lauantai 20. syyskuuta 2014

Laama Lapanen ja Ylivilkas Kirppu

Saanko esitellä, Laama Lapanen:



Juoksujensa jälkeen se oli pitkään kovinkin masentunut ja virraton eläin, käveli vapaana(!) vieressä, vilkaisi välillä kulmiensa alta, ei juuri haistellutkaan. Maanantaina nähtiin sattumalta Gunilla-ystävä, joka herätti Piirussa kovasti tunteita, valitettavan aggressiivisia. Heilutti kyllä häntääkin, mutta murina oli syvä ja vahva. Gunilla valmistautuu juoksuihinsa, joten hormonit oli silläkin vinksallaan. Emme halunneet hormonihöyryissä syntyvän ikuista verivihaa naapurusten kesken, joten eivät saaneet juurikaan kosketella toisiaan.

Tapaamisen jälkeen Piirustus heräsi jollain tavalla eloon, ainakin lenkeillä siihen tuli liikettä ja alkoi tuo otus sisälläkin ottaa kontaktia. Mutta edelleen se menee negatiivisesta palautteesta jumiin ja jos se on yhtään epävarma, niin mieluummin se vain katsoo silmiin ja heiluttaa häntää. Mä haluan oma-aloitteisuuden takaisin ja eroon tästä Laama Lapasesta!

Olin eilen koirahallilla. Piirustuksen kanssa muisteltiin hieman keinua ja putkea, tutustuttiin kuuteen keppiin ohjureiden avustuksella. Kyl maar oli turhauttavaa, kun koira vaan seisoo ja heiluttaa häntää eikä tarjoa juuri mitään! Epävarmuuksien kuningatar meni lopulta keinun pari kertaa vahvasti autettuna (kuten tähän asti ennenkin), putkeen sentään juoksi ja sieltä pallon perään, mutta ne kepit! Jos ei joka askelta ennen niin joka toista askelta ennen piti katsoa minua ja kysyä teenkö nyt oikein jos otan askeleen eteenpäin. Pikkuisen vapautui loppua kohti, mutta kyllä oli kamalaa!

Saanko esitellä, Ylivilkas Kirppu, tunnetaan myös nimellä Rotta:



Ei paljon helpompaa ollut Ylivilkkaan Kirpun kanssa. Sillä oli energiaa ja menohaluja tolkuttomasti, keskittymiskykyä ja kontaktia minuun ei. Miniradalla oli kepit, putki ja pari siivekettä. Hienosti se vanhuskin vielä menee!

Tokoltiinkin:
- perusasennot supernopeita ja sijainniltaan ihan missä sattuu
- seuraamisessa alkaa sekä edistää että ottaa etäisyyttä, jos ottaa minuun katsekontaktin -> koetin sitten vahvistaa tiivistä sijaintia ilman minuun katsomista
- pienestäkin kehusta saati sitten kananpalasesta piskuinen partaiseni täräyttää saman tien vieterin sohvan päällisestä läpi
- luoksetulo numero yksi oli täydellinen, luoksetulossa numero kaksi levisi perusasento
- liikkeestä maahan ei onnistunut ensimmäisellä (jäi seisomaan), mutta kaksi seuraavaa olivat oikein hyviä
- liikkeestä seiso menee hyvin paitsi ottaa muutamia sivuaskeleita kun lähestyn, pitänee tulla rauhallisemmin ja kaartaen
- iloa ja virtaa riittää!

Ei kommentteja: