tiistai 16. joulukuuta 2014

Viikonlopun tunnelmia

Perjantaina (12.12.) käytiin pitkästä aikaa Piirun kanssa Käpälämäessä. Kyllä oli vaikeeta! Viereisestä hallista kuului ääniä, autojen ovia avattiin ja suljettiin, lunta putosi hallin katolta ja mitähän vielä. Ensin otettiin ensitutustuminen muuriin, rakensin sen palikka kerrallaan ja aina ennen uutta palikkaa hyppyytin sinne ja takaisin. Ei probleemaa.

Maksirenkaan kanssa saadaan tehdä vielä paljon töitä. Ei enää pelkää koko hökötystä ja menee kyllä läpi, mutta ties kuinka monta toistoa tehtiin, ennen kuin uskaltautui suorittamaan esteen yhdellä kehotuksella. Jätin renkaan suosiolla sivuun ratarakennelmastani.

Muistutukseksi pussi, joka meni heittämällä, hurtta viihtyy umpitunnelissa. Sitten hyppyeste (40cm rima) muurin ja pussin väliin, muodostui kaari ja voi että mä olen sekä ruosteessa että täysin ymmärtämätön ison koiran ohjaaja! Pussi jees, siitä hyvin hypylle mut ei, ihan liikaa kaarrattaa eli vauhdilla muurista ohi. Ties kuinka monta toistoa, ennen kuin mä onnistuin sijoittumaan ja ohjaamaan niin, että koira tiesi minne mennä ja mitä tehdä. Mutta hyvin se irtoaa, kunhan tietää että minne!

Muurin perään pistin putken, vanha tuttu, ja sen perään kaksi hyppyä. Hypyistä puuttuu tietysti vielä rutiini, nyt en vain tiedä, että pitääkö tehdä medihypyillä kunnes ne sujuu vai siirtyä maksikorkeuteen vai laittaa sekaisin vai joku muu vaihtoehto.

Lopuksi sitten pussi (kutsuen), hyppy, kääntö muurille, lähetys putkeen, hypyn taakse valssille (oli hienosti aikaa kun tuo lähti niin hyvin putkeen), sieltä kääntö hypylle, takaakierto hypylle, suoraan hypyn kautta putkeen, muuri ja hyppy. Ikinä olla tehty noin pitkää pätkää!

Ensimmäisessä kuvassa on kääsnan peti ihan tavallisena sunnuntaiaamuna ja toisessa on sitten snautserin näkemys omasta makuupaikastaan.





Pikaisella aamupissalenkillä ei vielä tarttunut tolkuttomasti lunta jalkoihin, etenkään kun taktiikkana oli kulkea postiauton jättämiä uria pitkin.


Iltapäivälenkin jälkeen tunnelmat olivat hieman toiset, tässä ehditty jo lapasella rapsutella pois suurimmat. Oli melko "mielenkiintoinen" lenkki, kun valaistusta ei ole ja teitä ei ollut aurattu, autoja kuitenkin kulki. Auton valaistessa maisemaa hypättiin hurttien kanssa hankeen. Kun autoja ei näkynyt, kääsna kulki toista renkaan jättämää uraa, mä toista ja snautseri jolkotteli hangen puolella mun vieressä - kun ei antanut korvien väli myöten kulkea meidän takana. Loppumatkasta päästin Piirun juoksemaan pellolle ja otin kääsnan kantoon, alkoi olla vaikeen näköistä koikkelehtimista. Kun vilkaisin missä snautseri juoksee, niin eihän sitä näkynyt yhtään missään! Laakeeta aakeeta vaan, ei liikettä missään. Pari kertaa huusin - vastatuuleen! - Piirua, Taimisto katsoi mua sillä ilmeellä, että voitaisko me vaan mennä kotiin täältä. Iloksemme ei tarvinnut pitkään odottaa, sieltä se snautseri riensi valtavilla loikilla luo. Hyvähän se on nautiskella, kun on korkea maavara!



Snautseri tuli ihan rauhallisesti pois kodinhoitohuoneesta:


Joulutunnelmaa vesikupilla:


Mies tuli kesken lumitöiden sisään kysymään, että "vaimo, mistä Piiru on saanut jäniksenkäpälän?"
"Että siis niin kuin minkä?"
"Jäniksenkäpälän."
"Ai ihan oikeasta jäniksestä?"
"Nii. Tuolla se varaston kulmalla kaivoi lumesta jäniksenkäpälän, melkein koko etujalka siinä on."

"???"

lauantai 13. joulukuuta 2014

Pahat peruukit, pieniä ihmeitä ja pari otosta

Piirustus on viime aikoina yllättänyt monta kertaa, mitä lie joulun taikaa tuohon hurttaan tarttunut.

Alkaa olla historiallista tietoa tässä blogissa, mutta kerronpa kuitenkin, että
* 8.11. etupihatokoilua, jossa Piiru teki älyttömän hyvän luoksetuloliikkeen, meidän osaamistasoon nähden hienot käännökset seuraamisissa, alkaa tajuta juoksuseuraamista (ainakin jos mä en juokse vaan mennään hitaammin ettei vieteri petä), tiiviimpiä täyskäännöksiä kuin yleensä (ei silti mitään huippuhienoja) ja nätisti teki myös jäävät eli liikkeestä maahan ja seiso.

*16.11. olin miehen ja koirien kanssa lenkillä poikien uimakoulun aikana, kun bussi jätti rollaattorimummon pysäkille eli ei ottanut kyytiin, vaikka selvästi hidasti ennen pysäkkiä, Piirustus murisi alkuun rollaattorille, mutta rauhoittui ja antoi mummon rapsutella eikä yrittänyt yhtään riekkua eikä motkottanut, vaikka pistettiin mummo ja Piiru samaan autoon ja mies ajoi mummon keskustaan -Taimistolla oli suuria vaikeuksia hyväksyä tilannetta.

*17.11. olin maakaasulinjalla iltapimeässä, koirat vapaina, läheisestä talosta, jossa riekkumiskaveri Gunilla asuu, kuului pihalta haukuntaa, Piiru osoitti suurta kiinnostusta, olin valmis soittamaan ja sanomaan, että ottakaa Piiru kiinni, olen tulossa hakemaan, mutta kappas vain, hurtta tuli pimeydestä yhdellä käskyllä luo! Sama yllätys yhtenä aamuna, kun pimeydestä kuului Piirun ilmoitushaukku ja näkyi miehen hahmo, kutsuin "Piiru tähän!" ja sieltä se höyryjuna juoksi ja pamautti kuononsa kiinni mun käteen!

*1.12. oli ruokakupit ruokineen tiskipöydän reunalla, josta on parempiin suihin oma-aloitteisesti otettu sitä sun tätä, mutta näihin ei koskettu lainkaan!

*2.12. sain yllättävän iltavapaan, kun esikoisen luokkakaveri soitti ja pyysi kylään, esikoinen kysyi samantien että saako pikkuvelikin tulla ja kun lupa myönnettiin, minä ajoin lapsoset kylään - vapaallani kävin ensin koirien kanssa lenkillä ja loppuajan luin kirjaa ja lusikoin lakritsijäätelöä.

