tiistai 31. joulukuuta 2013

Treeni- ja tunnelmasähkeet joulukuun alusta joulun alle

*su 1.12: Päivä äidilläni. Piirun mielestä paikassa on ihastuttavan paljon koriste-esineitä, joita kuljetella paikasta toiseen. Jos ei muuta löydy, niin takan vieressä on aina jotain poltettavia roskia ja tuikkukynttilät voi nostella kipoistaan pois. Kukkaruukun multaakin voi koetella ja kissojen leluja pureskella (atomeiksi). Niin, ne kissat! Äitini erehtyi avaamaan oven levälleen, Piirunen juoksi sisään ja huomasi kissan rappusilla. Meteli oli hirmuinen, kun snautseri jahtasi kissaa ja mun äiti snautseria, hyvä kun uskalsin mennä itse sisään! Visiitti alkoi hyvin. Paremmin meni se, kun kävin esikoisen ja koirien kanssa kävelyllä, vaikka esikoinen putosi puusta monta kertaa.

*ma 2.12: Huomaan lipsuneeni luoksetulossa, koska koiruus ei enää tule kuonolla koskettamaan mun kättä vaan jää lähelle tuijottamaan silmiin ja odottamaan namia. Kun vaadin kosketuksen, koskee hampailla. Treeniä, treeniä. Taimilta ei ole kosketusta koskaan vaadittukaan, kun sen pitäisi sitten hypätä vasten ja sitä se ei onneksi tee kuin äärimmäisen harvoin.

*ke 4.12: Huomaan lipsuneeni myös katsekontaktissa, vaikka oma-aloitteinen katsekontakti onkin hieno. Mutta käskystä ei enää niin hieno, viivettä, pikaista vilkaisemista, vilkuilua sinne ja tänne. Piirussa on muuten jäniskoiran vikaa ja meillähän niitä on, monena aamuna tuossa varaston takana kunnes tulee lähtö.

Liekö hormonit vai mikä, kun snautseri ei ajattele totutunkaan vertaa ja oma-aloitteisuus rajoittuu lähinnä rapsutusten kerjäämiseen. Joskus tää hoopo juoksuilija työntää päänsä mun kainaloon ja mouruaa kuin kolli!

*to 5.12: Taimisto oksentaa h-a-r-v-o-i-n. Taisi olla viime viikolla, kun asiasta oikein erikseen mainitsin, kun eräs koiraa harkitseva kyseli kaikenlaista, myös että oksentaako koirat paljon. Noh, tänään sitten kääsna alkoi iltalenkillä oksentaa, jatkoi sisällä. Ulos tuli keltaista vaahtoa, limaa, heinänkorsia ja kapeita lehtiä. Koska lie syönyt, en ole huomannut. Pupunpapanoita nuo molemmat syövät ilolla, mutta harvemmin salaatin kera.

*pe 6.12: Iltapäivällä pitkä reipas metsälenkki, hakkuaukealta toiselle, hurjat painaumat on metsäkoneista jäänyt, turhan lämmintä ja pehmeää vielä tuo maa. Loppupäivä koirilla menikin kodinhoitohuoneessa, meillä oli pienet juhlat. Kävin pari kertaa vilkaisemassa ja siellähän nuo koisivat.




*su 8.12: Ehdin hetken nyppiä kääsnaa ja päälaen tahattoman kuvioinnin takia miehelle tuli vain yksi sana mieleen: Gorbatshov.

*to 12:12: Koska meillä on Piiru, meillä ei tarvitse/saa/pysty tehdä mitään yksin. Pippurisuolainen parta mustalla kuonolla ilmestyy kuin tyhjästä, vaikkapa avaamaan joulukalentereita:


*la 14.12: Piirun kanssa muutama perusasento, muutama eteentulo (ai että se on ärsyttävän vahvasti kiinni mun käsieni asennossa!) ja lyhyesti seuraamista. Odottaminen on kovin vaikea laji, mutta pari kertaa olen lenkillä hämmästynyt, kun koirat on olleet vapaana ja "taakse"-käskyllä koiruus on pysynyt mun oikealla puolellani eikä ole ohittanut mua. Ollaan ohitettu naapurin Riitta ja joku vieras auto, myös metsän suunnasta tietä lähestyttäessä on Piirustus hienosti malttanut olla rynnimättä tielle ja jäänyt matkan päähän odottamaan. Mä menen ekana tielle ja varmistan reitin, kun mulla ei pääsääntöisesti ole hihnoja mukana.

Miehenkin mielestä tuo pentunen alkaa osoittaa aikuistumisen merkkejä. Lisäksi se osoitti tänään suurta viisautta. Olin kodinhoitohuoneessa pyykkisouvissa, kun Piirustus kolisteli luuta. Kysyin "onko pakko", niin hurtta vilkaisi, otti luun suuhun ja siirtyi petiinsä kaluamaan. Minä heti kehumaan miehelle, miten tietäväinen eläin meillä on!

*su 15.12: Mikä lie mielenosoitus, kun kääsna marssi kodinhoituohuoneeseen, mylläsi Piirun pedin ja kävi päälle maate.



*ma 16.12: Taas kaltereiden takana:



*to 19.12: Hain oman lörpän kotiin, josko Piirunkin tutustuttaisi lajiin ja treenattais Taimin kanssa jo tuttuja juttuja. Lapset on näköjään luontaisia kykyjä tasapainoilussa, menivät vaan seisomaan lörpän päälle ja ihmettelivät mikäs tässä niin vaikeaa on. Mä kun en aluksi osannut edes mennä sen päälle seisomaan!

*pe 20.12: Koska juoksut tulivat ja menivät (ja hoituivat lopulta kovinkin kivuttomasti, koska Piirunen suostui pitämään housuja jalassa), päästiin pitkästä aikaa koirakerhon hallille. Mulla on siellä pentukurssi menossa ja kurssikerran päätteeksi otin Piirustuksenkin treenaamaan. Hienosti muisti hurtta juttuja! Vaikeusastetta lisäsi se, että toisella puolella hallia treenasi kaveri omia koiriaan ja meidän kanssa samalla puolella oli houkutteleva sheltin pentu.

Mutta hyvin meni, hypyt edelleen ilman rimoja: takaakiertoja sieltä ja täältä, putkeen sieltä ja täältä, lopuksi pari kertaa yhdistelmä hyppy+takaakierto+hyppy+putki. Vauhdilla ja innolla Piirustus tekee töitä ja hypyltä hypylle menee kivasti eikä kouki mun kautta. Mutta hypyltä ei mene suorinta linjaa putkeen vaan tekee mutkan mua kohti. Tätä(kin) pitää treenata. Pitäisi ottaa pari uutta estettä työn alle, saatais vähän pitempiä pätkiä tehtyä.

Lopuksi perusasento ja luoksepäästävyys. Ekan teki Piirulle ennestään täysin vieras ihminen ja tokan puolituttu. Viimeksi ollaan treenattu tätä lokakuun puolivälissä ja vitsit, että menikin hienosti! Piirustus vain vilkaisi toista ihmistä ja tuijotti mua tiiviisti palkkaa odottaen, jei! Meillä on yksi alokasluokan liike hanskassa, kertoimella yksi.

Treenin päätteeksi käytiin metsässä. Paluumatkalla Piiru jolkotti edellä, ei siellä muita pitänyt olla, mutta oli kuitenkin. Kesken kaiken Piiru pysähtyi, nosti karvoja ja häntää, ei tullut luo käskystä mutta ei edennytkään. Kun kutsuin omaani, kuului miehen ääni. Jollakin miehellä oli kaksi koiraa vapaana ja mulla Raapustus. Ei tullut Raapu mun luo eikä se toinen sen miehen luo. Pysähdyin ja kutsuin yli-iloisesti kuin leikkiin kutsuen, Raapustus heilutti päätään toisen koiran suuntaan ja mun suuntaan eikä hetkeen tiennyt mitä tekisi. Onneksi se lopulta lähti juosten mun luo! Siinä vaiheessa se toinen oli edelleen kansalaistottelematon ja kuulin kerpeleitä koiran nimen lisäksi. Ei ollut mallisuoritus, mutta tosi tyytyväinen olen, että sain viestini kuitenkin heti alkuunsa sen verran perille, että koiruus tiesi, ettei ole toivottua rientää sen toisen hurtan luo.

*la 21.12: Tehtiin Piirun kanssa lörppäilystä päät pois-video, mut ehkä hyvä ettei meitä siitä tunnista, ulko-oven sisäpuolelta vain. Päästiin koko perheen voimin juhliin! Westie-vainaan kasvattaja sai Vuolasvirta-palkinnon ansioituneesta kasvatustyöstään, rotuna norfolkit. Suloinen luovutusikäinen westienpentu pisti kaikille hanttiin kovalla murinalla ja ai että se oli suloinen! Tämäkkä typy, jonka olisi voinut piilottaa lähtiessä käsilaukkuun, ei olisi mieskään pahastunut.

Taimiston trimmaus venyy ja paukkuu, tänään osa kaksi ja sain runkoturkin nypittyä. Ajella tarttis vielä ja partaa saksia, mutta isoin työ on tehty. Sain keskisormeen kaksi ja etusormeen yhden rakon, ekat rakot nyppimisestä mun urallani. Pienet haavat ja etusormen ihon kuivuminen on tuttuja juttuja. Keväällä kääsnalta ei ajeltu pohjavillaa nyppimisen jälkeen ja nyt sitä villaa riitti vaikka lampaalle antaa! Kyllä oli tukkoinen turkki.

*su 22.12: Sain nukkua ylhäisessä yksinäisyydessäni ja aamulle oli suunnitelmissa pitkä lenkki, koska loppupäivä menisi kylästä kylään ajellessa. Heräsin 10:45, joten suunnitelmat uusiksi. Lenkille mentiin silti, ja ensimmäisessä kyläpaikassa olin kympin sijaan puol kaks. Kaikki ajelut tuli silti ajeltua, vaikken tainnut herätä kunnolla koko päivänä.


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Kokeilin tälläistä itsevideointia. Tuli päät pois-video. Joka tapauksessa, Piirustuksen eka lörppätreeni on tässä: 

Taisi olla la 21.12. tämä lörppään tutustuminen.

Tervetuloa!


Aivan valtavan upean kyltin sain joululahjaksi enkä tiedä miten päin olisin sitä katsellessa!


Mies ei uskonut, kun sanoin, että mä tunnistan kuvan ja tilanteen, josta mallit on napattu:

Hörökorvakuva on otettu ja julkaistu lokakuussa :)

torstai 19. joulukuuta 2013

Marraskuu sähkeinä

Etukäteen ennustin, että marraskuusta tulee rankka kuukausi. Enpä silti osannut odottaa olevani marraskuussa ja vielä pitkälle joulukuutakin ihan puhki. Mies on ollut poissa ja me ollaan lasten kanssa sairasteltu vuoroin ja yhtäaikaa. Univelkaa on kuin huonosti nukkuvan pikkuvauvan äidillä.

Päivärutiini on mennyt näin: 
aamulenkki ennen kuin lapset heräävät
omat aamutoimet ja lapsille aamu valmiiksi
lapset hereille, lasten aamutoimet
sapuskaa kaikille
päiväkodin kautta töihin
päiväkodin kautta kotiin
metsään koko lauma
ruokaa, siivousta, pyykkäystä
iltatoimet
huomisen valmistelua
unta palloon ja aamusta uudestaan!

Tästä on sitten ollut muunnelmia, kun on juostu tohtorilla, oltu saikulla, oltu puol päivää töissä ja puolet saikulla, pari vuosilomapäivääkin ollaan vietetty.

Tohtori käski toista antibioottikuuria mulle määrätessään, että muista levätä ja pitää itsesi lämpimänä etkä mene ulos jos ei ole pakko. Vastasin, että mulla on kaksi pientä lasta, kaksi koiraa, omakotitalo eikä miestä mailla eikä halmeilla. Kehotukset lepäämisestä loppuivat siihen.

Puhelimeen olen asioita ja ajatuksia kirjaillut, mennään niillä merkinnöillä.


*la 16.11: Kaupunkikävelyllä puistossa
- seuraamista (todellinen häiriötreeni, pääsin silti palkkaamaan, tosin en voinut vaatia pitkää oikeapaikkaisuutta)
- kierrä-leikkiä (oikein innostui kun oli leveämpi kierrettävä kohde ja muutaman kerran lähettyi hienosti)
- ohittamista ja odottamista (tietysti, kaupungilla kun oltiin, mä vaadin hyvää käytöstä myös suojatiellä, mutta en uskaltanut katsoa odottavan auton kuskin suuntaan)
- perusasentoja, katsekontaktia ja muutama luoksetulo.

*su 17.11: Iltalenkin jälkeen tehtiin ulkona Taimin kanssa seuraamista pallopalkalla, kovasti on väljyyttä kun en muista koska oltais viimeksi kääsnan kanssa seurailtu. Piirun kanssa treenattiin ulkosalla istu-maahan-tekniikkaa ja sisällä otettiin perusasentotreeni. Ensin muutama perusasentoon tuleminen ja sitten  tuli kääsna mukaan: Piiru perusasentoon ja Taimisto oli kolmen metrin päässä meidän edessä. Sanoja en uskaltanut käyttää, mutta treenattiin Taimin kanssa istu-maahan-kaukokäskyjä. Kahden käden käsimerkkejä käytin ja kääsna teki hyvin ja innolla (tosin se liikkuu eteen ja taakse, mutta ei ole koskaan enempää vaadittu) ja heitin sille välillä namin. Kääsna etsi namin ja sai lisää käsimerkkikäskyjä, välillä heitin namin ja otin taskustani uuden. Kertaakaan ei tarvinnut sanoa Piirulle mitään, ei pyrkinyt osingoille, ei piipannut, seurasi vaan mitä me kaksi tehtiin ja pari kertaa kuulin, kuinka vieressäni nielaistiin tyhjää! Ne pari kertaa, jolloin vilkaisin snautseria silmiin, sain vastaani kiinteän odottavan tuijotuksen. Hieno treeni ja hieno fiilis!

*ma 18.11: Piirun takapihatreenit:
- perusasentoja askeleen tai kahden etenemillä käsimerkkiä häivyttäen
- ekan kerran meni perusasennossa yhdellä käskyllä hissinä maahan ilman käsimerkkiä tai muita apuja ja nousi hienosti ylös takaisin perusasentoon - tai ainakaan en tiedosta apuja, jos niitä annoin, tähän tarvii kaverin silmiksi
- lyhyitä paikallamakuita häirittynä, häiriöinä poikien taisteluleikki ja mä hain lisää nameja rappusilta eli Raapustus jäi makaamaan nurmikolle ja poikien sota oli meidän välissä
- kuistilla istu-maahan-tekniikkaa, virheestä vieressä päivystänyt Taimisto sai namin, virheitä ovat esim etutassujen nostelu istuessa, takapään liikkuminen ja pomppaamalla istumaan nouseminen.

*ti 19.11: KSSK:n pentutokossa. Joko Piirulla oli hyvä päivä tai sitten alkaa oikeasti olla siedättymistä muita koiria kohtaan, mutta riekkumista oli kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Yletöntä loikkimista ja pomppimista ja muiden luo hinkuamista oli sitten treenin lopuksi tarjolla, kun toiminta loppui. Odottamisen jalo taito tuolta eläimeltä (vielä) puuttuu!

Tehtiin ohituksia sekä pujotellen että suoraan ja esitettiin paras suoritus tähänastisella ryhmätreeniurallamme, jes! Toki oli makkaranpaloja kädessä, mutta keskittymisen herpaantuessa pieni älähdys riitti ja hurtta palasi ruotuun. Samoin kun itse olimme ohitettavina, koiruus hienosti vilkaisi, että "tuolta joku tulee, taidanpa ottaa katsekontaktin" ja "tuonne se joku menee, taidanpa ottaa katsekontaktin". Hyvä mieli!

Perusasennot on edelleen siitä käsiohjauksesta riippuvaisia, että jääkö liian taakse. Tai sitten jos on vauhtia ja intoa, niin liikkuu pomppien ja todennäköisesti liian eteen. En selvästikään ole ollut tarpeeksi tarkka palkitsemishetken kanssa. Sekä perusasennoissa että istumisen kestoa harjoitellessa koiruus nostelee etutassujaan. Ei varsinaisesti liiku, mutta nostaa vaikka toisen tassun joutessaan ilmaan. Tässä pitää skarpata ja tarkentaa palkkaamisajankohtaa, kun vaikuttaa levottomalta ja saattaa madaltaa kynnystä lähteä liikkeelle siitä paikallaolosta. Se on vaan niin vikkelä nostamaan sitä kinttuaan, että monesti olen ehtinyt suullisesti merkata toiminnan oikeaksi ja sitten namia antaessa tassu onkin jo liikkunut. Ei oo helppoo ei.

Istumisen kestoa ollaan selkeästi treenattu liian vähän. Pysyy kyllä paikallaan, mutta katselee mua kohti otsatukkansa alta epäileväisen näköisenä ja jossain vaiheessa menee maahan. Istu-maahan-tekniikkatreeni taitaa vaikuttaa vahvasti tähän ja erottelu ei ole mennyt pentuselle jakeluun. Siispä lyhyempää paikallaistumista tai ainakin tiheämpää palkkausta, ettei ehtisi tarjota maahanmenoa.

Sen verran hyvin meni, että harkitsen vakavasti siirtymistä jatkoryhmään, vaikka ensi vuoden alusta. Seuraamista tarttis vahvistaa, samoin kulmia ja sitten noita paikallaoloja. Ja tietysti miljoonaa muuta asiaa kans.

* ke 20.11: Esikoisen ja Piirun kanssa iltasella juna-asemalla. Koiruus ei jännittänyt yhtä paljon kuin ekalla kerralla ja hiljaisella laiturilla treenattiin seuraamista! Rappuja mentiin ylös ja hissillä alas. Tuon elukan uteliaisuus voittaa jännityksen ja laiturilla istuessa tuli jopa tuli tylsää.



*pe 22.11: Juoksee se!

Päivystämässä.

*la 23.11: Piirustus kuopii neljällä tassulla pissansa päälle, hoopo.


*ma 25.11: Osteopaatti.

* ti 26.11: Mun piti varata koirahalli ja mennä hurttien kanssa tokoilemaan, kun oli kerrankin vapaa aamupäivä ja lapset hoidossa. Mene siinä sit, kun toisella on juoksut! Metsään meni sekin suunnitelma, kirjaimellisesti. Metsä oli kaunis ja talvinen, pikku pakkanen oli just hyvä lenkkikeli. Kamerankin otin mukaan ja kas, siitä loppui akku heti käynnistyksen jälkeen.

*ke 27.11: Vähemmän kaunis lenkkikeli, kun satoi vettä. Illalla taas lyhyt retki juna-asemalle esikoisen ja Piirun kanssa. Opeteltiin taas rappusissa kulkemista ja odottamista, käskystä pitäis malttaa odottaa että mä pääsen edelle ja taas seuraavalla tasanteella pysähtyä. Hissilläkin huristeltiin. Nakkipurkki jäi kotiin keskelle eteisen lattiaa ja siinä se oli kotiin tullessakin, vaikka kääsna oli samassa eteisessä. Snautserin jäljiltä purkki olisi ollut entinen ja nakit syöty. Junalaiturilla perusasentoja ja seuraamista, lisäksi mä opettelin kääntymään vasemmalla jalalla. Sekin voi olla yllättävän vaikeaa.


Luiru.

*to 28.11: Kuopus valitsi Lemmikkikeskuksen hyllystä Piirulle uuden lelun, vihreästä sametista tehdyn krokotiilin. Piirunen kanniskeli sitä ylpeänä ympäri huushollia ja löysi vingunkin. Kuopuksen mielestä Piirustus on vähän isokokoinen ja turhan raju touhuissaan, mutta tänään ihme kyllä lapsonen otti krokosta kiinni ja leikki hetken Piirun kanssa. Ihan se hymyili ja välillä nauroikin, kasvaahan se lapsonenkin ja tottuu myös. Piirustuksella ei ole probleemia lasten kanssa, menee kaikenlaiseen touhuun mukaan ja yleensä keskelle leikkiä. Arvatkaa väistääkö, jos lapset käskee?



Soramontun reunalla.

*la 30.11: Tänään luminen lenkki. Mä olen maanantain osteopaattiretken jälkeen ollut kevyesti tulisilla hiilillä Raapustuksen tulehdusepäilyn takia. Reipas tuo otus on kuitenkin ollut ja alkoi lenkillä tiputtamisen sijaan valuttaa. Ei ainakaan vuoda sisään eikä ole epäilyttävän väristä.