lauantai 24. lokakuuta 2015

Videonpätkää etupihalta

Piirun hyppynoutotreeni

Piirun kaukot 1


Piirun kaukot 2


Piirun nouto


Sanovat, että omassa pihassaan saa kuvata, jos ei naapuriin asti niissä näy. Pahoittelen, että näissä näkyy, mutta ehkä se ei haittaa, kun varsinaisia naapureita ei näy eikä naapuruston kuvaaminen ollut tarkoitus. Pahoittelen myös videoiden suunnittelemattomuutta ja omaa asuvalintaani, tää oli taas tämmöinen ex tempore-juttu tää videointi. Ja oikeastaan koko treenikin.

Noi videot on ihan hassussa järjestyksessä ja esikatselussa tää koko teksti näyttää erilaiselta kuin täällä muokkaus-tilassa. Kummallista. Toivottavasti noi linkit edes toimii.

Noh, me nyt kuitenkin mentiin tuohon pihalle ja otin Taimistonkin ottamaan happea. Yleensä se notkuu lähistöllä ja on haukkana namien perässä. Noutamisesta se ei oo koskaan tykänny ja kaukoissakin sen vieteri on tosi huono eli se ehtii tehdä useamman asennonvaihdon kun mä ehdin käskyttää ja hyvin nopeasti koko koira on lähempänä sitä naapurin pihaa kuin aloituspistettä. Se on vissiin seurannut mun ja snautserin tekemisiä muutenkin kuin namin toivossa, sehän oli kaukoissa ihan kuulolla ja karkasi Piirun nenän edestä hakemaan kapulaa! Piirustuskin muuten karkasi kapulalle, ei oo sattunut sitäkään aiemmin.

Noutamisessa on kriteereinä se, että edes noutaa ja että tuo mulle eikä tiputa matkalle tai mun eteen tai minnekään vaan odottaa, että saa irrotuskäskyn ja otan kapulan. Jostain syystä hurtta tykkää juosta vähän ohi ja sitten napata kapulan/lelun, näyttää saalistamisleikiltä. En oo puuttunu tuohon ohijuoksuun enkä varmaan aiokaan puuttua, ettei into lopu. Kapulalla leikkimistä on tosi vähän ton ohijuoksun lisäksi ja palauttaessa pitää pääsääntöisesti hyvin, sanallinen huomauttaminen riittää ja kapulan välppäys loppuu. Irrotuskäskyä/-lupaa odottaessa on hyvä ja tiivis katsekontakti.

Mä olen yrittänyt tehdä niin kuin suunnilleen joka paikassa sanotaan eli noudon harjoittelussa vaihtanut kapulan namiin. Taimisto tuli tällä systeemillä opetettua suorastaan sylkemään noudettavan esineen mun eteen ja jopa parin metrin päähän, siitä hurtta sitten juoksi hakemaan namia. Piirulla oli vahvasti samoja elkeitä, kun alettiin opetella kapulan pitoa. Niinpä en tehnyt vaihtokauppaa vaan heitin sitten lelua ja se ei ollut paras mahdollinen juttu snautserin mielestä. Jostain syystä pari viime kertaa, kun ollaan harjoiteltu noutoa, snautseri on malttanut pitää kapulan suussaan niin kauan kuin olen vaatinut, vaikka on saanut lopuksi vaihdossa namin. Ekalla kerralla, kun tätä kokeilin, se monta kertaa tuli lujaa kapula/lelu suussaan luo ja tiputti esineen, mutta vaadin joka kerta ottamaan sen uudestaan suuhun. Toivon, että tää vaihtokauppa toimii jatkossakin eikä jää yhden lokakuun ihmeeksi.

Tänään kuitenkin tehtiin ensin seuraamista, josko opittais joskus tekemään käännökset tiiviimmin ja nopeammin. Sitten sain idean videoinnista, tehtiin kaukoja (onnistuu muuten avoimen luokan vaatimasta viidestä metristä, pari kertaa tehty kuudestakin), sitten noutoa tasamaalla ja hyppynoutona tikkaiden yli (tän Piiru itse keksi pari iltaa sitten), merkin kiertoa ja lopuksi vielä pujottelua.

Merkin kierrossa olen lopettanut ahnehtimisen eli palannut takaisin päin. Sinne seitsemään metriin päästiin ja vissiin kerran pidemmällekin, mutta koira teki enemmän huonoja ja epämääräisiä lähtöjä (eli ei ole kiertänyt) kuin hyviä. Nyt mulla on pihalla ämpäri ylösalaisin ja sen päällä lasten ämpäri ylösalaisin. Sitä kierretään niin että saadaan rutiinia ja mielellään myös vauhtia. Matka vaihtelee suunnilleen kolmen ja kuuden metrin välillä, lähtöasentona mikä vaan kunhan on mun vasemmalla puolella ja nami lentää mun taakse kun koira on taas palannut tai palaamassa mun viereeni. Taimisto on innostunut tästäkin, mutta sen mielestä matka sais olla korkeintaan kaks metriä, sen pystyy juoksemaan lujaa (koska koira tietää mitä se on tekemässä) ja suoritus on nopea eli toistoja = nameja tulee lyhyessäkin ajassa paljon.

Pujottelussa Taimisto on tosi innokas, en tiedä pitäiskö sen kanssa mennä möllikisoihin, ihan vaan vanhuksen virkistämiseksi.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Sinne ja takaisin

Muistan kun asuttiin aikanaan Siilipolulla, niin usein tuntui siltä, että se lähiö oli suunniteltu pitkällä viivottimella ruutupaperille. Luulis, että metsien ja peltojen keskellä ei olis vastaavaa ruutukaavaa. Tässä muutama otos lokakuun lenkeiltä. Että jos joskus tuntuu kovin yksioikoiselta ja yksinkertaiselta nää meidän jutut, niin nää kuvat voi sel(v)ittää aika paljon. Ympäristötekijöiden vaikutuksilta kun ei vaan voi välttyä!



Oho, pieni mäennyppylä kesken suoran! Joo, horisontissa tulee mutka,
mut jos siinä ei olis kalliota, niin tuliskohan mutkaakaan...




torstai 15. lokakuuta 2015

Kiteytettyä

Viime aikoina olen kuunnellut radiota, mikä on kummastuttanut mua itseänikin, kun yleensä sanon sitä melusaasteeksi ja pistän autossakin toosan kiinni. Niinkuakin kuulee vielä, mutta tällä haavaa se häviää kiteyttämiselle. On nähtävästi helppo kommentoida asiaan kuin asiaan ja lausuntoon kuin lausuntoon, että "sä oikeastaan kiteytit sen mitä mä yritin tossa äsken pitkästi sanoa" tai "toi kiteytti tän keskustelun tosi hyvin". Nooh, koska päivät vaan varkain livahtelee multa karkuun enkä ehdi kirjoittamaankaan siihen tahtiin kuin haluaisin, niin kiteytetään nyt sitten meidän tapahtumia:

* Esikoinen täytti 8 vuotta ja juhlimaan tuli myös kummisetä toiselta puolelta Suomea. Kummisetä toi mukanaan tuoreen naisystävän ja autollisen koiria. Taimiston tuohtumus oli ennakoitavissa, se ei arvostanut. Piiruskin pisti äristen ja alistaen hänen reviirilleen saapuneita narttuja, mutta porukan ainoa uros sai hännän vipattamaan ja monta leikkiinkutsua. Näin se vaan on, että Piiruskin ei omalla reviirillään salli muita narttuja, ainakaan jos ne on yhtään vastaamassa haasteeseen. Siinä vaiheessa mä en arvostanut koiravieraita, kun se uros nosti koipeaan mun olohuoneen verhoon...


* Velipoika Kotkasta osallistui meillä Kouvolassa agin möllikisoihin. Oltiin Piirun kanssa katsomassa. Etukäteen Masi-veljen emäntä sanoi, että Masi ei mene vierasta puomia ensimmäisellä kerralla vaan ohittaa. Ja pyh sille, suoraan puomille ja loppuun asti! Joltain radalta saivat palkintojakin, ollaan ylpeitä siitä.


Masi ja Piiru on tosiaan sisko ja sen veli, niillä on naamassa tosi paljon samaa näköä ja ilmettä! On hienoa ja liikuttavaa, kuinka hyvin nuo toisensa muistavat ja kuinka paljon ne tykkäävät toisistaan. Jo kaukaa ne tietävät toisensa läsnäolon ja intopiukeena syöksyvät voimakkaaseen halaukseen ja tanssiin. Tutustumisrituaalit, haistelut ja muut semmoiset on jonninjoutavaa ajanhukkaa, mieluummin painitaan ja riehutaan! Masi oli katsomassa Piirun tokokoetta (20.9.) ja sama "hei ton tyypin mä tunnen mennään leikkimään" nähtiin sielläkin.


* 12.-14.9. oltiin Tukholmassa. Molemmat partaiset pääsivät Myllykoskelle hyvään hoivaan, suuret kiitokset teille! Taimisto oli mun työkaverilla (ja tehnyt pienen pikaisen karkureissun, että vanha vielä viitsii) ja Piiruskin Armi-snautserin  luona. Mä pelkäsin, että Piiru pistää kurmoottaen Armia suunnilleen tauotta, mutta onneks ei. Tytöt olivat välillä pärisseet, mutta enimmäkseen leikkineet ja touhunneet yhdessä. Armi ei ollut kertaakaan käynyt tyrkyttämässä emännälleen palloa heitettäväksi, oli ollut muuta puuhaa. Piirun ruoka oli ollut Armin mielestä parempaa kuin sen oma sapuska ja kuppi oli pitänyt käydä tarkistamassa pariin kertaan ruoan päälle, että onko varmasti tyhjä vai olisiko sittenkin jäänyt jotain. Tämä oli ihan uutta käytöstä parivuotiaalle neitokaiselle! Sunnuntaiaamuna kuuden kieppeillä tytöt olivat olleen sitä mieltä, että on aika ottaa päivän ensimmäiset riehunnat, mutta olivat uskoneet sängystä kajautettua erimielistä lausuntoa.


*21.9. viritin varaston taakse kepit. Siis pujottelukepit, 12 kappaletta kuten agilityssä. Narua mulla oli luotisuoran virkaa toimittamassa ja keppien väli on tarkalla saapasmitalla tehty. Mutta hyvin siinä konkari eli Taimisto pujottelee, hyvällä rytmillä ja isolla innolla! Mies mulle noi kepit teki, maalasi puolet mustiksi, puolet on puunvärisiä, terävät päät painettu nurmikkoon. Lenkin päälle ollaan tutustuttu ja harjoiteltu, lihakset valmiiksi lämpiminä. Taimisto on taitava, taitaa olla kuin fillarilla ajo, sujuu pitemmänkin tauon jälkeen ja vaikeistakin kulmista. Piiruskin ei ole taitava vaan hämmentynyt, mutta alkaa se hiljalleen tajuta mitä halutaan, on pari kertaa meinannut mennä väärältä puolelta keppiä mutta korjannut. Piirulla ei ole mitään käryä miltä puolelta mennään pujotteluun sisään ja jos se sattuu innostumaan ja siirtymään (toivottuun?) rytmikkääseen loikkimiseen kepin puolelta toiselle, se etenee liikaa suoraan ja ohittaa jonkun kepin. Mutta josko tästä jotain jäisi aivoihin ensi kevääksi, tehdään niin kauan kuin sää sallii ja ehkä joskus hallissakin, jos sinne tällä mielellä eksytään. Koskaan ennen en ole tällä tavalla suoraan suorilla kepeillä mitään elukkaa opettanut pujottelemaan, saa nähdä tuleeko tästä yhtään mitään.


