi kolmen hypyn päähän! Mutta halutessakin irtoaa hienosti, menee pitkällä laukalla eikä turhaan vilkuile taakse. Puolivalssilla, jos se vain oli rautalangasta väännetty ja taatusti ajoissa, koiruus kääntyi näpsäkästi ja käännöksen jälkeen annoin suullisesti vauhtia ja juoksin perään. Kivaa oli! Keinuakin jatkettiin, kolautus oli pari kertaa Piirun mielestä hätkähdyttävän kova, mutta kovahan se kolautus ja tömähdys maata vasten keinulla on, etenkin jos saan tuon maksikoiran(!) tekemään esteen oikein eli pysähtymään vasta laudan päässä.

* Sunnuntaina 23.2. tehtiin kaksijalkaisten perheretki Helsinkiin. Junalla sinne ja takaisin, perillä treffit kuopuksen kummisedän ja luonnontieteellisen museon kanssa, matkamuistoina McDonaldsilta ostetut the Lego Movien mainosmukit. Aamulenkin hoidin itse, mutta pitkän päivälenkin ja lyhyemmän iltalenkin hoiti aarre nimeltään Suvi, jonka yritys Suviera hoitaa kaikenlaiset koiriin liittyvät probleemat. Kovasti tuo kehui fb-sivullaan, että hienosti oli mennyt ja laittoi kuviakin. Taimistoa ei näkynyt niissä riehumis- ja painimiskuvissa...

Mistä syystä sitten olikin pienoinen ihme, kun kääsna suostui hetkeksi leikkimään Raapun kanssa!





lauantai 15. helmikuuta 2014

Itsepalvelu

Keittiöstä se tuli, kodinhoitohuoneeseen se meni. Tyyli oli rento, häntä heilui kevyesti, ei kiire minnekään, vilkaisi silmiin ohimennessään, aamupalan alkupala suussaan. Se alkupala vaan oli kaksijalkaisille tarkoitettu ruisleipä!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kotiinkuljetus

Aamulenkillä ei pitkälle päästy, kun snautseri otti pupun ajoon. Pupu uunotti sen nopeasti, joten jätin asian sillensä ja kuvittelin, että kohtahan tuo takaisin tulee. Eipä tullut, vaan alkoi kuulua ajoulvahduksia. Kääsnan kanssa lähdettiin ääntä kohti ja liki tauotta vihelsin ja kutsuin koiraa. Ei tullut, ennen kuin olin enää muutaman metrin päässä puusta, jonka oksalla istui orava. Puun ympärystä oli ihan tallattu tassunjäljillä. Piirunen ilahtui kovin, kun apujoukot saapuivat.

Otin koiran käskyn alle, kun ei hihnaakaan ollut. Jonkun matkaa se kulki vieressä vaikean näköisenä taakseen vilkuillen. Vapautin ja näytin suuntaa kotiin päin, hurtta teki täyskäännöksen ja juoksi takaisin ulvahtelemaan. Jepjep. Menin koiran luo, otin syliin ja kannoin pois metsästä. Menee se aamu-ulkoilu näinkin.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Röyhkeä rakki

Perussääntö: koirat eivät vietä aikaansa sohvalla, tuolilla tai sängyllä, poikkeuksena siskonpedit ja lattialle laitetut sairasvuoteet.

Mikä tämä on?


Tyhjä nojatuoli, odottaa kaksijalkaista istujaa.

Mikä tämä on?



Snautseri, makaa lattialla.

Näin tämä asia on ollut aina tässä talossa ja ihan koko Piirustuksen olemassa olon ajan. No miksi sitten kuluneen viikon aikana snautseri on useamman kerran aikuisten kaksijalkaisten läsnäollessa tyynen rauhallisesti astellut nojatuolin viereen ja hypähtänyt siihen maate? Ilmeisesti koiruus haluaa varmistaa, ettei se vahingossakaan saisi kodinhoitohuonetta enempää neliöitä silloin, kun kukaan ei ole vahtimassa sen touhuja.

ps: Eila antoi kaksi viikkoa aikaa trimmausoperaatioon. Riitti just eikä melkein!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Vähäuninen helmikuun viikko

Kuopus on ollut harvinaisen räkäinen ja yskäinen, esikoinenkin pari päivää. Tai pitäisi sanoa, että yötä, sillä viikossa on seitsemän yötä, joista viisi on valvottu. Kuopus kun on harjoitellut vaakatasossa räkään tukehtumisen jaloa taitoa, joten istualtaan on nukuttu se mikä on kyetty. Väsymyksestä kertonee myös se, että mentiin miehen kanssa yksikin ilta puoli kymmeneltä nukkumaan ja kun ensimmäisen kerran herättiin lapsen kovaääniseen yskimiseen ja kakomiseen, niin oltiin molemmat vakaasti sitä mieltä, että on taas aamu ja aika herätä. Oikeasti kello oli 23:20. Töissäkin olen joutunut tarkistamaan samat asiat moneen kertaan ja kirjoittamaan ylös, että mitä on tullut jo tarkistettua. Esikoinen ja koirat ovat vauhdikkaaasta menosta päätellen nukkuneet yönsä. Mutta jotain on koirienkin kanssa jaksettu tehdä, istumaan tai ei kannata jäädä tai muuten pysähtyä, siitä on niin kovin vaikea nousta.


Helmikuu alkoi lauantailla ja lumitöillä. Taimi kävi välillä palelemassa kuistilla, välillä lämmitteli eteisessä kuono ikkunassa kiiinni. Oman pihan kolaamisen lisäksi kävin päiväkodin pihan "luistelukentällä" kolaamassa. Piirustus pyöri pihassa ja todennäköisesti jossain vaiheessa piipahti naapurissakin.

Sisällä lörppäiltiin.
Taimi:
- istuu hyvin lörpällä
- peruuttaminen alkaa sujua kun kädellä tuuppaan rintakehästä (jollei koiruus satu istahtamaan ja virheen jälkeenhän tuo kivettyy)
- minä istuin lörpällä jalat ilmassa, taimin oli tarkoitus kiertää mut ja mennä mun jalkojen alta ja pari kertaa onnistuikin, onnistuin myös huitaisemaan koiraani kuonoon, kun yritin näyttää, että kiertäis mut (kaunis ajatus, mutta minä heikoimpana lenkkinä en pystynyt keskittymään sekä pitämään oman asennon että ohjaamaan koiraa)
- "etu liikkuu" alkaa sujua, "taka liikkuu" on vaikea
- kasi eli pujottelua mun jalkojen ympäri
- lopuksi kieppejä eli koira pyörii ikään kuin itsensä ympäri nenä hännäntyvessä, toinen suunta on helpompi kuin toinen.

Toveri Piirushkin:
- "etu" ok reilulla käsiohjauksella, "taka" alkaa hiljalleen hahmottua eikä joka kerta tarvitse nostaa takapäätä lörpälle
- seisoin lörpällä ja koira kiersi minut
- istuin lörpällä jalat ilmassa ja koira kiersi minut (ei ainakaan helpompaa isomman koiran kanssa)
- peruutus joko sujuu tai sitten hurtta menee maate
- kasi eli pujottelua mun jalkojen ympäri, kääntyy oikealle paremmin kuin vasemmalle.

Kun kehun Taimia, ei Piirustus tiedä miten päin se pysyisi nahoissaan kodinhoitohuoneen portin takana. Ääniäkin kuuluu, eikä pelkästään kannustavia. Yritän tehdä lyhyitä vaihtoja, ihan kuin jääkiekossa ja tosi hyvin koirat vaihtaa portin puolelta toiselle. Iloinen mieli jäi tästä lörppäilystä - mun pitäis vaan yksinäänkin treenata, etten haittaisi näin paljon koirien suorituksia.

Tiistaina 4.2. käytiin Piirun kanssa tokossa. Ajattelin, että jos alkeisryhmässä on paljon väkeä, menen avuksi ja otan  oman ryhmän ja menen sitten Piirun kanssa jatkoryhmään. Koska alkeissa ei ollut yleisöryntäystä, mentiin Piirun kanssa alkeisryhmään. Selkeesti ollut liian pitkä tauko ryhmätreeneissä, alku oli hirmuista sähläystä! Kyllä ne korvat lopulta löytyivät ja joku piuha vei sanomia perille asti. Tehtiin perusasentoja, katsekontaktiharjoituksia ja peruspujottelua, lopuksi tein itse hallin reunassa paikallamakuuta. Sen verran mentiin jatkoryhmään, että saatiin sielläkin luoksepäästävyyden jälkeen harjoitella paikallamakuuta. Aika oli sen kaksi minuuttia ja kovin kauas en uskaltanut mennä, mutta liikuskelin, heilutin käsiä ja tein muuta semmoista pientä häiriötä. Hyvin pysyi! Piirushkin vaan ennakoi maasta perusasentoon tulemista niin vahvasti, että pitää harjoitella niitä erikseen ja vapauttaa suoraan maasta nää keston harjoittelemiset.

Siellä alkeisryhmässä, eri porukassa vaan, oli toinen snautseri, 8-kuinen Doctor's Order-narttu, Armi sen nimi taisi olla. Armi odotti emäntänsä kanssa ulkona, että me saatiin tehtyä paikallamakuu ja päästettiin sitten ipanat irti. Tehtiin pieni kävely ja partaiset juoksivat lumessa. Oli mielenkiintoista verrata pentusia ja aina kiva saada omankokoista juoksuseuraa. Emäntänsäkin oli kiva.

Kotona treenireppu unohtui avonaisena eteiseen ja rikospaikalta löytyi namitikusta nauttimassa ollut kääsna.

Keskiviikkona 5.2. Suvi kävi hieromassa Piirun. Tähän asti kuvio on mennyt niin, että Taimi pääsee hierottavaksi ja Piiru menee portin taakse ja pääsee sieltä aikanaan vähän harjoittelemaan hierottavana oloa. Nyt Suvi tuli nimenomaan Piirua hieromaan, kun jäi osteopaatti väliin. Taimi tunki hierontamatolle ja Piirustus meni olohuoneeseen. Miten ne oppii noin kaavamaisiksi elukoiksi! Harvat toistot ja pitkät toistojen välit ja silti ne toimii joka kerta tietyn kaavan mukaan!

Saa hieroa!
 Piirustus antoi hieroa oikein hyvin. Takajalat olivat jumissa ja niiden avaamisesta Piiru ei oikein tykännyt. Hieronnan edetessä Piiru alkoi piereskellä. Iltalenkillä tuli metsään haiseva kasa, samoin yöllä kodinhoitohuoneen lattialle, aamulla ojaan ja aamupäivällä olohuoneen matolle. Namivaras olikin siis ollut Piiru ja kääsna oli rääppijäisissä ja jäi kiinni!

Torstaina oli puhetta miehen kanssa ennen kuin lähdin hurttien kanssa hihnalenkille, että alkaa sujua tämäkin. Ajattelin, että pitääkin muistaa kirjoittaa tämä positiivinen asia näkyviin. Noh, ei sitten ollut niin hyvä hihnalenkki, tietenkään, mutta sanon silti, että hihnalenkit alkaa sujua! Partaisilla alkaa olla sama rytmi, vetokoiramaisuudet on vähissä, vastaantulijat ei aiheuta tolkutonta hämminkiä ja mä voin ajoittain uppoutua ajatuksiini - tai siis nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta. Jes!

Ylimmäinen mäenlaskun valvoja

Perjantaina tokolity, Piiru pääsi mukaan. Oltiin nollakoirana agilityharjoitukselle ennen kurssin alkua ja kurssikerran päätteeksi käytiin pienellä lenkillä. Kolme kaksijalkaista ja kuusi koiraa, jokainen hurtta eri rotua. Piirusta tulee Varma-belgin kanssa ärsyttävä valittaja, kun belgi juoksee nopeammin.

Lenkin päätteeksi mentiin Piirun kanssa kaksin takaisin halliin. Koiruus oli lämmin ja toppatakki päällä, joten otettiin alkuun pari paikallamakuuta. Ensimmäisessä etäisyys noin 15 metriä ja kesto minuutin verran. Piiru piti hyvin asennon eikä siirtynyt lonkalle, etutassut tosin olivat itään ja länteen, ei piipannut, pysyi hyvin paikallaan. Vaikeuksia pysyä maassa kun mä olen palannut viereen. Toisessa paikallamakuussa etäisyys noin 20 metriä, kesto 80 sekuntia sisältäen kaksi viiden sekunnin piilossa oloa. Hyvin meni tämäkin!

Sitten agilityä: suorassa linjassa hyppy+putki+hyppy+hyppy, tehtiin takaakiertoja ja namilätkälle etenemistä. Pari kertaa koiruus oli hämmentynyt, kun putken jälkeen olikin kaksi hyppyä tutumman yhden sijaan, mutta sitten pisti vain tassua toisen eteen ja juoksi palkalle. Pimeä putki on näköjään täysin tuntematon asia, lähti vain kiertämään putken toiselle puolelle. Lopuksi bang-keinua, tutustuttiin keinuun ekan kerran.Piiru innostui tästä niin, että karkasi esteelle ja oli sitä mieltä, että tää tehdään kerralla loppuun asti eikä vain mätkitä tassulla keinulautaa alas ja kuunnella kolahduksia! Kiva, kun koiruus ei ihan kevyesti hätkähdä - vaikka kotiloissa se joskus kovasti ärsyttää, kun koira ei näytä reagoivan vaikka kuinka moittisi.

Tokolity-kouluttajakaverini on hurjan innostunut agilitystä ja tokosta, pysyy lajin uusimmissa kotkotuksissa mukana ja pursuaa iloa ja intoa ja harrastaa sitä ja tätä ja tota. Toisaalta se on hieman lannistavaa, kun mä en millään pysty samaan, kuuntelen vain kateellisena. Ja toisaalta on hienoa, kun joku on noin innostunut, aina siitä ripe tarttuu  minuunkin ja tuosta bang-keinustakaan ei olis mitään käryä ilman tätä innostunutta ystävää. Kiitos! Pitänee tehdä oma keinuviiteo.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Viikon viisi koiramaisista menoista

Maanantaina 27. päivä oli vuorossa mun ja Taimin dobo, ihan ohjattu tunti. Kyl maar mulla on kropanhallinnasta, tasapainosta ja lihaskunnosta kovasti puutetta. Treeniä vaan lisää, joo-o. Tehtiin pääasiassa koiran ja ohjaajan yhteisiä liikkeitä, peruuttaminen onnistui pari kertaa vahingossa, tätä pitää testata vielä kotioloissa. Peruuttaminen on Taimistolle tosi vaikea juttu ja silloin kun peruutetaan, peruutetaan ihan mihin sattuu eikä sattumaltakaan suoraan. Dobon jälkeen sain lenkkiseuraa koirakerhon tokovastaavasta, jei!

Tiistaina ja keskiviikkona tehtiin reippaat hihnalenkit ja lopuksi käytiin joella juoksentelemassa ilman hihnaa. Pakkasta oli niin paljon, ettei treenejä pidetty, mutta tarpeeksi vaatetta ja vauhtia, niin pärjättiinhän me.





Piirun rungon nypin iltalenkin päätteeksi, kyl on kiva turkki nyppiä!



Tässä vaiheessa ollaan nyt.
Torstainakin oli pakkasta niin paljon, ettei varsinaisia ohjattuja treenejä pidetty. Tokolity-kaveri laittoi viestin, että aikoo hyödyntää tyhjää hallia ja mennä tokoilemaan. Me mentiin Piirun kanssa myös! Mä tosin otin laatikon mukaan, kun kotona ei riitä tila harjoitella lootaa vauhdin kanssa. Harjoituksen puutetta ja liikkeeseen mukaan lähtemistä se laatikkoleikki tosiaan oli, läpijuoksuksi meni useinmiten.

Tehtiin vähän sitä ja vähän tätä eikä vissiin ajatuksella oikein mitään, mutta yksi iso yllätys osui kohdalle. Kaveri halusi tehdä paikallamakuun ja mehän ei Raapun kanssa olla semmoista tehty kuin pari kertaa siten, että koira on ollut hihnassa ja mä ihan vieressä. Pysyyhän se kotona Taimin vieressä, mutta että jonkun vieraan koiran kanssa? Lisähaastetta siitä, että ennen treeniä Piiru ja Varma (kaverin belgi) sai juosta ja riekkua.

Perusasennosta maahanmenot ei suju, joten avitin siinä. Varauduin pysymään ihan vieressä ja komentamaan monta kertaa koiraseni takaisin maahan. Ja pyh! Piiruskin ei noussut kertaakaan, ei piipannut, ei tuijottanut viereistä koiraa, ei häiriintynyt kaverin hyppiessä haara-perus-hyppyjä. Kävin välillä palkkaamassa ja menin eri etäisyyksille ja aina vaan hurtta pysyi hienosti! Eihän se sotilaallisen keskittynyttä ollut, etutassutkin levällään itään ja länteen, mutta silti vau-suoritus! Meillä on sittenkin toivoa.

Treenit päättyivät, kun sisään alkoi valua tokotoimikunnan kokoukseen tulossa olevaa väkeä. Onneksi on nelijalkaisella toppatakki, seuran tarjoamat lämmityspistokkeet ja autossa sisätilan lämmitin, ei tullut koiralle autossa vilu. Tylsää ehkä. Kokous sujui hyvin ja saatiin hommat jaettua. Tervetuloa vaan tokon möllikisoihin tiistaina 29.4, ilmoittautumiset mulle.

Perjantaina oli viides kerta tokolity-kurssia ja päästiin vähän ohjaamisen makuunkin, kun harjoiteltiin takaakiertoja. Oli oikein mainio kurssikerta ja sen päätteeksi pidettiin toisen kouluttajan kanssa pikapalaveri. Tähän asti mä olen hoitanut agilitypuolen, seuraavat viisi kertaa pidän tokoa. Käytiin kurssilaiset läpi ja hyvinkin samansuuntaisesti ajatellaan koirakoista. Oli jännä huomata, että jotkut ongelmakohdat on ongelmia vaan toisessa lajissa ja jotkut probleemat näkyy molemmissa lajeissa. Myös selkeää edistymistä kurssin koirakoissa ollaan havaittu, vaikka kohtaamisia on ollut vasta viisi.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Viime viikonloppuna Lahti ja Kotka

Kiirettä pitelee, niin ettei ajallaan kirjailemaan jouda.

Viime lauantaina osallistuin Snautserikerhon järjestämälle trimmauskurssille. Kuuntelin kaksi tuntia luentoa ja minuutti minuutilta tuntui enenevissä määrin, ettei mulla ole mitään käryä siitä miten oikeasti trimmataan - vaikka olen kymmenkunta vuotta sitten nyppimisen harjoittelun aloittanut. Epätoivo alkoi painaa päälle, mutta oppimaanhan mä sinne menin. Kyllä mä nyppimisen sinänsä osaan, mutta ne yksityiskohdat, mittasuhteet, viimeistely ja ymmärrys siitä, miksi jostain kohtaa otetaan, jostain ei, jostain enemmän ja jostain vähemmän - ja jokaisen yksilön kohdalla pitäis tuumata kaikki asiat erikseen. Huh huh!

Ilokseni kurssilla oli myös Chili, Piirushkinin sisko. Siskokset on aina tullu hyvin juttuun. Chili on paljon sirompi kuin Piiru ja käyttäytyikin huomattavasti paremmin, vaikka emäntäänsä pari kertaa purikin. Ei oikein tykännyt takajalkojen nyppimisestä. Ohessa muutama otos, kun paikkoja siivotessa siskot pääsivät temmeltämään. Kuvat ottivat Piirun kasvattaja ja Chilin emäntä. Piiru on puolikalju ja Chilillä on pöksyt. Sitäpä en tiedä, että tapaavatko tytöt enää koskaan, kun Chili otti ja lensi emäntänsä kanssa kurssin päätyttyä Saksaan.





Kiitos järjestelyistä ja erityiskiitokset luennoitsijalle ja kädestä pitäen avustaneelle kennel Eipä'sin Eila Kettuselle!

Suureksi harmikseni en päässyt sunnuntaina jatkamaan Eilan loisto-opissa, vaan ohjelmassa oli Kennelliiton koetoimitsija 1 - kurssi Kotkassa hotelli Leikarissa. Kaikenlaista yksityiskohtaa eri lajien kokeiden järjestämisestä tuli kuultua ja paljon jäi itselle luettavaksikin. Kakkoskurssin aion käydä toko-puolella. Koulutusohjaaja-kurssin suoritin joskus vuosia sitten, mutta se katosi joko postissa tai asioita hoitavan pöydälle (kuulemma ihan mahdollista, kysyin itse kyseiseltä henkilöltä). Josko tällä kortilla olisi parempi onni myötä. Lämmin autokyyti, takarivin paikka ja mainiota seuraa!