tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kesäkuu noin muuten

Kesäkuussa ollaan lenkkeilty isolla kokoonpanolla aamupäivisin, kun isommat pojat on lomalla koulusta ja päiväkodista. Vauva herää aamulla kun herää, toistaiseksi vain satunnaisesti turhan aikaisin. Kun vauvalla alkaa silmä lupata, se siirtyy vaunuihin koisimaan ja lähdetään liikkeelle. Mulla on vaunut ja koirat, pojilla polkupyörät ja ei kun menoksi. Suuntana aina sellainen paikka, jossa koirat voi laskea myös vapaaksi eikä niiden tarvitse koko retkeä kulkea siivosti vaunujen vieressä. Keskimmäinenkin on saanut rutiinia pyörällä ajoon eikä ole koko aikaa ojassa tai nurin, asiaa helpottaa huomattavasti kun oppii käyttämään jalkajarruja.



Mulla on aina seuraa - myös pyykkisouvissa!
Kolea kesäkuu tämä on ollut, mutta niinhän se oli myös vuosi sitten, kun olin töistä lomalla viikon ennen juhannusta. Lenkille ei voinut lähteä ilman pitkiä kalsareita, päässä oli pipo ja käsissä ohuet sormikkaat - yhtenäkin päivänä satoi räntää. Mutta siitä kivaa tää helteettömyys, että ollaan jaksettu tehdä melko pitkiä lenkkejä!

12.6. Suvi kävi pitkästä aikaa hieromassa hurtat. Taimistolla oli omat vakiojuminsa eli oikea lapa ja sitten lantion molemmin puolin kovaksikeitetyt kananmunat. Taimistosta huomaa helposti milloin kroppa jumittaa, se kävelee pää kello kolmentoista kohdalla ja takapuoli kello yhdeksäntoista kohdalla. Ei haittaa vauhtia, mutta esteettisesti ei ole kiva näky. Piiruskinilla olikin selkä jumissa, mitä en ollut osannut ennakoida lainkaan enkä tiedä mistä syystä. Noh, jumitukset saatiin molemmilta pois, kiitos taas :)



Vauva ja vahti. 
Piha ja vahti.
Tuolla marjapensaan varjossa se kääsnan vakiopaikka on.
Peten koiratarvikkeen tilaus tuli. Pari uutta lelua jemmasin kaappiin, tosin Piiruskin kävi siellä oma-aloitteisesti kuikkimassa, kun keskimmäinen haki samasta kaapista jotain. Keskimmäisen piti ihan komentaa snautseria ja ottaa siltä lelu pois. Hieno lapsi, hieno koira! Paketissa oli myös lohiöljyä Piirulle, kääsnalle uusi peti rappusten alle (sillä ei kauaa kuono tuhissut kun keskimmäinen oli työntänyt pedin rappujen alle koloon) ja harmaa häkki autoon. Miehen kanssa laitettiin häkki jännityksella pololoisen takaloosteriin ja huh, mahtui ja takakontin luukkukin meni nikottelematta kiinni! Nyt on turvallisempaa matkustaa, kun on uusi jämäkkä häkki, joka on kuin mittojen mukaan tehty eikä heilu ja huoju vaikka tekisin äkkijarrutuksen. Jei! Ainoa huono(?) puoli on, että uusi häkki on sen verran isompi, että Piiru ei pysty enää hyppäämään itse kyytiin vaan se pitää aina nostaa, niin nihkeästi jäi tyhjää tilaa kulkuväylälle.


Esikoinen koeponnisti häkin.

Sattumalta törmättiin Pappikallion pururadalla vanhaan tuttuun ja hänen uusiin koiriinsa. Vehnäterrierit Hilma ja Hugo osoittautuivat Piirun mielestä ihaniksi ja onneksemme tunne oli molemminpuolinen. Hilma yllätti omistajansa täysin, koska se ei kuulemma vieraitten koirien kanssa leiki, mutta nyt se oikein selvin merkein suorastaan liehitteli Piirua ja juoksi pitkin pusikoita siinä missä nuorempi Hugokin! Mitä teki Taimisto? Istui isolla kivellä ja murisi hauskanpitäjille - se on kuin Räsäsen Päivi eli oma linja pitää.




Juhannuksen jälkeiseen ohjelmaan kuului myös Piirun nyppiminen. Karvahan oli pöllynnyt jo muutaman viikon, joten homma oli sen puolesta helppo. Joka kerta toistuu sama kaava: ensin Piiru istuu tai makaa valitsemassaan asennossa ja toivoo pääsevänsä pian pois, kun homma jatkuu ja nyppimisen etenemisen takia koiran pitäis olla jossain tietyssä asennossa eikä omavaltaisessa niin hurtta alkaa pistää vahvasti vastaan ja lopuksi, kun molemmat ollaan ihan puhki, se luovuttaa ja homma saadaan vietyä loppuun. Mies kävi jossain vaiheessa kysymässä miten meillä menee. Vastasin, että että *piip* kuuma ja jano meillä molemmilla. Mies häipyi keittiön suuntaan ja tunsin jo suussani veden raikkauden. Kohtuupitkän ajan päästä mies tuli taas kysymään miten meillä menee - ilman juotavaa meille, mutta joi itse isosta vesipullosta ja nojasi rennosti ovenkarmiin! Ai että kun mä sanallisesti lennätin sen huitulan kukkuun ja paiskasin oven perässä kiinni! Mutta runko on nypitty ja ihan vähän muutakin, viimeistely puuttuu. Aikaisemmin Piiruskinille on jäänyt nätti vaalea pohjavilla koko turkkiin, nyt se mitä viime viikkojen pöllytyksestä oli jäljellä lähti käytännössä itsekseen pois. Ihan lyhyt uuden turkin alku vaan jäi, paitsi Norjan harmaan hirvikoiran mallisesti paksu kaula ja lapojen yläpuolelle semmoiset kaaret. Hassun näköinen!


Luin rotulehdestä, että tokon rotumestaruuskisat on Hyvinkäällä elokuun lopussa. Ajatus kieltämättä kutkuttaa, mutta en tiedä ehditäänkö treenata uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä ja millä kokoonpanolla sinne pitäisi ja pääsisi lähtemään.


Sataa kaa-ta-mal-la.