* Harvinainen koko perheen metsäretki (26.9.), muut kulkivat omilla koivillaan, mutta vauva oli isänsä selässä ja ottikin siellä tirsat. Kotiuduimme suut ja sormet sinisinä mustikoista ja puolukoista. Tarjosin puolukoita partaisillekin, kääsna suorastaan sylkäisi ne suustaan, snautseri pyöritteli hetken ja tiputti sitten maahan. Ihan hyvä näin. Hirvikoiravainaan kanssa ei nimittäin voinut mennä mustikkametsään. Kyllähän se siellä viihtyi ja vapaana kuljeksi omia polkujaan kunnes joku pysähtyi ja kyykistyi mättään ääreen poimimaan. Silloin se show alkoi: joko se talloi ja kuolasi kaikki marjat tai nosti koipeaan joka toiselle mättäälle. Ei jäänyt juuri siistiä marjaa poimittavaksi.


* Retkipäivän jälkeisenä yönä heräsin harvinaiseen asiaan: koira pyysi ulos. Tai niin mä luulin, sillä Piiruskin käveli kodinhoitohuoneessa edes takaisin ja piipitti. Kello 01:21 nousin sängystä ja menin snautserin kanssa ulos. Siellä oli kylmää ja pimeää. Kello 01:40 mä lopetin hihnassakävelyharjoituksen (oltais saatu kymppi loppukokeesta) ja vein koiran takaisin sisään. Otti oman aikansa nukahtaa uudelleen, kun paleli ja mies kuorsasi. Aamulla herätessä nenään leijui vahva käry, kodinhoitohuoneen lattialla oli iso kasa ja saunan suihkuhuoneen puolella toinen. Ou jee. Jostain syystä myös aamupäivällä, vaikka mä olin sisällä ja ihan koirien tavoitettavissa, alkoi nenään käydä käry ja silmistä valua vesi, samasta syystä. Koska Taimisto käy vaan joka toinen päivä pitkällä lenkillä, otettiin snautserin kanssa auto alle ja hurautettiin Töröstinmäelle lenkille. Suoli toimi sielläkin. Mitähän se sieltä metsästä söi? Ei ainakaan puolukoita.


* Käytiin Piirun ja vauvan kanssa Armilla kylässä. Oltiin pöydän ääressä teetä nauttimassa, vauva touhusi lattialla. Kun Armi oli menossa katsomaan vauvaa, Piiru astui nopeasti Armin ja vauvan väliin ja hienovaraisesti mutta selkeästi ohjasi Armin vauvasta ohi ja jäi seisomaan vauvan viereen, että viesti tuli varmasti selvästi. Teki tämän toisenkin kerran! Mä olen näissä tilanteissa a-i-n-a niin kateellinen, kun koirat saa viestinsä perille niin helposti ja luontevasti ja mä saan tehdä kaiken mahdollisen enkä silti välttämättä saa minkäänlaista huomiota laumani kaksijalkaisilta!


Kuvatuksia syyskuulta:

Kasvimaan siivous ei innostanut kääsnaa.
Standardi työnjohtaja ja työmaan vartija.

Kivaa!

Paitsi kun se vie puruluun suusta.

Ihan pihalla.
Minä sohvalla, kääsna matolla ja...
... snautseri vahtii.

Istuin hetkeksi kuistille lukemaan aamun lehteä.
Kova kolmikko.

Käy se näinkin.
Piiru...
... syö...
Purtsin pään. Sattuuhan sitä.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Koulun kentällä

Tuossa lähellä (2,7km päässä) on koulu ja koulun valaistu hiekkakenttä. Se on sopivan matkan päässä meiltä, joten ollaan jonkin verran tehty lenkkejä sinne, tokoiltu ja lompsittu takaisin kotiin. Alokasluokan selvittää hienosti ilman omaa rekvisiittaa eli omia tokotarvikkeita tai ainakin kapula mahtuu taskuun ja hyppyä ei tarvitsekaan joka paikkaan raahata (kaks ämpäriä ja harjanvarsi riittää kotitarpeiksi). Avoimessa pitäis olla hyppy, kapula, matalia kartioita, korkea kartio, ruutunauhat - nää nyt ainakin. Oon harkinnu, että pitäis kasata treenireppu, jonka vois napata selkään kun lähdetään lenkille, pääsis levittelemään tavaroita ja keräämään pisteitä vuoden kylähullu - kilpailuun. No, tähän asti ei ole mukana ollut lelua ja nameja kummempaa, joten ollaan sovellettu: valotolppa on esittänyt kierrettävää kartiota, iso käpy noutokapulaa, muutama isompi kivi on ollut ihan vaan häiriönä tai merkkaamassa vaikkapa liikkeestä seisomisen kymmeniä metrejä. Sujuu se niinkin!

Vahteron koulun kenttä on siitäkin hyvä, että läheisyydessä on jalkakäytävä ja autotie, koulun piha ja parkkipaikka, on siis erilaisia häiriöitä. Kerran oli kentällä kaksi pientä villakoiraa juoksemassa tennispallon perässä. Me mentiin toiseen päähän eikä kertaakaan tarvinnut sanoa snautserille, että sillä ei ole mitään asiaa villavien luokse. Kentän viereisellä parkkipaikalla on silloin tällöin auto tai pari parkissa ja joskus siihen palaa metsän pururadalta ja/tai koirapolulta ulkoilijoita koirineen.

Joitain hankintoja olen tehnyt:

Ehjät!







  


lauantai 10. lokakuuta 2015

Syyskuun tokotaulukko

Millaista on treenata tokoa snautserin kanssa? Sinä päivänä, kun mukana on rekvisiittaa (kuten kartioita), leluja ja nameja, snautseria ei saa kiinnostumaan juuri mistään. Kun olet ihan muuten vain matkalla jonnekin tai lenkillä, snautseri ottaa kontaktia ja sen saisi helposti opetettua vaikka seisomaan päällään!

2.9: ihan kuin ei oltais ihan samalla planeetalla...
seuraamista = tuntui kuin koiraa pitäisi odottaa, että jaksaako se tulla, hitaat täyskäännökset

luoksetulo = eka hidas ja toinen parempi mut hidas sekin
kaukot = onnistuu kaks vaihtoa, mutta kolmannella hyppää istumaan ilmaan ja putoaa eteenpäin eli lähemmäs mua
kapulan pito = kokeilin minikokoista kapulaa ja perusasennossa, olipas hyvä pito! (paitsi kun kapula on niin pieni, että se katoaa koiran suuhun ja parta peittää laipatkin...)
8.9: lenkin päälle kotipihassa
seuraaminen = kohtuuhyvä
liikkeestä maahan = hyvä
luoksetulo = ekassa huono perusasento, toinen ok
kaukot = toimii sen mitä alokas-luokassa vaaditaan, mutta jos vaadin useampia istumaannousuja niin kolmas hyppää eteenpäin
kapulan pito = taas minikokoisella, sujuu, paitsi jos into lisääntyy alkaa pureskelu
yhdistelmä = seuraamista, pysähtyminen kapula suuhun
toinen yhdistelmä = luoksetulo, perusasento, koiran odottaessa vapautusta ja palkkaa tulikin kapula suuhun

illalla seuran ohjattu treeni

paikkamakuu = kriteerinä älä huomioi liikkuria vaan mut, sanallisesti ja välipalkattuna sujuu, varsinainen paikkamakuu suorassa mutta valtavana häiriönä toisessa päässä kenttää treenannut ihanainen Armi-ystävä, koko ajan piti huomauttaa miten ollaan
merkin kierto = iso kartio, aloitettiin kahdesta metristä ja lopetettiin kun saatiin kolme onnistumista viidestä metristä ja uusi ennätys eli kaksi kertaa onnistuminen kuudesta metristä
avohyppy = eka omaan tahtiin ok paitsi huono perusasento, toka liikkuroituna ja sama juttu

11.9: agin möllikisat omalla kentällä, Piirun veli Masi oli kisaamassa, tästä tapaamisesta saatiin hirmuisesti virtaa ja mentiin halliin treenaamaan (siellä oli kolme sinne tänne juoksevaa lasta)

seuraaminen = paljon ja pitkään kunnes koira pystyi keskittymään ja lopetti keulimisen, löytyi oikea paikka ja kontakti pysyi
luoksetulo = pari vauhdikasta
kaukot = vaihtelevaa, edelleen pompottaa takapäätä istumaannousuissa ja päätyy eteenpäin eli lähemmäs mua, ei hyvä ollenkaan

