tiistai 16. kesäkuuta 2015

Piirun eka möllitoko!


Eilen 16.6. oltiin seuran omissa möllitokoissa Käpälämäessä. Iltapäivällä tehtiin lyhyt seuraamiskaavio, kertaalleen maahanmeno ja seisominen sekä hyppy. Hurtta oli hyvä!

Kotoa lähdettäessä meillä satoi vettä, kisapaikalla arvottiin sataa, ei sada, sataa, ei sada. Pariin pisaraan se lopulta jäi, mutta kova tuuli pöllytti otsatukkaa - sekä mun että Piirun - ja hiekkaa meni joka paikkaan. Mutta kuulkaas, mun koirani oli hieno ja mä itse rauhallinen ja rento - jei!

Tuomarin tarkastus ja luoksepäästävyys ilman probleemia, paikkamakuusta ajattelin etukäteen, että Piirun kummallakin puolella on varma makaaja, joten ei hätää. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kummaltakin puolelta nousi koira ylös ja mun snautserini, se pysyi! Mutta olihan se silti vaikea paikka, koiruus piippasi k-o-k-o ajan, vaihteli asentoa, pikkasen etenikin. En ole erikseen opettanut pitämään partaa maassa, vaan koira itse tarjoaa sitä ja saa mun puolestani olla noin. Rutiinin puute kuitenkin paistaa pitkälle.

Videoita ei ole mitenkään muokattu, joten äänimaailmasta todennäköisesti käy selville, että pienin kepomme oli retkellä myös. Heti alussa tein virheen, kun ähräsin hihnan kanssa. Mä kun en suunnilleen ikinä treenaa hihnan kanssa, niin sen räpeltäminen vei huomioni. Sanoin nimittäin liikkurille olevani valmis katsomatta koiraani! Koirahan ei ollut valmis.

Klik:  Paikkamakuu

Yksilöliikkeissä oltiin viidentenä suorittamassa, joten Piiru odotti omaa vuoroaan häkissä. Hyvä mieli meillä molemmilla, tekemisen meininki sekä malttia mukana, mutta eniten mua lämmitti koirani katse: se katsoi mua suoraan silmiin kirkkain vilkkuvin silmin ja oli selvästi tekemässä töitä mun kanssani. Sitä tässä on juoksujen jälkeen todella etsitty ja pidetty tavoitteena, joten tyytyväinen olen!

Hihnassa seuraamista ei olla treenattu ollenkaan, mutta hyvin se meni. Juoksukin sujui, samoin vasemmalle kääntymiset, vaikka otettiin ne treeniin mukaan vasta pari päivää sitten. Tokihan ollaan pohjia tehty jo ne pari vuotta mitä hurtalla on ikää, mutta tässä tarkoitan tätä kevättä, kun aloin oikeasti ajatuksella edetä. Lopun hyppy oli yllätys, kun se ei sujunut ollenkaan. Vastahan me lauantaina tehtiin samassa paikassa täyskorkealla esteellä sama liike tosi hyvin! Joku siellä hypyn nurkalla tuoksui valloittavasti kutsuen, koska nenä vei.


Möllikisat lajissa kuin lajissa ovat hyviä ja kivoja, kynnys on matalalla ihan kaikille, suosittelen!

Arvostelulomake ja palkinto:




Jos joku Pelle-koiran muistava sattuu lukemaan tätä, niin mä ostin aikanaan Pellen kevythäkin Emmille, sitten se palveli myös Taimin häkkinä (mahtuivat sinne yhdessäkin) ja vielä ehti olla pari vuotta Piirullakin. Mutta nyt se joutuu viimeiselle matkalleen, sillä vetoketjun vieressä on snautserin pään kokoinen reikä ja katon metallituki pamahti kankaasta läpi. Uuden pistin eilen iltasella (yöllä) tilaukseen, epäilen vahvasti, ettei tule olemaan yhtä pitkäikäinen.

Tilasin myös kääsnalle uuden pedin eteiseen rappujen alle. Meillä jäi jostain projektista vaahtomuovia yli, tehtiin siitä peti kääsnalle. Se ei ollut mieluinen, koska päällikankaat piti repiä heti ja hissukseen siihen on kaivettu keskelle kuoppa. Vaahtomuovin palasia joka päivä kerätessä totesin, että on mulla parempaakin tekemistä.

PS: Aloin katsoa tuota paikkamakuuvideota. Jos molemmat pätkät on alusta loppuun yhtä kamalaa heilumista, niin noita katsoessa tulee merisairaaksi! Pahoittelen keponi heikkoa työskentelyä, hän todennäköisesti vetoaa kokemattomuuteen ja kantorepussa heiluneeseen vauvaan. Seuraavaksi on tutkittava, kuinka paljon semmoinen itsekseen seisova jalusta tuohon videokameraan maksaa!

Ei kommentteja: