maanantai 14. joulukuuta 2015

Marraskuun tokotaulukko

Ihan on unohtunut tämä! Olkoon marraskuun mietelauseena "pyri minimoimaan turhautumisen tunteet kouluttaessa!"

3.11: seuran ohjattu tokotreeni

Liikkeestä istuminen = stressaantunut, läähätti, nosteli tassuja, kävi kerran maahan
Liikkeestä seisominen = ottaa askelia eli ei mitään uutta tässä
Liikkeestä istuminen = onnistui vain käsiavulla
Hyppy = ekassa vino perusasento, tokassa käsiavulla suora perusasento
Liikkeestä istuminen = näitä uudestaan, mutta tarjosi sen seitsemänkymmentä kertaa maahanmenoa ennen kuin uskoi, että istua pitäisi ja sittenhän ne sujuikin jo oikein hyvin
Liikkeestä maahan = muutama toisto tehtiin ja ne oli hyviä
Merkin kierto = kokeilin kokeenomaisesti eli en käynyt merkkaamassa tötsää etukäteen, ekalla lähetyskäskyllä koiralla ei ollut mitään käryä siitä mitä olisi pitänyt tehdä, toinen oli oikein hyvä.
Loppuleikki pihalla, koira yritti parhaansa mukaan napata lelun mutta nappasi mun käden. Onneksi hallilla on ensiapulaukku!

8.11: seuraaminen = pitää muistaa palata pitkään seuraamiseen, koira laiskottelee!

nouto = vetolelulla, käsiavulla palautuksia viereen eli ääneen toistan nouto ja pito-käskyä ja kädellä ohjaan perusasentoon, toimii
merkin kierto = alle vitonen on helppo, seiska teettää töitä, uusi ennätys kahdeksan metriä!

"Äiti saanko minäkin pistää Piirun kiertämään?" Keskimmäinen on ihanan innokas, siitä tulee vielä oikein kelpo kepo! Videon lopussa pieni mies muistaa vielä kehua itseään siitä, että muisti kehua koiraa: (klik!) Kierto keskimmäisen kanssa

9.11: merkin kierto = 3x 8m ja kerran 11m!

13.11: Vahteron kentällä

seuraaminen = perusasennot leviää, samoin täyskäännökset
ruutu = ei ole enää tekosyitä välttää tätä kun kaikki muut alkaa sujua (paitsi peruuttaminen), aloitin lopusta eli koira matkan päässä, maahan, menin viereen, perusasento, lentävä namipalkka, koira taas kaukana, maahan jne
merkin kierto = etukäteen mittasin 10 metriä ja merkkasin pienellä tötsällä, en näyttänyt koiralle kierrettävää tötsää, perusasento, valmis, kierrä ja helei ja jippijei, sehän kiersi! Ja kiersi muuten toisenkin kerran :)
nouto = etukäteen mittasin tällekin sen 10 metriä (on muuten turkasen pitkä matka heittää kapulaa, pitää harjoitella erikseen), perusasento, heitto, noutokäsky ja sehän nouti! En vaatinut loppuasentoa vaan sitten leikittiin!


18.11: peruuttamista ja takapään käyttöä lörpällä, toi koira on kovin pehmeä ja varovainen ja säikky, juoksuako pukkaa? Klikkaa 
Piiru lörpällä ja Piiru lörpällä 2.

20.11: voi/evl-treeneissä

seuraaminen = perusasennot teemana, lyhyitä pätkiä, palkka vain housun sivusaumasta otettuna eli koiran on istuttava lähellä ja tiiviisti saadakseen namin, hankalaa on
merkin kierto = ekalla otti liikaa häiriötä muista koirista, mutta toinen ja kolmas ok
nouto = koira nousi seisomaan kun heitin kapulan, toinen ja kolmas hyvin vaikka oli kovin kiinnostunut muista koirista
paikkaistuminen = kolme koiraa, joista kahdella kaunis koottu istumisasento ja yhdellä levähtänyt röhöasento (saa arvata mikä noista oli mun koirani esittämä), ylipitkällä ajalla meinasi käydä lopussa maate mutta ekaa kertaa pysyi (asennostaan huolimatta) vaaditun ajan eli  minuutin paikallaan eikä edes etutassujaan nostellut
kaukot = 3-5 metrin matkoilta yksittäisiä asennonvaihtoja, samassa rivissä kolme koiraa, siedätystä ettei toimisi muiden käskyillä, Piiru nousee loistavasti maasta istumaan (sai kehuja kanssatreenaajilta!), mutta istumasta maahan on vaihtelevaa, pyrkii munklaamaan takapäätä ja saattaa jopa askeltaa maahan

26.11: merkin kierto = tässä liikkeessä alkaa olla rutiinia ja suoritusvarmuutta

seuraaminen = kriteerinä tiiviys ja pysähdykset, tässä iso työ tehtävänä
paikkaistuminen = 2,5 minuuttia eikä tarvinnut huomauttaa mistään!

Tavoite: kun koiran kanssa lähdetään yhdessä tekemään jotain liikettä, katson koiraan kun annan liikkeellelähtökäskyn ja kun itse jään paikalleni seisomaan ja koira lähtee suorittamaan, katson tiiviisti kohteeseen ja annan käskyn. Josko vaikka tästä olisi jotain apua meille.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Toi Liebster-postaus näyttää ihan erilaiselta blogissa kun täällä muokkaus-puolella. Tää on testipostaus, että näyttääkö tääkin.

Liebster Award

Sain blogihaasteen osoitteesta https://uljasmusta.wordpress.com/. Mulla ei ole tapana osallistua näihin mitenkään, mutta teen tässä osittaisen poikkeuksen. Vastaan haasteen kysymyksiin, mutta en jatka haastetta eteenpäin. Tässä haasteessa haastaja saa itse keksiä 11 kysymystä ja kylläpä mua on nyt kysymyksillä paiskattu! Paikatakseni sitä, etten haasta ketään, vastaan kysymyksiin molempien nykyisten koirieni kannalta.

Jaahas, Taimi Taimisto Taimilainen, käppänä iänikuinen, alati ahnas ahmatti, lämmön luokse liimattu.
1) Miksi kääpiösnautseri?
No kun mullahan on tää tämmöinen henkinen rajoite, että koiralla pitää olla parta. Sit lisärajoitteita tuli aikanaan myös siitä, että pitäis saada kaveri agilityyn ja vieläpä miniluokkaan. Kääsna täytti ehdot.
2) Hauskinta koirasi kanssa?
Jaa-a, varmaan mahan rapsuttaminen ja vanhojen muistelu. Tuo on nimittäin ollut jo useamman vuoden sairaseläkkeellä ja mukavuudenhalu lisääntyy vuosi vuodelta. Huippuhauskaa oli harrastaa sen kanssa aktiivisesti agilityä. Koira itsessään ei ole hauska. Rautakanki ja ilopoliisi osuu paremmin.
3) Kurjinta koirasi kanssa?
Ikä ja ikääntyminen. Se on surkea juttu, että hurtta ikääntyy ja tulee kaikenlaista kremppaa. Taimistolla on vahva taipumus tiettyjen paikkojen jumittamiseen ja onhan sillä läppävikakin.
4) Koirasi paras palkka?
Nakkimakkara. Ja kaikki muu, mikä namina voidaan koiralle esitellä. Pienet kivet ei ehkä kelpaa.
5) Paras ja toimivin koulutusmakupala koirallesi?
Katso edellinen.
6) Mottosi koirankoulutuksessa?
Hmm... Ei tää mitään rakettitiedettä ole, mutta yleisesti ottaen koiranpidossa mun mottoni taitaa olla, että koiralla on oltava asiat paremmin mun kanssa kuin ilman mua, vähemmän on enemmän ja tehdään ilon kautta. Tää ei nyt ollu mikään motto. Sori siitä!
7) Vaikeinta, mitä olet onnistunut koirallesi opettamaan?
Onpas vaikea kysymys! Taimistolle ei ole kovin laajaa temppuskaalaa opetettu, tottelevaisuuden perusalkeisjuttuja ja sit agilityä, eläkepäivinä aloitettiin dobo. Mut että vaikeinta? En mä tiedä, fasaanitkin se on ihan itse opetellut nostamaan maastosta.
8) Mikä on vahvuutesi kouluttajana?
Tähän haluan vastata kahta kautta: seuran kouluttajana eli kouluttamassa muiden koirien ohjaajia ja omien koirieni kouluttajana. Seuran kouluttajana on mun mielestä helpompi: näen ja tunnistan erilaisia maneereita ja yksityiskohtia, jotka vaikuttaa koirakon suorittamiseen, kerron näkemäni ja kysyn ohjaajalta, miksi ohjaaja tai koira tekee niin kuin tekee ja kannustan pohtimaan mitä asialle pitäisi tehdä. Sit omien koirien kouluttajana olen sitkeä, lähden treeneihin vaikka väsyttäisi, etsin sen pienen hetken treeniä varten, pohdin pienessä päässäni mitä seuraavaksi voisi kokeilla ja miksi, miten homman saisi pohtimaan.
9) Heikkoutesi kouluttajana?
(Itse)kriittisyys ja kärsimättömyys. Mun pitää muistuttaa itselleni, että porras se on matalakin porras. Liian helposti annan turhautumiseni näkyä koiralle asti. Vaikka olen ärsyyntynyt omasta osaamattomuudestani, niin koira hämmentyy kun suupielestä sinkoaa salamoita ja kädet puristuu nyrkkiin.
10) Jos voisit korjata yhden koiran kanssa tekemäsi virheen, mikä se olisi ja miten toimisit nyt toisin?
Mä olen huono näissä menneiden jossitteluissa, kun se on nimenomaan mennyttä se. Mutta ehdottomasti huoltaisin koirani fysiikkaa paljon enemmän ja monipuolisemmin.
11) Jos saisit muuttaa koirassasi yhtä sen ominaisuutta, mikä se olisi ja miten sitä muuttaisit?
Taimilainen olisi enemmän käppänä kuin se on. Mun kääsna tarvitsee ja kaipaa hyväksyntää ihan liikaa, sillä on vahva taipumus remmiräyhäämiseen, koska hyökkäys on paras puolustus ja kaikkia on paras varoa ja väistää. Epäluulo, se sana varmaan kuvaa parhaiten sitä mitä tuossa eläimessä on litrakaupalla liikaa.

Sitten standardi, Piiru Raapu Piiruskin.
1) Miksi snautseri?
No siinähän kävi silleen, että mä varmaan vuoden päivät pläräsin koirakirjoja, niitä missä on sivu tai korkeintaan kaks annettu yhdelle rodulle, yks kuva ja viistoista riviä tekstiä eikä muuta. Etsin rajoitteisiini sopivaa kaveria agilityyn. Mikään ei kolahtanut toisia kovemmin. Sit vaan yks syysilta istuin taas sohvan reunalla koirakirjan kanssa, kun pistin sen kirjan kiinni ja katselin ympärilleni. Tajusin, että tässä elämäntilanteessa olen uuden edessä, eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia harrastaa ja treenata yhtä aktiivisesti kuin vaikkapa Taimiston tullessa taloon. Avasin koirakirjan uusin kriteerein: parta, koiran oloinen koira, jos vaikka tokoa takapihalla ja metsälenkkiä, terve rakenne, nypittävä turkki. Siitä se sit lähti.

2) Hauskinta koirasi kanssa?
Kun olen yhdessä koirani kanssa hakannut ainakin omaa päätäni seinään ja sit yks kaks yllättäen siihen seinään tulee reikä, saan viestini perille, koira tajuaa ja oppii ja osaa, niin siinä tilanteessa se valtaisa halogeenilamppu, joka ton snautserin pään päälle syttyy ja koko kroppa rentoutuu ja pomppii kengurun lailla ilosta. Silloin nauran ääneen ja varmaan naurais Piirukin.
3) Kurjinta koirasi kanssa?
Ajanpuute ja ruokavalio-ongelmat.
4) Koirasi paras palkka?
Jänis, orava, naapurin kissa. Saalistaminen on in, hip ja pop eli lentävät jutut. Kiinni ottaminen tahi tappaminen ei oo niinkään palkitsevia kuin se täysillä perässä juokseminen. Nameista laiskan emännän valinta on saksilla pilkottu nakki, mutta enemmän liikettä saa itsetehdyillä maksanameilla.
5) Paras ja toimivin koulutusmakupala koirallesi?
Katso edellinen.
6) Motto tulikin jo tuossa Taimiston osuudessa.
7) Vaikeinta, mitä olet onnistunut koirallesi opettamaan?
Turnauskestävyys! Työn allahan tää on tietysti edelleen, mutta tarkoitan sitä, että ollaan yhdessä oltu tokokokeessa (useammassakin!) ja koiran motivaatio ja tekemisen meininki on kestänyt alusta loppuun. Tästä mä olen salaa vähän ylpeäkin.
8) Mikä on vahvuutesi kouluttajana?
Katso Taimisto.
9) Heikkoutesi kouluttajana?
Katso Taimisto.
10) Jos voisit korjata yhden koiran kanssa tekemäsi virheen, mikä se olisi ja miten toimisit nyt toisin?
En tiedä. Me ollaan niin kesken vielä. Mut mun olisi pitänyt käydä enemmän treenaamassa agilityä silloin kun siihen oli mahdollisuus (saatettais jopa osata kaikki esteet tai ainakin melkein) ja olisi pitänyt ottaa auto alle ja käydä treenaamassa tokoa monella eri kentällä erilaisissa paikoissa jo kakarana. Laiskuus kostautuu aina.
11) Jos saisit muuttaa koirassasi yhtä sen ominaisuutta, mikä se olisi ja miten sitä muuttaisit?
Kaveri kysyi Piirun rakenteellisia virheitä. Vastasin, että se on täydellinen! Mut että henkinen ominaisuus, josta voisin luopua, jaa-a, ehkä se voisi olla vähemmän dominoiva kaikkia ja kaikkea kohtaan. En mä siitä missään nimessä mitään kynnysmattoa tahdo, mutta on se vaan vahva akka.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Huh huh mikä kuunvaihde!

Näin joulukuun kahdeksantena päivänä voin todeta, että marraskuussa kylään tuli yhtä lasta tapaamaan herra Ykä (viipyi koko viikon!), toista lasta viihdytti rouva Ripuli ja mä sain sitten kuumetta, kolotusta ja vatsakramppeja. Ei oo paljon treenattu. Hajutaituri-sivua kuitenkin sain just päivitettyä ajalle 12.-30.11.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Lika, kura ja rapa sentään!

Kuten ystäväni asian toisaalla ilmaisi, niin marraskuu oli myös vuosi sitten ja taisi olla ihan yhtä kamalaa aikaa silloinkin. Parempi kun en tarkemmin muistele tai tarkista asiaa, tulis vaan paha mieli, jos onkin ollut jo lunta ja kauniin valkoista. *muoks: onhan sitä lunta ja pakkasta nyt, vaan ei ollut viime viikolla, jolloin tämä teksti jäi odottamaan kuvia*

Tässä oli ennen kaunis vanha kuusimetsä. Sitten sinne muutti kirjanpainaja. Vaikka tiedän kulkevani samaa polkua kuin ennenkin, se tuntuu ihan vieraalta ja etäisyydetkin metsän sisällä muuttuivat.


Ostin Piirulle Back On Trackin sadetakin, kun alennuksella sain. Arveluttaa vaan, kun siinä ei ole hännälle paikkaa tahi halkiota, että miten se umpinainen takaosa käytännössä toimii.

4.11: Vauva liinaan ja koirien kanssa metsään. Oltiin suunnilleen eka kolmannes lenkistä kuljettu, kun Piiru alkoi jäljestää ja nosti pupun ajoon. Ihan haukkua piti, mikä oli sinänsä hyvä, että kuulin mihin suuntaan hurtta jolkotti. Kunnes se lopetti haukkumisen. Kutsuin, vihelsin, odotin, kuulostelin. Lopulta soitin kotiin, kun tiesin miehen olevan pihalla puuhastelemassa.
Mä: Moi, olisit varmaan soittanu jos Piiru olis tullu kotiin.
Mies: Joo-o, kyl mä varmaan olisin, mut ei se täällä ole.
Mä en ehtinyt kuin huokaista, kun mies jatkoi:
Tai nyt se näköjään istuu mun vieressä!
Mä: Okei, pistä se kodinhoitohuoneeseen, me tehdään lenkki loppuun!

Snautserin vähemmän toivottuja tassukarvoja:

5.11: Suvi ulkoilutti mun hurtat ja omansa siinä samalla. Suvi palasi lenkiltä ja yksi omistaan puuttui. Juuri kun Suvi oli saanut mun koirat palautettua ja omat kaksi autoon, se kolmaskin hölkkäsi hiekkatietä meille päin. Torsti teki Piirut, oli sekin lähtenyt pupujahtiin.

Vauva saa tehdä Piirulle melkein mitä vaan, ottaa vaikkapa lelun suusta, koemaistaa itse ja sitten "kevyesti taputella" sillä lelulla otsaan:




6.11: Ulkoiltiin Töröstinmäellä, mukana myös vauva ja 6-vuotias. Kivaa vaihtelua välillä hurauttaa autolla vähän matkaa, meiltä kun ei pääse lenkille valaistuna kuin yhtä reittiä sinne ja samaa takaisin.

Ostin nettikirppikseltä Piirulle sadehaalarin kympillä. Ei päästä sovittamaan, kun jalkakumpparit on niin turkasen tiukat. Pitää pyytää äitiltä apua, josko irrottaisin ne kumpparit ja laitettais löysemmät tilalle.


17.11: BOT päälle ja sateeseen! Viitisen minuuttia kuljettiin ja mulle riitti, niin monta kertaa olin kiristänyt tai löysännyt edestä (kireempänä istuu paremmin ja ylempänä mut koiran liike näyttää vähän köpöttelevältä, löysempänä etujalkojen liike on parempi mutta koko takki ikään kuin putoaa päältä taaksepäin) ja oikaissut takkia takaalta, kun vahva heiluva häntä liikutteli takkia puolelta toiselle. Takajalkojen kumpparitkin hilautui haaroihin. Että jos joku on vailla uudenkarheaa BOTin sadetakkia (koko 50cm), niin ottaa yhteyttä vaan.

Jännitystä elämään saa vaikkapa tilaamalla postipaketin juuri kun uutisissa puhutaan postilaisten lakosta. Tilasin Peteltä Taimistolle uuden pedin, kun edellisestä kaivettiin pohja pois. Scruff'sin pedit on siitä kivoja, että ne on suunniteltu viluisille yksilöille ja sellainen tuo lämpöohjautuva kääsna on. Kuvattavanahan tuo ei viihdy, mutta ei se suostunut pedistä poistumaankaan kun siirsin pedin rappusten alle.




Piiru sai lämpöalustan oman petinsä alle, vaikka se ei samanlainen palelija olekaan. Ajattelin kokeilla sitä autohäkin pohjalla. 



Lisäksi ostin ihan omaksi furminaattorin ja muutamia leluja.

