lauantai 26. huhtikuuta 2014

Jotain huhtikuustakin

Rakas päiväkirja,

*la 12.4: istu-maahan-sanaerottelua, "maahan" ei tarvitse käsimerkkiä, istu tarvitsee maasta ylös noustessa, mutta ei jos seisomasta pitää istua.

*su 13.4: aamulenkillä en päästänyt Piirua silmistäni ja kutsuin usein luo ja joka kerta tuli, kerran piti ärähtää kun ei lopettanut ties minkä mädän herkun syömistä, kun olin todennäköisesti liian kaukana koirasta. Lenkin päälle Taimistokin innostui jahtaamaan ja hakemaan palloja, harvinaista!

*ma 14.4: KSSK:n johtokunnan kokous, mies ulkoilutti koirat ja lapset.

*ti 15.4: ei ehditty tokotreeneihin, joten lenkkeiltiin pitkän kaavan mukaan, tuli syötyä pullaakin alle, että jaksaa.

*ke 16.4: kuopuksen muskarin aikana esikoisen ja Piirun kanssa juna-asemalla, alkaa hiljalleen osata käyttäytyäkin siellä tuo nelijalkainen - ja myös kaksijalkainen, sitäkin täytyy vielä paimentaa. Asemalaiturilla tehtiin seuraamista sekä palkatta että imuttamalla käännöksiä, perusasentoja, istu-maahan-vaihtoja takapalkalla, kierrä-leikkiä keilapalkalla. Piirustus alkaa hiljalleen vastata hihnassa ollessaan toivotulla tavalla mun liikkeisiini eikä ihan joka reissulla höyryä sinne ja tänne. Oli tarkoitus mennä mölliageihin kääsnan kanssa kisaamaan ja muutenkin talkoilemaan, mutta mies joutui ylitöihin ja kotiutui vasta iltayhdeksän jälkeen. Piiru pöllytti Taimistoa ulkona oikein urakalla, illemmalla kun silitin Taimia niskasta niin kääsna vingahti ja väisti kosketusta. Ei näkyviä jälkiä, mutta selvästi arka niska. Voi käiverä!

Iltapissatuksella molemmat hurtat oli alkuun vapaana, mutta sitten Piirustus otti ja lähti ohjuksen lailla. Löysin ja sain kiinni, kannoin kotiin ja jätin sinne. Tehtiin Taimin kanssa kaksin iltalenkki. Hain sitten Piirunkin, mutta laitoin hihnaan. Tuo hurttahan ei helpolla käskystä pissaa hihnassa ollessaan! Ties kuinka monta kertaa  käveltiin edes takaisin neljää katulampun väliä, lyhensin kahteen, ettei tulis koko ajan uusia hajuja vastaan. Lopulta koira kyykkäsi ja käveltiin vielä pari kertaa sama matka, ettei alkais pantata, kun sen jälkeen joutuu heti sisään.

*to 17.4: on mulla hyvä mies! Jos sää on kurja ja mä väsynyt, niin kauniisti pyytämällä se yleensä suostuu ulkoiluttamaan koirat. Niin tänäänkin, kun tuuli yritti irrottaa peruukin päästä.

*la 19.4: KSSK:n agimaalaustalkoot meillä, maalattiin Ruotsin ei kun seuran väreillä hyppyrimoja ja pujottelukeppejä, kivaa oli ja sääkin suosi! Kuvia otettiin, mutta otettiinko meidän kameralla? Oliko se vielä lauantaina tallella? Hei juu, ei ollut ainakaan omalla paikallaan, koska mies kävi sitä sisältä hakemassa. Olisikohan tästä johtolangaksi?

Piirustuksella taitaa olla korvatulehdus.

*ma 21.4: Taimisto lähti viikoksi täysihoitoon mun äitille, josko saisi napattua hiiriä ja myyriä äitin pihalta ja saisi hermolepoa ilman Piirustusta. Mies kävi Piirun kanssa lenkillä ja kehui kovasti hurtan hienoa käytöstä. Kenenköhän koiran kanssa se ulkoili?

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Löysät pois

Ollaan yritetty lenkkeillä. On tästä jo tovi, kun kirjoitin, että ollaan vaihdettu vakiolenkki tallilenkistä vähän pidempään Kokkosen lenkkiin. Sitten on vielä Sydänmaan lenkki, siihen saa palamaan kaksi tuntia ja pienellä lisämutkalla puoli tuntia päälle. Hienosti tuo kääsnakin kulkee, ei kone hyydy.

Talvellako se oli kun ostin itselleni alesta juoksuvyön. Lauantaina 12.4. käytiin Piirun kanssa koekäyttämässä se, hölköteltiin tallilenkki. Muuten ihan jees retki, mutta säädöt ei ollu mulle ihan kohdillaan ja koira tarvii tässä hommassa ehdottomasti valjaat. Alkuun koiruus kummasteli, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu, miksi tuo nainen yrittää juosta, mutta tointui suht nopeasti. Pysähteli, loikkasi hajun perässä ojaan ja yritti toki vetääkin, mutta silti positiivinen kokemus. On aika metka tunne, kun kuminauhamainen hihna koiran ja mun vyötärön välillä venyy ja paukkuu, etenkin jos ollaan ylämäessä ja koira päättää pysähtyä kuin seinään.

Torstaina 17.4. sitten hain töiden jälkeen lapset päiväkodista, Piirun kotoa ja ajeltiin keskustaan. Ostin Piirulle kokopehmustetut valjaat ja malli valittiin sillä perusteella, että hurtan koivet mahtuu liikkumaan eikä valjaat osu esimerkiksi kainaloon. Näistä muistan ottaneeni kuvan kotona Piirun päällä, joten vielä tänä päivänä kamera oli tallessa. Kesken ostosretkemme mies soitti ja kysyi missä Piiru on. Vastasin, että takakontissa, niin mies helpottui kovasti ja kertoi etsineensä töistä tultuaan koko talon eikä Piirua löydy mistään. Hupsista, pieni tietokatkos!

Perjantai olikin sitten todellinen löysät pois-lenkkipäivä. Ensin tehtiin kolmeen tyttöön Kokkosen lenkki, sitten testattiin uudet valjaat ja juostiin Piirun kanssa tallilenkki. Josko se ajastaan oppisi, että kun tuo nainen pistää ton mustan härpäkkeen ympärilleen ja mulle laitetaan nää siniset valjaat, niin sitten mennään juoksemaan - eikä tehdä järin paljoa muuta. Piirustuksella oli varmaan hyvä olo ja lämpöiset lihakset, kun juoksulenkin päälle se sai hepulikohtauksen ja juoksi ympäri pihaa korvat heiluen. Jaksoi juosta vielä pallonkin perässä ja saatiin hyvin harjoiteltua kierrä-leikkiä, hakemista ja etenkin käteen asti tuomista, ettei tiputtais mun jalkojeni juureen, kuten eräs hyvin tuntemani kääsna tekee.

Jälkikirjoitus: vaihdetaan pakaralihakset, muuten kroppaa ei juokseminen tunnu ahdistavan.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Jotain huhtikuun treeneistäkin vol1

Rakas päiväkirja,

*ke 2.4: Tarvitsen tietyötötsän ja oikeastaan viisi, mutta alkuun yksikin riittäisi. Korvasin sen kirjapinolla ja treenihetken nimenä oli merkki. Hyvin seurasi namikättä kirjapinon taakse, kun seisoi nätisti mua vastapäätä annoin namin ja sanoin "merkki". Jostain syystä koira halusi leikkiä rumpalia ja mätkiä kirjapinoa etutassulla.

