lauantai 20. syyskuuta 2014

Laama Lapanen ja Ylivilkas Kirppu

Saanko esitellä, Laama Lapanen:



Juoksujensa jälkeen se oli pitkään kovinkin masentunut ja virraton eläin, käveli vapaana(!) vieressä, vilkaisi välillä kulmiensa alta, ei juuri haistellutkaan. Maanantaina nähtiin sattumalta Gunilla-ystävä, joka herätti Piirussa kovasti tunteita, valitettavan aggressiivisia. Heilutti kyllä häntääkin, mutta murina oli syvä ja vahva. Gunilla valmistautuu juoksuihinsa, joten hormonit oli silläkin vinksallaan. Emme halunneet hormonihöyryissä syntyvän ikuista verivihaa naapurusten kesken, joten eivät saaneet juurikaan kosketella toisiaan.

Tapaamisen jälkeen Piirustus heräsi jollain tavalla eloon, ainakin lenkeillä siihen tuli liikettä ja alkoi tuo otus sisälläkin ottaa kontaktia. Mutta edelleen se menee negatiivisesta palautteesta jumiin ja jos se on yhtään epävarma, niin mieluummin se vain katsoo silmiin ja heiluttaa häntää. Mä haluan oma-aloitteisuuden takaisin ja eroon tästä Laama Lapasesta!

Olin eilen koirahallilla. Piirustuksen kanssa muisteltiin hieman keinua ja putkea, tutustuttiin kuuteen keppiin ohjureiden avustuksella. Kyl maar oli turhauttavaa, kun koira vaan seisoo ja heiluttaa häntää eikä tarjoa juuri mitään! Epävarmuuksien kuningatar meni lopulta keinun pari kertaa vahvasti autettuna (kuten tähän asti ennenkin), putkeen sentään juoksi ja sieltä pallon perään, mutta ne kepit! Jos ei joka askelta ennen niin joka toista askelta ennen piti katsoa minua ja kysyä teenkö nyt oikein jos otan askeleen eteenpäin. Pikkuisen vapautui loppua kohti, mutta kyllä oli kamalaa!

Saanko esitellä, Ylivilkas Kirppu, tunnetaan myös nimellä Rotta:



Ei paljon helpompaa ollut Ylivilkkaan Kirpun kanssa. Sillä oli energiaa ja menohaluja tolkuttomasti, keskittymiskykyä ja kontaktia minuun ei. Miniradalla oli kepit, putki ja pari siivekettä. Hienosti se vanhuskin vielä menee!

Tokoltiinkin:
- perusasennot supernopeita ja sijainniltaan ihan missä sattuu
- seuraamisessa alkaa sekä edistää että ottaa etäisyyttä, jos ottaa minuun katsekontaktin -> koetin sitten vahvistaa tiivistä sijaintia ilman minuun katsomista
- pienestäkin kehusta saati sitten kananpalasesta piskuinen partaiseni täräyttää saman tien vieterin sohvan päällisestä läpi
- luoksetulo numero yksi oli täydellinen, luoksetulossa numero kaksi levisi perusasento
- liikkeestä maahan ei onnistunut ensimmäisellä (jäi seisomaan), mutta kaksi seuraavaa olivat oikein hyviä
- liikkeestä seiso menee hyvin paitsi ottaa muutamia sivuaskeleita kun lähestyn, pitänee tulla rauhallisemmin ja kaartaen
- iloa ja virtaa riittää!

torstai 4. syyskuuta 2014

Juoksentelua

Käytiin esikoisen kanssa pyöräilemässä, mäkin osasin, vaikka edellisestä kerrasta on useampi kesä. Mies jäi kuopuksen ja koirien kanssa kotiin. Retkemme meni hyvin, vaikka henkisesti pelkäsin koko ajan. Me nimittäin käytiin ekaa kertaa ns ihmisten ilmoilla asti pyöräilemässä, oli risteyksiä, autoja, kävelijöitä, alikulkutunneli ja vaikka mitä pelottavuuksia.

Kotona mies kertoi tarinan. Mies ja 5-vuotias olivat molemmat kotiasuissaan (t-paita, bokserit, ehkä sukat), mies laittoi ruokaa ja lapsonen leikki. Vieras auto ajoi pihaan, joku mies tuli koputtamaan oveen. Mies ja Taimi avasivat oven. Tämä vierailija tervehti, katsoi Taimistoa ja kysyi "onko teillä tuommoinen isompikin?" Mies myönsi ja se isompi kuulemma oli tuon vieraan miehen autossa.

Seuraavana päivänä oltiin kaikki yläkerrassa - paitsi koirat, kun ei niillä ole sinne mitään asiaa - paitsi Taimilla kun se tulee vaan ja menee säkkituoliin nukkumaan. Mulle tuli yhtäkkiä tunne, että Piirustuksen kanssa ei ole kaikki hyvin. Saman tien soi puhelin ja naapurista soitetaan: "Meillä on täällä pihalla 2-vuotissynttärit ja Piiru päätti myös tulla käymään!"

*su 10.8: KSSK:n virallinen toko-koe, tuomarina Pirkko Bellaoui, joka kisapäivän päätteeksi kehui vuolaasti järjestävän seuran talkoolaisten meininkiä ja tunnelmaa. Olis tullu aikaisin aamusta paikalle... Kisaamassa oli yksi sellainenkin koirakko, jolle tämä kisa oli viides kisa ja samalla avon toinen ykkönen, TK1 kun oli jo tullut hankittua. Mun koirani ei osaa edes paikkamakuuta! Kisan jälkeen siivottiin paikkoja ja paranneltiin maailmaa tokovastaavan kanssa. - Jälkihuomautus: luulen keksineeni kaksi pätevää syytä paikkamakuun sujumattomuuteen: yksi on treenaamisen vähäisyys ja toinen hänen ylhäisyytensä: kun jotakin toista koiraa kehutaan, on kuningattareni mielestä päivänselvä automaatio, että kehu koskee nimenomaan juuri häntä ja hänen on tietenkin osoitettava se. Ymmärrykseen ei tietenkään näin merkittävällä koirapersoonalla mene se, että joku muu koira voi saada alamaiseltaan palkkion ja hänen jaloisuutensa jää ilman.

*ma 11.8: Ulkona haukkuu koira, kenenhän lie? Meidän tietysti ja selvishän sekin, että enää ei riitä, että terassin oven laittaa vain osittain kahvasta kiinni, Piirustus osaa avata sen. Se kahva vain on pojille kovin hankala laittaa kokonaan ja kunnolla kiinni ja sen jälkeen sitä ovea ei saa terassin puolelta auki. Terassin ovesta noi lapsoset kuitenkin enemmän kulkee kesäisin kuin muista ovista.

*ti 12.8: Mies istuu kaikessa rauhassa keittiössä, kunnes nostaa katseensa ja alkaa voimakkaasti sadatella, menee elefantinaskelin avaamaan etuoven, karjaisee snautserin sisälle, laittaa reinot jalkaan ja menee keräämään keittiön roskiksen sisällön takaisin pussiin.

Piirulaisen elämän toiset juoksut alkoivat tänään ja roskisdyykkausreissulla se oli ehtinyt myös pissata housuun.

*ke 13.8: Kimppalenkillä Suvi Torstin ja Kaapon kanssa, Kati Armin kanssa ja mä Taimin ja Piirun kanssa. Piirustuksen elämässä on vain yksi (koira), jota se kunnioittaa: Torsti. Iltasella johtokunnan kokous.

*to 14.8: Kesäloman viimeinen viikko, esikoinen koulussa(!), kuopus treenaa lyhyitä päiviä uudessa päiväkodissa ja mitä luksusta: meillä on hiljaista ja rauhallista ja mä pääsin koirien kanssa päivälenkille!

*pe 15.8: Käytiin tohtorilla Aitomäessä. Taimistosta otettiin pieni verenkuva, koska mä halusin niin. Emmi-koiran äkillinen laihtuminen karvaiseksi luurangoksi ja loppuelämän lääkekuurit ja veriarvojen vahtiminen opetti myös tämän: ota aikuisesta koirastasi veriarvoja silloin kun se omasta mielestäsi on terve, on sitten mihin verrata, jos koirasi sattuu myöhemmin sairastumaan. Meillä ei Emmin kanssa ollut ja se aiheutti omat lisämausteensa Emskin hoitoon. Illemmalla tohtori soitti, että kääsnalla on arvot kohdillaan ja he arkistoi tulokset, että löytyy jos tarvitaan.

Piirustuskin oli mukana, taas putsattiin korvat ja kurkittiin niihin lampulla. Taas oli toinen korva tulehtunut ja toinen oikein siisti, kolmas tippakuuri tälle kesälle.

*su 17.8: "Käynpä ensin koirien kanssa postilaatikolla ja sitten aamupalan jälkeen tehdään pidempi lenkki!" Kävelin sitten vajaa(pukeise)na tienpätkää eessuntaassun sanomalehti kainalossa eikä snautseri suostunut pissaamaan. Lopulta mentiin sisään ja pistin hurtan häkkiin, housutkin olivat kuivat, ei tarvinnut lähteä kiertämään taloa ja etsimään yöllä juonittua yllätystä. Puolen tunnin päästä otin koiran häkistä ja se suorastaan juoksi puskaan. Ihanat hormonit!