Kesäkuun tokotaulukko

2.6: aamupäivällä leikkipuiston vieressä nurmikentällä 120 suoraan kahdella täyskäännöksellä, 80 suoraan yhdellä täyskäännöksellä, kahden ja puolen minuutin paikkamakuu
iltapäivällä 160(!) suoraan neljällä täyskäännöksellä, täyskäännöksiä lyhyillä seuraamisilla, kerran huomautin väljyydestä
4.6: aamupäivällä laiska yleisilme, 120 suoraan kolmella täyskäännöksellä, täyskäännöksiä lyhyillä matkoilla, lyhyitä seuraamispätkiä
iltapäivällä vähän kaikkea ja enempi miettimättä, eipä jäänyt mitään mieleen paitsi että taidan tarvita korkeamman hyppyesteen ja pitänee keksiä miten saisin koiran sijoittumaan paremmin hypyn taakse, nyt lähtö keskellä ja koira ylittää hyvin mutta päätyy tai siis asettaa itsensä selvästi hypyn sivuun, jopa siten ettei hyppyeste ole minun ja koiran välissä. Tai sitten ei tarvitse keksiä tähän mitään, kun alokasluokan hyppy menee uusien sääntöjen myötä uusiksi.
8.6: 80 suoraan, 100 suoraan päättyeen täyskäännökseen, lyhyiltä matkoilta täyskäännöksiä, lyhyiltä matkoilta liikkeestä seiso=askel tai kaks liikaa mutta virheeseen puuttuminen aiheutti sen, että seuraavaksi tarjottiin liikkeestä istumista ja sitten maahanmenoa, 60 suoraan, Piirulle paikkamakuu kun Taimisto hupitokoili häiriönä ja teki jopa luoksetulon Piirun edestä, mä tosin en uskaltanut kutsua kääsnaa kuin nimellä, mutta Piiru pysyi ja pysyi myös kun palkkasin Taimin, eikä edes ennakoinut perusasentoa, kun palasin sen viereen seisomaan, jei! Yleisilme oli tänään iloinen :)
10.6: liikkeellellähtöjä pitää treenata erikseen, seuraamisen täyskäännöksiä ja perusasentoja=vaihtelevasti hyviä ja ihan vinoja, käännöksiä oikealle=helposti koiran pylly kääntyy ulospäin ja koko koira kiertää eli seuraaminenkin alkaa kiertää vinoon, 90 suoraan onnistui toisella yrityksellä kun ensimmäisellä Piiruskin otti liikaa häiriötä pihallaan touhuavasta naapurista, yksi luoksetulo, jossa jätin koiran ja kiersin piilon kautta kutsupaikalle, tämä oli hieno!
11.6: 100 suoraan, 20-40 suoraan ja täyskäännöksiä=helposti väljyyttä, 20-30 suoraan ja täyskäännöksiä ja perusasentoja, perusasennot miten sattuu, liikkeellelähtöjä yritettiin treenata mutta se meni kirjaimellisesti metsään, koska oltiin metsässä hiekkatiellä ja metsän äänet houkuttivat ihan liikaa, ärähdyksen jälkeen Piiru alkoi laamailla, lopuksi kuitenkin 110 suoraan, tosin huono alkupää.
12.6: ilmoittauduin ensi tiistain möllitokoon - hullu mikä hullu - pikkasen liian aikaisin se kyllä tulee, pari viikkoa myöhemmin olis parempi - tai sitten ei.
13.6: Käpälämäessä, iso kieli oli kun mittarissa yli 20, vähän seuraamista=perusasennot kovin vaihtelevia, seuraamisesta puuttuu vielä vasemmalle käännökset ja juoksu,
liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seiso, seuraamista, kaks hyppyä virallisella esteellä ja oikealla korkeudella=rutiinin puutetta kun koira ottais mielellään pari askelta kun siirryn sen viereen, mutta pienen palautteen jälkeen muisti hyvin
15.6: lyhyehkö seuraamiskaavio ilman namipalkkaa ja juoksuosuutta= meni hyvin, jos ei huomioida epätahtista liikkeellelähtöä ja yhtä ihan kauheaa perusasentoa
seuraamisen käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle
juoksuseuraamista=helposti koira loittonee ja iloitsee, että jes, nyt päästiin vauhtiin, mutta ei tää toivotonta ole, iloinen ja innokas yleisilme!
Ilmoittauduin viralliseen tokokokeeseen - se se vasta hullua on.

16.6: möllitoko 

18.6: 7 kilometrin lenkki sateessa, perään pihalla 120 askeleen seuraamiskaavio (josta unohtui juoksuosuus), heitin lelun palkaksi, lelun jälkeen luoksetulo = ei malttia lainkaan eli tuli lujaa mutta pomppi perusasentoon miten sattui ja pääasiassa reilusti eteen, piti vaatimalla vaatia tekemään edes yksi hyvä perusasento, siitä lelupalkka ja loppuleikki, jonka jälkeen Piiru sai hepulin ja juoksi siksakkia ojaa pitkin. Tämä vahvisti ajatustani siitä, että lelu otetaan esiin vain ja ainoastaan koko treenin lopuksi tai hätätapauksessa, jos koira ei muuten herää tekemään, tosin silloin pitäis kyllä malttaa miettiä miksi ei.
19.6: Piirun kanssa kaksin lenkillä kohteena Vahteron koulun kenttä, kentän reunoja pitkin 160 askeleen seuraaminen neljällä käännöksellä oikeaan, 180 askeleen seuraaminen viidellä käännöksellä vasempaan = kerran piti muistuttaa mitä oltiinkaan tekemässä kun viereisellä autotiellä/jalkakäytävällä oli ääntä ja liikettä, liikkeellelähtöjä, täyskäännöksiä, seuraamisen perusasentoja, muutama luoksetulo ylipitkällä matkalla, loppukiitokset ja pallolla loppuleikki. Juolahti mieleen, että pitää vertailla luoksetulovauhteja eri matkoilla eli onko etäisyydellä väliä.
22.6: käännöksiä oikeaan ja vasempaan, pari perusasentoa ja täyskäännöstä
23.6: seuran tokotreeni Käpälämäessä, kerkesin just eikä melkein eli Piiru kävi kierroksilla kun suoraan takakontista jonoon ja paikkamakuuseen eikä ehditty yhtään vaan istuskella ja katsella, paikkamakuu = putosi alas väärin (eli liikkui koko koira eikä pelkästään etupää), nousi istumaan ja rapsuttamaan oikein näyttävästi, palautin maahan jonka jälkeen pysyi makuulla mutta kellahti lonkalle eikä kuullut perusasento-käskyä lopussa. Hyppy = kaks ekaa ok mutta otti pari pientä sivuaskelta mun lähestyessäni, kolmatta ei voinut edes hypätä kun jossain kolmen neljän auton päässä parkkipaikalla koira sanoi vuf eli Piirun piti leikkä huuhkajaa ja kääntää päätään kaikkiin ilmansuuntiin.
Kun muut treenasivat seuraamista kentällä, mä pistin koirani paikkamakuuseen siihen lähelle nenä kentälle päin = parempi kokonaisuus mutta todella levoton ja huuhkaja-leikki jatkui, kyllä on levoton sielu! Ilmoittauduin tyrkylle piirinmestaruuskisojen joukkueeseen.
25.6: Läheisen päiväkodin pihalla, videoin koko treenin jolloin oma tekeminen tuntuu heti erilaiselta vaikka ei olisi tarkoitus ikinä näyttää sitä videota kenellekään, hyvää harjoitusta kyllä itselle ja toki koirallekin, kun ohjaaja ei välttämättä olekaan ihan samalainen kuin omalla takapihalla. Tehtiin seuraamista kaikilla mausteilla ja koira toimi aikas hyvin, täyskäännöksissä helposti sitä väljyyttä ja vasemmalle kääntymisissä mun pitää sisäistää paremmin se kääntymisen tekniikka. Luoksetulossa tein jättöhäiriötä, mutta hyvin pysyi ja hyvin tuli. Paikkamakuussa totutun levoton, aikana kaks ja puol minuuttia ja juuri kun ajattelin lähteväni palkkaamaan se hurtan kutale käänsi lonkalle = koko hyvä makuu hukkaan! Piti sit käydä oikaisemassa koira ja tehtiin lyhyempi makuu eikä ehtinyt kääntää lonkalle.
28.6: aamulenkin päälle seuraamista, liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seiso, koira oli kiinnostunut jostakin asiasta naapurissa ja haukotteli mulle kaksi kertaa eli vaistosi mun jännitykseni! Hitto, tää meininki ei toimi kokeessa, nainen, luota koiraasi!
Tokokoe.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Tokokoe Kouvolassa 28.6.

Jos mä jotain inhoan, niin iltapäiväkisoja! On vaan niin maan typerää vahtia kelloa eikä mihinkään pysty keskittymään, mieli on levoton ja päähän ehtii pälkähtää sen seitsemänsataa typerää paniikkiajatusta. Paljon paremmin lähtee päivä, jos herätys on ennen kukkoa (meillä muuten naapurissa on kukko!) ja auto liikkuu viimeistään seitsemältä. Tänään siis kisapaikalla piti ilmoittautua viimeistään 12:30 ja herätyskello soitti ennen seitsemää, kun kisoihin talkoilemaan menossa ollut kaveri kävi meiltä hakemassa kanttiiniin raparperipiirakkaa.

Tässä joitakin ajatuksia, joita ehdin muun muassa pyykinpesun ja keittiön siivoamisen lomassa pohtia ja työntää sivuun:
* mitkä housut mä laitan jalkaan, pitää saada pari namia taskuun mutta ne ei saa tipahtaa kehään, taskuun pitää saada myös hihna
* minkä hihnan mä otan, vaihtoehtoja kaikki kaksi, se toinen saattais mahtua paremmin taskuun, niin paitsi mä en ole käyttänyt sitä kertaakaan tänä vuonna, minkä mittainen se on, onkse liian lyhyt, millainen lukitus siinä on, löydänköhän mä sitä, ai niin mies sitä katteli tossa pari päivää sitten
* onkohan siellä ketään joutilasta tuttua, että vois kuvata, pitääkin laittaa videokamera lataukseen taitaa olla akku vähissä, joo katos vaan, tässä on vaan 11 minuuttia tyhjää, se ei välttämättä ihan riitä, pitänee poistaa pari pätkää sieltä
* laitanko imetyspaidan jo valmiiksi vai otanko vaan mukaan, vauva jää kuitenkin kotiin nukkumaan kun mä lähden, mitenhän sen kanssa sujuu, toivottavasti ei tartte imettää just ennen kehään menoa, toivottavasti se ei itke kun me ollaan kehässä, mitähän Piiru siihen sit sanois
* pysyyköhän se paikkamakuussa, mölleissä pysy kyllä tosi hienosti, vaikka vieruskaverit lähti vuorotellen, ai mut siellä oli tiistaina se västäräkki kentällä, onkohan se taas, mikähän meidän kisanumero on, minkälaiset vieruskaverit saadaankaan
* tankata pitää heti menomatkalla, siihenkin pitää varata aikaa, missähän mun lompakko on niin ja se kortti, onkse nyt puhelinkotelossa vai lompakossa, en kyl tiedä missä on auton avaimet, mies siivos takakontin, onkohan se vesikuppi siellä vai jossain muualla, niin ja se pyyhe, mähän pesin sen just, se taitaa vielä olla kodinhoitohuoneessa, ja vesipullot pitää täyttää, namipussi pitää ottaa matkaan, se pehmeä dummy taitaa olla vielä siinä mustassa kassissa, oliskohan se hyvä vai se sininen möllikisapallo
* hengitä nainen, sä tarvitset kisarutiinia, ei sitä saa kuin kisaamalla, menet sinne, ilmoittaudut, ostat kisakirjan, täytät sen, kysyt aikataulun ja millainen tuomari on, sit lähdet koiran kanssa kävelylle ai mut jos siellä aurinko paistaa täydeltä taivaalta, ei oo varjoa missään no ei sit voi mennä lenkille, jotain sen kans kuitenkin tarttis tehdä, mitähän se olis, ei varmaan paljon kannata seuruuttaa tai muuta, kun ei koskaan muutenkaan tehdä mitään yhtä tai kahta askelta tai semmosta, hitsi, pitäis olla vahvempana se töihin-juttu, liian tuore et sen varaan vois laskea mitään, kai sen kanssa jotain pitäis tehdä et pääsis antaan pari namia ennen kehää, et olis hyvä mieli.


Nooh, lähtö sit vartin vaille kakstoista, aurinkolasit hukassa ja se pyyhe jäi sinne kodinhoitohuoneeseen (sillä piti viilentää mahaa jos on tosi kuuma). Muistin kuitenkin ajaa eri suuntaan kuin hallille, auto kivasti muistutti lausumalla "bitte tanken". Ajoin lähimmälle bensa-asemalle ja taaskaan mun kortti ei sille kelvannut eikä se huoli seteleitä. Auto käyntiin ja seuraavalle, Piiruskin oli jo lähdössä autosta ulos. Onneks kortti kelpas, saatiin menovettä ja Piiru oli taas lähdössä ulos. Tää olis sinänsä hyvää treeniä, et ajelis pieniä pätkiä ja pysähtelis eikä koiralle tapahtuis mitään. Kakskyt yli kakstoista oltiin kisapaikalla, kisat puolisen tuntia myöhässä arvioidusta aikataulusta. Otin koiran autosta, käytiin pissalla ja sit vaan seistiin ja katseltiin avoimen luokan suorituksia. Aika monta laamailijaa (=hidasta koiraa, semmosia seuraamisessa hidastelevia ja matelevia, ei nouse kaukokäskyissä istumaan jne) oli siellä, mutta tuomari oli kuulemma tosi kiva ja mukava. Tää oli mulle ihan vieras tuomari, vaikka varmaan kymmenen vuotta ollut tokokokeissa sihteerinä. Jonkun ajan päästä, kun Piiruskin oli pari koirakkoa vaan istuskellut siinä mun vieressä eikä enää tehnyt leikkiinkutsua joka toiselle koiralle ja halunnut muuten vaan haistelemaan niitä muita, vein koiran juomaan ja laitoin häkkiin.

Kun viimeinen avoimen luokan koira suoritti viimeisiä liikkeitä, hain koiran autosta ja istuskeltiin vaan ja seurattiin palkintojenjakoa ja kuunneltiin sitten tuomarin juttelua ennen alokasluokan alkua. Tuomari Kaisa Lähdesmäki sanoi, että tämä on hänelle historiallinen koe, kun puolet alokasluokan koirista on ensimmäistä kertaa virallisessa kokeessa. Piiruskin oli viides koira eli ekassa paikkamakuuryhmässä. Laskin, että ollaan ekan ryhmän vika eli reunassa ja koira vaan toisella puolella. Vieressä oli kaverin koira Alli, jonka omistaja sanoi ennen kehää, että jännitetään yhdessä käsi kädessä miten paikkamakuu menee. Jostain syystä kehään käskettiin myös kuudes koira, joka ei ollut ollenkaan valmistautunut, kun ohjaaja oli laskenut olevansa toisen ryhmän eka koira. Tätä sitten ihmeteltiin ääneen ja tämä kuudes koira sitten poistui kehästä ja Piiru jäi reunimmaiseksi koiraksi.

Luoksepäästävyys meni hyvin, tuomari kehui partaa ja iloisen oloista koiraa, arvosana 10.

Paikkamakuuseen koira putosi ekalla käskyllä tosi hyvin, jätin koiran ja lähdin kävelemään kehän toiselle laidalle. Hämmennyin lähtiessäni, hyvä etten pysähtynyt, kun kaikki muut käyttivät jotain "paikka"- tai "odota"-käskyä. Mä en, sanoin vaan maahan ja läksin pois. Siellä se snautseri makasi, liikkui makuulla(!) sinne ja tänne ja heilutti päätään ja vaikka mitä ja lopuksi käänsi lonkalle. Siinä vaiheessa manasin mielessäni ja tiesin, ettei koira nouse ekalla ylös. Palasin viereen ja koira makasi rennossa lonkka-asennossa ja katseli metsään. Ekalla ei hievahtanutkaan, tokalla onneksi nousi ylös ja otti katsekontaktin. Arvosana 9, mutta tuomari sanoi vain "teidän pitäisi saada myös tuo istuminen tähän" eikä puuttunut levottomuuteen mitenkään. Kävi muuten tuuri: se kuudes koira, joka ei tullutkaan Piirun viereen vaan seuraavan ryhmän ekaksi, lähti paikkamakuusta juosten ohjaajansa luo. Piiru olis hyvinkin suurella todennäköisyydellä lähtenyt juosten perään! Video paikkamakuusta

Sit juomaan ja autoon.

Hihnassa seuraaminen sujui hyvin, tein oikealle käännöksen tosi terävästi, totesin itselleni, etten mä koskaan tee noin. 10! Hihnassa seuraaminen

Hihnatta seuraaminen sujui kans, mut vasemmalle kääntyminen oli tosi vaikee kun meinasin astua koiran päälle ja juoksuosuuden päätteeksi piti käskyttää melko napakasti. 9, kun kuulemma "levisi jossain kohtaa, mutta yleisesti ottaen oikein kivan näköistä seuraamista, koira on hieman liian edellä, mutta pitää hyvin paikkansa, joten se ei oikeastaan haittaa." Itse totesin itselleni, ettei haittaa ainakaan alokkaassa, mut kivempi tuommoinen edistäminen eli katsekontaktin hakeminen kuin laamailu jossain kaukana takana.

Liikkeestä maahanmeno, sais pudota paremmin, hyvin pysyy, 9.

Luoksetulo, paikkakäskynä vaan istu, en tiennyt mitä olis pitäny sanoa, joten sanoin istu, hyvin tuli kohti muttei luo, toisella napakalla käskyllä tuli sit perusasentoon, 8.

Liikkeestä seisominen, ottaa askelia, pysyy hyvin, itse sijoituin huonosti et olis voinu olla parempi perusasento, 8. Erikoista, että laji ei ole fyysisesti vaativa, mutta tässä kohtaa syke oli aika korkealla ja mietin kääntyessäni katsomaan missä asennossa koirani on, että nyt pitää hengittää syvään, kun muuten tulee pumppu paidasta läpi.

Hyppy sit nollattiin kuten mölleissäkin, Piirulla ei ollut aikomustakaan hypätä vaan se meni suoraan nuuskimaan sitä samaa kohtaa, jota mölleissäkin nuuski.

Kokonaisvaikutus eli yhteistyö 10(!). Loput yksilöliikkeet

Mietittäväksi seuraaviin kinkereihin (11.7. Lappeenranta, piirinmestaruuskisat, Piiru mukana seuran kakkosjoukkueessa)
* hyppy ettei jäis väärä toimintamalli päälle
* paikkamakuu ettei menis lonkalle
* jos uskallan tässä vaiheessa puuttua niin seisomisen askeleet
* liikkeen lopussa perusasentoon tulo seuraamiskäskyllä vai istumiskäskyllä.

Kovasti mua kummastutti Piirun vahva nenän käyttö pitkin kenttää, en ole tottunut sellaiseen. Yleensä ja nytkin muualla kuin kehässä, sitä kiinnosti tosi paljon muut koirat. En oikein osannut toimia tuollaisen nenä maassa - kulkijan kanssa, westien kanssa touhuamisesta on jo niin kauan.

Yhteispisteet 161 riittää ykköstulokseen, sijoitus toinen eli palkintojen kanssa kotiin! 

Vauva heräs puol kaks, joten mun kepot lähti ajelemaan kisapaikalle, saapuivat just ennen yksilöliikkeitä. Siinä sain sit jännittää, että pitääkö imettää ja olla kehässä samaan aikaan, mutta ihana vauva vain katseli menoa. Saatiin kisata ihan rauhassa. Meitä ennen suoritusvuorossa ollut kaveri sanoi, että hän voi tarvittaessa kysellä kaikki maailman asiat tuomarilta, jos mulla on vauva syömässä. Kisasuorituksen ja ruokailun jälkeen se ihanainen ipanainen nukahti retkituoliin, niin lutunen tyyppi!


Palkintoja hakemassa:


Piiru sai lisää vanua suolistettavaksi pitkin huushollia:



Mies, joka ei kovasti tokon päälle ymmärrä, kysyi palkintojenjaon jälkeen, että miten pääsee seuraavaan luokkaan, tarviiko voittaa jotain. Vastasin, että yhdellä ykköstuloksella pääsee. Mies katsoi suu auki, että häh, eipä tarvinnut kauaa alokkaassa tahkota! Multa kysyttiin myös, että olenko menossa seuraavaksi kisaamaan alokkaaseen vai avoimeen, niin jäin itse ihan kysymysmerkiksi. Enhän mä niin pitkälle ole ajatellut, kun tää ykköstulos nyt tuli näin odottamatta! Lappeenrannassa osallistutaan alokasluokkaan se on selvä ja ilmoittauduttukin jo, mutta en mä sen pidemmälle tiedä. Koetetaan pysyä Piirun kanssa polulla yks mutka kerrallaan.

Palkintojen kanssa kotona:



Arvostelulomake:

Kiitos kaikille meitä kannustaneille!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Piirun eka möllitoko!


Eilen 16.6. oltiin seuran omissa möllitokoissa Käpälämäessä. Iltapäivällä tehtiin lyhyt seuraamiskaavio, kertaalleen maahanmeno ja seisominen sekä hyppy. Hurtta oli hyvä!

Kotoa lähdettäessä meillä satoi vettä, kisapaikalla arvottiin sataa, ei sada, sataa, ei sada. Pariin pisaraan se lopulta jäi, mutta kova tuuli pöllytti otsatukkaa - sekä mun että Piirun - ja hiekkaa meni joka paikkaan. Mutta kuulkaas, mun koirani oli hieno ja mä itse rauhallinen ja rento - jei!

Tuomarin tarkastus ja luoksepäästävyys ilman probleemia, paikkamakuusta ajattelin etukäteen, että Piirun kummallakin puolella on varma makaaja, joten ei hätää. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kummaltakin puolelta nousi koira ylös ja mun snautserini, se pysyi! Mutta olihan se silti vaikea paikka, koiruus piippasi k-o-k-o ajan, vaihteli asentoa, pikkasen etenikin. En ole erikseen opettanut pitämään partaa maassa, vaan koira itse tarjoaa sitä ja saa mun puolestani olla noin. Rutiinin puute kuitenkin paistaa pitkälle.

Videoita ei ole mitenkään muokattu, joten äänimaailmasta todennäköisesti käy selville, että pienin kepomme oli retkellä myös. Heti alussa tein virheen, kun ähräsin hihnan kanssa. Mä kun en suunnilleen ikinä treenaa hihnan kanssa, niin sen räpeltäminen vei huomioni. Sanoin nimittäin liikkurille olevani valmis katsomatta koiraani! Koirahan ei ollut valmis.

Klik:  Paikkamakuu

Yksilöliikkeissä oltiin viidentenä suorittamassa, joten Piiru odotti omaa vuoroaan häkissä. Hyvä mieli meillä molemmilla, tekemisen meininki sekä malttia mukana, mutta eniten mua lämmitti koirani katse: se katsoi mua suoraan silmiin kirkkain vilkkuvin silmin ja oli selvästi tekemässä töitä mun kanssani. Sitä tässä on juoksujen jälkeen todella etsitty ja pidetty tavoitteena, joten tyytyväinen olen!

Hihnassa seuraamista ei olla treenattu ollenkaan, mutta hyvin se meni. Juoksukin sujui, samoin vasemmalle kääntymiset, vaikka otettiin ne treeniin mukaan vasta pari päivää sitten. Tokihan ollaan pohjia tehty jo ne pari vuotta mitä hurtalla on ikää, mutta tässä tarkoitan tätä kevättä, kun aloin oikeasti ajatuksella edetä. Lopun hyppy oli yllätys, kun se ei sujunut ollenkaan. Vastahan me lauantaina tehtiin samassa paikassa täyskorkealla esteellä sama liike tosi hyvin! Joku siellä hypyn nurkalla tuoksui valloittavasti kutsuen, koska nenä vei.


Möllikisat lajissa kuin lajissa ovat hyviä ja kivoja, kynnys on matalalla ihan kaikille, suosittelen!

Arvostelulomake ja palkinto:




Jos joku Pelle-koiran muistava sattuu lukemaan tätä, niin mä ostin aikanaan Pellen kevythäkin Emmille, sitten se palveli myös Taimin häkkinä (mahtuivat sinne yhdessäkin) ja vielä ehti olla pari vuotta Piirullakin. Mutta nyt se joutuu viimeiselle matkalleen, sillä vetoketjun vieressä on snautserin pään kokoinen reikä ja katon metallituki pamahti kankaasta läpi. Uuden pistin eilen iltasella (yöllä) tilaukseen, epäilen vahvasti, ettei tule olemaan yhtä pitkäikäinen.

Tilasin myös kääsnalle uuden pedin eteiseen rappujen alle. Meillä jäi jostain projektista vaahtomuovia yli, tehtiin siitä peti kääsnalle. Se ei ollut mieluinen, koska päällikankaat piti repiä heti ja hissukseen siihen on kaivettu keskelle kuoppa. Vaahtomuovin palasia joka päivä kerätessä totesin, että on mulla parempaakin tekemistä.

PS: Aloin katsoa tuota paikkamakuuvideota. Jos molemmat pätkät on alusta loppuun yhtä kamalaa heilumista, niin noita katsoessa tulee merisairaaksi! Pahoittelen keponi heikkoa työskentelyä, hän todennäköisesti vetoaa kokemattomuuteen ja kantorepussa heiluneeseen vauvaan. Seuraavaksi on tutkittava, kuinka paljon semmoinen itsekseen seisova jalusta tuohon videokameraan maksaa!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kesäkuun alun tokotaulukko

2.6: aamupäivällä leikkipuiston vieressä nurmikentällä 120 suoraan kahdella täyskäännöksellä, 80 suoraan yhdellä täyskäännöksellä, kahden ja puolen minuutin paikkamakuu
iltapäivällä 160(!) suoraan neljällä täyskäännöksellä, täyskäännöksiä lyhyillä seuraamisilla, kerran huomautin väljyydestä
4.6: aamupäivällä laiska yleisilme, 120 suoraan kolmella täyskäännöksellä, täyskäännöksiä lyhyillä matkoilla, lyhyitä seuraamispätkiä
iltapäivällä vähän kaikkea ja enempi miettimättä, eipä jäänyt mitään mieleen paitsi että taidan tarvita korkeamman hyppyesteen ja pitänee keksiä miten saisin koiran sijoittumaan paremmin hypyn taakse, nyt lähtö keskellä ja koira ylittää hyvin mutta päätyy tai siis asettaa itsensä selvästi hypyn sivuun, jopa siten ettei hyppyeste ole minun ja koiran välissä. Tai sitten ei tarvitse keksiä tähän mitään, kun alokasluokan hyppy menee uusien sääntöjen myötä uusiksi.
8.6: 80 suoraan, 100 suoraan päättyeen täyskäännökseen, lyhyiltä matkoilta täyskäännöksiä, lyhyiltä matkoilta liikkeestä seiso=askel tai kaks liikaa mutta virheeseen puuttuminen aiheutti sen, että seuraavaksi tarjottiin liikkeestä istumista ja sitten maahanmenoa, 60 suoraan, Piirulle paikkamakuu kun Taimisto hupitokoili häiriönä ja teki jopa luoksetulon Piirun edestä, mä tosin en uskaltanut kutsua kääsnaa kuin nimellä, mutta Piiru pysyi ja pysyi myös kun palkkasin Taimin, eikä edes ennakoinut perusasentoa, kun palasin sen viereen seisomaan, jei! Yleisilme oli tänään iloinen :)
10.6: liikkeellellähtöjä pitää treenata erikseen, seuraamisen täyskäännöksiä ja perusasentoja=vaihtelevasti hyviä ja ihan vinoja, käännöksiä oikealle=helposti koiran pylly kääntyy ulospäin ja koko koira kiertää eli seuraaminenkin alkaa kiertää vinoon, 90 suoraan onnistui toisella yrityksellä kun ensimmäisellä Piiruskin otti liikaa häiriötä pihallaan touhuavasta naapurista, yksi luoksetulo, jossa jätin koiran ja kiersin piilon kautta kutsupaikalle, tämä oli hieno!
11.6: 100 suoraan, 20-40 suoraan ja täyskäännöksiä=helposti väljyyttä, 20-30 suoraan ja täyskäännöksiä ja perusasentoja, perusasennot miten sattuu, liikkeellelähtöjä yritettiin treenata mutta se meni kirjaimellisesti metsään, koska oltiin metsässä hiekkatiellä ja metsän äänet houkuttivat ihan liikaa, ärähdyksen jälkeen Piiru alkoi laamailla, lopuksi kuitenkin 110 suoraan, tosin huono alkupää.
12.6: ilmoittauduin ensi tiistain möllitokoon - hullu mikä hullu - pikkasen liian aikaisin se kyllä tulee, pari viikkoa myöhemmin olis parempi - tai sitten ei.
13.6: Käpälämäessä, iso kieli oli kun mittarissa yli 20, vähän seuraamista=perusasennot kovin vaihtelevia, seuraamisesta puuttuu vielä vasemmalle käännökset ja juoksu,
liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seiso, seuraamista, kaks hyppyä virallisella esteellä ja oikealla korkeudella=rutiinin puutetta kun koira ottais mielellään pari askelta kun siirryn sen viereen, mutta pienen palautteen jälkeen muisti hyvin
15.6: lyhyehkö seuraamiskaavio ilman namipalkkaa ja juoksuosuutta= meni hyvin, jos ei huomioida epätahtista liikkeellelähtöä ja yhtä ihan kauheaa perusasentoa
seuraamisen käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle
juoksuseuraamista=helposti koira loittonee ja iloitsee, että jes, nyt päästiin vauhtiin, mutta ei tää toivotonta ole, iloinen ja innokas yleisilme!
Ilmoittauduin viralliseen tokokokeeseen - se se vasta hullua on.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Joutilaina joella

Pojat halusi joelle ja kun oli turhan kuuma tehdä pitkää lenkkiä, niin mentiinhän me. Koirat olis siis saanu juosta, riekkua, tutkailla maastoa, kahlata yms, niin tämmöisiä ne sit oli:



Edellisellä jokireissulla Piiru oli vieressä ja sitten ei missään, soitin Gunillan kotiin ja siellähän se. Piiruskin oli tömähtänyt ovea vasten katsomaan ikkunasta sisään, että tulisko joku ulos leikkimään. Talon kaksijalkaiset olivat ihmetelleet, että mikäs pyörremyrsky nyt iski.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kuvatarina vuodelta 2008

Taimiston kanssa kisattiin Kouvolassa:


Kiipee, kiipee!





Mennään!



Hyp!



Vielä harmaat jaksaa!



Mites meille kävi?


Kymenlääni kennelpiirin mini-luokan piirinmestari:



Kuvat: Satu Arola

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Alhainen syke

Käytiin (5.6.) eläinlääkäriä moikkaamassa, aika oli varattu rokotuksille. Piiruskin alkoi joitakin päiviä ennen varattua aikaa (harvinaista, yleensä aina eläinlääkärikäyntiä seuraavalla viikolla tapahtuu jotain ja pitää mennä uudestaan) raapia toista korvaansa ja välillä päästi jotain ääniäkin siinä samalla.

Piiruskin painoi 18,1 kiloa ja sai maininnan "alkaa olla aikuisten mitoissa". Piikki niskaan (kennelyskä) ohimennen. Sydäntä ell kuunteli, kuunteli, kuunteli. Kuunteli niin pitkään, että häiritsi. Mainitsi, että onpa alhainen syke. Tutkittiin korvat, ei tulehdusta, ei vierasta elämää, rauhallista. Ell kuunteli sydäntä uudelleen, alhainen mikä alhainen, niukasti 60.

Koska koira ei oireile, ei ainakaan toistaiseksi ole syytä käydä ultraamassa pumppua, kuulostellaan lisää seuraavalla käynnillä. Koirilla on kuulemma kovin harvoin noin alhainen syke, useimmat ovat jollain tavalla jännittyneessä tilassa kun tohtorin pakeilla käyvät. Voihan toki olla, että mun koirani oli niin shokissa, ettei pumppukaan lyönyt kunnolla. Tai jos oikein optimistisesti ajatellaan, niin koirani on sekä henkisesti että fyysisesti huippukunnossa! Alhainen syke voi johtua myös jostain sairaudesta tai jos koira on rauhoitettu / nukutettu. Sama ell on kuunnellut Piirustuksen pumppua ennenkin ja ainakin kaksi muuta tohtoria on iskenyt stetoskooppinsa siihen kiinni, eikä aiemmin ole tullut mitään mainintoja sydämestä. Seuraillaan.

Huomionarvoinen asia tää sykkeen alhaisuus on ainakin jos koira rauhoitetaan jotain toimenpidettä varten. Noh, steriloitavaksihan tuo ensi talvena menee, mutta samalle tohtorille, että tuskin ylimääräistä huolta. Harmillista, että meillä ei ole sykemittaria! 

Taimisto on talven aikana ottanut lisää massaa, kuten emäntänsäkin. Kummallakaan ei kuitenkaan ole paha tilanne. Kääsna painaa 8,8 kiloa. Kennelyskäpiikin sai sekin ja vanhan tutun maininnan, että hammaskiveä kertyy. Niin tekee joo, vaikka poistettu on useamman kerran.

Apulaisena mulla oli retkellä esikoinen, harjoittelemassa omaa mäyräkoiraansa varten, mutta siitä myöhemmin enemmän.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Joskus vaan pelottaa

Olen jossain vaiheessa syksyä kirjoittanutkin naapurin pojasta, joka on samalla luokalla esikoiseni kanssa ja tuli usein keskiviikkoaamuisin meille, kun koulu alkoi vasta ysiltä. Tämä poika selvästi jännitti mun koiriani, sekä pientä pahaäänistä että isoa innokasta, mutta osoitti samalla kiinnostusta. Niinpä koirat olivat kodinhoitohuoneessa portin takana, osapuolet näkivät toisensa.

Tämä poika kertoi, että hänen isoveljeään on purrut koira ja isoveli pelkää enemmän kuin hän. Syksyn ja talven mittaan päästiin tämän pojan kanssa siihen, että saatoin päästää Piirun samaan huoneeseen, lopulta poika oma-aloitteisesti meni Piirua silittämäänkin. Isoveli ei kuulemma millään uskaltaisi koskea Piiruun.


Isoveli ei ole koskaan käynyt meillä sisällä, pihalla kyllä pelaamassa jalkapalloa. Muistan viime kesältä, kun olin sisällä ja terassin ovi oli auki. Kuulin, kuinka Piiru haukkui vahvaa vahtihaukkua. Menin katsomaan, kuinka Piiru seisoi terassilla ja oli onnistuneesti jähmettänyt isoveljen, joka oli tullut hakemaan palloa terassin läheltä. Isoveljen silmät olivat todella suuret ja kroppa jännittynyt. En toki tuntisi itsekään oloani kovin varmaksi, jos vieras snautseri seisoisi itseäni korkeammalla ja ilmaisi koko olemuksellaan, etten ole tervetullut.


Tämän kesän ensimmäisiä pallopelejä pelattiin meidän takapihalla, itse touhusin kasvimaalla. Pelaamassa olivat omien poikasteni lisäksi toisen naapurin kaksi poikaa ja esikoiseni luokkakaveri. Pariton määrä siis. Kuuntelin, kuinka yrittivät (puhelimella) saada tätä isoveljeä mukaan pelaamaan, mutta kun Piiru oli pihalla myös, pysyi kotonaan. "Ei se uskalla tulla." "Miks? Eihän Piiru mitään tee!"


Kaverit kuitenkin houkuttivat ja jonkin ajan kuluttua isoveli ilmestyi tonttimme laidalle. Käskin Piirun maahan, kääsnaa ei kiinnosta, kunhan pysyvät tarpeeksi kaukana mekastamassa. Isoveli tuli jutteluetäisyydelle ja kysyi, tulevatko koirat hänen luokseen. Sanoin, että todennäköisesti tulevat, koska tulet niiden pihalle, niiden reviirille ja ovat käyneet muutkin pojat nuuhkaisemassa. Isoveli nyökkäsi vakavana. Kerroin, miten koiriani kannattaa lähestyä ja mitä ei kannata tehdä. Sanoin päästäväni ne isoveljen luokse yksi kerrallaan ja olin koko ajan vieressä.


Kääsnan mielestä olimme ilmeisesti jutelleet jo sen verran, että ei maksanut vaivaa kuin kävellä ohi ja nuuhkaista ihan vähän vain, ikään kuin ohimennen. Isoveli saattoi jopa aavistuksen rentoutua, kun kääsna oli muina koirina vaan. Syke kuitenkin nousi ja rautakanki pojan sisällä näkyi pitkälle, kun annoin Piirulle luvan nousta. Pitkähkö makuu ja lyhyt välimatka pitivät Piiruskinin vauhdin aisoissa ja se lähestyi kohtuu kivasti, pyrki kyllä vähän pomppaamaan kohti, mutta muistutin isoveljeä pitämään kädet alhaalla. Piiruskin pyrkii vahvasti ylös nostettuja käsiä kohti. Piirustus sai nuuhkaistua ja poika jäi henkiin, vaikka nielaisikin kovaäänisesti.


Kehotin isoveljeä siirtymään jalkapallon pariin, koska koirat olivat jo siirtyneet muihin kiinnostuksen kohteisiin, kuten auringon ottoon ja luun pureskeluun. Tuntui todella hyvältä, kun isoveljen hartiat putosivat, rautakanki vaihtui rennompaan olemukseen ja kasvoille nousi hymy, mikä helpotus, hän jäi henkiin! Siirtyi siitä sitten pelaamaan palloa, ei tarvinnut jäädä yksin ja pojat saivat tasakentälliset, jei!


Mua on purru useampikin hurtta, mutta vain yhdestä jäi paha kuva takaraivoon. Olin tokaluokkalainen ja luokkakaverilla kylässä. Perheen bullmastiffiuros ei tykännyt musta yhtään. Se antoi mun kyllä tulla taloon, mutta seurasi koko ajan ihan liki. Kun vahingossa mun käteni osui sen selkään, se puri mua käteen ja etenkin peukalosta suihkusi verta. Eräällä toisella kyläilykerralla tää koira oli yläkerrassa kun menin sisään enkä päässyt eteistä pidemmälle. Koira juoksi raput alas ja otti vahvan otteen mun käsivarrestani. Nahkatakista hajosi hiha ja hampaanjäljet koristaa käsivarttani tänäkin päivänä. Onneksi meillä oli oma ihana lehmänhermoinen koira!

Mä olisin tarvinnut silloin pikkulikkana jonkun terapiakoiran, mutta mun pelkoani ei osattu ottaa todesta, sitä ei tunnistettu tai ei osattu hoitaa. Pelkäsin sitten kaikkia isoja samantyyppisiä koiria ja istuin useammankin kyläilyreissun autossa pihalla, kun en uskaltanut nousta autosta. Sama se mikä syy, mutta ketuiksi meni aikuisilla.

Kun minusta tuli aikuisena koiraharrastusaktiivi ja toko- ja agilitykouluttaja, en voinut välttyä isoilta koirilta, jotka muistuttivat jollain tapaa tätä bullmastiffiurosta. Jotkut koirat, jotka saivat nää kauhukokemukset pintaan, ei mun mielestä mitenkään muistuttanu just bullmastiffia, mutta minkäs sitä aivoilleen tekee. Pakko mikä pakko, esimerkiksi ottaa vaan koirasta kiinni ja vapauttaa vasta, kun omistaja on vaikkapa putken päässä kutsumassa. Pakko myös lähestyä ja koskettaa, kun harjoiteltiin tokon luoksepäästävyyttä. Samalla, kun keräsin rohkeutta ja painoin henkisesti väkisin hartioitani alemmas, sanoin myös koiran omistajalle ääneen, että ikivanha paha kokemus puskee päälle ja nyt jännittää. Yksi appelsiini on ollut joka kerta tiukka paikka, mutta ymmärtäväinen omistaja on antanut mulle tilaa ja aikaa.

Eihän sitä koskaan tiedä, mitä koirien kanssa eteen tulee, mutta omia pelkojaan ei saisi siirtää lapsiinsa. Aikanaan yhdessä lähiössä asuessamme siellä asusti myös eräs perhe, jonka äiti sanoi lapselleen joka kerta kun tulimme vastaan, että "ei saa mennä lähelle, koira voi olla vihainen ja purra!" Joo. Ei saakaan mennä vieraan koiran lähelle kysymättä, mutta ei saa myöskään kiljua ja repiä lastaan kädestä ojan pohjalle väistämään. Vieläkin kaduttaa sen lapsen puolesta, etten sanonut koskaan mitään.



tiistai 2. kesäkuuta 2015

Toukokuun tokotaulukko

yksikkö on askel ja tosiaan vaan suoraan, jos ei muuta mainintaa askelmäärän perässä ole.

5.5: 60
6.5: 70, 20 maahan = ottaa askelia, 40, 30 - ei ennakoinut maahanmenon jälkeen seuraavaa maahanmenoa!
7.5: 25 luoksetulo = lujaa mutta hyppää perusasentoon ja päätyy vinoon, 80(!), 25 seiso = ottaa askelia, 40 - ei ennakoinut seuraavaa jäävää!
9.5: 40 maahan = hidas, 30, 100(!)
10.5: tavoitteena 100 mutta 80 kohdalla tien vierustan tuoksu oli seuraamista mielenkiintoisempi, uusi yritys alkoi todella huonosti mutta päästiin loppuun eli 100, 30
11.5: 60 suoraan, 40 maahan ja 50 seiso = ottaa molemmissa jäävissä pari turhaa askelta, 35
12.5: 80, 100, 20 seiso = ottaa askelia mutta pysyy eikä ennakoinut perusasentoa
13.5: treenattiin mutten muista mitä :)
14.5: 105, 80, iloisia perusasentoja, 80, 30
15.5: 110(!), 80, 40, 20, 20, 80
16.5: 100, 100
18.5: 120(!), luoksetulo lujaa mutta vino perusasento, luoksetulo lujaa ja hyvä perusasento, asennonvaihdon ennakointia pois
19.5: 60, 60sek paikkamakuu kun hupitokoilin Taimin kanssa, paikkamakuusta luoksetulo = lujaa tuli ja hyvä perusasento!
20.5: yritin pitkää mutta koira putosi noin 40 askeleen kohdalla, pienten moitteiden jälkeen 120(!), 20, 30, 20, 2 luoksetuloa hyvillä perusasennoilla
24.5: 120, 60, hissimaahanmenoja valeheitoilla taakse, luoksetulojen jättöjä häiriöillä (jätin ja lähdinkin kesken matkan juoksemaan, siivosin olemattomia roskia maasta, juttelin Taimistolle...)
25.5: 120, 60
26.5: liikkeestä maahanmenoja keskittyen putoavaan maahanmenoon eli ei ottais askelia mennessään maahan, 80, 30, luoksetulo ihan vinoon, luoksetulo käsiavusteisesti perusasentoon hyvin
31.5: 50, 80, noin 20 askeleen jälkeen täyskäännös, näitä tehtiin monta ja ne meni hyvin, ollut vahvasti taipumusta väljyyteen