Somessa tulee harva se päivä vastaan snautserin muotoisia (joulu)pipareita. Sanoin miehelle, että munkin täytyy saada tuommoinen muotti! Mies kysyi välittömästi, että eikö yksi pipariksi mennyt snautseri riitä?

Piirukin puklaa!

Eipä ole ennen käynyt näin! Olin kodinhoitohuoneessa laittamassa pyykkejä kuivumaan. Koira tuli eteisestä, käveli mun ohi, meni juomaan. Juotuaan käveli takaisin eteiseen, röyhtäisi kovaäänisesti ja pulautti lattialle valtavan vesilätäkön!

torstai 12. marraskuuta 2015

Lokakuun juttuja

Mun mielestä blogi on sellainen, jossa asiat on ajankohtaisia ja tuoreita. Mikähän tää mun blogini on, kun asiat on enemmänkin menneiden muistelua?

9.10: Voirasian kannen nuoli ensin puhtaaksi Taimi, sitten toimenpiteen viimeisteli Piiru (ikään kuin kääsna joskus jättäisi jotakin!), sitten vein kannen pois kun vauva osoitti suurta kiinnostusta, hetken päästä Piiru vei kannen vauvalle ja jäi viereen katsomaan.





21.10: Päivä vierähti päivystyksessä, vauva kävi röntgenissä ja laitettiin pakettiin. Suvieran Suvi pelasti, kävi ulkoiluttamassa koirat ja ulkoilutti samalla 8-vuotiaankin, se kun jäi yksin kotiin.

22.10: Armin emäntä kävi ja toi tullessaan testiin Furminaattorin ja Equi Groomerin. Furminaattorin varsi on Armin uudelleen muotoilema. Kun Armin emäntä tuli kuistille ja Piiru tunnisti, se alkoi hirmuisen shown ja julisti tulijan maailman ihanimmaksi ihmiseksi! Piiruskin loikki korkealle ja juoksi auton ja kuistin väliä, että missä se Armi on, miksi et päästä sitä ulos autosta, mutta onneksi sinä olet siinä, sinä olet ihana! Armihan ei ollut koko autossa, emäntänsä piipahti töistä kotiin mennessään. Piiruskin nimittäin pöllyttää pohjavillaansa aivan järjettömästi. Sitä on kaikkialla! Mun käteeni furminaattori tuntui selvästi paremmalta ja ainakin tämmöiseen pitkähköön turkkiin (yleisilmeeltään ihan siisti kuitenkin eikä vielä mikään turjake) se vaikutti toimivan paremmin.



23.10: Ajelin Taimiston. Mies tuli kotiin ja sanoi kääsnaa käpylehmäksi. Kääsna keveni tässä operaatiossa 144 grammaa.



Usein käy niin, että imuroidessa jollakulla on jotakin tulenpalavaa asiaa tai puhelin soi tai tarttis vaan kuulla jotain. Mutta kun keskuspölynimuri sammuu vaan sieltä seinästä (joo, tiedän, nykyään on niin hienoja malleja, että niissä on siinä varressa päälle ja pois-toiminnot, mutta meillä ei), joten on todettava tilanne, lopetettava imurointi ja käveltävä toiselle puolelle taloa sammuttamaan imuri ja palattava tapahtumapaikalle. Mitäs jos koira osaisi sammuttaa imurin? Kokeilemisen arvoinen ajatus! Mies seurasi meidän touhuamista ja kysyi, olenko ihan varma, että haluan Piirun osaavan sammuttaa imurin, että entäs jos se alkaa sammutella sitä jatkuvasti namin toivossa? Nooo, ideasta toteutukseen enempiä miettimättä, mutta luopumisen kautta kun on moni asia opetettu, niin tuskinpa se alkaa alvariinsa painella läppää alas eikä se namien perään niin valtavasti ole, saalistaminen on isompi juttu.

Illalla tein pitkähkön hihnalenkin Piirun kanssa ja kyllä se on helppo hurtta kun ei ole lapsia eikä Taimia mukana! Pikkaisen vaivautui vilkaisemaan jalkakäytävän toista reunaa kulkevaa villakoiraa, että jaa tuommoinen.

25.10: Tein naudanmaksasta nameja, aikas vahva tuoksu tuli uunista, onneksi tykkään maksaruoista. Mies ei tykkää. Imurinsammutusharjoitukset jatkuivat.



26.10: Joskus ammoisina aikoina serkkuni lausui, että "yksi lapsi, yksi koira, olkaa viisaampia kuin minä". No ei oltu, mutta olisi pitänyt uskoa. Piiru on niiiiiin helppo hurtta yksinään! Taimisto pelkää kaikkia ja kaikkea eikä tykkää kenestäkään, kaikille on vähintään muristava. Sekös snautseria kiihdyttää, että mikäs tässä nyt on vaarallista mutta jotain on oltava ja parempi on minunkin ruveta riekkumaan. Jos ei ole Taimia, mutta on lapsi(a), snautseri on valppaana ja ajattelen, että snautserin mielestä mulla on riittävästi hommaa lasten paimentamisessa, että snautserin on hoidettava lauman puolustaminen. Täähän ei ole hyvä juttu, mutta viisasten kiveä en ole vielä löytänyt.

27.10: Iltakävelyllä vauva vaunuissa, 6-vuotias kävellen otsalampun kanssa, Piirustus hihnassa. Käveltiin tarkoituksella tiettyyn suuntaan, katuvalojen ulottumattomiin. Tässä parin kilometrin päässä oli keväällä paha routavaurio, joka merkittiin neljällä tietyötötsällä. Korjaamisen jälkeenkin ne neljä tötsää oli merkkinä autoilijoille. Tuli syksy, ja kolme neljästä tötsästä katosi. Yksi jäi tien reunaan, siirtyi siitä hiljalleen pientareelle ja lopulta ojan pohjalle. Tötsän ympärillä alkoi kasvaa pitkää heinää. Raukka oli hylätty, unhoitettu. Vaan pelastuspartiomme saapui, otsalampun valo osui ojan pohjalle ja tötsän iso heijastava osio loisti silmiimme. 6-vuotiaan mielestä aarre oli pelastettava enkä pistänyt vastaan. Tötsä vaunujen alle kyytiin ja ei kun kotiin. Nyt mulla on iso hieno merkkikartio, jolla treenata tokoa!

28.10: Imurinsammutusharjoitukset jatkuivat, ongelmana on palkkaaminen, koska koira sekoittaa palkan heittävän käden liikkeen imurin läpälle ohjaavan käden liikkeeseen. Sivupalkkako avuksi?

Lokakuu on ollut kivan lämmin ja kuiva kuu, tavallista arkea ollaan elelty. Mä kyllästyin jossain vaiheessa siihen, että Piiruskin aamupissatuksella otti ja lähti pupun (jälkien) perään. Pistin hurtan hihnaan ja sehän loukkaantui eikä pissannut! Niinpä Taimi pääsi aamupissatuksen jälkeen koko alakertaan ja Piiru jäi kodinhoitohuoneeseen. Pari kertaa erehdyin päästämään sen pois kodinhoitohuoneesta vaikkei se ollut pissannut, niin olohuoneesta (matolta) löytyi sitten läntti. Muutakin tekemistä olisi, joten pissa tai kodinhoitohuone.

Tää projekti alkoi jo syyskuun puolella ja jatkuu edelleen. Kun ei pissaa hihnassa jos ei ole tolkuton hätä, niin minkäs teet. Ihan joka (harva) kerta olen kovasti kehunut ja hokenut sanaa "pissalle", koira on ilahtunut ja päässyt muiden luokse pois kodinhoitohuoneesta. Ei vaikutusta. Niinpä käyn ensimmäiseksi herättyäni pissattamassa Taimin ja ulkoiluttamassa Piirun ja kun tullaan vauvan kanssa eskarilaista viemästä, pissatetaan Piiru ja ulkoilutetaan Taimi.

Yhtenä aamuna Piiruskin taas panttasi ja toin koirat sisään. Jonkin ajan kuluttua sanoin miehelle, että voisiko se käyttää Piirun ulkona, josko suostuisi pissamaan. Mies sanoi joo, ja meni ulos. Tuli melkein samoilla saranoilla sisään ja sanoi, että kova hätähän sillä oli, pissasi heti. Joo-o, muuten hyvä, mutta Piiru oli vapaana eikä hihnassa! Piiru yks, mies nolla.







Uusi sivu: Hajutaituri-verkkokurssi

Tuossa oikealla pitäisi näkyä uusi sivu, joka kertoo mun ja Piirun osallistumisesta nenän käytön verkkokurssille. Kurssi alkoi maanantaina, joten alkutekijöissä ollaan vielä!

perjantai 6. marraskuuta 2015

Lokakuun tokotaulukko

Olen taas koettanut muistuttaa itseäni tästä ajatuksesta:
vaikka tokossa käytetäänkin sanaa "käsky", sen tulee olla koiralle lupa tehdä eikä pakko tehdä.

2.10: voi/evl-ryhmän treenit
paikkaistuminen = ekassa istumisessa Piiru oli ihan pihalla, nousi kaksi kertaa venyttelemään(!) ja putosi siitä maahan, tokassa olin sitten koko ajan paljon lähempänä, pysyi hienosti istumassa myös silloin kun kaksi koiraa kutsuttiin rivistä pois
merkin kierto = viidestä metristä osataan, pari kertaa meni seitsemästä metristä
silloin kun Piiru lähtee kiertämään merkkiä, sen takajalat on kuin hepulijuoksu olis alkamassa ja kartion takaa se kaarrattaa mun luokse eikä suinkaan tule suorinta reittiä, kiersi pari kertaa viiden metrin kohdalle laitetut matalat kartiot mutta lähtövauhti ja tyyli oli erilaiset kuin oikeasti isoa kartiota kiertämään lähtiessä
seuraaminen = hieno, reagoi kaverin treenatessa ruutua, mutta vilkaisu oli lyhyt eikä vaikuttanyt seuraamispaikkaan
hyppy = eka hyvä mut huono lopun perusasento, tokassa hyvä perusasento käsiavulla, kolmannessa ilman käsiapua hieman vino perusasento
nouto = leikkimällä eli istuin hallin lattialla ja heitin lähelle joko lelun tai pienen kapulan, tärkeintä että toi ja mulle asti
kaukot = vain pari istumaannousua kolmen metrin matkalta, kriteerinä ettei takapuoli nouse ilmaan

3.10: lenkillä Vahteron koulun kentällä
merkin kierto = valopylvään kierto, lähti joka ikinen kerta kiertämään, etäisyys 5-7 metriä
seuraaminen = pitkähkö kaavio, puuttuu askeleet
luoksetulo = seuraamisen palkkasin heittämällä lelun, sieltä kutsuin perusasentoon, ok
liikkeestä istuminen = 3 ekaa tarjosi maahanmenoa, lopulta yllättävän hyviä istumisia, kuuloerottelu kunniaan eli treenattava erottelua
kaukot = herkästi oikaisee takamustaan istumaannousuissa, huomauttamalla sujuu kolmesta metristä, tekniikkatreeniä lisää

8.10: kaukot = eteisessä, Taimisto vieressä tekemässä ja sekös snautseria korpeaa jos kääsna saa ja hän ei, eteisen isot peilit auttaa tässä

10.10: liikkeestä istuminen = oli selvästi menossa ensin maahan mutta paikkasi itse
liikkeestä maahan = jäi ekalla miettimään, että pitikö nytkään mennä maahan kun äskenkään ei pitänyt, tokalla onnistui
liikkeestä seisominen = hyvä

13.10: yritin pihalla treenata ja koirakin oli innoissaan, mutta vauva heräsi
seuraaminen = 120 askelta (näitä pitkiä pitäis taas tehdä, kasvattais keskittymistä), käännöksiä vasemmalle, jos vilkaisen koiraani se jää seisomaan tai vähintään hidastaa, ilmeisesti olettaa vahvasti, että jos vilkaisen niin kyseessä on joku jäävä liike

14.10: merkin kierto = hidas ja harvinaisen epävarma, ison kartion roolin esitti iso ämpäri päällään pieni ämpäri
nouto = istuin kuistin rappusilla ja heitin pientä laipallista, hurtta haki ja vaihdoin nakkiin kun toi syliin asti, antoi tassulla kapulalle vauhtia ja pomputti sitä, en puuttunut, tärkeintä että otti ja toi mulle asti eikä tiputtanut matkalle tai eteen, ei karkaile kapulalle, noutojen välissä pari pitoa ja asennonvaihtoja kapula suussa
(sormet alkaa jäätyä tuolla pihalla treenatessa)
peruuttaminen = olohuoneessa dobo-tyynyllä että saisin koiran a) peruuttamaan b) yhdistämään siihen käskyn c) peruuttamaan suoraan d) peruuttamaan perusasennosta mikä muuten on ihan järisyttävän paljon vaikeampaa kuin liikkeestä lähtis peruuttamaan!

16.10: nouto = lenkin päälle istuin rappusilla ja heitin lelua, ei karannut kapulalle, haki ja toi lujaa, en välittänyt pienestä leikkimisestä ja kapulan päälle syöksymisestä, teki oma-aloitteisesti pari hyppynoutoa tikapuiden yli, pari noutoa niin että koira lähti kuistilta ja palasi kuistille, oli ihanan innokas noutaja!

24.10: seuraaminen = opittaiskohan joskus tiiviimmät ja nopeammat täyskäännökset?
kaukot, nouto, hyppynouto
merkin kierto = lähtö vasemmalta puolelta, katson kartioon enkä koiraan, "kierrä", koiran palatessa heitän namin mun vasemmalle puolelle taakseni eli ei loppuasentoa
(agin pujottelua)

30.10: voi/evl-ryhmän treenit
seuraaminen = paino täyskäännöksillä
nouto = ihanan innokas!
kaukot = mun pitäis olla nopeampi eli antaa käskyt nopeammin, Piiru alkaa parantaa näissä, olen jokaista asennonvaihtoa kommentoinut sanallisesti joko "ei" tai "taitava"
seuraaminen = ruutuneliön ympäri oikeaan ja vasempaan, vasemmalle kääntyminen oli koiralla tarkempi ja tiiviimpi kun oli ruudun kartiot käännöksissä, pitää kokeilla kotona
merkin kierto = kunhan kierrät niin  nami lentää mun vasemmalta puolelta taakse, paluun kaarrattaminen alkoi muistuttaa kunniakierrosta joten palkkasin vahvasti kaarrattamista vastakkaiseen suuntaan tai niin että koira kiersi tötsän ja heitin namin niin että kierroksi tuli 360 astetta, muut koirat oli hyvänä häiriönä ja seitsemän metrin kohdalla on tulppa, kauempaa ei lähde kiertämään
hyppy = kaksi hyppyä, molemmat ok paitsi se vähän vino perusasento
iloinen treeni, mut ei lähtenyt rallattamaan muiden koirien luo vaan teki mun kanssa!

lauantai 24. lokakuuta 2015

Videonpätkää etupihalta

Piirun hyppynoutotreeni

Piirun kaukot 1


Piirun kaukot 2


Piirun nouto


Sanovat, että omassa pihassaan saa kuvata, jos ei naapuriin asti niissä näy. Pahoittelen, että näissä näkyy, mutta ehkä se ei haittaa, kun varsinaisia naapureita ei näy eikä naapuruston kuvaaminen ollut tarkoitus. Pahoittelen myös videoiden suunnittelemattomuutta ja omaa asuvalintaani, tää oli taas tämmöinen ex tempore-juttu tää videointi. Ja oikeastaan koko treenikin.

Noi videot on ihan hassussa järjestyksessä ja esikatselussa tää koko teksti näyttää erilaiselta kuin täällä muokkaus-tilassa. Kummallista. Toivottavasti noi linkit edes toimii.

Noh, me nyt kuitenkin mentiin tuohon pihalle ja otin Taimistonkin ottamaan happea. Yleensä se notkuu lähistöllä ja on haukkana namien perässä. Noutamisesta se ei oo koskaan tykänny ja kaukoissakin sen vieteri on tosi huono eli se ehtii tehdä useamman asennonvaihdon kun mä ehdin käskyttää ja hyvin nopeasti koko koira on lähempänä sitä naapurin pihaa kuin aloituspistettä. Se on vissiin seurannut mun ja snautserin tekemisiä muutenkin kuin namin toivossa, sehän oli kaukoissa ihan kuulolla ja karkasi Piirun nenän edestä hakemaan kapulaa! Piirustuskin muuten karkasi kapulalle, ei oo sattunut sitäkään aiemmin.

Noutamisessa on kriteereinä se, että edes noutaa ja että tuo mulle eikä tiputa matkalle tai mun eteen tai minnekään vaan odottaa, että saa irrotuskäskyn ja otan kapulan. Jostain syystä hurtta tykkää juosta vähän ohi ja sitten napata kapulan/lelun, näyttää saalistamisleikiltä. En oo puuttunu tuohon ohijuoksuun enkä varmaan aiokaan puuttua, ettei into lopu. Kapulalla leikkimistä on tosi vähän ton ohijuoksun lisäksi ja palauttaessa pitää pääsääntöisesti hyvin, sanallinen huomauttaminen riittää ja kapulan välppäys loppuu. Irrotuskäskyä/-lupaa odottaessa on hyvä ja tiivis katsekontakti.

Mä olen yrittänyt tehdä niin kuin suunnilleen joka paikassa sanotaan eli noudon harjoittelussa vaihtanut kapulan namiin. Taimisto tuli tällä systeemillä opetettua suorastaan sylkemään noudettavan esineen mun eteen ja jopa parin metrin päähän, siitä hurtta sitten juoksi hakemaan namia. Piirulla oli vahvasti samoja elkeitä, kun alettiin opetella kapulan pitoa. Niinpä en tehnyt vaihtokauppaa vaan heitin sitten lelua ja se ei ollut paras mahdollinen juttu snautserin mielestä. Jostain syystä pari viime kertaa, kun ollaan harjoiteltu noutoa, snautseri on malttanut pitää kapulan suussaan niin kauan kuin olen vaatinut, vaikka on saanut lopuksi vaihdossa namin. Ekalla kerralla, kun tätä kokeilin, se monta kertaa tuli lujaa kapula/lelu suussaan luo ja tiputti esineen, mutta vaadin joka kerta ottamaan sen uudestaan suuhun. Toivon, että tää vaihtokauppa toimii jatkossakin eikä jää yhden lokakuun ihmeeksi.

Tänään kuitenkin tehtiin ensin seuraamista, josko opittais joskus tekemään käännökset tiiviimmin ja nopeammin. Sitten sain idean videoinnista, tehtiin kaukoja (onnistuu muuten avoimen luokan vaatimasta viidestä metristä, pari kertaa tehty kuudestakin), sitten noutoa tasamaalla ja hyppynoutona tikkaiden yli (tän Piiru itse keksi pari iltaa sitten), merkin kiertoa ja lopuksi vielä pujottelua.

Merkin kierrossa olen lopettanut ahnehtimisen eli palannut takaisin päin. Sinne seitsemään metriin päästiin ja vissiin kerran pidemmällekin, mutta koira teki enemmän huonoja ja epämääräisiä lähtöjä (eli ei ole kiertänyt) kuin hyviä. Nyt mulla on pihalla ämpäri ylösalaisin ja sen päällä lasten ämpäri ylösalaisin. Sitä kierretään niin että saadaan rutiinia ja mielellään myös vauhtia. Matka vaihtelee suunnilleen kolmen ja kuuden metrin välillä, lähtöasentona mikä vaan kunhan on mun vasemmalla puolella ja nami lentää mun taakse kun koira on taas palannut tai palaamassa mun viereeni. Taimisto on innostunut tästäkin, mutta sen mielestä matka sais olla korkeintaan kaks metriä, sen pystyy juoksemaan lujaa (koska koira tietää mitä se on tekemässä) ja suoritus on nopea eli toistoja = nameja tulee lyhyessäkin ajassa paljon.

Pujottelussa Taimisto on tosi innokas, en tiedä pitäiskö sen kanssa mennä möllikisoihin, ihan vaan vanhuksen virkistämiseksi.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Sinne ja takaisin

Muistan kun asuttiin aikanaan Siilipolulla, niin usein tuntui siltä, että se lähiö oli suunniteltu pitkällä viivottimella ruutupaperille. Luulis, että metsien ja peltojen keskellä ei olis vastaavaa ruutukaavaa. Tässä muutama otos lokakuun lenkeiltä. Että jos joskus tuntuu kovin yksioikoiselta ja yksinkertaiselta nää meidän jutut, niin nää kuvat voi sel(v)ittää aika paljon. Ympäristötekijöiden vaikutuksilta kun ei vaan voi välttyä!



Oho, pieni mäennyppylä kesken suoran! Joo, horisontissa tulee mutka,
mut jos siinä ei olis kalliota, niin tuliskohan mutkaakaan...




torstai 15. lokakuuta 2015

Kiteytettyä

Viime aikoina olen kuunnellut radiota, mikä on kummastuttanut mua itseänikin, kun yleensä sanon sitä melusaasteeksi ja pistän autossakin toosan kiinni. Niinkuakin kuulee vielä, mutta tällä haavaa se häviää kiteyttämiselle. On nähtävästi helppo kommentoida asiaan kuin asiaan ja lausuntoon kuin lausuntoon, että "sä oikeastaan kiteytit sen mitä mä yritin tossa äsken pitkästi sanoa" tai "toi kiteytti tän keskustelun tosi hyvin". Nooh, koska päivät vaan varkain livahtelee multa karkuun enkä ehdi kirjoittamaankaan siihen tahtiin kuin haluaisin, niin kiteytetään nyt sitten meidän tapahtumia:

* Esikoinen täytti 8 vuotta ja juhlimaan tuli myös kummisetä toiselta puolelta Suomea. Kummisetä toi mukanaan tuoreen naisystävän ja autollisen koiria. Taimiston tuohtumus oli ennakoitavissa, se ei arvostanut. Piiruskin pisti äristen ja alistaen hänen reviirilleen saapuneita narttuja, mutta porukan ainoa uros sai hännän vipattamaan ja monta leikkiinkutsua. Näin se vaan on, että Piiruskin ei omalla reviirillään salli muita narttuja, ainakaan jos ne on yhtään vastaamassa haasteeseen. Siinä vaiheessa mä en arvostanut koiravieraita, kun se uros nosti koipeaan mun olohuoneen verhoon...


* Velipoika Kotkasta osallistui meillä Kouvolassa agin möllikisoihin. Oltiin Piirun kanssa katsomassa. Etukäteen Masi-veljen emäntä sanoi, että Masi ei mene vierasta puomia ensimmäisellä kerralla vaan ohittaa. Ja pyh sille, suoraan puomille ja loppuun asti! Joltain radalta saivat palkintojakin, ollaan ylpeitä siitä.


Masi ja Piiru on tosiaan sisko ja sen veli, niillä on naamassa tosi paljon samaa näköä ja ilmettä! On hienoa ja liikuttavaa, kuinka hyvin nuo toisensa muistavat ja kuinka paljon ne tykkäävät toisistaan. Jo kaukaa ne tietävät toisensa läsnäolon ja intopiukeena syöksyvät voimakkaaseen halaukseen ja tanssiin. Tutustumisrituaalit, haistelut ja muut semmoiset on jonninjoutavaa ajanhukkaa, mieluummin painitaan ja riehutaan! Masi oli katsomassa Piirun tokokoetta (20.9.) ja sama "hei ton tyypin mä tunnen mennään leikkimään" nähtiin sielläkin.


* 12.-14.9. oltiin Tukholmassa. Molemmat partaiset pääsivät Myllykoskelle hyvään hoivaan, suuret kiitokset teille! Taimisto oli mun työkaverilla (ja tehnyt pienen pikaisen karkureissun, että vanha vielä viitsii) ja Piiruskin Armi-snautserin  luona. Mä pelkäsin, että Piiru pistää kurmoottaen Armia suunnilleen tauotta, mutta onneks ei. Tytöt olivat välillä pärisseet, mutta enimmäkseen leikkineet ja touhunneet yhdessä. Armi ei ollut kertaakaan käynyt tyrkyttämässä emännälleen palloa heitettäväksi, oli ollut muuta puuhaa. Piirun ruoka oli ollut Armin mielestä parempaa kuin sen oma sapuska ja kuppi oli pitänyt käydä tarkistamassa pariin kertaan ruoan päälle, että onko varmasti tyhjä vai olisiko sittenkin jäänyt jotain. Tämä oli ihan uutta käytöstä parivuotiaalle neitokaiselle! Sunnuntaiaamuna kuuden kieppeillä tytöt olivat olleen sitä mieltä, että on aika ottaa päivän ensimmäiset riehunnat, mutta olivat uskoneet sängystä kajautettua erimielistä lausuntoa.


