torstai 23. tammikuuta 2014

Pakkaspäivänä lörppäilyä

Komeita lukemia on mittarissa joka aamu, mutta missä on lumi? Minä kaipaan lumisateita, hankia, isoja lumikasoja, lumikolan lykkäämistä niin että hartioissa tuntuu.

Tänään on tehty parinkymmenen minuutin aamulenkki ja puolen tunnin soramonttulenkki aamupäivällä. Taimistohan seisoo jo eteisessä sen näköisenä, ettei todellakaan halua pihalle eikä ainakaan tontin reunaa pitemmälle. Se kulkee ihan mun takana ja on koko ajan valmis kääntymään ympäri ja kipittämään kotiin. Piirustus painaa menemään toppatakki päällä ihan kuin olis lämmin kesäpäivä! Se on hoopo otus ja joka uloslähdöllä se juoksee pitkillä loikilla varaston taakse valmiina jahtamaan rusakkoa - joka lähemmäs kaksi viikkoa sitten oli siellä varaston takana viimeksi. Soramontuilla oli kivaa, ainakin mulla ja snautserilla. Juostiin soramontun reunaa ylös ja alas, ei ehtinyt tulla vilu. Alkuun Taimisto kuljeskeli hissukseen yläreunalla seuraamassa meitä, mutta lopulta se sai tarpeekseen ja tuli puoleen väliin rinnettä rähisemään Piirulle. Piiru se siitä vain innostui!

Iltapäivällä kaivoin lörpän ja videokameran esiin. Pitäis joo ensin miettiä mitä aikoo kuvata ja voishan niitä videonpätkiä opetella jotenkin käsittelemäänkin. Mutta kaikki aikanaan, tämmöistä tehtiin tänään:

Toveri Piirushkinille käsky "taka" on edelleen hyvin vaikea toteuttaa:


Ekan kerran yhdistettiin tuolin kierto lörppään:


Taimisto alkaa päästä jyvälle "liikkuusta":


Eikä sen kanssa ole kierrä-leikkiä ennen leikitty, mutta nyt leikittiin:


Meidän piti Piirun kanssa olla tänään osteopaatilla Riihimäellä, mutta sain eilen illalla tekstiviestin. Aikamme peruttiin, koska osteopaattia kaivattiin muualla, nimittäin synnytyssairaalassa.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Lämmintä ylle

- etenkin kun ei alla ole! Kääsna on olemattoman lyhyessä pohjavillassa vaan ja turkillisenakin melkein palelee helteellä, jos joutuu varjoon. Muutama kesä takaperin ostin Jyväskylästä agilityn SM-kisoista hirmuisena hellepäivänä Taimistolle Hurtan fleecehaalarin vitosella. Haalarissaan se nyt kulkee sisällä ja ulkona. Ai että se on kuvauksellinen eläin ja aina überrentona, kun käsketään olla hetki paikallaan:





Piirustus on tähän asti saanut pärjätä karvoillaan, mutta vaikkapa autossa omaa vuoroa odotellessa vois olla kivempi olla lämmintä päällä. Koirakerhon hallilla Käpälämäessä on tosin kouluttajille semmoinen ihanuus, että saa auton piuhan päähän ja sisätilalämmittimen päälle. Käytiin eilen kaupungilla Lemmikkikeskuksessa ostoksilla. Mukaan tarttui Hurtan takki, olikohan viralliselta nimeltään ultimate lämpötakki. Pari kertaa jo testattu. Ekalla kerralla koira pomppi ja loikki ja teki takapotkuja ja välillä istahti miettimään, mutta ei mitenkään pyristellyt vaatteesta eroon. Tokalla kerralla ei estellyt pukemista ja kulki sivistyneemmin, mikä on ihan hyvä, kun kerrankin ulkoiltiin ihmisten ilmoilla poikien uimakoulun ajan.







keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Sairasvuoteella

Joskus olen saattanut mainita, että kääsnan olemassaoloa ei tiedä, jos ollaan sisällä ja touhutaan kaksijalkaisten juttuja eikä avata tiettyä keittiön laatikkoa. Toisin on snautserin kanssa, se on partoineen joka paikassa. On sen kuono jäänyt pari kertaa kaapin oven väliin tai jonkun laatikon ja sen kannen väliin, uikahtaa ja katsoo syyttäen eikä näytä sen syvempiä muistijälkiä jääneen.

Tänään esikoinen sai vieraaksi ykäpöpön ja tuttuun tapaan kannoin sairasvuoteen keittiön lattialle. Meillä kun unihuoneet on yläkerrassa, niin ei tarvitse potilaan yksin potea. Noh, kukas se siellä ensimmäisenä röhnöttikään:



sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Umpitunnelissa

Perjantaina 10.1. jäätiin taas tokolityn jälkeen Piirushkinin kanssa hetkeksi leikkimään. Useamman kuukauden tauon jälkeen ajattelin muistuttaa pentusen mieleen, mitä laatikolla on joskus tehty. Blondi kun olen, päästin suustani lörpälle tarkoitetut käskyt "etu" ja "taka" ja hupsista vaan, hurtta teki tosi hienosti! Seuraavilla kerroilla suustani tuli se alkuperäinen "alas", mutta sehän ei näyttänyt tarkoittavan koiralle yhtikäs mitään. Onpahan tullut kesäaikaan hoettua, tyhjän vuoksi näköjään. Oppiminen on jännä asia.

Rasitin aivosolujani ja päädyin sanoihin "kiipee" eli että juostaan laatikolle on yhtä kuin tulevaisuuden kontaktille ja "taka" olkoon sitten se sana, jolla hurtta pysähtyy takajalat esteelle ja etutassut maahan. Nyt kun tätä kirjoitan, kummastelen, miksi tarvitsee olla monta sanaa yhdelle esteelle, kun ei muillekaan ole. Joudun rasittamaan itseäni vielä lisää, mutta ainakin "taka" saa jäädä. Luulen kuitenkin tarvitsevani jonkun sanan, jolla lähetän koiran laatikolle eli kontaktille. Voiko se olla yksi ja sama sana eli "taka"? Taidan tarvita jonkun viisaamman apuja.

Joka tapauksessa, homma toimi perjantaina suht hyvin sanoilla "kiipee" ja "taka". Pääsin ekaa kertaa härnäämään Piirustusta, kun se seisoi takajalat laatikolla eikä ollut lupaa lähteä liikkeelle. Pompin, loikin, vaihdoin puolta - silleen hillitysti näin alkuun, mutta kuitenkin. Viimeksi kokeillessa meni hyvin ilman vauhtia ja vauhdin kanssa läpijuoksuksi.

Tokolity-tunnilla oli uutena esteenä umpitunneli eli kavereiden kesken pussi. Varmempi olo olisi ollut avustajan pidellessä koiraa, mutta halusin kokeilla. Keräsin pussin kangasta rullalle puoleen väliin, pistin koiran maahan suoraan pussin eteen, menin nostamaan kangasta ja kutsuin nimellä. Sieltä se tulla tupsahti, kuin olisi ennenkin tullut! En tullut laskeneeksi toistoja, mutta ei paljon yli kymmentä tarvittu, kun lähdettiin viivalta pennnun kanssa ja hurtta tuli  hienosti pussista läpi - pussin ollessa suorana ja littanana, kuten kuuluukin. Vauhtia olisi saanut olla enemmän, mutta iloisena meni sisään ja pussi oli upouusi tuttavuus. Jättekiva!

Ihan pikkasen tokoiltiinkin: seuraamista, oikealle kääntymistä (kun mä en osaa kääntyä vasemmalle), luoksetuloja eteen ja läpijuoksuna, perusasentoja. Niin paljon olis tekemistä ja kokeilemista! Iloinen yllätys oli tänään tuo pussi, mitä sitä liikoja miettimään, antaa mennä vaan!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Lörppäilyä

Sairaslomapäivällä kuopuksen kanssa ja ulkona sataa räntää. Lörppäiltiin omaksi iloksi ja iso ilo siitä tulikin! Ensin oli tarkoitukseni videoida, mutta totesin, etten jaksa vaihtaa pyjamasta edes kotivaatteisiin. Sittenhän se tietysti meni tosi hienosti, kuten asiaan kuuluu.

Ensin pentu Piirushkin, jolla oli joku ihmeellinen hetki ja maltti mukana:
"etu" eli seisomaan etutassut lörpälle, melkeinpä tarjosi heti alkuunsa ja saatiin monta hyvää toistoa

"taka" eli seisomaan takatassut lörpälle, tää ei tahtonut sujua ollenkaan, kun yritin etutassut ensin ja sitten hiljalleen namimagneetilla vetämällä. Juu ei, koiruus venyy kuminauhan lailla ja astuu lopulta komeasti lörpästä yli tai sitten levittää takajalkansa, ettei varmasti osu. Palapeli-periaatteella muuttui iloksi, kun tajusin lisätä pikkasen vauhtia namimagneettiin ja houkuttelin menemään suoraan yli. Alkuun palkkasin puolestakin tassusta, pari kertaa nostin itse toisen takajalan vahingossa hyvin osuneen kaveriksi, pari kertaa koiruus onnistui ihan itse laittamaan molemmat takakäpälänsä lörpälle! Kääsnan kanssa toimii paremmin niin, että pysäyttää kun etutassut on oikein ja sitten sanoo "taka". Piirushkin toimii tässäkin toisin ja lopulta sain napattua kuvan:



"liikkuu" eli etutassut lörpällä pyöritään lörpän ympäri. Tää on kääsnalle näköjään vaikeampi. Oletin, ettei tästä liikkeestä tule ekalla kerralla mitään, mutta alku olikin hyvä: etutassut lörpälle, nami kuonon eteen, oma kinttu kiinni koiraan ja nätisti ahdistelemalla tuupin takajalkoja liikkeelle. Hienosti siis meni, vain kerran putosi toinen etutassu lattialle! Toiseen suuntaan oli helpompi kuin toiseen, en tiedä johtuiko se koirasta vai ohjaajan kädettömyydestä, veikkaan enemmän jälkimmäistä.

"liikkuusta" vaikeampi versiokin otettiin hautumaan eli takatassut lörpällä, otin ihan vaan vuorotellen askeleita vasempaan ja oikeaan, pari kertaa takatassu(t) putosi lörpältä, mutta silleen toi otus on rohkea, ettei vaikuttanut yhtään epävarmalta vaan halukkaalta tekemään töitä.

Kääsnakin havahtui päiväuniltaan odottamaan kaltereiden takana omaa vuoroaan. Maltti ei malttanut odottaa.

"etu" vaatii vielä käsiavusteen mutta koiruus tietää hyvin mitä halutaan

"taka" oli ensin kateissa, mutta löytyi lopulta, muutaman toiston ihmettelin miksi "etu" tarkoittaa koiralle seisomista, mutta "taka" istumista. Selkis sekin: a) mun käsi on liian korkealla (Hitler-käsi vaivaa lajissa kuin lajissa, argh!) eli koira luulee mun näyttävän istumisen käsimerkkiä ja b) istuminen etutassut lattialla on kääsnalle huomattavasti helpompaa ja mukavampaa kuin takajalat lörpän päällä seisominen. Tässä opettelua ohjaajalle.

"kierrä"-leikistä oma lörppäversio: istuin polvillani lörpän vieressä, annoin kääsnalle käskyn "kierrä", koira kiersi mut ja meni vauhdilla "etu" eli etutassut lörpälle. Molemmista suunnista kiersi ja toimi hyvin, mitä nyt pari kertaa ymmärsi mut täysin väärin ja hyppäsi syliin namia odottamaan!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Yksveesynttärit!

Onnea Raappavuoren G-pentue!

Raapustus sai neljäs päivä täyteen ensimmäisen vuotensa ja sitä juhlittiin perinteisesti: synttärisankari sai matokuurin ja kaverille kans eli Taimistolle myös. Piirunen sai myös pedin (ihan ensimmäinen oikea koiranpeti tässä talossa!) ja taloon tuli samalla juoksuvyö.

Kaksi "petiä" eli vanhaa patjaa Piirustus on jo ehtinyt pilkkoa atomeiksi, joten jonkun aikaa petinä on toiminut kaksi tyynyä ja kaksi isoa peittoa. Niissä on ollut se hyvä puoli, että niitä on pentunen voinut myllätä mieleisekseen, mutta esteettisiä ne eivät ole olleet ja ovat keränneet kamalasti karvoja. Uusi peti näyttää kelpaavan molemmille nelijalkaisille. Ihme kyllä, alamittaiset kaksijalkaiset eivät ole vielä kokeilleet sitä.

Ei näytä siltä, että haluaisi tulla kuvatuksi sängyssään.

Juoksuvyötä mä olen ajatellut monta vuotta ja yhteen aikaan käytiin useinkin Taimiston kanssa juoksemassa. Pururata alkoi suunnilleen takapihalta. Kääsna on sopivan lyhytkinttuinen juoksukaveri, en pysty juoksemaan liian lujaa ja lenkkeily oli kivaa, kun voimat ei loppuneet alkuunsa. Tässä nykyisessä kylässä on pururadalle pikkuisen matkaa (itse asiassa juuri sopiva matka reippaaseen kävelyyn ennen ja jälkeen juoksentelun) ja mahdollisuuksia myös hiekkatiejuoksenteluun. Mä vaan en tykkää juosta hihna kädessä eikä se ollutkaan kääsnan kanssa ongelma, ei se juoksulenkillä ehtinyt muista välittää. Mutta tuo snautseri, siihen en (vielä?) luota riittävästi, on luonnollisesti kääsnaa nopsakinttuisempi, uteliaampi ja hiekkatiellä kulkee tietysti autojakin. Jää nähtäväksi, kumpi Raapun kanssa enemmän ensi kesänä hölkkäilee, mä vai mies. Mut tunnistaa punaisesta naamasta ja kulahtaneista lenkkikuteista.

Synttärihali kiikussa.

Mun piti mitata Piirunen, mutta naapurit lähtivät reissuun. Meillä ei ole vaakaa, joten pitää odottaa naapureiden kotiutumista. Heitän hihasta, että 47cm ja 16 kiloa.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Putkeen, mene!

Aamupäivällä puolitoista tuntia metsässä, iltapäivätorkkujen jälkeen kevyt hieronta (Taimi sai kunnollisen hieronnan) ja iltasella jäätiin tokolity-kurssin jälkeen leikkimään hallille putkien kanssa. Juu, oli meillä kaksi putkea, mutta vain toinen näkyy kuvissa. Mutta nyt näkyy molempien päät:




Putkitouhujen jälkeen loppui kamerasta tallennustila, joten tokovideointi jäi tuonnemmaksi. Ohjelmassa oli 
- liikkeellelähtöjä (lähtee pienellä keulimisella)
- kulmia oikealle (reilulla namiavulla ettei tarjoa istumista eikä jätätä)
- vähän pitempää suoraa (ei kestä liian pitkää hiljaisuutta, pitää kertoa että hyvin menee tai alkaa jätättää ja loitontaa)
- luoksetulo eteen 5-8 metrin matkalta (alkuun reilulla käsiavulla, jäi silti turhan kauas, tajusin suoristaa selkäni ja kas kun parani!)
- istu-maahan (tähän olen saanut istu-käsimerkin ihan ookooksi, mutta pitäis nyt oikeasti lanseerata takapalkka, kun maahanmenoissa pyrkii loikkimaan palkkaavaa kättä).

Kivaa oli!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Puolipalloilua ja kuntopiiriä

Taimin kanssa dobossa on kivaa ja tekee hyvää - paitsi seuraavina päivinä tekee pahaa. 9.12. kääsna tutustui ekaa kertaa neljään  puolipalloon tassujen alla:

Pälvikalju vaivaa.


Typistetty.

Ensin neljä puolipalloa aseteltiin koiran tassujen mukaisesti ja koiraa tutustettiin seisomaan niiden päällä. Sitten käännettiin yksi pallo kaareva puoli alaspäin ja kummasti alkoi koiran kroppa tutista ja ilme muuttui kovin kummastuneeksi, ei kuitenkaan pyrkinyt pois.

Tehtiin myös ekaa kertaa yhteinen kuntoiluliike. Minä lattialla selälläni polvet koukussa (taisi olla lörppä selän alla) ja nostin lantion ylös. Asento täytyi pitää ja saada koira hyppäämään rintakehän yli ja ryömimään mun ali. Koira pitää tietysti myös palkata ennen kuin voi itse tipauttaa takamuksensa mattoon.

23.12. oli kuntopiiri, joka oli kaikin puolin mainio juttu just joulun alla. Lämmittelyjen jälkeen Taimisto treenasi pallolla: seisoi etutassut pallolla, seisoi pallon päällä neljällä tassulla, kuljetti palloa etutassut pallolla.

Mutta se ihmisten kuntopiiri, se oli toisenlainen treeni koirillekin! Huoneessa on kuusi mattoa ja yhdellä matolla yksi koira ja yksi ihminen. Kuntopiirissä kierretään piiriä, joten hurtat seinään kiinni narun jatkoksi ja odottamaan. Siinä piti jokaisen koiran malttaa odottaa ja olla häiritsemättä vieressä vaihtuvaa ähisevää kaksijalkaista. Ei onnistutunut ihan joka hurtalta, mutta mun luontaisesti epäsosiaalinen kääsnani istui ja mökötti. Lopussa sillekin kävi nolosti: erehtyi tervehtimään väärää naista, joka tuli siihen mun ja Taimin paikalle kuntopiireilemään. Perääntyi kyllä pian selkeesti hämmentyneenä.

Lopuksi Taimisto treenasi lörpällä: etujalat lörpälle, sitten takajalat lörpälle, sitten etujalat lörpälle ja tarkoituksena ns kiertää lörppää etutassut lörpän päällä. Toiseen suuntaan meni sujuvasti, toiseen töks töks töks. Tuo eläin on muutenkin kovin toispuoleinen, etenkin dobossa se oikein korostuu.