Hajutaituri-verkkokurssi 2015

Facebookin uutisvirrassa tuli vastaan Koirakoulu Kompassin Hajutaituri-verkkokurssi. Koska hinta ei ollut paha (35 euroa) ja harjoituksia voi tehdä omaan tahtiin silloin kun itselle (ja koiralle!) parhaiten sopii, mä ilmoittauduin saman tein. Hurttani on aktiivinen nenän käyttäjä, joten tämä on kokeilemisen arvoinen juttu. Tämä on mun eka koira-aiheinen verkkokurssi. Harjoitukset, etenemisen ja muut aiheeseen liittyvät ajatukset on tarkoitus kerätä tänne.

Kurssi alkoi 9.11, jolloin sain sähköpostiin linkin ja käyttäjätunnuksen ensimmäisen viikon materiaaleihin. Koska ilmoittauduin ex tempore pari päivää ennen kurssin alkua, en ollut henkisesti valmistautunut siihen, mitä kurssilta haluan juuri minulle ja minun koiralleni. Tätä sitten pohdin ensimmäisten materiaalien pohjalta ja päädyin seuraaviin tavoitteisiin:
- koirani osaa haistaa alkuhajun ja etsiä sitä vastaavan loppuhajun

- koirani osaa etsiä ulkona ihmiselle kuuluvia pienehköjä esineitä (lapasia, taskulamppuja, leluja...)
- koirani osaa jäljestää ihmisen hajua eli jälkeä (osaahan se, mutta on tosi huono tekniikka, menee liian lujaa, ei keskity jne, tämä osio todennäköisesti toteutuu vasta ensi keväänä/kesänä, mutta josko viisaita ajatuksia alkuun ja etenemiseen saisin täältä).


Ensimmäiseksi hajuksi valitsin kookoksen. Ajatuksena, että kun homma osataan, laitan pienen pussin kookosta lompakkooni, koska se on aina hukassa. Sillä ei ole omaa vakituista paikkaansa, joten se on milloin missäkin. Alkuhajun voisin antaa purkista tai suoraan kookoshiutalepussista, koira sitten etsisi loppuhajuna mun lompakkoni. Olisipa hienoa!

Täysin auki on, miten haluan koirani ilmaisevan, että se on löytänyt mun lompakkoni. Ilmaisutapa voi olla ihan mikä vaan, mutta helpointa on tietysti käyttää sitä tapaa, joka koiralle on luontevin. Mulla vaan ei ole mitään käryä, mikä olisi se luontevin tapa just tuolle hurtalle. Toivottavasti se selviää joskus.

**** 10.11. ****
Aarteenetsintää viidellä makkaranpalalla, tätä on tehty ammoisista ajoista lähtien, mutta mulla oli vielä mietinnässä, miten aloittaisin eikä välineitäkään ollut (ensin piti hakea kaupasta vauvalle pari sosepurkkia, syöttää ne ja pestä purkit). En tiedä onko Piiru vain laiska ja pyytää siksi apua vai onko sillä niin vahvana luopuminen, että se vähentää oma-aloitteisuutta ja sitkeyttä.

**** 11.11. ****
Kookoshiutaleita purkissa, purkki kädessä koiran näkyville, utelias hurtta haistaa purkkia ja saa namin. 20 makkaranpalan sarja tätä, loppupuolella sentään useampi toisto non-stoppina.

Tauon jälkeen purkki lattialle ja sama kaava.

Alkuhajun saatuaan pitäisi koiran etsiä loppuhaju. Tätä yritettiin, mutta suurta ahaa-elämystä ei koiralleni syntynyt. Pikkuinen lamppu kuitenkin sai sen verran virtaa, että himmennetty valo näkyi. Aarteenetsinnässähän meillä on ollut aina etsittävänä vain nakkeja tai makkaranpaloja, joissa on melko voimakas haju ja lähetyssanana on ollut missä. Nää sanat, jotka haluan etsimiseen yhdistää, pitäis kans päättää. Noh, annoin alkuhajun kädessä olevasta purkista ja suusta livahti sen enempiä miettimättä sana missä. Hurttahan lähti vauhdilla liikkeelle ja mä seurasin hämmentyneenä, että mitähän se etsii. Loppuhaju oli ihan lähellä ja koska koira lähti vauhdilla, se meni ekoilla kerralla lujaa ohi, löysi kyllä lopulta hajun tai sitten osui kohdalle ihan vahingossa. Palkkasin kuitenkin, kun kuono oli loppuhajun paikalla.

Kokeilin laittaa purkin vähän kauemmas ja niin, että koira näkee vain mihin huoneeseen sen purkin vien, muttei näe tarkemmin mihin kohtaan huonetta. Kun lähetin koiran eteisestä olohuoneeseen, se lähti lujaa ja löysi sohvalle unohtuneen makkarakipon. Ensin iski surku, että ei se tajunnut mitä haluan, mutta sitten hämmästyin suuresti, kun se tyytyikin vain pikaisesti nuuhkaisemaan avointa kannetonta makkarapurkkia ja jatkoi etsintää! Just eilenhän me oltiin etsitty samalla käskyllä samasta lähetyspaikasta niitä samoja hookoon sinisen palasia! Loppuhaju löytyi ja palkan paikkahan se.

Lähetin siis kerran eteisestä olohuoneeseen, kerran eteisestä keittiöön, kerran olohuoneesta eteiseen ja lopuksi muutama lyhyt lähetys suoraan alkuhajulta loppuhajulle niin, että loppuhaju pysyi paikallaan.

********************************************************* 
****12.11.****
8x purkin nuuhkaisu ja palkka

Alkuhaju ja lähetys eteisestä olohuoneeseen eikä koiralla ollut hajuakaan (sic!) siitä mitä olisi pitänyt tehdä. Samoin toisella ja kolmannella yrityksellä. Piti sitten helpottaa eli lyhyempi matka ja hajupurkki näkyvillä. Näin toimi eli toistoja lisää.
Hurtta jää usein tuijottamaan mua ja suorastaan väistää purkkia. Jostain syystä se ilmeisesti yhdistää tän jutun kontaktitreeneihin ja ikään kuin luopuu purkista, vaikka sen nimenomaan pitäisi pyrkiä sinne purkille.

****13.11.****
Ketuiks menee. 

1) muutama nuuhkaisu lattialla olevasta purkista ja nami
2) alkuhaju, kehu, lähettäminen eli "missä", kaksi purkkia tyrkyllä, joista toinen tyhjä: koira meni tyhjän purkin kautta hajupurkille, näitä toistoja tehtiin monta enkä kertaakaan edes inahtanut väärää purkkia, silti joka kerta tyhjän kautta vaikka hajupurkista sai kehut ja namit enkä vaihtanut purkkien paikkaa.
3) Koira kulman taakse, hajupurkki ja tyhjä purkki puoliksi näkyviin piiloihin, koira samaan huoneeseen, alkuhaju, missä. Koira näyttää ulkoisesti siltä, kuin etsivän koiran voisi ajatella näyttävän, mutta en tiedä mitä se omasta mielestään on tekemässä. Löytää tyhjän purkin, ei jää nuuhkimaan eikä näytä odottavan palkkaa. Etsintä jatkuu, löytää oikean, kehun vuolaasti, koira pomppii mun luo, saa namin.
Toinen samalla tavalla, mutta vaihdan tyhjän purkin äskeisen hajupurkin paikalle ja hajupurkin uuteen paikkaan. Koira löysi ensin tyhjän eli meni vanhasta muistista, löysi kyllä uudenkin piilon eli oikean hajupurkin.
Kolmas edelleen samalla tavalla, hajupurkin paikalle tyhjä ja hajupurkki uuteen piiloon. Koira jäi jumiin äskeisessä piilossa olleeseen tyhjään purkkiin kuin kärpänen kärpäspaperiin, hämmentyi, pyysi apua, ei osannut enää jatkaa, tökki tyhjää purkkia tassulla ja kuonolla. Piilo ei ollut sen hankalampi kuin kaksi ensimmäistäkään, mutta koira näytti siltä, ettei ollut ikinä etsinyt eikä haistanut mitään.
Lopuksi suoraan lähettämistä hajupurkille eli annoin kädestä alkuhajun ja loppuhajupurkki oli reilusti näkyvillä keskellä lattiaa. Pari ensimmäistä onnistui hyvin, sitten koira muuttui taas kysymysmerkiksi ja etsimiskehotukset saivat sen vain kiertämään sohvaa! Joka kehotuksella vauhti lisääntyi, ihan kuin formuloiden aika-ajoissa!
Miksi harjoituksissa onnistuu pari ekaa, mutta sitten ollaan ihan pihalla?

****14.11.****
Alkuhajulta loppuhajulle eli suuri hämmennys ja holtitonta menoa ympäri kämppää. Sitten hetkellinen keskittyminen ja muutama onnistuminen, joissa koira löysi purkin, mutten tiedä miten ja saiko se palkan etsimisestä ja löytämisestä vai kuonolla purkkiin koskemisesta ja sen kaatamisesta.

****16.11.***
Muutama lähetys alkuhajulta loppuhajulle hajupurkkien ollessa ensin näkyvissä ja sitten puolipiiloissa. Etsimiseen hurtta tarvitsee vielä paljon paljon sitkeyttä ja kestävyyttä, pyytää todella helposti apua.

****17.11.****
Juttelin kaverin kanssa puhelimessa ja taisin saada pienen ahaa-elämyksen. Aarteenetsintä on hupia, jota ollaan tehty pennusta asti. Siinä kun ei ole varsinaisia tavoitteita, olen ajattelematta asiaa sen tarkemmin antanut koiran pyytäessä apuja vaikkapa suunnan, josta kannattaa etsiä. Tokotreenissä useinmiten heitän namipalkan ja joskus koira hukkaa sen. Jos etsintä kestää kauan, menen auttamaan ja näyttämään missä nami on. Hajutreenien kannalta mä olen koiraa auttamalla tehnyt koiran työt! Miksei se nytkin pyytäisi apua, kun on sitä pennusta asti tottunut liki samassa tilanteessa saamaan?


Valitsin ilmaisutavaksi maahanmenon. Tätä treenattiin suorilla lähetyksillä olohuoneesta keittiöön ja keittiöstä olohuoneeseen eli alkuhaju, lähettäminen, maahan, palkka. Löytyi intoa ja hurttaseni pyrkii vahvasti käyttämään tässä etutassujaan eli tökkii purkkia ja kaataa sen. Imuroin kookoshiutaleita sieltä ja täältä ja tämä ei ole tavoite.

****18.11.****
Kaksi purkkia, joista toinen tyhjä ja toisessa haju. Oikean purkin kohdalla ohjaan käsimerkillä menemään maahan, kehu ja nami. Näitä monta.


****20.11.****
Kahden purkin treeniä, sujuu aikas hyvin, kunhan ei teetä montaa, muuten alkaa taas piirtyä kysymysmerkki pään päälle. Kummallista.


Kävin kaupungilla ja kotiin tullessa Piiru nappasi mun kädestä lapasen ja vei sen jonnekin. Sillä on aina näissä tilanteissa oltava jotain suussa. Otin toisen lapaseni, kutsuin koiran, sanoin haista, lähetin etsimään ja koira toi mun lapaseni takaisin! Tuuria tai ei, kivaa silti.

****21.11.****
Kahden purkin treeniä, toiveena koiran maahanmeno oikean purkin kohdalla. Jos kehun heti kun koira osuu oikealle purkille, niin koira kääntyy mua kohti ja käy vasta sitten maahan. Jos en sano heti mitään ja löytynyt purkki on tyhjä eli väärä, koira käy purkin viereen maahan, nyökkää päätään kohti purkkia ja lopulta tökkää sitä tassulla ja kuonolla. Kaikella tällä se näyttää sanovan, että etkö näe miten hienosti olen purkkisi löytänyt, miksi et anna palkkaa. No en kai, kun se on se väärä!


Lenkillä pudotin tarkoituksellisesti toisen lapaseni ja jatkoin matkaa. Hetken päästä lähetin koiran hakemaan pudonneen ja hyvin toi!

Sitä tässä mietin, että pitäisi varmaan olla eri käskyt tuovalle etsimiselle ja maahanmenolla ilmaistavalle etsimiselle.

****26. 11.****
Kaksi oikeaa purkkia ja yksi tyhjä, ilmaisee purkin eikä hajua. Jos ei saa kehuja eikä namia, tökkää purkkia kuonolla tai läppää tassulla, saattaa piipatakin, ei nouse jatkamaan etsintää vaan tarjoaa epäuskoista katsetta ja hännänheilutusta.

****27.11.****
Kaksi oikeaa purkkia, pelkkä haista+nami x10. Alkuhajusta loppuhajuun pari toistoa välimatkana metri tai kaks tarkoituksena muistuttaa toivotusta ilmaisusta eli maahanmenosta ja koira tarjosi itse!

Kaksi oikeaa purkkia, molemmat puolipiiloon eli näkee jos osaa katsoa
1piilot keittiöstä olohuoneeseen (lelun vieressä, osittain rahin alla)
2 piilot olohuoneesta eteiseen (repun vieressä, reinossa)
3 piilot eteisestä keittiöön (lelukorissa, lehtikorin ja lipaston välissä).

Koira tykkää ja homma alkaa sujua, mutta jatkossa kokeillaan Piirulle todennäköisesti sopivampaa tapaa eli kun töitä tehdään niin niitä tehdään eikä lopeteta heti ekaan purkkiin. Probleema: millä kerron koiralle, että löysit tosi hienosti ja ilmaisukin oli kohtuullinen, mutta etsittävää ja löydettävää riittää vielä? Joku välikehu pitäis olla. Koiran pitäis kuitenkin pysyä makuulla löydön vieressä kunnes se vapautetaan eikä lähteä omin luvin etsimään lisää. Kiittää pitää ja haluan jokaisesta purkista, mutta työvireen pitäisi säilyä.

Ilmaisua eli maahanmenoa pitää vielä treenata, jotta saadaan tekemiseen varmuutta. Monet maahanmenot kääntyvät mua kohti vaikka löytö olisi vastakkaisessa suunnassa.

****28.11.****
Kaksi oikeaa purkkia, maahan, haista, purkit puolipiiloon, koiran viereen, missä, oma-aloitteisesti maahan!!! Nami, kiitos, pari taputusta kylkeen, missä, lähettämisiä huoneesta toiseen. Jos koira ei pääse nenä purkissa maahan liikkuu useita askeleita ja kääntyy mua kohti.

****30.11.****Keittiöstä eteiseen piiloina kenkä ja turvakaukalo, eteisestä olohuoneeseen piiloina rahi ja nojatuoli, olohuoneesta keittiöön piiloina astianpesukone ja parkkitalo. Piiruskinin on selkeästi vaikea nostaa kuonoa lattianrajasta, kun aarteenetsinnässä piilo ei ole koskaan ollut missään korkealla. Koiruus on (ihme kyllä) kuuliainen eikä tunge kuonoaan paikkoihin, joihin ei ole ollut lupa mennä, ihmisten tavarat on ihmisten tavaroita.

Vaikeeta on myös tajuta mennä maahan kun haju löytyy paikasta, johon tai jonne ei voi mennä maahan nenä kiinni purkissa. Näköjään olen vahvistanut nenä kiinni purkissa maahanmenoa ja sehän ei onnistu, jos haju on vaikkapa tuolilla. Koira selvästi hämmentyy, kun tehtävää ei voi suorittaa.

Neljäs treeniviikkokin alkoi. Joka viikko tulee uutta materiaalia ja mulla on kolmannen viikonkin tavarat korkkaamatta. Oppimisessa on tullut esille nuo pari tulppaa ja taloon tuli kylään herra Ykä.



****3.12.**** Neljä purkkia silleen piilotettuina, että tavoite eli lompakko voisi olla niissä paikoissa tai niillä korkeuksilla. Tavoitteena oppia, että haju voi olla korkea(mma)llakin kuin lattiatasolla. Ilmaisu eli maahanmeno on hankala korkeammilla hajuilla, koira pyrkii edelleen menemään maahan kuono hajussa kiinni. Se onkin näkemisen arvoinen juttu, kun haju on tuolilla, pöydällä tai pianon päällä ja koira yrittää pitää kuonon hajussa ja mennä maate!

****13.12.**** Hajuerottelua kolmella purkilla, joista yhdessä on haju. Koiralla on hirmuinen kiire saada palkka eli tarkkuus kärsii, mutta hyvä ja kiva, että juoksuinen hurtta innostuu jostakin! Koiran toiminnasta näkee, että sillä on jonkunlainen käsitys halutusta asiasta, mutta varmuus ja rutiini puuttuu. Epävarmuuttaan se pyrkii ilmaisemaan ensimmäisen näkemänsä purkin, mutta kun ei saa mitään reaktiota aikaan, se lopulta käy haistamassa kaikki tai ainakin tarpeellisen määrän ja käy oikean viereen maate.

****18.12.**** Kolme tyhjää ja yksi hajullinen purkki, kaikki näkyvillä rivissä. Kolmas haistettu oli oikea purkki, hylkäsi tyhjät nopeasti eikä edes yrittänyt ilmaista niitä ja saada palkkaa pelkästä purkista. Oikeaa haisteli huomattavan pitkään kunnes muisti mennä maahan. Toinen haistelu oli muuten samanlainen, mutta meni nopeammin maahan.

Jemmasin yhden purkin parkkitaloon kerrosten väliin. Piiru löysi hajun nopeasti, kääntyi mua kohti ja jäi odottamaan palkkaa. Ilmaisutapa oli siis väärä.

Ei kommentteja: