keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Toukokuun tunnelmia

Toukokuu on aina ihan kamala: mies poissa, on päiväkodin kevätjuhlaa, muskarin kenraalia ja kevätjuhlaa, viimeistä uimakoulua ja ensimmäistä suunnistuskoulua, pihahommia ja vaikka mitä. Kuopuksen valokuvailuinto jatkuu. Aikaisemman positiivisen palautteen vuoksi julkaisen muutaman tuoreimman:
Isoveli värittää.
Vesiase.
Selfie.
Sukka.
Kuvaaja pyysi huomioimaan varpaat.
Palokunnan tikasauto.
Ja ne varpaat.
Letku.
Pakastimen ja jääkaapin kahvat.
Päiväkirjamerkintöjä:

*la 10.5: Mies ymmärsi järjestää loistavan äitienpäivälahjan ja pakkasi lapset autoon heti lounaan jälkeen. Me nautittiin neljään tyttöön rauhasta ja hiljaisuudesta ja tehtiin pitkä hihnalenkki. Tillystys ilmoitti, ettei ruoka oikein maita ja oksensikin aamusella pari kertaa. Aamupahoinvointia karvaisillakin, näköjään.

*su 11.5: Herätys seiskan jälkeen, aamulenkki, aamupala ja talkoisiin. Olin kolmea vaille yhdeksän Käpälämäessä, kisat alkoivat ysiltä. Marssin kehään, sanoin tuomarille huomenta ja tämä kysymään, että mikäs saapumisaika tämä tämmöinen on. "Mulla on tapana. Kerran tulin reilusti etuajassa eikä mikään oikein sujunut." Meillä on hyviä ja ahkeria aamutalkoilijoita, mä talkoilen sitten päivän päätteeksi eli olen yleensä viimeisten joukossa pistämässä ovia lukkoon. Meitä oli kaksi vaaleaveristä sihteeriä ja tuomari oli alkuun hieman helisemässä meidän kanssa, ennen kuin saimme aivot käännettyä oikeaan suuntaan.

Tilly lähti illalla kotiin.

"Heippa, Tilly!"

*ma 12.5: Riittäisiköhän sata haudattua luuta tyydyttämään Raapustuksen hautaamisvietin?

*ti 13.5: Piirun kanssa ohjatuissa tokotreeneissä. Teki muuten hyvää meille molemmille.
- seuraamista tietysti, kovasti namikädellä autettuna, kun on niin paljon houkuttelevia häiriökoiria
- liikkeestä seiso käsimerkillä (hyvä), liikkuroituna ilman kättä (ekaa kertaa ikinä ilman kättä ja vastahan me aloitettiin, otti ihan pari lyhyttä askelta eli on haju tästä), merkkitötsän kiertämistä ja siitä käsimerkillä seiso (toimii)
- hyppy (jossa mä tein alkeellisen mokan) ekaa kertaa neljällä laudalla, ensin namilätkän kanssa (toimii), ilman namilätkää hurtta hämmentyi eikä tiennyt mitä oltiin tekemässä, mä onnistuin häkeltymään myös ja palkkasin esteen kiertämisestä! Lopulta se meni ilman vartaloapuja, mutta alkoi kiertää toiselta puolelta estettä mun luokseni. Käskytys "seiso" tolkuttomasti myöhässä. Seisoo hyvin eikä ennakoinut perusasentoa kertaakaan, vapautus aina taaksepäin. Olen onnistunut opettamaan koiralleni, että pitää tulla siihen ihan esteen viereen seisomaan, mikä ei ole alokasluokassa virhe, mutta jos ikinä selvitään avoimeen asti, niin siellä tästä tulee probleema, kun pitäisi hypätä takaisinkin. Miten hyppäät, jos etutassujen ja esteen väli on muutamia senttejä?

Tokoilun päätteeksi Piiru pääsi kaverin beeceen Lilon kanssa juoksemaan, ensin metsään ja sitten halliin. Hallissa on upouudet kumirouheet, pitihän sitä testata, että onko liukas. Näille kahdelle ipanalle ei ainakaan ollut (Lilo on pari kuukautta Piirua vanhempi). Takapään vispauksesta huolimatta Piirustus juoksee lujaa!

Oltiin kotona puoli kympiltä. Palauttavalle kävelylle lähdettiin kolmeen tyttöön. Metsä oli pimeä, litimärkä, paikoin jopa soinen (kannatti taas valita se "oikopolku"), mutta ilma oli raikas ja siitepölytön eikä vielä ole hyttysiä kiusana.

*ke 14.5: Ei muskaria, ei juna-asematokoilua. Sen sijaan tehtiin kolmeen tyttöön tallilenkki (molemmat hihnassa) ja sen jälkeen käytiin Piirun kanssa juoksemassa. Muistin taas, miksi en tykkää juosta asfaltilla, on se niin kova ja tökkivä alusta. Pururadalla kulkee kevyemmin ja kun kaarrettiin ihan oikeille poluille, me tosiaan juostiin! Ei mitään hölkkää tai lönköttelyä vaan oikeaa juoksua! Kyllä oli hienoa pitkästä aikaa juoksemalla juosta, Piirustuskin oli mainio, osasi hyvin sovittaa askeleensa mun vauhtiin ja sijaintinsa suhteesssa minuun, juoksuvyön hihna kun ei turhan pitkä ole. Me ylitettiin vauhdissa ojia ja pari puutakin, kapeammilla kohdilla koira oli ihan mun takana ja muutoin oikealla puolella. Mä tykkäsin kovasti!

Kotipihalla päästin Piirun vapaaksi ja tehtiin pikkasen tokojuttuja pallopalkalla, koiruus oli lämmin ja päätarkoituksena saada juosta vapaasti. Huomasin roskapussin oven pielessä. Piiru kulki vieressä, avasin roska-astian kannen, tiputin pussin ja kas, hurtta hävisi kuin tuhka tuuleen! Jos tää olis syntynyt H-pentueeseen, sen nimi pitäis olla Houdini. Olin pelkkänä kysymysmerkkinä, enkä osannut muuta kuin kutsua koiraani. Takametsästä se vauhdilla tuli, mutta roska-astia on ihan toisessa päässä pihaa. En käsitä.

*to 15.5: Piiiiitkä hihnalenkki.

Jos toi mies suunnittelee lähtevänsä johonkin, mä tulen mukaan!

*pe 16.5: Käpälämäessä tokon vapaavuorolla.
- hyppy sujuu neljällä laudalla kun lähtöpaikka on suht lähellä estettä, viidellä laudalla lisäsin matkaa, että olisi helpompi hypätä, niin hyppy sinänsä tosi hyvä, mutta selvästi koiruus hämmentyi ja pyrki esteen viereen seisomaan, saattaa olla, että olen varonut rasittamasta takapäätä hypyillä liian pitkään ja yhdellä tai kahdella laudalla tehtynä hyppy on koiran mielestä valtavan paljon erilainen verrattuna viiden laudan hyppyyn, vaikuttaisko sekin miten paljon minua näkyy sieltä kahden laudan ja viiden laudan takaa? (Kivan pitkiä lauseita ja ajatuskulkuja mulla...). Koetin vahvistaa oikeaa seisontapaikkaa siellä esteen takana.
-seuraamisessa suora ja oikealle kääntyminen sujuu, vasemmalle kääntymisissä ja niiden jälkeen jätättää, häiriötä oli taas kivan paljon ja tuota hämmentymistä muiden koirien läsnäolosta pitäisi saada vähemmäksi.
- muistuttelin hissimaahanmenoista, mutta ollaan näköjään tehty paljon istu-maahan-liikettä, vahvasti tarjoaa istumisen kautta maahanmenoa. Tämä tehotreeniin.
- paikkamakuussa Piirustus oli taas levoton sielu, muttei niin paha kuin kahdella edellisellä kerralla, toistoja vaan niin tulis varmuus ja rutiini, osaaminen sinänsä on, muttei koira löydä sitä häiriötilanteissa.

Iltayhdeksältä tuli mieleen lopettaa, mutta sitten kuitenkin jatkettiin agilityllä. Tein neljän hypyn suoran ja puoleen väliin viereen mutkaputken. Ekaa kertaa otettiin myös hypyn takaa putkeen ja hypyltä takaakiertoon siten, että oli rimat eikä pelkät siivekkeet. Rimat tosin oli matalia, 20-25cm, mutta rimat kumminkin.

Suoralla pätkällä irtoaa hyvin, ehkä liiankin hyvin, aavistan tässä vielä haasteita.

Putken kautta takaakiertoon ja sieltä kolmen suora: hyvin putkeen, hyvin takaakiertoon, mutta vaatii vahvan vekin, jotta kääntyy seuraavalle hypylle eikä ajaudu ohi.

Pelkkä putki tai putki ekana esteenä menee hyvin, mutta hypyn takaa kutsuttuna putkeen oli liikuttavaa, kun hontelo varsa ei tiennyt miten asetella koipensa että pääsee rimasta yli. Tähän asti ollaan tehty tosiaan ilman rimoja kaikkea muuta paitsi suoran pätkillä hyppytekniikkaa. Ilma oli sakeana snautserin kysymysmerkkejä.

Treenin jälkeen snakusteri sai rallatella metsässä belgiystävänsä Varman kanssa. Mukana oli myös kolme alamittaista karvaista. Vauhtia riitti, samoin kuolaa (omaa ja belgin) Piirun parrassa! Yhden kontin takana Piiru vinkaisi, mutta tuli sieltä kuitenkin yhtä lujaa kuin sinne menikin. Rallattelun lopulla Piirustus vähän ontui vasenta etutassuaan, mutta en löytänyt sieltä mitään. Jos painoin anturaa, Piiru vingahti ja nykäisi käpäläänsä pois. Hallin pihalla Raapu kuitenkin juoksi hurjaa vauhtia, että tuskin mitään vakavaa. Kotona puoli 11, pesin etutassut, hurtta vähän varoi sitä vasenta mutta antoi pestä ja kuivata.

*la 17.5: Mies ulkoilutti koirat, ei huomannut mitään erikoista Piirun askelluksessa.

Rajalla.
 *su 18.5: Helteinen lepopäivä, Piirustus oli taas pelkkää kysymysmerkkiä, kun se höntti pisti juosten pihalla sähköjäniksen lailla ja tulikin nopeasti kuuma! Uskois viisaampaansa: Taimisto pisti nenänsä ulos, kävi pusikossa pissalla ja jolkotteli rauhassa marjapensaan varjoon maate.


Ja sisällä eteisen kaappiin.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Valintoja ja vahinkoja

Elämä on valintoja ja vahinkoja. Jos valitsen hihnaulkoilut, valitsen samalla kakkavahingon sisälle. Jos valitsen vapaana hihnasta - ulkoilut, valitsen samalla todennäköisen karkailun. Tuo snautseri nimittäin ei suostu tekemään tarpeitaan hihnassa kuin äärimmäisessä hädässä ja sitä ei osu edes joka viikolle. Käryä ja katkua kodinhoitohuoneen kuraritilän suunnalta osuu joka päivälle. Kiva juttu joo, että suoli toimii ja pääsen aitiopaikalta havainnoimaan, että tuotos on toistaiseksi ollut tasalaatuista.

Kuten teksti pari takaperin kommentissa todettiin, on rusakoista todellakin ylitarjontaa. Täällä metsien ja peltojen keskellä tarjontaa on kiitettävästi muistakin eläväisistä. Asuinympäristönä asfalttiviidakossa on kieltämättä puolensa.

Yhtenä iltana valitsin väärin eli Piirustus ilman hihnaa iltapissalenkille metsään. Oltiin jo melkein kotona, kun luonto kutsui. Minä kutsuin Taimia, ja kahteen tyttöön hipsittiin suorinta reittiä kotiin. Piirustus tuli nopeasti perässä. Kaikista karkailemisista olen oppinut ainakin tämän: Raapulle riittää, että ollaan samassa metsässä, samoilla hehtaareilla, ylipäätään ollaan molemmat Kymenlaaksossa. Jos huutelen ja viheltelen, se viis veisaa kutsuistani, koska se tietää mun olevan lähistöllä. Jos taas olen hiljaa ja lähden pois, se vähäinen laumavietti älähtää ja rakkimus tulee etsimään mut. Jos siitä saalistusvietistä saisi palasen vaihdettua laumavietiksi?

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Se on motivaatiosta kiinni!

Snautserin kuvatus katseli vierestä, kun Taimisto ja Tilly sai palat porkkanaa. Yhden palan kanssa menin eteiseen, kutsuin Piirun, "maahan" -> putosi nätisti, välimatkaa puolitoista metriä, "istu!" -> istui niin hienosti että! Sai aplodit ja ansaitun porkkanan!

Että se siitä käsimerkin häivyttämisestä, osaa se, kunhan motivaatio on kohdallaan!

Kuopuksen näkemys.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Aina iloinen Tillykkä tuli viime lauantaina viikoksi hoitoon. Se on todellinen seurakoira, aina valmis heiluttamaan häntää ja ilahtumaan jälleennäkemisestä, vaikka olisin vain käynyt vessassa tai yläkerrassa. Lenkillä se voisi haistella loputtomasti, varsinainen liikunta ja retken eteneminen eivät ole tärkeitä. Pannan laittaminen kaulaan on mahtava juttu!

Tillyn mukana tuli myös Tillyn peti, tosin en tiedä kuinka monta kertaa se on itse siinä nukkunut. Ihme kyllä, en ole nostanut sitä kertaakaan pois nojatuolilta tai sohvalta.

Kääsna westien punkassa keskellä eteistä.

Westie omassa kopassaan.

Päivystäminen päätä lepuuttaen.

Tillystys Myllypurolla.

Juuri ennen napinpainallusta tässä oli kolme koiraa.


Sitten päiväkirjan pariin.

*su 4.5: Piirun takapihatokoilua.
- hyppy: jumitti ensin perusasennossa pylly nurmeen liimattuna, mutta kun sain sen liikkeelle, loppu sujui ja hurtta seisoo jo aikas hyvin paikallaan, käytän vielä käsimerkkiä
- seuraaminen meni kivasti, paitsi vasemmalle kääntymisissä, koska mä en osaa niitä vaan jotenkin jumitan ja koira lukee mun hitauteni pysähtymisenä ja tarjoaa perusasentoa
- kierrä-leikki: hyvä vauhti, seisahtuu ja seisoo hyvin, mutta perusasentoon tuleminen ei sujunut ol-len-kaan.

Tehtiin Taimin ja Tillyn kanssa tallilenkki. Mun piti sen jälkeen mennä Raapun kanssa juoksemaan, mutta vesisade vesitti suunnitelman. Niinpä pistin sadevermeet niskaan ja lähdin snautserin kanssa metsään. Hihnassa myllypurolle ja hurtta vapaaksi. Maakaasuaseman taakse mentiin yhtä matkaa, sen jälkeen hurtta otti ja lähti. Tunsin itseni todella idiootiksi ulkoiluttaessani pantaa ja hihnaa iltaysin jälkeen umpimetsässä vesisateessa. Jatkoin rämpimistäni ja viheltelin välillä. Jossain vaiheessa kuulin koirani ajohaukkuvan, että samassa metsässä oltiin. Hetken päästä se juoksi jonkin matkan päässä ohi, sain näköhavainnon. Joen vierestä kanalan taakse juoksi kaksi rusakkoa, joita kiritti snautseri, se tavanomaisin Suomessa käytetty jäniskoira. Ajokoirani yritti myös jäädä auton alle, mutta yritys oli niin luokaton, että se oli tuomittu epäonnistumaan. Kolmas näköhavainto ulkoiluseurastani johti siihen, että pujotin pannan kaulaan, koirani, en omaani. En osaa hirttosolmua.

Piirustushan ei tullut mun luokseni sen takia, että mä kutsuin sitä. Ei, se tuli sen takia, että oli mielestään juossut  ja viihdyttänyt itseään riittävästi. Se tuli kevyellä hölkällä mun eteeni, katsoi röyhkeästi silmiin, ei edes häntää heiluttanut, että onpas kiva nähdä. Että silleen. Jan Fennell yöpöydälle.

*ma 5.5: Piiru hihnassa aina kun oltiin ulkona. Typerän tuntuista kulkea aamulenkillä metsässä koira hihnassa, mut minkäs teet. Taimilainen ja Tillykkä osaa käyttäytyä, mitä nyt westietä pitää vähän väliä herätellä, kun hajujen maailma on niiiiin houkutteleva! Kyllä se perässä tulee minkä tappijaloistaan pääsee, mutta muistutella sitä pitää.

Mä olin poikasteni kanssa suunnistuskoulussa(6-vuotiaista alkaen, esikoinen aloitti tänä keväänä ja me ollaan kuopuksen kanssa ryhmä rämä siellä mukana). Mitään en (suunnistus)kartoista ymmärrä, niiden "avulla" eksyn metsään takuuvarmasti, mutta jostain syystä löydän metsäretkiltäni kotiin ilman karttaa ja kompassia.

*ti 6.5: Piiru hihnassa, paitsi hetken hiekkatiellä, kun treenattiin luoksetuloja, että tulisi yhdellä käskyllä ilman käsiapuja perusasentoon. Joku viitisen toistoa tehtiin kunnes koira päätti jatkaa samalla vauhdilla vähän pitemmälle. Kutsuin, tuli luo, päätyi hihnaan. Tilly käy välillä isottelemassa Piirulle, kun Piiru on hihnassa. Tilaisuudesta on otettava vaarin!

Taimi oli kateissa, ihan sisätiloissa. Löytyi eteisen kaapista nukkumasta.

*ke 7.5: Suvieran Suvi lenkitti koirat, Piiru oli ollut vapaana kuten ennenkin eikä ollut probleemia. Suvi, haluaisitko snautserin? Suvin nähdessään Taimisto oli ilahtunut kovin ja tyrkyttänyt itseään käsien alle hierottavaksi. Fiksu eläin!

Peruskeskiviikko eli kuopuksen muskari ja juna-asemalle esikoisen kanssa. Olipas kiva retki!
- tolpan ympäri kierrä-leikkiä "kierrä+mene" ja "kierrä+seiso"
- pari pitkähköä paikkamakuuta, asemalla on kivasti häiriöitä
- istu-maahan käsiliikettä häivyttäen, on muuten vaikeeta saada vauhdikas nousu ilman käsiavustetta ja alkuun ei nouse ollenkaan ilman kättä
- seuraamisessa tosi hyvät käännökset! Tää olis pitäny saada videolle, niin voisin opiskella että miten mä onnistuin kääntymään vasemmalle niin että koira luki mua oikein. Seuraamisesta meiltä puuttuu täyskäännös (tai ollaan tehty vaan toiseen suuntaan eikä se oo kovinkaan varma suoritus) ja juoksuosuus (kun toi hurtta innostuu siitä liikaa, pitäiskin taas jossain vaiheessa kokeilla).

*to 8.5: Myllypurolla lasten ja koirien kanssa. Ainoastaan Taimisto ei mulinut purossa. Pojat "kuivatteli" sormikkaitaan puiden oksilla ja märkyys nousi puntteja pitkin reisiin asti. Piirustus sai hetken juoksennella vapaana, kutsuin tiheästi luokse. Kerran karjaisin kovempaa, mutta se osoittautui vääräksi hälytykseksi, hurtta vain juoksi yhden puskan takaa meitä muita kohti. Piirun pulahduksesta kuulin vain äänen ja näin lopputuloksen, Tilly puolestaan yritti oikaista, kun kutsuin sitä.

*pe 9.5: Nainen: muista häiriötreenissä, vaikkapa Käpälämäessä vapaalla tokovuorolla, että koirasi on hyvinkin herkkä liikkeelle eli liikkuva koira on VAHVA häiriö eikä koirasi kestä sitä, kun ollaan niin vähän treenattu vastaavissa tilanteissa. Helpota, auta, palkkaa tiheästi.

Että tolleen meni tokotreeni. Alun paikallamakuu näytti siltä, kuin ei oltais suunnilleen ikinä tehty koko juttua. Kun toisessa päässä vieras koira tokoili ja toisessa päässä hallia (ei näköyhteyttä) treenattiin agilityä, hurttimus suorastaan stressaantui ja alkoi aika nopeasti läähättää ja oli melko keskittymiskyvytön. Muista ihmisistä se ei juurikaan välitä, vieraista ihmisistä siis, mutta noi muut koirat. Sen siitä saa, kun asuu keskellä metsää. Pallon perään kyllä lähti, mutta ei tuonut tai ollut enää kiinnostunut kun pallo ei liikkunut. Namit otti vastaan, muttei kovin innostuneesti. Toiminta oli muutenkin kuin hidastetusta filmistä. Tokon hyppyäkin harjoiteltiin, mutta laimeeta oli sekin. Tosin niillä kerroilla, kun oltiin samassa paikassa ja ulkopuoliset häiriöt oli  minimissä, se esitti yhden tosi hienon kokonaisen liikkeen, kelpais mulle kokeessakin!

Oltiin varmaan tunti oltu hallilla, kun saatiin jonkinlainen yhteys ja yhteisymmärrys aikaan (ei tokikaan treenattu koko aikaa!). Tehtiin ihan lyhyitä juttuja, pääasiassa perusasentoja (kun ei meinannut tänäänkään suostua istumaan viereen) ja tosi nopeasti sai lapasen revittäväksi. Koira otti lapasen, katsoi silmiin, murisi ja ärisi ja kun laskin lapasesta irti, se toi sen mulle! Jei! Tiedänhän mä, se on vaan raahauduttava hallille ja parkkipaikoille ja keskustan puistoihin ja niin edelleen. On peut faire les cent pas.

torstai 8. toukokuuta 2014

Pesupäivä!

Pikaiset terveiset Gasthaus Kiehuvasta, että Tillyllä kaikki jees!

Tilly saapui viime lauantaina meille viikoksi, esikoinen sitä taluttelee ja rapsuttelee. Tänään oli pyykkäyspäivä, ihan käsiä kuivaa. Aamuni aloitin ennen kuutta pesemällä kodinhoitohuoneen lattiaa reilulta alalta, Piirustuksella meni maha löysälle savustetusta naudan nilkasta. Kuraritilä odottaa muuten vieläkin rappujen vieressä, muistin just. Nooh, ajattelin pestä koiran takaliston sitten aamulenkin jälkeen, jos tavaraa tulis lisää. Ei tullut, mutta pestävää tuli.

Tilly katosi kesken matkan, ei tullut vaikka kutsuin. Ei ehtinyt kauas eikä pitkäksi aikaa, mutta ruskeaksi se kyllä ehti! Tillyllä on mahtava taipumus löytää jotakin ihanaa, jossa kieriä, joten aamulenkin jälkeen pesin kaksi hurttaa.

Iltapäivällä pesin sitten kodinhoitohuoneen lattiaa hieman lisää.

Pyykkiäkin pistin koneeseen, ihan kaksijalkaisten vaatteita, mutta Taimiston patja pitää vielä Piirun jäljiltä(!) pestä.

Pisteenä iin päälle kuopus ei ihan ehtinyt vessaan, joten sitäkin äsken pestiin.

Toivon puhtaampaa loppuviikkoa!

lauantai 3. toukokuuta 2014

Huhtikuun kuvia ja kuulumisia

Hiphei, kamera löytyi!

Osa kuvista mun, osa neljäveen ottamia:

Valaistunut snautseri.

Joskus kuva minustakin, neljäveelleni tyypillinen näkemys.

Varpaat ja ruokakuppi. Näitä on varmaan kolmekymmentä pienesti toisistaan eroavaa versiota.

Miehestä mahtui vähemmän kuvaan kuin minusta.

Olohuoneen ja keittiön välistä.

Jos ei muuten jaksa, voi nojata seinään.

Jääkarhukallion alapuolella.

Kuvaaja itse snautserin seurassa.

Uusi kongi silputtavaksi.
*ti 22.4: Piirustus oli ihan ypöyksin kotona, kun kaksijalkaiset oli päiväkodissa ja töissä ja Taimisto mun äitillä nauttimassa raikkaasta maalaisilmasta. Oli kevyesti ollut vaikeeta. Piirunen oli repinyt Taimin patjaan reiän ja täyttänyt kodinhoitohuoneen vanulla. Kun tulin kotiin, vieteri paukkui ja poksui ja koira kävi ylikierroksilla. Lenkillä se kuitenkin käyttäytyi hyvin ja pysyi oma-aloitteisesti mun lähelläni!

Illalla se teki itseään sisällä koko ajan tykö, enkä yleensä edes huomaa sitä - kuin pahanteossa. Ruokaa Raapu malttoi odottaa vinkumatta eikä mattoakaan tarvinnut rullata. Kokonaisuutena ajatellen tuo snautseri oli tänään paljon tasapainoisempi otus kuin koskaan aiemmin. Yksinolo on saattanut tehdä sille hyvää!

Soitin eläinlääkärille Aitomäkeen ja varasin ajan rokotukseen sekä korvatutkimukseen.

*ke 23.4: Suvieran Suvi ulkoilutti Piirun, kiitos taas! Töitten jälkeen ajeltiin tohtorille. Rokotuksia Piiru ei edes huomannut, kun oli nameja nenän edessä. Paino oli 14,8 kiloa, vähemmän kuin etukäteen ajattelin. Kotona ei vaakaa ole. Vasen korva on reilusti tulehtunut ja kovasti koira valitti, kun sitä tutkittiin. Canofite, tuo vanha tuttu, pelastakoon taas (Emmi-westietä varten oli jatkuvasti Canofiteä kaapissa).