*to 3.4: Kynsienleikkuu muistutti taas, että mun koirani ei osaa seistä kolmella jalalla. Sekin pitäisi opettaa.

*pe 4.4: Tokoiltiin takapihalla. Piiruskin makasi paikallaan, mä kävelin sinne tänne ja välillä takaisin viereen. Piirulla on valtava taipumus ennakointiin, joten tässäkin touhussa on tosi herkästi nousemassa perusasentoon sieltä makuulta. Tarkoitus oli siis saada koira pysymään makuulla, vaikka mä tekisin mitä. Muuten lupaava alku, mutta sitten mä astuin viereen palatessani oikean takatassun päälle, hurtta vinkaisi ja pomppasi pystyyn. Ei ainakaan auttanut siihen, että koira pysyisi paikallaan, kun on vahvasti ennakoiva ja sitten pitää vielä pelätä, ettei akka astu päälle! Noh, jatkettiin sitten saman asian äärellä, ettei jäisi peikoksi.

Vaihdettiin seuraamiseen, etenkin käännöksiin ja niiden tiiviyteen. Hetken aikaa meni tosi hyvin, kunnes yhdessä käännöksessä vasemmalle vähän törmättiin ja mä astuin etutassun päälle! Ei oo todellista, ajattelin, mutta oli se! Siinähän se sitten menikin loppuilta vakuutellessa nelijalkaiselle, etten mä tarkoituksella tallo sen jalkoja ja että voi se edelleen olla ihan liki. Osin uskoi, osin ei. Mulla on semmoinen etiäinen, että tän asian kanssa painitaan pitkään.

*la 5.4: Heti aamusta Piiru toi mulle lelun. Leikittiin ja tehtiin perusasentoja, tuli hyvin ja lähelle kuin ennen eilistäkin. Silti mua vähän arveluttaa. Pitkästä aikaa etsittiin aarretta, hurtat vuorotellen, samat piilot. Taimisto on tässä vanha tekijä, mutta sillä on kunnioitusta vaikkapa nojatuoleja ja hyllyjä kohtaan eli se ei aktiivisesti etsi kovin korkealta ja saattaa löytää namin muttei ota sitä kysymättä ensin lupaa. Koko lailla samat piilot oli tosi helppoja molemmille ja samat piilot vastaavasti vaikeita. Toisella vaihdolla aloin kuljeskella hissukseen pitkin huonetta. Taimistoa se ei haitannut ollenkaan, mutta Piirustus ei kyennyt enää keskittymään etsimiseen kunnolla. Kolmannella vaihdolla otin itselleni pientä äänetöntä syötävää: Taimisto siirtyi istumaan mun eteen ja tuijotti vaan, etsiminen loppui siihen. Piirustuskin häiriintyi, mutta pystyi autettuna jatkamaan etsintää. Ajatusten irrottaminen minusta syömässä jotakin ja siirtämisestä etsintään oli todella vaativaa.

*su 6.4: Treenattiin perusasentoja, lentävällä namipalkalla, ihan jees. Eteentulojakin tehtiin, mutta hurtta jäi kovin kauas, olen jo tottunut suht tiiviiseen asentoon. Oikeapaikkaisuutta siis jatketaan, mutta lisäksi pitäis opetella lelun suussa pitäminen myös tässä, kun ollaan jo tultu eteen ja istutaan kootusti ja katsotaan silmiin. Turhan herkästi pudottaa, suorastaan sylkäisee tavaran suustaan.

*ma 7.4: Yh-viikot jatkuvat. Piirustus muuten luopuu pohjavillastaan, pitää harjata joka päivä. Ja imuroida. Väritys, etenkin kaulan alueella, näyttää tummemmalta, kun on vähemmän blondivillaa alla. Jatkettiin eteentuloja, pari tosi nättiä (!) ja sitten tarjosin lelua. En sanonut mitään, tarjosin vain, otti ja piti hyvin, otin pois ennen kuin ehti tiputtaa. Parin toiston jälkeen piti hyvin ja mä venytin poisottoa niin pitkään kuin uskalsin, muttei koiruus edes yrittänyt tiputtaa, jei!

Kommentin "jei!" sijaan sanon "argh!", kun ajattelen tuon eläimen istumista: kun sanon "istu", koira istuu ja nostaa toisen etutassun ilmaan. Mä kun olen mielestäni kiinnittänyt tuohon (typerään) tapaan huomiota alusta asti ja jättänyt palkkaamatta ilmatassuistunnat, niin kovin on kummastuttanut, miksi se tassu aina vaan ajoittain nousee ylös tosi vahvasti. Kas kas, jäljet johtivat suoraan sylttytehtaalle! Istuin keittiön pöydän ääressä, mies antoi koirille ruokaa, laittoi kupit lattialle, sanoi "istu" ja heti perään "ole hyvä". Ja mitä teki Piiru? Istui etutassu ylhäällä ja sai luvan syödä! Kiitettävän ryöpytyksen sai mies, joka väitti ettei ole ollenkaan ymmärtänyt, että "sen asian kanssa pitää olla niin tarkka, vaikka kyllähän sä siitä olet monta kertaa puhunut". No niinpä!

*ti 8.4: Uusia leluja, mutta ei siksi, että haluaisin ilahduttaa ystävääni, vaan siksi, että toivon näiden säästävän taloutemme jäsenten kenkiä. Kolmet olen viikon sisällä heittänyt roskikseen, miehen reinot on vielä käveltävät.

*ke 9.4: Suvieran Suvi ulkoilutti Piirun ja Taimin, kiitos ja kumarrus! Nuoremman ipanan muskarin aikana mentiin vanhemman ipanan toiveesta taas jälleen kerran juna-asemalle. Hyvässä häiriössä kun oltiin, niin treenattiin seuraamista (suora sujuu, käännöksissä reilusti väljyyttä), istu-maahan-asennonvaihtoja (näitä pitää ruveta tekemään takapalkalla, kun muuten en saa etäisyyttä, vaan hurtta etenee namikättä kohti), namilätkälle lähettämistä (sujuu) ja tolppien kiertämistä (sujuu). Lisäksi asemalla pääsee aina treenaamaan ihmisten ohittamista, rapuissa kulkemista ja hissillä ajelua.

*pe 11.4: Piirun kanssa perjantai-iltaa viettämässä Käpälämäessä. Paikallamakuussa oli kolme koiraa, Piiru oli tosi levoton, vaihteli asentoa ja nousi pari kertaa ylöskin, jossain välissä myös piippasi. Rutiinin puutetta! Siivekettä kiertämällä tehtiin luoksetuloja suoraan perusasentoon ja kokeiltiin kierrä-leikin avulla myös maahanmenoja. Liian vähän ollaan tehty hissimaahanmenoja, joten tää ei oikein sujunut, myös näihin takapalkka. Seuraamisessa oli keskittymisvaikeuksia, etenkin sen jälkeen, kun kaveri heitti omalle koiralleen pallon palkaksi ja heitto meni pitkäksi. Siinä sitten yksi koira seurasi ja kaksi juoksi hullun lailla. Sen rallattelun jälkeen menikin tovi kootessa ajatukset, onneksi paikalle osui eräs koirakonkari, jolle sitten avauduin Piirun omavaltaisesta ulkoilutyylistä. Tokon jälkeen tehtiin vähän agia, tusinan verran viiden riman perushyppytekniikkasuoria. Nää meni hyvin, koira muisti heti ekalla kerralla mitä tässä oltiin tekemässä ja mun sijainnillani ei ollut mitään merkitystä. Vielä en uskaltanut varsinaisesti liikkua, mutta lopuksi menin monen metrin päähän kolmannen hypyn kohdalle, hihkaisin "hyppää!" ja koiruus meni hienosti namilätkälle, ei yhtään häiriintynyt suuresta etäisyydestä. Jei! Illan päätteeksi Piiru ja Varma-belgi saivat juosta itsensä läkähdyksiin.

Jälkikirjoitus: kuopukseni on innostunut ottamaan valokuvia, helposti tulee muistikortti täyteen. Kuva-aiheita ovat olleet rairuoho (1/4 kuvista), koiran ruokakuppi ja omat varpaat (1/4 kuvista), lähikuva seinästä tai kaapin ovesta (1/4 kuvista), iskän tai äitin pylly tai jokin osa Piirusta (1/4 kuvista). Pieni mies ei vaan millään muista, mihin tuli viimeksi jättäneeksi kameran, joten ilman kuvia mennään enkä tiedä kuinka pitkään. Jos hyvin käy, jotain kuvia on mies ehtinyt siirtää kamerasta ulkoiselle kovalevylle.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Pärjään ihan itse ja oikein mielelläni!

Nuorempi poikaseni on vajaa 5vee ja toistuvasti sen suusta kuuluu "minä itse". Piirustus on varmaan henkisesti saman ikäinen, sillä sen tekemisistä kaikuu toistuvasti "minä itse". Minä itse olen maailman paras, nopein, ihanin, viisain, voimakkain ja mahtavin ja mikä tärkeintä, ulkoilen ihan itse juuri niin kauan kuin minä itse hyväksi havaitsen.

ma 31.3: Ihan kuin aina ennenkin, vielä viimeiseksi ennen nukkumaan menoa, käytiin pikaisesti tontin reunalla puskapissalla. Tai Taimisto kävi. Piirustus juoksi puskaan ja siitä naapuriin asti, pihavalot kertoivat, että juoksi koko pihan poikki ja jatkoi metsään. Hetken vihelsin ja huuteli nimeä. Sanoin Taimille, että mennään sisään. Mä menin iltapesulle ja Taimi nukkumaan. Kello oli 22:45. Vartin päästä menin vilkaisemaan ikkunasta ja siinähän tuo isompi harmaa päivysti kuistilla.

Tästä tapahtumasta alkaen Raapustus on alkanut juosta kuin tuli hännän alla vapautuksen jälkeen. Sen mielestä maailma on ollut aina auki juuri tätä koiramaailman yksilöä varten, mutta etenkin tuon iltaretken jälkeen siitä tuli ihan mahdoton. En ole edes laskenut, että kuinka monta kertaa se on lenkillä ottanut ja lähtenyt. Useinmiten se on takuuvarmasti kuullut, että mulla on ollut sille asiaa, mutta enintään se on vilkaissut mua nopeasti ja jatkanut matkaa.

Ei se varsinaisesti karkuun lähde ja vapaana on tottunut kulkemaan. Karkuun se ei lähde silloinkaan, kun mä kiukusta puhisten haen sen pois milloin mistäkin ryteiköstä. Jos se sattuu saamaan ajettua vaikka kissan tai oravan puuhun ja sitten jahdattava jää sinne puuhun, niin koira yrittää kiihkeästi päästä itsekin ylemmäs. Turhautuneena se haukahtelee kimeästi, joten löydän kohteeni suht helposti, mitä nyt kulloinenkin maasto asettaa omat haasteensa. Ei siis tällöinkään välttele mua eikä kiinni ottamista, mutta ei tosiaan tule luo, vaikka meillä olisi vain pari metriä väliä ja katsekontakti. Jahtaaminen ennen kaikkea.

Luonnon keskellä täällä asutaan ja tuo nuori varsa on niin energinen, ettei tule yhtikäs mitään siitä, jos mun pitäis saada hihnalenkeillä se edes jotenkin väsytettyä. Etenkään yh-viikoilla, joita mun elämässäni riittää, se ei ole ajatuksenkaan tasolla mahdollista. Vapaudessa vaan on se puoli, että se vaatii luottamusta ja se pitää ansaita. Koska mä olen nyt siihen eläimeen kovin kiukustunut enkä voi ja uskalla luottaa siihen, on usein kaikki muukin tekeminen sen kanssa inhottavaa ja ärsyttävää. Odotan vaan, että se näyttää mulle kytkintä muissakin jutuissa.

Aamulenkki lauantaina 12.4. oli huipennus omalla tavallaan. Koirat vapaana, mutta päätin, että pidän snautserin lähellä kutsumalla sitä vähän väliä luo, ikään kuin leikkinä. Alkuun meni hyvin, sitten tuli aamukakka. Pysähdyin ja katkaisin kontaktin siksi aikaa, että sain tuotoksen heivattua ojan pohjalle. Käännyin eikä snautseria  näkynyt yhtään missään. Kääsna kulki itsekseen eikä antanut mitään vinkkiä. Pari kertaa kutsuin, ei näkö- tai kuulohavaintoa. Jatkettiin Taimin kanssa matkaa, vakioaamulenkki.

Snautseri liittyi seuraan, kun oltiin kääsnan kanssa lenkin puolessavälissä. Piiru tervehti vain Taimia ja jolkotteli sitten porukan ensimmäisenä. Lintuja oli matalien kuusten latvoissa, sekös houkutti, mutta sain Piirun pysymään lähellä, kun hampaiden välistä sihahdin, että on parempi pysyä porukassa. Sitten kuului jokin rasahdus ja sinne meni snautseri, vierestä lähti vaikka kuinka hihkaisin nimen ja pysäyttävän käskyn. Kuuroille korville meni! Lähdin perään, mutta etenin tiheässä kuusikossa hitaasti ja hukkasin eläimen. Palasin reitille ja niin teki snautserikin. Pitkillä iloisilla loikilla lähestyttiin tietä ja kutsuin koiran pari kertaa luo, hyvin tuli. Näin naamasta, että nyt olis lähdön hetki, karjaisin ja meni silti.

Mentiin Taimin kanssa tielle ja oltiin melkein kotona, kun snautseri tuli liki, muina koirina vaan. Nappasin niskasta ja takapäästä ja kannoin koiran kainalossa oman tontin rajalle. Kantaessani murisin hampaiden välistä hiljaisella äänellä kaiken maailman manaukset. Rajalla laitoin koiran maahan ja kävelin ovelle, Taimin kanssa sisään. Katsoin ikkunasta, niin snautseri seisoi tontin rajalla ja katseli taloon päin. Otin ulkovaatteet pois ja päästin koiran sisään, kun tuli notkumaan rappusille.

Jätin snautserin tuon aamuhuipennuksen jälkeen kodinhoitohuoneeseen ja siellä se vietti portin takana koko päivän, vein sapuskatkin sinne. Muutoin makoili tai jyrsi luitaan, paitsi muiden touhutessa pihalla se ulisi ja uikutti ja tietysti silloin, kun kuuli ruokakuppiin liittyviä ääniä. Yhtään ei vinkunut pois tai maannut portin takana, että päästäkää pois, haluan mukaan. Ärsyttävä eikä välttämättä pitkäikäinen eläin, sen verran menee rekkaa tossa isommalla tiellä ja toisella suunnalla junia. Onkstää nyt semmoinen, että laumavietti on tosi matala ja ikääkin on sopivasti 1v3kk niin maailma on tehty Piirua varten? Muitakin vähemmän kivoja juttuja tuo on alkanut tehdä, esimerkiksi kenkien pureskelua, ihmisten tavaroiden kanniskelua, poikien päälle kiipeämistä, Taimiston kiusaamista, pyykkien repimistä narulta, silmiin katsomista ja haukkumista kun torun tai vaadin malttia esimerkiksi ulos mentäessä pitää istua ennen kuin saa luvan ylittää kynnyksen.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Hyppy, pomppu, loikka!

Perjantaina 28.3. ajeltiin töiden jälkeen kahteen tyttöön Lemille. Mä olen kerran elämässäni käynyt Lemillä, sekin miehen suvun bussiretkellä, syötiin säräpirtissä lammasta. Piirulle tämä oli ensimmänen kerta. Perillä, tiettömien korpitaipaleiden päässä, meitä odotti Kokkosen Sampo, jolta halusin opastusta hyppytekniikasta. Kyllähän koirat hypätä osaa ja Piirunen kovaa ja korkealle eikä hypyistä pituuttakaan puutu. Mutta mulla on pieni maksi, jonka takapää esittää ajoittain villejä kuvioita.

Oltiin ajoissa ja käveltiin vähän. Meitä ennen saman asian äärellä oli kymmenkuinen vehnäterrieriuros Jimi Pyhtäältä, jonka kanssa oli hurjan hauskaa juosta pellolla! Harmi vaan, että piti jättää leikki kesken ja siirtyä toisenlaisen leikin ääreen.

Tästä kolmevarttisesta yksityistunnista on samanpituinen video, mutta mä en ole ehtinyt opiskella videoiden käsittelyä, joten jää näyttämättä. Käytännössä tehtiin kolmea harjoitetta:
- viisi rimaa noin 15 sentin korkeudella lyhyin välein suorassa linjassa, namilätkä suoran päähän, koira istuu ensimmäisen riman edessä, mä seison vieressä ja katson sivusilmällä koiraa, kun koira katsoo suoraan eteen, sanon "hyppää!" ja koira suorittaa esteet ja saa palkan
- samat rimat, viimeinen rima siirtyy kerta kerralta kauemmas, etsitään esteväli, jolloin koira siirtyy yhdestä ponnistuksesta kahteen
- samat rimat, jokainen esteväli on edellistä hieman pidempi.

Koira teki kiitettävän määrän toistoja vähintäänkin kiitettävällä työmoraalilla! Hyppysuorien välissä Sampo analysoi ja kommentoi Piirun tekniikkaa. Tunnin jälkeen lyhyt lenkki pilkkopimeässä vieraassa ympäristössä ja keula kohti Kouvolaa. Joskus kympin jälkeen oltiin kotosalla. Mies katsoi seuraavana päivänä videotallennetta ja kysyi vain kaksi kysymystä: "teittekste mitään muuta" ja "maksoiksä tosta jotain". Vastaukset on ei ja joo. Kuka mihinkin mitenkin vahvasti hurahtaa.

Lauantaina saatiin vieraita, velipoika MasiGeologi ja emäntänsä ajelivat meille Kotkasta. Tarkoituksena oli nyppiä Masi(a), kun kaksijalkaisella alkoi mennä hermot karvan jatkuvaan pöllyämiseen. Ymmärsin yskän erittäin hyvin! Etukäteen sain varoituksia, että Masi ei ole maailman sosiaalisin snautseri eikä välttämättä tykkää y-h-t-ä-ä-n, jos vieras ihminen tulee iholle.

Pihalla Masi ei juurikaan noteerannut minua, Piirustus oli valloittavampi. Hetken hölkättyään otettiin hurtat sisään. Piirustus vinkui ja valitti monta tuntia eteisessä, kun me vallattiin kodinhoitohuone operaatio karvanpoistoon. Heti ovella mä olin unohtanut, että Masi ei välttämättä ilahdu meidän suunnitelmista, joten otin koiran korvan ja aloin nyppiä ja näytin miten korvalehden saa siistiksi. Masi ei inahtanutkaan tai muutoinkaan osoittanut, että voisit akka lopettaa ja mitä nopeammin sen parempi. Hyvissä merkeissä meni iltapäivä muutenkin, juteltiin paljon ja karvaakin saatiin irti helposti ja paljon. Harmi kyllä homma jäi kesken, sillä meidät oli kutsuttu syntymäpäiväjuhliin.

Toki Masi ajoittain ilmaisi, että nyt alkaa riittää ja sieltä takapäästä et ainakaan nypi, mutta me tytöt vaan jatkettiin! Masin mielestä vieraat miehet on pahasta, mutta jostain syystä meidän mies sai käydä kodinhoitohuoneessa eikä meteli noussut. Vieraan miehen kulkeminen huomattiin ja huomioitiin, mutta täysin neutraalisti. Hyvä Masi!

Lopuksi päästettiin sisarukset irti meidän pihalle. Kovaa noi teinit menee! Sisko oli velipoikaa nopeampi, mutta Masi saattoi myös olla väsynyt, kun alla oli tokotreenit ja useamman tunnin nyppimissessio. Tekniikkaerokin huomattiin: kun Piirustus halusi mennä lujaa, se meni jotenkin matalaksi koko koira, Masi juoksi pystymmässä ja ikään kuin pompotti vähän ylöspäin. Mulle jäi viime toukokuulta G-pentueen isästä Ukosta sellainen mielikuva, että snautseriurokset on valtavan isoja. Toki oma hurtta oli silloin alle puolivuotias, mutta paikalla oli myös aikuisia narttuja. Masi ei ollutkaan jättiläinen!

Tässä joitakin otoksia sisaruksien painista:






Enimmäkseen ne kuitenkin juoksi, hyppi, pomppi, loikki, pitkin pihaa, ojista yli ja ojanpohjia pitkin, vaarallisia tilanteita riitti ja koirien omistajia nauratti paljon. Kiitos Masi käynnistä!

Luupiilo

Tuossa taannoin, kun yksi valkoinen karvakasa oli meitä ilahduttamassa, annoin lenkin päätteeksi karvaisille puruluut. Ajattelin, että siihenhän sitten rauhoittuvat kukin omaansa kaluamaan. Ja kukut! Taimilainen oli sitä mieltä, että tämä aarre on parempi pistää mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman suurina palasina kurkusta alas.

Tilly pureskeli hetken omaa luutaan, mutta alkoi sitten katseellaan seurailla Piiruskinia, joka kulki ympäri kämppää levottomana luu suussa. Eikä tajunnut rauhoittua. Ison harmaan hämmennys tarttui Tillyyn, joka jätti oman luunsa (virhe, jonka Taimisto kuittasi) ja alkoi konkreettisesti seurata Piirua. Piiru valehautasi luunsa keittiön lehtikoriin, ihan kaivoi tassuillaan kuopan ja kuonollaan peitteli aarteen. Koska Tilly oli lähellä ja näki koko toimituksen, joutui Piirunen ottamaan luun pois lehtikorista ja etsimään uuden piilon. Mun kassin ja eteisen kaapin väli arvioitiin välittömästi Tillyn lähestymisen jälkeen liian turvattomaksi piiloksi, samoin leikkihuoneen nurkka, olohuoneen sytykekori, mun viltti (istuin lattialla pönttöuunin edessä viltti ympärilläni), pianon ja seinän väli, nojatuolin takunen, mun vilttini uudelleen ja muutama muu paikka. Jokaisen hautaamisen jälkeen Piiru katsoi Tillyä, otti luunsa pois, etsi uuden piilon ja Tilly kävi nuuskimassa edellisen piilon, ettei varmasti jäänyt muuta kuin haju, siirtyi katsomaan Piirun seuraavaa piiloa ja niin edelleen. Tätä ne kaks jatkoi melkein tunnin!

perjantai 4. huhtikuuta 2014


Koira tämä,
rakki rämä,
pitäisi sulkea häkkiin,
kuono sivellä sinapilla
ja pistää piski säkkiin.

Elina Karjalaisen runo sopii kuin parta snautserille kuvaamaan parin viime viikon tunnelmia tuon kakaran kanssa.