Taimi

pippuri & suola kääpiösnautserinarttu Super Play's High Jumper


31.5.2005 ->
FI AVA, H-SERT

Toista koiraa ja harrastuskaveria alkoi tehdä mieli. Westien kasvattajan kanssa etsittiin narttupentua, josta ostettaisiin yhdessä westie. Meille jäi monta tyhjää arpaa käteen ja koira(npentu)kuume vain nousi. Tutkimusmatkani johti Nurmijärven Klaukkalaan ja kesällä 2005 meille muutti Taimi. Taimisto ei ole sitten aikuistumisensa ollut kuvauksellinen - ainakaan siistissä trimmissä ja puhtaassa parrassa!

Taimisto ei vastaa mielikuvaani kääpiösnautserista, vaan on kovinkin pehmeä ja sosiaalinen, hyväksyntää kaipaava. Hienon treenikaverin sain kuitenkin, kun on helposti motivoitavissa ja kestää toistoja. Paineistusta tai ohjaajan harmistusta se ei kestä, kivettyy salamannopeasti ja kivikuoren rikki naputtelussa menee useampi päivä ja pätkä seuraavan treenin alkuakin. Fyysinen kovuus on miinus sata, pienestä nappaamisesta aiheutuu karmaiseva huuto, johon en ole vieläkään tottunut (ei sitä voimalla kouluteta, mutta joskus on vaikka takut harjattava pois). Toisaalta tuo kääsna makaa nurmikolla kyljellään vaikka tunnin, kun on aika nyppiä talvikarva pois.

Jäyhä jököttäjä.
Taimisto tuli taloon, jossa asui kaksi aikuista ja yksi kuningatar. Taimiston jälkeen tulleisiin kaksijalkaisiin (syntyneet 2007 ja 2009) hurtalla menikin useampi vuosi tottua. Vieläkään tuo koira ei ole perhekoira siinä perinteisessä mielessä, että lapset saisivat kävellä yli ja vetää hännästä. Ei, jos Taimisto makailee oviaukossa, tulevat lapset valittamaan, että eivät uskalla mennä ohi, kun koira kuitenkin murisee. Taimilainen loukkaantuu herkästi omasta tilastaan ja jos ei murina riitä, se odottaa ipanan tulevan tarpeeksi lähelle, kivahtaa kuin loukattu narttu vain voi ja lähtee pois. Taika piilee tuossa kivahduksessa: avataan kurkku vasta, kun parta osuu lapsen naamaan. Lapsi säikähtää takuulla ja muistaa sen pitkään. Ihan oikein minusta.

Ei kommentteja: