keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Heinäkuu

Mitään olla tehty, missään olla oltu, ketään olla nähty.


Ihan noin ei ole helteinen heinäkuu mennyt, mutta lomailuna (lue: laiskotteluna) otettu. Jotain pientä ollaan välillä tehty:

* ti 1.7: 
Snautseri pöydällä.

Kynitty. Pääkarvoja yritän päästä katselemaan sillä silmällä
Kouvolan näyttelyyn.

* ke 2.7: koirakerhon talkoot (kuka näitä laskee, talkoita, mutta laitetaan ylös kuitenkin)

* to 3.7: Taimiston kanssa dobossa, oli kiva huomata, että osa liikkeistä on tuttuja ja helpohkoja, Piirun kanssa hölkättiin tallilenkki, jonka päätteeksi päästin sen juoksemaan vapaana maakaasulinjalle, ei halunnut juosta yksin, joten kävi hakemassa naapurista irlanninterrieri Gunillan kaverikseen, on se fiksu eläin!

*pe 4.-su 6.7: Taimisto työkaverille Myllykoskelle, Piirustus ystäville Valkealaan, lapset mummille, mä ja mies Ruisrockiin! Koiria oli pidetty paremmin kuin kotona! Taimistoa oli rapsuteltu, lenkitetty, silitelty ja käytetty kylässäkin :) Piirustus oli lapsiperheessä, ekaa kertaa ns yksin yökylässä ja talon ainoana koirana, annettiin avain mukaan, että aarian laulantaan taipuvaisen snautserin saa tuoda yöksi kotiin, mutta ei ollut tarvinnut. Lenkillä oli mennyt hienosti, saanut jopa kehuja vastaan tulleelta, lapsia oli kohdellut huomaavaisesti, mitä nyt itselleen tyypillisesti yrittänyt nojata ja osoittaa ylemmyyttään. Pari päivää yökyläilyn jälkeen Piirustus kokeili, saisiko kotonakin mennä sohvalle ja nojatuoleihin. Ei saanut, vaikka ihan siinä silmäin alla minuun katsomatta hyppäsi tuoliin ja kävi maate.


Luirulla on taas korvatulehdus, lievä sellainen, ärsytyksen ja tulehduksen välitapaus, tippakuuri. Luiru painoi kaksi kuukautta sitten 14,9 kiloa ja samalla vaa'alla tällä kertaa 14,9 kiloa. Sporttimalli, ei kerry kesäkiloja.




* la 12.7: Meillä vietettiin kolmet synttärit ja yhdet nimipäivät, alkuun koirat oli kodinhoitohuoneessa portin takana, näkö- ja kuuloyhteydellä tulijoihin, lopuksi vapaasti vieraiden joukossa, vain alkuun haukuntaa ja meteliä, osaavat käyttäytyä tosi nätisti, jei!

*su 20.7: iltalenkin jälkeen takapihatokoa pallopalkalla, ekaa kertaa seuraamista kaksi kääntöä oikealle ilman apuja ja meni hyvin! Vasemmalle kääntymiset on (edelleen!) mulle vaikeampia ja niissä suoritukset on vaihtelevia. Liikkeestä seiso käsiavulla oli hyvä, samoin liikkeestä maahan. Seuraamisessa ei muuten liikkeellelähdöissä ollut alkupomppua, joten aavistuksen jätätti, kun lähtö oli syystä tai toisesta rauhallisempi. Lopuksi kierrä-leikkiä omenapuun ympäri, mulla on iloinen hurtta!

*ma 21.7: uusi pehmolelu on ihana ja innostava palkka, mulla ei vaan oma palkka riitä ostamaan uusia parin päivän välein. Tehtiin hyvää seuraamista, käännöksissä vaihtelevuutta, mutta koira ei enää väistä sivuttaissuunnassa, vaikka välillä mun jalka ja koiran kylki osuukin toisiinsa, jei!

*ti 22.7: Piiru ja Gunilla puoltoista tuntia linjalla. Kesken kaiken molemmat koirat ottivat samanlaiset jäykät asennot, katsoivat samaan suuntaan, murisivat ja haukkuivat. Me kaksijalkaiset ei nähty eikä kuultu mitään, mutta koirien reaktio oli selvä ja vahva. Yhtään pidemmälle kuin kaksijalkaiset eivät koirat suostuneet etenemään ja ne jopa perääntyivät. Joku paha siellä oli, mutta se ei tullut esittäytymään.

*ke 23.7: nypin puolet kääsnasta, sille tuli käänteinen irokeesi eli selkä ja kyljet on kaljuja.

*su 27.7: Piiru ja Gunilla linjalla. Kesäkalju kääsna. Pari ekaa trimmiä silloin 8-9 vuotta sitten otin Taimiston jalkakarvatkin oikeastaan kokonaan pois, sittemmin olen nyppinyt vain pisimmät. Talven aikana Taimiston päälaelta ja niskasta on päällikarva pehmennyt eikä sitä pysty enää nyppimään, pohjavillaakin on tullut lisää. Jalkakarvatkin ovat pehmenneet, takkuuntuvat helposti ja jaloissakin on enemmän pohjavillaa, joka pyrkii aktiivisesti huopaantumaan. Taimisto on saanut jo lisänimet käpylehmä ja rotta.





*ma 28.7: Piiru ontuu toista etujalkaa, on kuin puujalalla kulkisi, ei arista, antaa kosketella, ei ole mistään kohtaa kuuma, lepoa siis.

* ti 29.7: Kävelee paremmin, mutta lenkille ei mennä tänäänkään.
Takapihalla.

Muuta
* Alkaa hissukseen toimia tuo snautserikin vapaana metsässä, ei oo varma tapaus eikä varma luoksetulo, mutta paranee, paranee.
* Laitoin pari viikkoa sitten pyykinkuivaustelineen takaisin kodinhoitohuoneeseen. Teline joutui saunan puolelle evakkoon yli vuosi sitten, kun Piirustus muutti kodinhoitohuoneeseen ja muun muassa repi pyykkejä alas telineeltä ja kaatoi koko telineen päällensä. Pyykit on saaneet olla telineellä, toivottavasti saavat vastakin. Kodinhoitohuoneen pöydällekin voi jättää tavaroita ja olettaa, että ne on siinä vielä kun menee hakemaan.
*Kuraritilälle pissaaminen on vähentynyt satunnaistapahtumaksi, vielä satunnaisempaa on sille kakkaaminen. Tuli mieleen tiistaiaamuna, kun maanantaina ei ontumisen takia käyty lenkillä ja sain siivota kikkareita.

Lopuksi taiteilija itse ja muutama otos:


Esikoisen vappupallo.


Mummin vappupallo.

Lösötuolissa.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Hyviä aikeita

Hyviä aikeita on elämäni pullollaan, mutta vain osa niistä toteutuu. Yks hyvä aie on ollut kirjoittaa kesäkuu muistiin heti eikä kolme viikkoa jälkikäteen. Toinen oli laittaa seuraavista möllitokoista ilmoitus seuran foorumille alkuviikosta. Kyllä kai keskiviikon ja torstain välinen yö menee alkuviikosta?

Ranskalaisilla viivoilla mennään:

*ke 18.6: Mies käytti koirat pitkällä hihnalenkillä, kertoi tultuaan tehneensä Piirun kanssa hihnassakävelytekniikkatreeniä ja kävelleensä pitkät pätkät edestakaisin. Kotiin tuli kuitenkin kolme tyytyväisen oloista ulkoilijaa, että kummalliset on mieltymykset!

Sain dinon!

Sillä pullistuu silmät päästä!

*to 19.6: Olin poikien ja Taimin kanssa työkaverilla kylässä, josko Taimisto pääsisi sinne sit tarvittaessa hoitoon. Ihme kyllä, pojat ei hajottanu mitään, vaikka kaikenlaisia lasiesineitä oli sopivalla korkeudella tyrkyllä ja vauhtia riitti. Mattoon saatiin aikaiseksi iso tahra.

Tälleen tää kääsna itseään esitteli työkaverilleni.
Sateisella iltalenkillä Piirustus(kin) oli vapaana ja tuli joka kutsusta luo.

*Juhannus: meillä oli vieraita joka päivä, myös lapsia, ja Piirustus käyttäytyi tosi hienosti alamittaisten kanssa! Yllätyin positiivisesti ja olen tosi tyytyväinen! Taimisto käyttäytyi kuten aina: viihtyi sivummalla omissa oloissaan ja murisi lapsille, jos ne tuli liian vauhdikkaasti liian liki. Juhannussunnuntain kruunasi ihana Armi!

*ma 23.6: Litimärässä metsässä puoltoista tuntia, ei ollut itikoita ja ilma oli raikas, mulla oli ohut pipo ja sormikkaat, kumppareissa villasukat. Hitto, juhannus meni jo! Vaadin lämpöä luilleni! Nypin Piiruskinin hännän eli Eilan kahden viikon trimmauskello alkoi tikittää.

*ti 24.6: Viimeinen ohjattu ryhmätoko ennen kesätaukoa.
- Luoksepäästävyys vaati taas kaksi toistoa, jotta voitiin olla tyytyväisiä. Kyllä se ekakin kokeessa läpi menisi.
- Ryhmäpaikkamakuu oli paras tähänastisista suorituksistamme, mutta se ei todellakaan ole paljon eikä anna aihetta riemuun.
- Luoksetulossa toiset koirakot oli kujana ja häiriö oli taas valtaisan suuri, vaikka mä juoksin pakoon koiraani kutsuen. Matkalla voi aina käydä moikkaamassa muita!
- Odottaessa tein itsekseni paikkamakuuta tiheällä välipalkalla, mutta ilmeisesti en tarpeeksi tiheällä, kun ei vieteri kestä ja jossain vaiheessa täytyy aina nousta vähintään istumaan, jos ei muuta keksi. Mun viestini ei ole mennyt perille: paikallamakuussa palkan saa paikalla makaamisesta, ei erilaisten asentojen tarjoamisesta.
- Hyppy oli muuten hyvä (en muista oliko neljä vai viisi lautaa), mutta palkkaavan käden liike häiritsee koiran paikallaseisomista ja siksi liikkuu, tätä osiota on näköjään treenattava erikseen.

Tokotreenien jälkeen jäin vielä hallille, pikkasen agilityä.
- Pussi sujui hienosti, tosin ekalla kerralla piti nostaa kangasta ja kurkata, meni myös rinnalla juosten suoraan pussiin, iloisena ja lujaa.
- Keinua ei näköjään voida treenata, ennen kuin olen päättänyt loppuasennon ja käskysanan.
- Renkaan kanssa olen suht suossa. Maksirenkaasta hyppää minipöydän avulla molempiin suuntiin (eli pöydältä renkaasta läpi maahan ja maasta renkaasta läpi pöydälle), mutta pelkkää maksirengasta ei mene. Tässä tarvitsen viisaammilta apua.

*ke 25.6: KSSK:n talkoot, en yhtään muista mitä tehtiin, pienellä porukalla oltiin. Koska lapset on mummolassa, käytiin miehen kanssa ulkoiluttamassa koiria Mielakassa. Taimisto kulki totutusti lähellä, mutta Piiruskin juoksi hulluin loikin rinteen alas, tuli onneksi kutsusta takaisin. Kehuin luoksetulosta ja snautseri, joka innostui ylettömän paljon valtavasta lupiinipellosta, syöksyi sekaan. Koiraa ei juuri nähty, jollei se sattunut loikkaamaan, heiluvista lupiineista pääteltiin, missä hurtta kulkee. Kun lupiinipelto lopetti heiluntansa ja koiran kutsuminen ei tuottanut tulosta, lähdettiin vieressä kulkevaa polkua pitkin alas. Koiraa ei näkynyt, ei kuulunut, lupiinit eivät heiluneet. Oltiin jo liki alhaalla, kun takaa tuli höyryjuna! Hirmuinen vauhti, puuskutus, iso kieli, kapea polku - hyvä kun ehdittiin alta pois!

Trimmauskello tikittää, Piiruskinista on toinen kylki nypitty ja toiseen kylkeen tein vauhtiraidan.

*to 26.6: Taimiston kanssa dobo-tunnilla. 

Tyytyväinen doboilija.
Tuo kääsna on aina niin tohkeissaan, jos sattuu pääsemään mun kanssa kahdestaan eli ilman Piirua. Ei tuosta kuistilta pitkä matka autolle ollut, mutta monta rinkiä ja intovinkunaa siinäkin näköjään ehtii tehdä. Taimisto on eri pätevä ja yli-innostunut, sen kanssa on kiva doboilla. Mä niin haluaisin oman dobo-pallon! Probleemana on harrastajien eriparisuus: mä olen 177cm pitkä, Taimiston säkä on 34cm ja Piirustuksen joku 47cm. Että pitäis olla ainakin kaks eri kokoista palloa.

*pe 27.6: Hain lapset kotiin mummolaviikolta, hei hei rauha.

*la 28.6: Ilmeisesti Piiru on oikeasti hyvä lasten kanssa! Oltiin tallilenkillä, kun kohdalle osui koirilleni vieraita lapsia, jotka halusivat leikkiä koirien kanssa. Rapsuttivat, taputtivat, toivat keppejä, ottivat keppejä suusta ja mahan alta, Piirustus touhusi ymmärtäväisesti ja rauhallisesti.

Ruokkoamaton.

Trimmauskello tikittää eikä homma etene.

Lukaisin äkkiseltään ja hyvinkin pintapuolisesti off switchistä (tai mikä sen nimi nyt olikaan) ja kokeilin tietysti heti: pistin Piirun kyljelleen maate (kuonosta hännänpäähän koko koira koskee lattiaan ja on liikkumatta) ja tästä rauhoittumisesta saa palkaksi riekkua lelun kanssa. Tehtiin monta toistoa ja taas se epäluulo ja vieterin kehittymättömyys nousi esiin: ei voi tehdä paikallaolevaa liikettä kuin hetken, sitten pitää jo tarjota jotain tekemistä tai asennon vaihtoa. Äh!

*ma 30.6: Tulin töistä kotiin, nostin snautserin pöydälle ja aloin pöllyttää. Kello voi lopettaa tikittämisen, se on nypitty!

Kyl maar mä olen ollut saamaton treenaaja! Mutta Piiruskin on käyttäytynyt juhannuksesta lähtien niin hyvin koiraksi, että mies loihe lausumaan: tässähän on vaarana, että tästä koirasta alkaa pitää! Niinpä.

Salil eka, salil vika - tarttis nyppiä.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Ihana Armi! (22.6.)

Kävipä tuuri! Facebookkiin ladattu kuva yhdisti Piirun ja Armin. Kummallakaan ei ole liikaa sellaisia kavereita, jotka osaavat juoksemisen lisäksi myös painia eivätkä hätkähdä kovempiakaan otteita. Armistus on suloinen snautserinalku, jonka kanssa Piirulla meni ensihaistelemalta jutut ja leikit yksiin. Kaksi tuntia hurahti vauhdilla. Kiitos ja kumarrus Armin emännälle, tavataan taas!

Tässä muutama otos, joista ensimmäinen on Armin emännän ottama:


Kun alun pikajuoksutreenit oli ohi, ruvettiin vaanimaan.
Hurja tultasyöksevä peto päätti hyökätä!
Sit mennään!
Kunnes taas vaanitaan hetki.
Painitaanko?
Joka toiselle... (Armi)
...kuoppaa kaivaa... (Piiru)
... vaikka autettuna...
... se itse siihen lankeaa!
Lopuksi oltiin kuin ei oltaiskaan.