Kuopuksen muskarin aikana taas jälleen kerran esikoisen ja Piirun kanssa juna-asemalle. Esikoinen juoksee edeltä, kunhan ollaan sovittu millä laiturilla tavataan. Asematokon ohjelmassa oli seuraamista, kierrä-leikkiä (tolpan, tolpan+esikoisen, parin penkin levyisen katoksen ympäri), rappusissa kulkemista ylös ja alas, muiden kulkijoiden siivoa ohittamista - tää on vaikein.

*to 24.4: Pihansiivousta. Puolisentoista tuntia Piiru oli keskenään takametsässä, aina silloin tällöin kutsuin luo ja joka kerta tuli, näytti kovin tyytyväiseltä ja mullan määrä kuonossa, otsatukassa ja tassuissa lisääntyi koko ajan. Illalla juostiin tallilenkki. Oli niin kylmä ilma, ettei varsinaisesti tullut hiki ja kaipasin sormikkaita. Koiralle varmaan oikein kiva keli hölkötellä.

Juoksuvaljaat.

Tää on Piirun oma punkka parin yksinolopäivän jälkeen.
*pe 25.4: Taimisto oli kotiutunut sillä aikaa kun olin poikien kanssa kaverilla kylässä. Voiko kääsna lihoa viidessä päivässä? Ihan kuin se olis jotenkin putikka.

Piirun kanssa käytiin illalla Käpälämäessä. Toivoin saavani seuraa paikkamakuuseen, mut se ei nyt onnistunut. Niinpä tein lämpimässä kasvihuoneessa perushyppytekniikkatreenejä, tusinan verran toistoja. Hyvin se tekee! Lisäksi tehtiin keppien sisäänmenoja eri kulmista ja parin minuutin paikallamakuu mun ollessani häiriönä, hypin ja pujottelin ja piilouduin välillä aidan taakse. Pysyi!

*la 26.4: Oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Taimisto viihdytti itseään tuttuun tyyliin ottamalla aurinkoa takapihalla, kuumemmalla säällä sen löytää marjapensaan varjosta. Piirustuksella oli vähän erilainen tyyli: se juoksenteli pitkin takametsää ja naapureitten pihoja ja kaivoi Paulan aronian juuret näkyviin.

*su 27.4: Kyl on kuivaa ja pölyiset hurtat!

*ti 29.4: Koirakerhon möllitokoa järjestämässä. Tilaisuus muistutti taas jälleen kerran, että en minä Piirusta toivomalla ja haaveilemalla tokokoiraa(kaan) saa. On peut faire les cent pas, mä olen ehtinyt unohtaa sen! Niinpä takapihalla tokoiltiin teemalla "seis ja seiso":
- hyppyä, kriteerinä irtoaminen ilman vartaloapuja ja hyvä seisominen, oli opettavaista ja selkeää edistystä tapahtui tässä
- liikkeestä seisomista, kriteerinä pysähtyminen ja pysyminen vaikka mä tulen koiran viereen, kiva kun ei ennakoinut perusasentoa kuten ennen, mun käsiliikkeestä kiinni miten hyvin pysähtyi eli napakkuutta siihen ja häivytän sit joskus
- kierrä-leikkiä valotolpan ympäri, kriteerinä hyvä hakeutuminen kiertoon (toimii muuten huomattavasti paremmin oikealta ohjattuna) ja napakka pysähtyminen, vapautin heittämällä palkan ja sieltä sit taas lähetin uuteen kiertoon, toimi oikeestaan ekaa kertaa hyvin, koska lähti niin hyvällä vauhdilla kiertämään ja ehdin hyvin näyttämään pysäytyksen.

Kivaa oli!

Jälkikirjoitus: Piirustus sai pari luuta ajanvietteeksi maanantai-iltana, ettei tarttis kenkiä tai koiranpatjoja hajottaa. Koko loppuviikon se on sitten kulkenut levottomana luu suussa ympäri huushollia etsimässä hyviä piilopaikkoja. Välillä on niin vaikeeta, että pitää ihan piipata kulkiessa! Voi toista. Miestä se välillä ärsyttää, mutta muistutan aina, että parempi tuo kuin pahanteko ja onpahan koirallakin jotain tekemistä.