*21.9. viritin varaston taakse kepit. Siis pujottelukepit, 12 kappaletta kuten agilityssä. Narua mulla oli luotisuoran virkaa toimittamassa ja keppien väli on tarkalla saapasmitalla tehty. Mutta hyvin siinä konkari eli Taimisto pujottelee, hyvällä rytmillä ja isolla innolla! Mies mulle noi kepit teki, maalasi puolet mustiksi, puolet on puunvärisiä, terävät päät painettu nurmikkoon. Lenkin päälle ollaan tutustuttu ja harjoiteltu, lihakset valmiiksi lämpiminä. Taimisto on taitava, taitaa olla kuin fillarilla ajo, sujuu pitemmänkin tauon jälkeen ja vaikeistakin kulmista. Piiruskin ei ole taitava vaan hämmentynyt, mutta alkaa se hiljalleen tajuta mitä halutaan, on pari kertaa meinannut mennä väärältä puolelta keppiä mutta korjannut. Piirulla ei ole mitään käryä miltä puolelta mennään pujotteluun sisään ja jos se sattuu innostumaan ja siirtymään (toivottuun?) rytmikkääseen loikkimiseen kepin puolelta toiselle, se etenee liikaa suoraan ja ohittaa jonkun kepin. Mutta josko tästä jotain jäisi aivoihin ensi kevääksi, tehdään niin kauan kuin sää sallii ja ehkä joskus hallissakin, jos sinne tällä mielellä eksytään. Koskaan ennen en ole tällä tavalla suoraan suorilla kepeillä mitään elukkaa opettanut pujottelemaan, saa nähdä tuleeko tästä yhtään mitään.


* Harvinainen koko perheen metsäretki (26.9.), muut kulkivat omilla koivillaan, mutta vauva oli isänsä selässä ja ottikin siellä tirsat. Kotiuduimme suut ja sormet sinisinä mustikoista ja puolukoista. Tarjosin puolukoita partaisillekin, kääsna suorastaan sylkäisi ne suustaan, snautseri pyöritteli hetken ja tiputti sitten maahan. Ihan hyvä näin. Hirvikoiravainaan kanssa ei nimittäin voinut mennä mustikkametsään. Kyllähän se siellä viihtyi ja vapaana kuljeksi omia polkujaan kunnes joku pysähtyi ja kyykistyi mättään ääreen poimimaan. Silloin se show alkoi: joko se talloi ja kuolasi kaikki marjat tai nosti koipeaan joka toiselle mättäälle. Ei jäänyt juuri siistiä marjaa poimittavaksi.


* Retkipäivän jälkeisenä yönä heräsin harvinaiseen asiaan: koira pyysi ulos. Tai niin mä luulin, sillä Piiruskin käveli kodinhoitohuoneessa edes takaisin ja piipitti. Kello 01:21 nousin sängystä ja menin snautserin kanssa ulos. Siellä oli kylmää ja pimeää. Kello 01:40 mä lopetin hihnassakävelyharjoituksen (oltais saatu kymppi loppukokeesta) ja vein koiran takaisin sisään. Otti oman aikansa nukahtaa uudelleen, kun paleli ja mies kuorsasi. Aamulla herätessä nenään leijui vahva käry, kodinhoitohuoneen lattialla oli iso kasa ja saunan suihkuhuoneen puolella toinen. Ou jee. Jostain syystä myös aamupäivällä, vaikka mä olin sisällä ja ihan koirien tavoitettavissa, alkoi nenään käydä käry ja silmistä valua vesi, samasta syystä. Koska Taimisto käy vaan joka toinen päivä pitkällä lenkillä, otettiin snautserin kanssa auto alle ja hurautettiin Töröstinmäelle lenkille. Suoli toimi sielläkin. Mitähän se sieltä metsästä söi? Ei ainakaan puolukoita.


* Käytiin Piirun ja vauvan kanssa Armilla kylässä. Oltiin pöydän ääressä teetä nauttimassa, vauva touhusi lattialla. Kun Armi oli menossa katsomaan vauvaa, Piiru astui nopeasti Armin ja vauvan väliin ja hienovaraisesti mutta selkeästi ohjasi Armin vauvasta ohi ja jäi seisomaan vauvan viereen, että viesti tuli varmasti selvästi. Teki tämän toisenkin kerran! Mä olen näissä tilanteissa a-i-n-a niin kateellinen, kun koirat saa viestinsä perille niin helposti ja luontevasti ja mä saan tehdä kaiken mahdollisen enkä silti välttämättä saa minkäänlaista huomiota laumani kaksijalkaisilta!


Kuvatuksia syyskuulta:

Kasvimaan siivous ei innostanut kääsnaa.
Standardi työnjohtaja ja työmaan vartija.

Kivaa!

Paitsi kun se vie puruluun suusta.

Ihan pihalla.
Minä sohvalla, kääsna matolla ja...
... snautseri vahtii.

Istuin hetkeksi kuistille lukemaan aamun lehteä.
Kova kolmikko.

Käy se näinkin.
Piiru...
... syö...
Purtsin pään. Sattuuhan sitä.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Koulun kentällä

Tuossa lähellä (2,7km päässä) on koulu ja koulun valaistu hiekkakenttä. Se on sopivan matkan päässä meiltä, joten ollaan jonkin verran tehty lenkkejä sinne, tokoiltu ja lompsittu takaisin kotiin. Alokasluokan selvittää hienosti ilman omaa rekvisiittaa eli omia tokotarvikkeita tai ainakin kapula mahtuu taskuun ja hyppyä ei tarvitsekaan joka paikkaan raahata (kaks ämpäriä ja harjanvarsi riittää kotitarpeiksi). Avoimessa pitäis olla hyppy, kapula, matalia kartioita, korkea kartio, ruutunauhat - nää nyt ainakin. Oon harkinnu, että pitäis kasata treenireppu, jonka vois napata selkään kun lähdetään lenkille, pääsis levittelemään tavaroita ja keräämään pisteitä vuoden kylähullu - kilpailuun. No, tähän asti ei ole mukana ollut lelua ja nameja kummempaa, joten ollaan sovellettu: valotolppa on esittänyt kierrettävää kartiota, iso käpy noutokapulaa, muutama isompi kivi on ollut ihan vaan häiriönä tai merkkaamassa vaikkapa liikkeestä seisomisen kymmeniä metrejä. Sujuu se niinkin!

Vahteron koulun kenttä on siitäkin hyvä, että läheisyydessä on jalkakäytävä ja autotie, koulun piha ja parkkipaikka, on siis erilaisia häiriöitä. Kerran oli kentällä kaksi pientä villakoiraa juoksemassa tennispallon perässä. Me mentiin toiseen päähän eikä kertaakaan tarvinnut sanoa snautserille, että sillä ei ole mitään asiaa villavien luokse. Kentän viereisellä parkkipaikalla on silloin tällöin auto tai pari parkissa ja joskus siihen palaa metsän pururadalta ja/tai koirapolulta ulkoilijoita koirineen.

Joitain hankintoja olen tehnyt:

Ehjät!