Pari päivää sitten yllätys ei ollut toivottu, sillä kodinhoitohuoneen pöydältä oli otettu talvisäilöä varten pesty ja puunattu kesälenkkari ja pistetty siitä kantapää atomeiksi. Osasin kuitenkin ensikiukkuni jälkeen ottaa zen-asenteen ja totesin, että olisi se voinut yhtä hyvin ottaa ottaa kengän siitä viereisestä kenkäparista, joka on tarkoitettu ihan tälle talvikaudelle lapselle jalkaan. Noh, seuraavana päivänä se oli sitten kuljetellut mun uunituoreita goretex-kenkiäni, mutta onneksi niitä ei ollut purtu.

Torstaina Suvi ulkoilutti hurtat päivällä, joten käytiin kuopuksen muskarin aikana Piirun kanssa keskustassa kävelyllä (näitä pitäis harrastaa useammin, metsässä kun asutaan) ja suht rennosti koiruus siellä kulki. Hajuja oli joka suunnassa, joten keskittyminen nättiin hihnassa kävelyyn ei tullut luonnostaan. Kesken kaiken koira otti ja nykäisi hihnasta ja alkoi pinkoa pakoon, onneksi pysähtyi nopeasti. Kummastelin, kun koira nosti karvat pystyyn, murisi eikä suostunut tulemaan luo. Menin koiran viereen ja yritin jatkaa matkaa, koira pisti nelitassujumituksen päälle ja tuijotti parturikampaamon näyteikkunaa. Menin kyykkyyn koiran viereen ja kas, kymmenkunta peruukkipäistä irtopäätä tuijotti Piirua ja Piiru tuijotti vastaan! Siinä sitten hetki vierähti, kun silittelin ja juttelin ja annoin namia. Päästiin ohi, mutta kovasti piti eleettömiä päitä varoa, etteivät vaan hyökkää päälle. Kotona unohdin koiran takakonttiin, eteisessä tajusin, että lapsi tuli sisään mutta koira ei, ihan hiljaa se siellä oli.

Tänään oltiin Piirun kanssa kahteen tyttöön kaupunkikävelyllä poikien uimakoulun aikana. Vastaan tuli koirallisia ja koirattomia kulkijoita, pyörällä ja vaunuilla ja pulkkaa perässä raahaten. Yhdellekään ei Piiru murissut tai haukkunut ja vain yhteen koiraan se osoitti kiinnostusta lähteä perään, muiden kohdalla se katsoi hetken sitä vierasta koiraa ja sitten mua silmiin, että saanko  nyt namin. Saihan se! Lopuksi annoin hurtan juosta hetken vapaana puistossa, kierrätin pari kertaa puun ympäri ja kutsuin välillä luo - tuli lujaa ja vieterit tassunpohjissa!

Metsänpeikko.

Ei enää luiru vinttikoiramalli.

Kauppakassin tyhjennysavustaja.

Lukukoira.

Voimaannuttaja.

Lohtukoira.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Aiheuttaja? Jaa-a, hoidetaan siis oiretta!

Toveri Piiruskin, voi sinua!

Lokakuun viimeisen perjantain jälkeen (osteopaatin luona vierailtiin) piti päättää, että lähteäkö liikuttamaan koiraa vai kuvauttamaan varpaita ja pitämään vielä levossa. Päädyin liikuttamiseen, tosin maltilla. Mun ja Piirun versio maltillisesta liikunnan lisäämisestä meni suunnilleen niin, että päästettiin koira vapaaksi ja katsottiin sormien välistä, kun se juoksi heikkopäisen lailla joka suuntaan. Sitten pidettiin pari hihnapäivää ja päästettiin koira vapaaksi pellolle kavereiden kanssa ja katsottiin sormien välistä. Tämän kohdan tosin hoiti Suvi, joka kertoi jälkikäteen katsoneensa menoa kauhulla ja hokeneensa itselleen, että "omistaja antoi luvan, omistaja antoi luvan...".

Parin hihnapäivän jälkeen toisten koirien kanssa metsään (kiitos seurasta Vili, Remu ja emäntä!) ja takaraivossa hoki, että jaksanko kantaa koiran autolle. Sitten taas pari hihnapäivää. Siitä sitten jokapäiväistämään vapaana juoksemista, mutta ensin hihnassa ainakin jonkin matkaa, ettei ihan kylmiltään lähde paiskomaan. Piirustus ei ole ontunut yh-tään ker-taa! Huikeeta!

Mutta ei se noin vain onnistu, se terveen koiran kanssa eläminen. Oltiin pari lauantaita takaperin Lahdessa Snautserikerhon järjestämässä trimmauskurssin kakkososassa (pää räjähtää, jos yritän muistaa kaikki ne tsiljoonayksi yksityiskohtaa, joita snautserinkin trimmauksessa on!) ja siellä meni mun ja Piirun osalta ihan jees. Mutta sunnuntaiaamuna koira katsoi minua apeana ja häntä tiukasti paikallaan hännänpää vahvasti alaspäin. Hurtta liikkui hyvin, kävi pissalla ja innostui jahtaamaan pikkulintuja, mutta häntä oli suorana alaspäin. Kutsuin koiran perusasentoon, tuli hyvällä vauhdilla, mutta istuessaan ulvahti ja loikkasi kauas, katsoi peloissaan, etten kai vaan pistä uudestaan istumaan. No en pistänyt. Koira jäi trimmauspäivänä vaiheeseen enkä voinut tuollaista peräpäänsä väistäjää pöydälle pistää.

Sain ystävälliseltä koiralliselta naapurilta kipulääkettä ja annoin Piirulle kuurin, keskiviikkona vielä annoin. Jo maanantaina häntä oli paljon parempi, tiistaina käytännössä kunnossa. Perjantaina käytiin taasen osteopaatilla, joka tutkaili takapäätä. Muutoin diagnoosi oli oikein positiivinen, sillä si oli ihan vähän oikealle kallellaan ja se oikeni helposti, kaulassa ei jumeja ja oikean jalan värttinä- ja kyynärluu jumittivat kyllä  mutta eivät ollenkaan niin pahasti kuin aiemmin. Seuraavaa aikaa ei tarvinnut varata, mikä tuntuu ihan juhlan aiheelta! Mutta peräpäätään se ei oikein antanut kosketella ja haiskahti hieman. Osteopaatti veikkasi anaalirauhasvaivaa.

Ei ole ollut aiemmin mun nelijalkaisillani anaalirauhasvaivoja, toki olen niistä lukenut. Käytiin tänään (2.12.) Aitovetissä näytillä. Vaaka näytti sivumennen sanoen 16,8 kiloa, kun se edellisellä käynnillä elokuussa näytti 14,9 kiloa. Koirallani on aiemmin ollut ranka,  nyt sillä alkaa olla runko. Toinen rauhanen oli käytännössä tyhjä, toinen ihan pinkeänä ja koira vastusti toimenpidettä. Ei ollut tulehdusta, syy tukkeutumiselle jäi selvittämättä. Mutta sen verran Piirustus on takapäätään nuollut, että sillä oli aavistuksen punoittava kurkku ja pikkuisen turvotusta. Tohtori arveli, että takapäästä tullut tulehduksen alku kurkussa loppuu itsekseen, kunhan takapään nuoleminen loppuu.

