sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Venyvä sunnuntai

Pari otosta aamun lörppäilystä:




Taimin ja Piirun sain pysymään venytyksessä ihan itse (Piirustus piti houkutella pois!) ja otettua kuvia, mutta Tilly teetti töitä! Etutassut menee lörpälle ihan hyvin, mutta päätin, että takatassut pitää saada lörpälle ennen kuin Tillystys lähtee kotiin. Sain houkutella, kutsua, maanitella, pitää namia alhaalla, kuonossa kiinni, pari senttiä kuonosta, sain syöttää ja vain näyttää namia, edestä, takaa, oikealta, vasemmalta ja mitähän vielä.

Lopulta tajusin vähentää vaihtoehtoisia kulkureittejä ja vahvistaa etutassut lörpällä - asentoa. Pistin lörpän seinää vasten ja olin itse toisella puolella lörppää seinänä. Etutassut lörpälle ja paljon makkaraa (sori, Piia!), hurtta alkoi rentoutua. Sitten nostin vahingossa käden korkeammalle kuin piti ja kas, westie pomppasi namin perään ja toinen takajalka putosi lörpälle! Ei muuta kuin lisää makkaraa (sori taas!) ja isot kehut. Etujalat uudestaan ja taas nami korkealle. Parin toiston jälkeen valkoinen karvakasa seisoi etujalat lattialla ja takajalat lörpällä, haki hienosti tasapainon ja sai tietysti makkaraa. Niin pitkälle ei harjoituksissa päästy, että olisin saanut Tillikän seisomaan lörpällä itsekseen sen aikaa, että olisin ehtinyt ottaa kuvan. Mutta jonain päivänä ehkä...

lauantai 22. maaliskuuta 2014

19.-22.3.

Keskiviikko 19.3. oli aikas haipakka päivä: päiväkoti, työ, päiväkoti, kaveri, lautakunta, kaveri, koti. Aamulla lähdin puoli kasia ennen ja kotona olin puoli kymmeneltä, mies tietysti työreissulla. Karvaisen kolmikon pelasti Suvieran Suvi - kiitos!

Torstaina mä olin überväsynyt yyhoo, onneksi mies tuli iltasella kotiin ja suostui vielä ulkoiluttamaan koirat, vaikka jäistä lunta satoi vaakatasossa naamaan. Mitt hjälte!



Perjantaina oltiin miehen kanssa molemmat suunniteltua aiemmin kotona. Ilma oli muuten kiva, mutta tuuli oli turhankin innokas puhaltelemaan. Lähdettiin pitkästä aikaa koko perheen voimin ulkoilemaan ja tällä kertaa Jääkarhukalliolle. Piiruskin tekee hirmuisia loikkia kallioilla - myös ylöspäin! Tilly on alkanut tehdä omatoimisesti vähän pidempiä tutkimusretkiä, vaikka ei se kauas vieläkään mene. Ihan sama ketä kutsuu, kaksi- vai nelijalkaista, niin Tilly tulee aina. Pannan nähdessään se ei tiedä miten päin päätään kääntäisi, että saisi sen pantansa kaulaan mahdollisimman nopeasti.

Lauantaina mies hoiti koirat ja mä hoidin itseni ja lapset pois kotoa. Sopivasti osui kalenteriin Snautserikerhon vuosikokous ja sen päälle Liikkasen Kirsin luento koiran motivoinnista. Olisi saanut olla pidempikin luento! Kirsin kertomat oli pääosin tuttuja juttuja, mutta muutama ihan uusi oivallus osui myös kohdalle, ei siis turha reissu ollenkaan. Kirsiä vois taas kutsua meidänkin koirakerholle vierailemaan.

Aamulenkille mennessä Piiru ja Tilly löysi myyrän takapihalta. Mies ja Taimi oli menossa metsän puolelle, Tilly meni kutsusta luo. Yllättäen Piiru ei reagoinut kutsuun, vaan touhusi etutassuillaan. Mies meni katsomaan ja näki myyrän, vielä elossa. Mies kutsui kääsnan paikalle, joka tuli, näki, tappoi laakista ja lähti jatkamaan matkaa. Ai miten mä tykkäänkään tuosta suoran toiminnan luonteesta!

Pitkän päivän päätteeksi iski väsy.


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Jääkarhukalliolta Islannin napajäätikölle

Eilen ulkoilin kolmen koiran ja kahden poikasen kanssa Jääkarhukalliolla, tänään kolmen koiran ja kuopuksen kanssa Islannin napajäätiköllä jäätikön valtatien varrella. Lähialueelta löytyy vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja!

Luoksetuloharjoituksia olen jatkanut snautserin kanssa, tahtoo olla kuullun ymmärrys heikolla tolalla. Tietysti silloin, kun hihkaisen "tähän!" ihan vaan harjoituksen vuoksi, hurtta tulee hienosti. Sitten kun on tosi kyseessä, on äänensävyni ilmeisesti tyystin erilainen, kun iso harmaa korkeintaan pysähtyy eikä taatusti tule ensimmäisellä sanalla pois.

Toinen murhe on, että snautseri on ruvennut komentamaan Taimistoa kovempaa kuin koskaan aiemmin. Taimilainenhan ei taivu, mutta Piirun isompi koko aiheuttaa kääsnalle ongelmia ja se joutuu puolustautumaan kovaäänisesti. Tolla snautserikakaralla on nyt suuret luulot itsestään!

Seuraan Raapustuksen kasvattajan blogia ja tällä hetkellä siellä on kuusiviikkoisia pentusia kuvissa. Keltaisella pannalla varustettu on tietysti mun suosikkini, mutta kuvat tuovat monenlaisia tunnelmia mieleen. Ajatella, vuodessa suloisesta ipanasta järkyttävän huonotapaiseksi teiniksi!

Juteltiin pari päivää sitten miehen kanssa tuosta Tillystä, että miten siinä on sekä samoja että täysin erilaisia piirteitä ja tapoja kuin omassa Emmissä oli. Muisteltiin Emmin (aikuisen kaikenlaista kokeneen koiran) viisautta ja toki myös joitakin vähemmän ihastuttavia ominaisuuksia. Keskustelutuokion päätteeksi mies katsoi Piirustusta ja totesi mulle, että "on sinun onnesi, että saman rodun yksilöt voivat olla ihan erilaisia luonteeltaan, niin saatat jonain päivänä saada luvan ottaa toisen snautserin!"

Tässä muutama otos lumiselta Jääkarhukallion retkeltä:







maanantai 17. maaliskuuta 2014

Tilly sekoitti pakan

Tilly, tuo iloinen valkoinen karvakasa, tuli meille täysihoitoon 5.3. epämääräisen pituiseksi ajaksi. Tillikkä tuli illalla ja Taimin piti sitten omaan tyyliinsä eli suht äänettä ja rauhallisesti, mutta niin että viesti tulee varmasti selväksi, isotella niin, että Tilly-paralta lirahti. Siinä vaiheessa siirsin Taimiston pois ja Piiru pääsi vuorostaan haistelemaan ja sai murinaa ja irvistyksen. Ei paras mahdollinen aloitus hoitojaksolle!

Yön yli nukuttuaan kolmikko oli kuitenkin sopuisampi ja aamulenkki sujui kuin olisivat aina ulkoilleet kolmestaan. Ruokailutkin sujuvat ilman mutinaa - nyt kun ensimmäinen aamupala on eletty: Piirulla pamahti vieteri niin reilusti sohvakankaasta läpi, että se joutui jäähylle kodinhoitohuoneen portin taakse. Miten voi yksi snautseri olla niin hädissään omasta sapuskastaan, kun ei ole koskaan jäänyt ilman?

Iltapäiväulkoilu sujui hyvin, Tilly tappijalka perässä niin kovaa kuin pääsi. Kun Piiru pyysi leikkimään, Tilly hetken esitti vakavaa aikuista, mutta myöntyi sitten. Piiru tuhosi oman mahdollisuutensa siihen, että ensimmäinen fyysinen kosketus oli aivan liian raju. Lyhyeksi jäi se leikki.


Muutoin meillä on mennyt näin:
* pe 7.3: Piiru oli lainapentuna tokolity-kurssilla, ei ihan täysin ostettavissa, kun pari kertaa karkasi toisesta päästä hallia minua etsimään. Piirustus pääsi tokoilemaan ja agility-puolella meni ekaa kertaa elämässään ihka oikean renkaan eikä kuulemma ollut ongelma. Takaakiertoon ei oikein suostunut lähtemään, todennäköisesti ohjaus oli niin erilainen, mun mielestä se lähtee ihan hyvin (tosin etäisyyttä pitäis seuraavaksi harjoitella).




* la 8.3: Tehtiin pitkä hihnalenkki neljään tyttöön. Tosi kova tuuli oli, mutta sitä ei voi syyttää, kyllä ne hihnat oli jatkuvasti solmussa ilman sitäkin. Kun yksi liikkuis eteen, niin toinen taakse ja kolmas haluaisi haistella. Muita vaihtoehtoisia tapoja liikkua on kääntyä 90 asteen kulmassa oikeaan tai vasempaan, kiertää hihna vaikkapa aurausmerkin ympäri, loikata matalamman yli ja kompastua hihnaan (omaan tai toisen), porukalla voi myös onnistua kiertämään hihnat sekä toistensa että taluttajan lapasen ja ympäri niin, ettei veri kierrä.


* su 9.3: Ensin aamulenkki, sitten aamupäivälenkki ja ristiäisretkelle. Rauhallista oli näköjään ollut hurtilla.

* to 13.3: Päästiin Taimin kanssa peruutuspaikalle doboon, tehtiin etenkin venyttelyjä - molemmille siis! Mä taidan tarvita oman dobopallon...

* pe 14.3: Kotilörppäilyä, uudet opit ohjatulta tunnilta pitää pian saada tehtyä kotona ja Piirulle tietty kans. Tillykin muuten tutustui lörppään, tästä on videomateriaaliakin, kunhan joudan ladata.

Tänään oli viimeinen tokolity ja tarkoitukseni oli lörppäilyn jälkeen lenkittää hurtat ennen tokolityä. Lyhyeksi jäi Tillyn ja Taimin osalta, kun Piiru otti ja lähti. Lähtihän siihen samaan suuntaan Tillykin, mutta se tuli heti kutsusta pois. Snautseri ei. Aloin olla epätoivoinen ja pelkäsin koko ajan, että juna tulee, radan suuntaan kun lähti ja pari metriä radasta näin sen viimeksi. Kutsuin nimellä ja vihelsin, matalammat karvaiset oli kummissaan. Soitin lopulta miehelle, että tulee hihnojen kanssa, kun en voi mennä radalle, jos T ja T on mukana vapaana. Mä jatkoin etsintää ja kävelin radan vartta. Hurtta löytyi 25 minuutin etsimisen jälkeen suunnitellun lenkkireitin varrelta, soramontun pohjalta evästämästä! Mä hihkuin kuopan reunalla ja kutsuin koiraa, ensin se vain vilkaisi, mutta lähti sitten häntä heiluen mua kohti, ihan kuin iloiten, että minäkin olen tullut paikalle! Panta kaulaan ja kotia kohti, ehdin juuri ja juuri koirahallille ajoissa.

* la 15.3: Aamulenkillä Piiru oli sitä mieltä, että mua ei tartte kuunnella eikä ole ikinä kuullut mistään luoksetulo- tai katsekontaktikäskyistä. Ei päästy varmaan sataa metriä pihasta, kun käännyin takaisin. Kutsuin Taimin ja Tillin ja lähdettiin hakemaan kurittomalle pantaa ja hihnaa. Piirustus yritti tulla lähelle, mutta ajoin sen pois - monta kertaa. Sen verran se hämmentyi, ettei enää riekkunut miten sattuu ja kulki viitisen metriä mun perässä. Tuli ulko-ovelle pyytämättä ja laitoin pannan kaulaan. Tehtiin sitten tavallista pitempi aamulenkki. Piirustuksella oli vaikeuksia tajuta, että se tosiaan oli hihnassa ja kaksi muuta sai juosta vapaana. Tillyllä oli vaikeuksia tajuta, ettei Piiru juokse siitä yli tai juokse jonkun matkaa edelle voidakseen jäädä vaanimaan ja väijymään. Kun Tilly lopulta ymmärsi tilanteen laadun, se selvästi rentoutui ja juoksenteli siellä täällä. Pari kertaa se juoksi myös ihan Piirun vierestä, tarkalleen siitä mihin asti Piirun hihna riitti. Taimistolla ei ollut vaikeuksia tajuta, että tuon isomman partaisen takia tässä mennään ees taas.

Iltalenkin hoiti mies, hihnassa kaikki kolme.






* su 16.3: Suunnitelmissa oli pitkä hihnalenkki, mutta se lyheni kovan ja kylmän tuulen vuoksi. Siirryin metsään ja päästin koirat vapaaksi, myös Raapun. Vahdin sitä tarkasti, sillä mulla oli määrätty kotiinpaluuaika, että ehdin viemään pojat uimakouluun. Kutsuin monta kertaa luokse ja aina se pitkäkoipisin tuli ekalla käskyllä, ripeästi ja suorinta reittiä.



Esikoinen kysyi kuinka kauan Tilly on meillä hoidossa. Vastasin, etten tarkkaan tiedä, pari viikkoa varmaan. Esikoinen käski kysyä Tillyn kotoa, voisiko se olla meillä kuukauden.

(kuvat ovat missä sattuu järjestyksessä, maaliskuussa kuitenkin otettuja)

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Vuosipäivä!

Siitä on tasan vuosi, kun ajoimme koko perheen voimin Pennalaan hakemaan uutta perheenjäsentä. Nimekseen se sai muun muassa Piirun ja koko kotimatkan se joko puri jotakin tai harjoitteli ooppera-aarioita. Tänäkin päivänä se mieluusti puree tai vähintään kantaa jotakin ja äänenavaus on kielen päässä odottamassa. Röyhkeä mutta rakastettava rakki se on, katseen välttäessä (eikä aina siitäkään väliä) nostaa etutassut pöydälle ja lasten lautasilta nappaa välipalaa. Toisaalta taas lueskellaan yhdessä viltin alla ja aamupalallakin makasi kyljellään pöydän alla takatassut mun jalkateräni päällä, heiluttelin hissukseen kinttuani. Kiitos kasvattajalle, kun annoit meille tämän raivostuttavan ihastuttavan otuksen!