Piirulla on ollut kolme korvatulehdusta tänä vuonna, yhteenkään ei ole löytynyt varsinaista syytä, ei ole ollut mikään pöpö ylitse muiden, ei ui, ei ole ruokavalio muuttunut, aiheuttaja epäselvä. Ontuminen kaikkineen otti sen kaksi kuukautta, aiheuttaja epäselvä. Toinen anaalirauhanen tukossa, aiheuttaja epäselvä. Harmaa partainen ystäväni, olisko tämä epäselvä sairastelu joksikin aikaa nyt tässä?

torstai 27. marraskuuta 2014

Päätön orava pallolla

Taimiston kanssa ollaan käyty joka viikko ohjatulla dobo-tunnilla. Tarinan otsikko viittaa videoon, jonka kuvasin eilen illalla, kamera rapulle aseteltuna. Kääsna tekee videolla orava-asennon matolla, lörpällä ja (päättömänä) pallolla.

Muutaman merkinnän olen tehnyt harrastuksestamme:

* 6.10: yli-innokas kääsna syö sormet ja tarjoaa sitä sun tätä, pitää vaatimalla vaatia malttia ja keskittymistä, jotta asento pysyisi ja saataisiin kestävyyttä liikkeisiin

*13.10: pikkasen kotidoboa Piirullekin, muistaa käskyt tosi hyvin, tekee ajoittain tarkasti, pitää näköjään olla erillinen käsky lörpältä pois tulemiselle, töröttäis vaan paikallaan nameja odottamassa

* 20.10: pitänee ottaa kotiläksyksi Taimille pallon päältä tehty "taka" (suomeksi: etujalat maassa, takajalat pallolla) ja pallon kiertäminen takajaloilla etujalat pallon päällä (jälkihuomautus: ei onnistu, kun mun pallo on aivan liian iso kääsnalle), mulle kotiläksyksi linkkuveitsi-liike (mutta sekään ei onnistu, vetoan löysään lonkkaan ja tiiviiseen keskivartaloon)

*25.10: kotidoboa. Taimisto tosiaan tarttis sen oman kokoisensa pallon! Piirun kanssa vähän lörpällä, namit loppui kesken niin ei ehditty pallolle

*27.10: ohjattu dobo, älyttömän hyvä treeni, teemana selkä, miten voikin tulla iso hiki pienistä liikkeistä ja itsensä ojentelusta? Tarttisin avustajan, niin saattaisin saada Taimiston oppimaan hyppäämään musta yli kun se nyt hyppää mun mahan päälle ja siitä lattialle. Piirun kanssa en uskalla (vielä) edes kokeilla vastaavaa liikettä (esim selällään lattialla, jalat pallolla, lantio suoraksi, koira ryömii ihmisensä ali ja hyppää toiseen suuntaan yli)

*3.11: Kääsna orava-asennossa pallon päällä! Alkuun koira katsoi muualle, kieltäytyi huomioimasta mun houkutteluja ja kannustamista, kävi vinottain maate ja näytti vaivautuneelta, mutta lopulta suostui yrittämään ja onnistui, siihen oli hyvä lopettaa! Minäkin lienen kehittynyt (toiveajattelua?) kun tehtiin 2 x 10 kyykyn sarja lörpällä ja koiran piti kiertää mut ja mä en pudonnut lörpältä kertaakaan! Heiluin kyllä ajoittain heinämiehen lailla, mut silti!

*9.11: pallo plus tasapaino on erisuuri ku mä

Ja tässä näkymä olohuoneeseemme:

perjantai 31. lokakuuta 2014

Klenkkakoipi, kuvausta ja kuntoutusta

Toveri Piiruskin alkoi vajaat 2 kuukautta sitten ontua oikeaa etujalkaansa. Todennäköisesti kävi niin, että pupujahdissa sattui, mutta mitä, sitähän minä en tiedä ja koira ei kerro. Koiruus oli pari kolme viikkoa puujalka, toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Hieroja veikkasi rannevammaa, mutta molemmat ranteet olivat "tärähtäneet, arat ja herkät". Lepo ja laiskottelu eivät auttaneet kunnolla, ehkäpä en uskonut vamman vakavuuteen ja malttanut pitää riittävän pitkään levossa.

Osteopaatti syyskuun lopussa kysyi, onko Piiru voinut saada iskuja ranteisiin. Hah, onhan se ja vaikka joka päivä! Kun tuolle harmaaparralle antaa luvan, se loikkii ja pomppii, nauttii suorastaan päästessään kallioille, soramontuille ja hyppimään kaatuneista puista yli. Noh, ranteet olivat herkät, oikean etujalan värttinä-ja kyynärluun välinen liikkuminen oli olematonta ja olkanivelkin pamahti jumiin, kaulassa oli oikealla puolella pieni jumi ja oikeanpuoleinen si-nivel oli tiukka eikä siinä ollut normaalia liikettä.

Sitten 11.10. tehtiin Piirun veljen Masin ja emäntänsä Mian kanssa (ikimuistoinen?) retki Lahteen. Koska koiruus ontui edelleen ajoittain, kuvattiin lonkkien lisäksi myös kyynärät ja olkanivelet. Ei mitään vikaa kuvissa. Mun tarinointia kuunnellessaan ja koiraa kokeillessaan veikkasivat varsinaisesti tutkimatta, että lihas- tai jännevamma, joten ei muuta kuin lepoa, tasaista tahtia tasamaalla-tyyppistä lenkkeilyä, ei hyppyjä tahi muita tärähdyksiä aiheuttavia liikkeitä. Voi miten helppoa ja henkisestikin kevyttä!

Tänään (31.10.) käytiin Piiruskinin kanssa taasen osteopaatilla (Kivisen Hannalla Canin Caren tiloissa). Oikealla puolella kelvollisessa kunnossa värttinä-ja kyynärluu sekä olkanivel, pää ei kuitenkaan kääntynyt oikealle kunnolla ja si oikeastaan enemmän jumissa kuin viimeksi. Oikean etujalan päkiään sattui, etenkin siihen "ison anturan" taakse eli saattaisi olla kyse siitä alkuperäisestä ajatuksesta, että rannevamma. Vasemmassakin etujalassa oli jumi ja yleisesti ottaen lihakset oli tiukat. Muutenkin Hanna sanoi, että Piiruskin vaikuttaa koiralta, jolla on tiukka ja joustamaton sidekudos(olikohan se tää sana) ja on muutenkin enemmän jäykkä kuin elastisuuden huipentuma. Piiruskinin si-nivel sai myös kommentin "mielenkiintoinen, kun koira ei vastaa hoitoon ja normaalia liikettä ei tule, nuori koira kuitenkin". Lopuksi arvailtiin: jos vika sattuisi olemaan siellä päkiän ja ranteen alueella, niin siellä voisi olla joku kivi tai tikku anturassa (westiellä oli ja se saatiin pois vaan leikkaamalla antura auki) tai jokin pieni luu tai useampi pieni luu saattaisi olla murtunut. Murtuma paranee käytännössä vaan levolla ja tekemättömyys jumiuttaa si-niveltä. Saattahan se myös kautta rantain olla niin, että jumissa oleva si-nivel aiheuttaa rasitusta etupäähän. Voisiko tämän koiran pistää kahtia, kun etupäätä pitäis pitää levossa ja takapäätä liikuttaa?

tiistai 7. lokakuuta 2014

Rakki keulii ja yllättää!

Juu, juoksujen jälkimasennushöyryistä on päästy! Ennen juoksuja mä olin jo kovinkin toiveikas, että kyllä tästä snautseristakin vielä hyvä koira tulee, masennuksen jälkeen piti taas viikon päivät taistella, että olikos meillä jotain sääntöjä olemassa vai ei.

Perjantaina 4.10. poikaset menivät mummolaan yökylään ja me mentiin miehen kanssa metsään. Aikuisten vauhti, aikuinen seura, puolitoista tuntia meni nopeasti. Mä jatkoin siitä Piirun kanssa hallille. Valokatkaisijoiden vieressä oli maksirengas tyrkyllä, joten päätin valojen lämpenemistä (=valaisemista) odotellessa hengata siinä vieressä ja osoittaa snautserille, ettei se oikeasti ole pelottava este. Otin nameja käteen ja niitä sai aina kun uskalsi olla ihan renkaan vieressä, sitten ottaa namin vaikka namikäsi oli renkaassa kiinni, sitten kuononpää renkaasta läpi, sitten koko pää. Istuin vaan renkaan vieressä ja houkuttelin esteen viereen, oikeastaan siihen kiinni ja kappas, koira otti ja hyppäsi läpi! Tottahan toki se samalla onnistui hajottamaan sen kappaleiksi ja hätkähti sitten sitä, mä vaan jatkoin kehumista ja kasasin renkaan. Ja kyllä, toverits Pirushkina hyppäsi renkaan läpi monta kertaa eikä hajottanut sitä enää eli uskalsi ponnistaa riittävästi! Mitään vauhtilähestymisiä tai sellaisia en uskaltanut edes ajatella, mutta olisikohan yksi peikko poistettu harmaiden korvien välistä? Toivon niin!

Oppiikohan toi koira ikinä pujottelua? Ollaan tehty niin sekatekniikalla ku ikinä voi: aloitettiin kujilla, on tehty pelkkiä kahden kepin sisäänmenoja, kuuden kepin pätkää käsi- ja jalkaohjauksella ja nyt laiskuuttani pistin koiran kahdelletoista kepille, kun olivat siinä tyrkyllä. Puoleenväliin meni ilolla, mutta sitten alkoi ihmettely ja hyytyminen, vaati paljon kehuja ja houkutteluja ja jostain syystä pysähtyi kokonaan aina ennen viimeistä keppiväliä - jos ei sitten yrittänyt livahtaa aikaisemmin pois.

Tokoiltiinkin, sitä vartenhan me hallille mentiin. Seuraamisessa oli kaksi kriteeriä: reipas liikkeellelähtö perusasennosta ja jos se onnistui, niin eri pituisten pätkien jälkeen pysähdys ja palkan sai, jos perusasento osui kohdalleen. Seuraamisessa yleensä pitää saada kasvatettua motivaatiota eli vaikka ei tule kehuja tai namia, niin pitäis jaksaa tehdä hyvin eikä alkaa epäröidä. Hissukseen.

Tehtiin yksi kokeenomainen luoksetulo ja se oli kokonaisuudessaan hieno!

Lopuksi hyppy. Viime aikoina se on sujunut hyvin, joten otin tarkkailumielessä heti kärkeen kokeenomaisesti. Ketuiksi meni. Nätti alun perusasento, hyvä katsekontakti, sanoin "valmis" (juu, sanon sitä ääneen treeneissä), koira katsoi esteeseen, sanoin "hyppää" ja koira löntysteli estettä kohti ja alkoi kiertää sitä. Ehei. Uusiksi ja koira halusi kiertää toiselta puolelta. On siinä nyt ennenkin ollut viisi lautaa ja jos on vaativa tuomari, niin se haluaa siihen kuusi lautaa, että alahan kenguru pomppia! Ei siinä, pelkkiä hyppyjä vaan namin kanssa toiselta puolelta kutsumalla ja siinäkin yritti pari kertaa kiertää. Päästiin siihen mihin viimeksi lopetettiin eli hyvä lähtö, hyvä hyppy, hyvin seisoo paikallaan kunnes mä tulen ihan viereen, siinä mulla on edelleen miettimistä miten lähestyn ja miten palkkaan. Olen palkannut paljon seisomisesta ja vapauttanut siitä. Nyt palkkasin seisomisesta, annoin perusasentokäskyn ja koira oli yhtä kysymysmerkkiä.

Ison ilon sain tästä halliretkestä!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Laama Lapanen ja Ylivilkas Kirppu

Saanko esitellä, Laama Lapanen:



Juoksujensa jälkeen se oli pitkään kovinkin masentunut ja virraton eläin, käveli vapaana(!) vieressä, vilkaisi välillä kulmiensa alta, ei juuri haistellutkaan. Maanantaina nähtiin sattumalta Gunilla-ystävä, joka herätti Piirussa kovasti tunteita, valitettavan aggressiivisia. Heilutti kyllä häntääkin, mutta murina oli syvä ja vahva. Gunilla valmistautuu juoksuihinsa, joten hormonit oli silläkin vinksallaan. Emme halunneet hormonihöyryissä syntyvän ikuista verivihaa naapurusten kesken, joten eivät saaneet juurikaan kosketella toisiaan.

Tapaamisen jälkeen Piirustus heräsi jollain tavalla eloon, ainakin lenkeillä siihen tuli liikettä ja alkoi tuo otus sisälläkin ottaa kontaktia. Mutta edelleen se menee negatiivisesta palautteesta jumiin ja jos se on yhtään epävarma, niin mieluummin se vain katsoo silmiin ja heiluttaa häntää. Mä haluan oma-aloitteisuuden takaisin ja eroon tästä Laama Lapasesta!

Olin eilen koirahallilla. Piirustuksen kanssa muisteltiin hieman keinua ja putkea, tutustuttiin kuuteen keppiin ohjureiden avustuksella. Kyl maar oli turhauttavaa, kun koira vaan seisoo ja heiluttaa häntää eikä tarjoa juuri mitään! Epävarmuuksien kuningatar meni lopulta keinun pari kertaa vahvasti autettuna (kuten tähän asti ennenkin), putkeen sentään juoksi ja sieltä pallon perään, mutta ne kepit! Jos ei joka askelta ennen niin joka toista askelta ennen piti katsoa minua ja kysyä teenkö nyt oikein jos otan askeleen eteenpäin. Pikkuisen vapautui loppua kohti, mutta kyllä oli kamalaa!

Saanko esitellä, Ylivilkas Kirppu, tunnetaan myös nimellä Rotta:



Ei paljon helpompaa ollut Ylivilkkaan Kirpun kanssa. Sillä oli energiaa ja menohaluja tolkuttomasti, keskittymiskykyä ja kontaktia minuun ei. Miniradalla oli kepit, putki ja pari siivekettä. Hienosti se vanhuskin vielä menee!

Tokoltiinkin:
- perusasennot supernopeita ja sijainniltaan ihan missä sattuu
- seuraamisessa alkaa sekä edistää että ottaa etäisyyttä, jos ottaa minuun katsekontaktin -> koetin sitten vahvistaa tiivistä sijaintia ilman minuun katsomista
- pienestäkin kehusta saati sitten kananpalasesta piskuinen partaiseni täräyttää saman tien vieterin sohvan päällisestä läpi
- luoksetulo numero yksi oli täydellinen, luoksetulossa numero kaksi levisi perusasento
- liikkeestä maahan ei onnistunut ensimmäisellä (jäi seisomaan), mutta kaksi seuraavaa olivat oikein hyviä
- liikkeestä seiso menee hyvin paitsi ottaa muutamia sivuaskeleita kun lähestyn, pitänee tulla rauhallisemmin ja kaartaen
- iloa ja virtaa riittää!

torstai 4. syyskuuta 2014

Juoksentelua

Käytiin esikoisen kanssa pyöräilemässä, mäkin osasin, vaikka edellisestä kerrasta on useampi kesä. Mies jäi kuopuksen ja koirien kanssa kotiin. Retkemme meni hyvin, vaikka henkisesti pelkäsin koko ajan. Me nimittäin käytiin ekaa kertaa ns ihmisten ilmoilla asti pyöräilemässä, oli risteyksiä, autoja, kävelijöitä, alikulkutunneli ja vaikka mitä pelottavuuksia.

Kotona mies kertoi tarinan. Mies ja 5-vuotias olivat molemmat kotiasuissaan (t-paita, bokserit, ehkä sukat), mies laittoi ruokaa ja lapsonen leikki. Vieras auto ajoi pihaan, joku mies tuli koputtamaan oveen. Mies ja Taimi avasivat oven. Tämä vierailija tervehti, katsoi Taimistoa ja kysyi "onko teillä tuommoinen isompikin?" Mies myönsi ja se isompi kuulemma oli tuon vieraan miehen autossa.

Seuraavana päivänä oltiin kaikki yläkerrassa - paitsi koirat, kun ei niillä ole sinne mitään asiaa - paitsi Taimilla kun se tulee vaan ja menee säkkituoliin nukkumaan. Mulle tuli yhtäkkiä tunne, että Piirustuksen kanssa ei ole kaikki hyvin. Saman tien soi puhelin ja naapurista soitetaan: "Meillä on täällä pihalla 2-vuotissynttärit ja Piiru päätti myös tulla käymään!"

*su 10.8: KSSK:n virallinen toko-koe, tuomarina Pirkko Bellaoui, joka kisapäivän päätteeksi kehui vuolaasti järjestävän seuran talkoolaisten meininkiä ja tunnelmaa. Olis tullu aikaisin aamusta paikalle... Kisaamassa oli yksi sellainenkin koirakko, jolle tämä kisa oli viides kisa ja samalla avon toinen ykkönen, TK1 kun oli jo tullut hankittua. Mun koirani ei osaa edes paikkamakuuta! Kisan jälkeen siivottiin paikkoja ja paranneltiin maailmaa tokovastaavan kanssa. - Jälkihuomautus: luulen keksineeni kaksi pätevää syytä paikkamakuun sujumattomuuteen: yksi on treenaamisen vähäisyys ja toinen hänen ylhäisyytensä: kun jotakin toista koiraa kehutaan, on kuningattareni mielestä päivänselvä automaatio, että kehu koskee nimenomaan juuri häntä ja hänen on tietenkin osoitettava se. Ymmärrykseen ei tietenkään näin merkittävällä koirapersoonalla mene se, että joku muu koira voi saada alamaiseltaan palkkion ja hänen jaloisuutensa jää ilman.

*ma 11.8: Ulkona haukkuu koira, kenenhän lie? Meidän tietysti ja selvishän sekin, että enää ei riitä, että terassin oven laittaa vain osittain kahvasta kiinni, Piirustus osaa avata sen. Se kahva vain on pojille kovin hankala laittaa kokonaan ja kunnolla kiinni ja sen jälkeen sitä ovea ei saa terassin puolelta auki. Terassin ovesta noi lapsoset kuitenkin enemmän kulkee kesäisin kuin muista ovista.

*ti 12.8: Mies istuu kaikessa rauhassa keittiössä, kunnes nostaa katseensa ja alkaa voimakkaasti sadatella, menee elefantinaskelin avaamaan etuoven, karjaisee snautserin sisälle, laittaa reinot jalkaan ja menee keräämään keittiön roskiksen sisällön takaisin pussiin.

Piirulaisen elämän toiset juoksut alkoivat tänään ja roskisdyykkausreissulla se oli ehtinyt myös pissata housuun.

*ke 13.8: Kimppalenkillä Suvi Torstin ja Kaapon kanssa, Kati Armin kanssa ja mä Taimin ja Piirun kanssa. Piirustuksen elämässä on vain yksi (koira), jota se kunnioittaa: Torsti. Iltasella johtokunnan kokous.

*to 14.8: Kesäloman viimeinen viikko, esikoinen koulussa(!), kuopus treenaa lyhyitä päiviä uudessa päiväkodissa ja mitä luksusta: meillä on hiljaista ja rauhallista ja mä pääsin koirien kanssa päivälenkille!

*pe 15.8: Käytiin tohtorilla Aitomäessä. Taimistosta otettiin pieni verenkuva, koska mä halusin niin. Emmi-koiran äkillinen laihtuminen karvaiseksi luurangoksi ja loppuelämän lääkekuurit ja veriarvojen vahtiminen opetti myös tämän: ota aikuisesta koirastasi veriarvoja silloin kun se omasta mielestäsi on terve, on sitten mihin verrata, jos koirasi sattuu myöhemmin sairastumaan. Meillä ei Emmin kanssa ollut ja se aiheutti omat lisämausteensa Emskin hoitoon. Illemmalla tohtori soitti, että kääsnalla on arvot kohdillaan ja he arkistoi tulokset, että löytyy jos tarvitaan.

Piirustuskin oli mukana, taas putsattiin korvat ja kurkittiin niihin lampulla. Taas oli toinen korva tulehtunut ja toinen oikein siisti, kolmas tippakuuri tälle kesälle.

*su 17.8: "Käynpä ensin koirien kanssa postilaatikolla ja sitten aamupalan jälkeen tehdään pidempi lenkki!" Kävelin sitten vajaa(pukeise)na tienpätkää eessuntaassun sanomalehti kainalossa eikä snautseri suostunut pissaamaan. Lopulta mentiin sisään ja pistin hurtan häkkiin, housutkin olivat kuivat, ei tarvinnut lähteä kiertämään taloa ja etsimään yöllä juonittua yllätystä. Puolen tunnin päästä otin koiran häkistä ja se suorastaan juoksi puskaan. Ihanat hormonit!

lauantai 9. elokuuta 2014

Paikkamakuita ja pomoilua

*ke 30.7: Päiväkodin parkkipaikalla iltasella paikkamakuuta
1) 30sek, nousi ja lähti hiippailemaan mua kohti
2) 30sek, pysyi hyvin, palkatessa käänsi lonkalle
3) 45sek, nousi ötökän perään
4) 45sek, pysyi hyvin, palkatessa käänsi lonkalle
5) 60sek ja pysyi!

Pikkasen aloteltiin ruutua kosketusalustalla, nopeasti kävi selväksi, että pitää ensin vahvistaa maahanmenoja eli että menis maahan siellä missä sattuu olemaan käskyn kajahtaessa eikä liikkuis enää mua kohti.

Oman kroppansa ja liikkumisensa koordinaatiossa Piiruskinilla ei voi olla probleemia, ainakaan vapaasti liikkuessa, sillä hyppäsi komeasti terassin ovelta yhdellä kosketuksella rakennustelineiden läpi!

*su 3.8: Kävin katsomassa Tillyn pentuja, niitä on jopa seitsemän valkoista länsiylämaanterrierin alkua! Ne puri mua kaikkialta mihin vaan ylttivät, mutta muutama myös nukahti syliin. Mies muistutti mun lähtiessä, että yhtään et sit tuo mukanasi. Tillyn omistajat sanoivat, että saat vaikka kaikki kahdeksi viikoksi!

Piiruskin oli mukana, sai juosta ystävänsä Gunillan kanssa sekä aidatulla pihalla että maakaasulinjalla. Pennut olivat pihalla aitauksessa ja mua pelotti koko ajan, että Piirustus ottaa ja loikkaa niitten pentujen sekaan! Pennut oli snautserin mielestä hämmentäviä, niitä piti haistaa ja tutkailla ja välillä piti nostaa karvat pystyyn ja murista niille! Harmikseni huomasin, että Piirustus pomottaa Gunillaa myös Gunillan omalla reviirillä. Enää on Suvin Torsti, joka pitää tolle elukalle jöötä.

*ti 5.8: Talkoilemassa, järjestettiin koirakerhon möllitoko, vältyttiin suurilta hämmingeiltä. Tanan paikkamakuu, mäkin haluan kehään!

*ke 6.8: Sievä minipartainen Armi tuli meidän kanssa aamulenkille! Armilla kesti pitkään lämmetä Piirun leikkiinkutsuille, juoksuista on pari viikkoa ja Armi oli kovin säyseä ja ajoittain ihan lapanen. Mutta kivaa oli silti, kiitos käynnistä!


Armi on saanut massaa nyt kesällä, toisin kuin oma anorektikkoni. 


 




Armin emännän kanssa juteltiin siitä, miten monin tavoin koira voikaan omaa johtajuuttaan osoittaa, vahvistaa ja korostaa. Piirustushan ei syöksy ovista, ruokailu ei tuota probleemia (ihmiset syö ensin, koirat vasta sen jälkeen luvan kanssa), ei vedä hihnassa, ei riennä reviirin rajalle möykkäämään, ei juokse päin eikä jalkojen välistä. Mutta Piirustus kyllä nojailee ihmisiin (ja myös toisiin koiriin), painaa päänsä syliin saadakseen huomiota ja rapsutuksia, ei pidä paljon vahtia siitä missä laumansa liikkuu, kokeilee jatkuvasti onko pakko tulla luo ja saisinko sittenkin valita itse milloin menen ulos, viivyttelee satunnaisesti käskyjen noudattamisessa vaikka selvästi kuulee, kantaa ihmisten tavaroita. Pääosin Piirustuksen johtajuuskuvitelmien vahvistamiset tulee tehtyä vahingossa ja tajuttua liian myöhään. Koiruuteni ei ole tyhmä eikä yksinkertainen, se on todellakin narttu ja soveltaa hyväksi havaitsemiaan keinoja jatkuvasti.

*to 7.8: paikkamakuuta postilaatikolla
1) 60sek, ok mutta levoton
2) 45sek, vaihtoi lonkalle
3) 40sek, nousi seisomaan ja tuijotti pusikkoon
4) 80sek, ok mutta levoton, pysyi!

Erikseen pitää treenata maahanmenotekniikkaa perusasennossa. Edessä osaa hyvin mennä istumasta maahan ilman että takapää liikkuu, mutta jostain syystä perusasennosta maahan meneminen edellyttää ilmavaa loikkaa ja putoamista makuulle ihan mihin sattuu.

Laskin ohimennen paljonko menee koirien raa'asti ruokkimiseen - tai rikon puhdasoppisuutta antamalla keitettyä tummaa riisiä. Että aamupalat, iltaruoat, öljyt, lisäravinteet, kasvikset, riisit kääpiölle ja keskikokoiselle tekee aika tarkkaan 100 euroa kuukaudessa. Mies alkoi heti miettiä, mitä kaikkea se voisikaan hankkia tai tehdä 1.200 eurolla vuodessa ja siitä summastahan puuttuu tietysti eläinlääkäri- ja vakuutuskulut, harrastus-ja tarvikemenot ja vaimokin olisi kotosalla palvelemassa enemmän...

*pe 8.8: Näin pupun puskassa, kailotin sille kovaan ääneen suosituksen poistua vielä kun voi itse valita suunnan ja tahdin. Pitkäkorva totteli ja meni selkeää reittiä. Koirat eivät havainneet metsänelävää. Puskan kohdalle ehti ensin Piiru, joka otti hajun ja lähti jäljestämään, ensin pari metriä väärään suuntaan, mutta korjasi oma-aloitteisesti. Annoin mennä kymmenisen metriä ja kajautin "Piiru tähän!" Hyvät hyssykät sentään, se eläin kääntyi ja lähti tulemaan luo! Valitettavasti maailmani ei ole täydellinen ja joudun kirjoittamaan että "lähti tulemaan luo". Ei nimittäin tullut, vaan meni takaisin hajun alkupaikkaan eli puskaan. Toistin käskyn ja koiruus tuli ihan viereen, mutta ei täyttänyt "tähän"-käskyn kriteeriä koskettaa kuonolla mun kättä. Jouduin vaatimaan kaksi kertaa, ekalla kerralla koira istui ihan viereen, katsoi tiiviisti silmiin ja haukkui kovaa, että oletpas typerä kun annoit saaliin mennä! Loppumatka pupun suuntaan kuljettiinkin vierekkäin, Piiru ilman hihnaa mutta käskyn alla. 

Iltasella snautseri otti hajun pihasta ja lähti juoksemaan naapuriin, sain karjaisemalla pysäytettyä ennen rajan ylitystä, mutta taaskaan ei tullut ihan luokse ja koskettamaan, jäi parin metrin päähän haistelemaan. Toistin käskyn ja sain taas silmiin katsottuna kovat haukut.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Heinäkuu

Mitään olla tehty, missään olla oltu, ketään olla nähty.


Ihan noin ei ole helteinen heinäkuu mennyt, mutta lomailuna (lue: laiskotteluna) otettu. Jotain pientä ollaan välillä tehty:

* ti 1.7: 
Snautseri pöydällä.

Kynitty. Pääkarvoja yritän päästä katselemaan sillä silmällä
Kouvolan näyttelyyn.

* ke 2.7: koirakerhon talkoot (kuka näitä laskee, talkoita, mutta laitetaan ylös kuitenkin)

* to 3.7: Taimiston kanssa dobossa, oli kiva huomata, että osa liikkeistä on tuttuja ja helpohkoja, Piirun kanssa hölkättiin tallilenkki, jonka päätteeksi päästin sen juoksemaan vapaana maakaasulinjalle, ei halunnut juosta yksin, joten kävi hakemassa naapurista irlanninterrieri Gunillan kaverikseen, on se fiksu eläin!

*pe 4.-su 6.7: Taimisto työkaverille Myllykoskelle, Piirustus ystäville Valkealaan, lapset mummille, mä ja mies Ruisrockiin! Koiria oli pidetty paremmin kuin kotona! Taimistoa oli rapsuteltu, lenkitetty, silitelty ja käytetty kylässäkin :) Piirustus oli lapsiperheessä, ekaa kertaa ns yksin yökylässä ja talon ainoana koirana, annettiin avain mukaan, että aarian laulantaan taipuvaisen snautserin saa tuoda yöksi kotiin, mutta ei ollut tarvinnut. Lenkillä oli mennyt hienosti, saanut jopa kehuja vastaan tulleelta, lapsia oli kohdellut huomaavaisesti, mitä nyt itselleen tyypillisesti yrittänyt nojata ja osoittaa ylemmyyttään. Pari päivää yökyläilyn jälkeen Piirustus kokeili, saisiko kotonakin mennä sohvalle ja nojatuoleihin. Ei saanut, vaikka ihan siinä silmäin alla minuun katsomatta hyppäsi tuoliin ja kävi maate.


Luirulla on taas korvatulehdus, lievä sellainen, ärsytyksen ja tulehduksen välitapaus, tippakuuri. Luiru painoi kaksi kuukautta sitten 14,9 kiloa ja samalla vaa'alla tällä kertaa 14,9 kiloa. Sporttimalli, ei kerry kesäkiloja.




* la 12.7: Meillä vietettiin kolmet synttärit ja yhdet nimipäivät, alkuun koirat oli kodinhoitohuoneessa portin takana, näkö- ja kuuloyhteydellä tulijoihin, lopuksi vapaasti vieraiden joukossa, vain alkuun haukuntaa ja meteliä, osaavat käyttäytyä tosi nätisti, jei!

*su 20.7: iltalenkin jälkeen takapihatokoa pallopalkalla, ekaa kertaa seuraamista kaksi kääntöä oikealle ilman apuja ja meni hyvin! Vasemmalle kääntymiset on (edelleen!) mulle vaikeampia ja niissä suoritukset on vaihtelevia. Liikkeestä seiso käsiavulla oli hyvä, samoin liikkeestä maahan. Seuraamisessa ei muuten liikkeellelähdöissä ollut alkupomppua, joten aavistuksen jätätti, kun lähtö oli syystä tai toisesta rauhallisempi. Lopuksi kierrä-leikkiä omenapuun ympäri, mulla on iloinen hurtta!

*ma 21.7: uusi pehmolelu on ihana ja innostava palkka, mulla ei vaan oma palkka riitä ostamaan uusia parin päivän välein. Tehtiin hyvää seuraamista, käännöksissä vaihtelevuutta, mutta koira ei enää väistä sivuttaissuunnassa, vaikka välillä mun jalka ja koiran kylki osuukin toisiinsa, jei!

*ti 22.7: Piiru ja Gunilla puoltoista tuntia linjalla. Kesken kaiken molemmat koirat ottivat samanlaiset jäykät asennot, katsoivat samaan suuntaan, murisivat ja haukkuivat. Me kaksijalkaiset ei nähty eikä kuultu mitään, mutta koirien reaktio oli selvä ja vahva. Yhtään pidemmälle kuin kaksijalkaiset eivät koirat suostuneet etenemään ja ne jopa perääntyivät. Joku paha siellä oli, mutta se ei tullut esittäytymään.

*ke 23.7: nypin puolet kääsnasta, sille tuli käänteinen irokeesi eli selkä ja kyljet on kaljuja.

*su 27.7: Piiru ja Gunilla linjalla. Kesäkalju kääsna. Pari ekaa trimmiä silloin 8-9 vuotta sitten otin Taimiston jalkakarvatkin oikeastaan kokonaan pois, sittemmin olen nyppinyt vain pisimmät. Talven aikana Taimiston päälaelta ja niskasta on päällikarva pehmennyt eikä sitä pysty enää nyppimään, pohjavillaakin on tullut lisää. Jalkakarvatkin ovat pehmenneet, takkuuntuvat helposti ja jaloissakin on enemmän pohjavillaa, joka pyrkii aktiivisesti huopaantumaan. Taimisto on saanut jo lisänimet käpylehmä ja rotta.





*ma 28.7: Piiru ontuu toista etujalkaa, on kuin puujalalla kulkisi, ei arista, antaa kosketella, ei ole mistään kohtaa kuuma, lepoa siis.

* ti 29.7: Kävelee paremmin, mutta lenkille ei mennä tänäänkään.
Takapihalla.

Muuta
* Alkaa hissukseen toimia tuo snautserikin vapaana metsässä, ei oo varma tapaus eikä varma luoksetulo, mutta paranee, paranee.
* Laitoin pari viikkoa sitten pyykinkuivaustelineen takaisin kodinhoitohuoneeseen. Teline joutui saunan puolelle evakkoon yli vuosi sitten, kun Piirustus muutti kodinhoitohuoneeseen ja muun muassa repi pyykkejä alas telineeltä ja kaatoi koko telineen päällensä. Pyykit on saaneet olla telineellä, toivottavasti saavat vastakin. Kodinhoitohuoneen pöydällekin voi jättää tavaroita ja olettaa, että ne on siinä vielä kun menee hakemaan.
*Kuraritilälle pissaaminen on vähentynyt satunnaistapahtumaksi, vielä satunnaisempaa on sille kakkaaminen. Tuli mieleen tiistaiaamuna, kun maanantaina ei ontumisen takia käyty lenkillä ja sain siivota kikkareita.

Lopuksi taiteilija itse ja muutama otos:


Esikoisen vappupallo.


Mummin vappupallo.

Lösötuolissa.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Hyviä aikeita

Hyviä aikeita on elämäni pullollaan, mutta vain osa niistä toteutuu. Yks hyvä aie on ollut kirjoittaa kesäkuu muistiin heti eikä kolme viikkoa jälkikäteen. Toinen oli laittaa seuraavista möllitokoista ilmoitus seuran foorumille alkuviikosta. Kyllä kai keskiviikon ja torstain välinen yö menee alkuviikosta?

Ranskalaisilla viivoilla mennään:

*ke 18.6: Mies käytti koirat pitkällä hihnalenkillä, kertoi tultuaan tehneensä Piirun kanssa hihnassakävelytekniikkatreeniä ja kävelleensä pitkät pätkät edestakaisin. Kotiin tuli kuitenkin kolme tyytyväisen oloista ulkoilijaa, että kummalliset on mieltymykset!

Sain dinon!

Sillä pullistuu silmät päästä!

*to 19.6: Olin poikien ja Taimin kanssa työkaverilla kylässä, josko Taimisto pääsisi sinne sit tarvittaessa hoitoon. Ihme kyllä, pojat ei hajottanu mitään, vaikka kaikenlaisia lasiesineitä oli sopivalla korkeudella tyrkyllä ja vauhtia riitti. Mattoon saatiin aikaiseksi iso tahra.

Tälleen tää kääsna itseään esitteli työkaverilleni.
Sateisella iltalenkillä Piirustus(kin) oli vapaana ja tuli joka kutsusta luo.

*Juhannus: meillä oli vieraita joka päivä, myös lapsia, ja Piirustus käyttäytyi tosi hienosti alamittaisten kanssa! Yllätyin positiivisesti ja olen tosi tyytyväinen! Taimisto käyttäytyi kuten aina: viihtyi sivummalla omissa oloissaan ja murisi lapsille, jos ne tuli liian vauhdikkaasti liian liki. Juhannussunnuntain kruunasi ihana Armi!

*ma 23.6: Litimärässä metsässä puoltoista tuntia, ei ollut itikoita ja ilma oli raikas, mulla oli ohut pipo ja sormikkaat, kumppareissa villasukat. Hitto, juhannus meni jo! Vaadin lämpöä luilleni! Nypin Piiruskinin hännän eli Eilan kahden viikon trimmauskello alkoi tikittää.

*ti 24.6: Viimeinen ohjattu ryhmätoko ennen kesätaukoa.
- Luoksepäästävyys vaati taas kaksi toistoa, jotta voitiin olla tyytyväisiä. Kyllä se ekakin kokeessa läpi menisi.
- Ryhmäpaikkamakuu oli paras tähänastisista suorituksistamme, mutta se ei todellakaan ole paljon eikä anna aihetta riemuun.
- Luoksetulossa toiset koirakot oli kujana ja häiriö oli taas valtaisan suuri, vaikka mä juoksin pakoon koiraani kutsuen. Matkalla voi aina käydä moikkaamassa muita!
- Odottaessa tein itsekseni paikkamakuuta tiheällä välipalkalla, mutta ilmeisesti en tarpeeksi tiheällä, kun ei vieteri kestä ja jossain vaiheessa täytyy aina nousta vähintään istumaan, jos ei muuta keksi. Mun viestini ei ole mennyt perille: paikallamakuussa palkan saa paikalla makaamisesta, ei erilaisten asentojen tarjoamisesta.
- Hyppy oli muuten hyvä (en muista oliko neljä vai viisi lautaa), mutta palkkaavan käden liike häiritsee koiran paikallaseisomista ja siksi liikkuu, tätä osiota on näköjään treenattava erikseen.

Tokotreenien jälkeen jäin vielä hallille, pikkasen agilityä.
- Pussi sujui hienosti, tosin ekalla kerralla piti nostaa kangasta ja kurkata, meni myös rinnalla juosten suoraan pussiin, iloisena ja lujaa.
- Keinua ei näköjään voida treenata, ennen kuin olen päättänyt loppuasennon ja käskysanan.
- Renkaan kanssa olen suht suossa. Maksirenkaasta hyppää minipöydän avulla molempiin suuntiin (eli pöydältä renkaasta läpi maahan ja maasta renkaasta läpi pöydälle), mutta pelkkää maksirengasta ei mene. Tässä tarvitsen viisaammilta apua.

*ke 25.6: KSSK:n talkoot, en yhtään muista mitä tehtiin, pienellä porukalla oltiin. Koska lapset on mummolassa, käytiin miehen kanssa ulkoiluttamassa koiria Mielakassa. Taimisto kulki totutusti lähellä, mutta Piiruskin juoksi hulluin loikin rinteen alas, tuli onneksi kutsusta takaisin. Kehuin luoksetulosta ja snautseri, joka innostui ylettömän paljon valtavasta lupiinipellosta, syöksyi sekaan. Koiraa ei juuri nähty, jollei se sattunut loikkaamaan, heiluvista lupiineista pääteltiin, missä hurtta kulkee. Kun lupiinipelto lopetti heiluntansa ja koiran kutsuminen ei tuottanut tulosta, lähdettiin vieressä kulkevaa polkua pitkin alas. Koiraa ei näkynyt, ei kuulunut, lupiinit eivät heiluneet. Oltiin jo liki alhaalla, kun takaa tuli höyryjuna! Hirmuinen vauhti, puuskutus, iso kieli, kapea polku - hyvä kun ehdittiin alta pois!

Trimmauskello tikittää, Piiruskinista on toinen kylki nypitty ja toiseen kylkeen tein vauhtiraidan.

*to 26.6: Taimiston kanssa dobo-tunnilla. 

Tyytyväinen doboilija.
Tuo kääsna on aina niin tohkeissaan, jos sattuu pääsemään mun kanssa kahdestaan eli ilman Piirua. Ei tuosta kuistilta pitkä matka autolle ollut, mutta monta rinkiä ja intovinkunaa siinäkin näköjään ehtii tehdä. Taimisto on eri pätevä ja yli-innostunut, sen kanssa on kiva doboilla. Mä niin haluaisin oman dobo-pallon! Probleemana on harrastajien eriparisuus: mä olen 177cm pitkä, Taimiston säkä on 34cm ja Piirustuksen joku 47cm. Että pitäis olla ainakin kaks eri kokoista palloa.

*pe 27.6: Hain lapset kotiin mummolaviikolta, hei hei rauha.

*la 28.6: Ilmeisesti Piiru on oikeasti hyvä lasten kanssa! Oltiin tallilenkillä, kun kohdalle osui koirilleni vieraita lapsia, jotka halusivat leikkiä koirien kanssa. Rapsuttivat, taputtivat, toivat keppejä, ottivat keppejä suusta ja mahan alta, Piirustus touhusi ymmärtäväisesti ja rauhallisesti.

Ruokkoamaton.

Trimmauskello tikittää eikä homma etene.

Lukaisin äkkiseltään ja hyvinkin pintapuolisesti off switchistä (tai mikä sen nimi nyt olikaan) ja kokeilin tietysti heti: pistin Piirun kyljelleen maate (kuonosta hännänpäähän koko koira koskee lattiaan ja on liikkumatta) ja tästä rauhoittumisesta saa palkaksi riekkua lelun kanssa. Tehtiin monta toistoa ja taas se epäluulo ja vieterin kehittymättömyys nousi esiin: ei voi tehdä paikallaolevaa liikettä kuin hetken, sitten pitää jo tarjota jotain tekemistä tai asennon vaihtoa. Äh!

*ma 30.6: Tulin töistä kotiin, nostin snautserin pöydälle ja aloin pöllyttää. Kello voi lopettaa tikittämisen, se on nypitty!

Kyl maar mä olen ollut saamaton treenaaja! Mutta Piiruskin on käyttäytynyt juhannuksesta lähtien niin hyvin koiraksi, että mies loihe lausumaan: tässähän on vaarana, että tästä koirasta alkaa pitää! Niinpä.

Salil eka, salil vika - tarttis nyppiä.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Ihana Armi! (22.6.)

Kävipä tuuri! Facebookkiin ladattu kuva yhdisti Piirun ja Armin. Kummallakaan ei ole liikaa sellaisia kavereita, jotka osaavat juoksemisen lisäksi myös painia eivätkä hätkähdä kovempiakaan otteita. Armistus on suloinen snautserinalku, jonka kanssa Piirulla meni ensihaistelemalta jutut ja leikit yksiin. Kaksi tuntia hurahti vauhdilla. Kiitos ja kumarrus Armin emännälle, tavataan taas!

Tässä muutama otos, joista ensimmäinen on Armin emännän ottama:


Kun alun pikajuoksutreenit oli ohi, ruvettiin vaanimaan.
Hurja tultasyöksevä peto päätti hyökätä!
Sit mennään!
Kunnes taas vaanitaan hetki.
Painitaanko?
Joka toiselle... (Armi)
...kuoppaa kaivaa... (Piiru)
... vaikka autettuna...
... se itse siihen lankeaa!
Lopuksi oltiin kuin ei oltaiskaan.