18.9: lenkin päälle sateessa pihatokoa

seuraaminen = todella huono kontakti kunnes aloin imuttamaan ja sain koiraan vauhtia ja intoa
liikkeestä maahan = hyvä (mulle jäi möröksi olkapäälle Hyvinkäältä)
luoksetulo = ok paitsi olis saanu olla nopeampi

illalla voi/evl-ryhmässä

paikkamakuu = paras pitkään aikaan mutta pikkasen läänsi oikeaa takajalkaa lonkalle
merkin kierto = monta hyvää kuudesta metristä ja kerran seitsemästä!
seuraaminen = ok paitsi pari kertaa piti vilkaista muita, seuruutin ruudun läpi ja siellä käännös, ei tötsät häirinny
liikkeestä maahan = ok
kaukot = ensin piti vilkuilla muita, toka ja kolmas paremmin
tästä treenistä jäi tosi hyvä mieli!

22.9: kssk:n ohjattu tokotreeni

paikkamakuu = totutun levoton, mutta ei kääntynyt lonkalle, rivissä haukkua loukutti nöffi ja sekös häiritsi Piirua, ei kuitenkaan noussut ylös eikä nostellut etutassujaan, lopussa muistin ottaa ajoissa kontaktin koiraani ja pitää sen, joten liikkurin pysähtyessä meidän kohdalle hurtta nousi ekalla käskyllä ylös, karkasi palkatessa hepuliringille
merkin kierto = oli übervaikea tänään, mutta opin miltä mun koirani näyttää kun se oikeasti lähtee kiertämään merkkiä, vaikka lähettäisin seitsemästä metristä, niin jo ensimmäisistä askelista näkee onko menossa kiertämään vai haahuilemaan jonnekin muualle, tod näk haahuilee kun ei tiedä varmaksi mitä pitäisi tehdä (tässä onkin nyt probleema, että miten varmaksi ne vaadittua kymmentä metriä lyhyemmät kierrot pitää saada ennen kuin lähtee pidentämään matkaa, kun ei se hurtta saisi luulla, että se lyhyempikin matka on ok eikä ne lyhyemmät kierrot saisi mennä lihasmuistiin, sit taas ei ole hyvä edetä liian nopeastikaan kun ei tule sitä rutiinia ja tekemiseen varmuutta)
Pitää hommata oma iso kartio
Avon hyppy = pari kertaa liikkuroituna, sujui hyvin
Kuka kertois mikä on mun oiralle paras tapa opettaa ruutu?

25.9: voi/evl-ryhmän treeneissä marjapiirakkaa ykköstuloksen ja luokkavoiton kunniaksi
seuraaminen = alkuun keuli, väljät täyskäännökset ja huonot käännökset vasemmalle
liikkeestä maahan = ok
liikkeestä istuminen = ei suju ilman käsiapua eikä välttämättä käsiavullakaan
luoksetulo = muutama jätettynä maahan, ihan ok vaikka olisi saanut juosta lujempaa ja perusasennot oli huonot
estehyppy = umpiesteellä 40cm ja 50cm, muuten hienoja mut lopun perusasennot oli surkeita
nouto = ekaa kertaa isossa häiriössä kentällä, pieni laipallinen kapula oli vaikea ottaa suuhun mutta otti, tsiljoona käsi- ja ääniapua
paikkamakuu = koira tuijotti liikkuria kuin jumalaa ja niin tiiviisti, että alkoi suuresti ärsyttää, pysyi makuulla, ehti nostella etutassuja, ei piipannut, ei mennyt lonkalle ja odotti hyvin oman vuoronsa sekä mennä maahan että nousta istumaan

30.9: Vahteron koulun kentällä
paikkamakuu = etäisyys nelisen metriä, kriteerinä että koira tekee makuussa töitä eli katsoo mua eikä ole aurinkolomalla lojumassa missä asennossa sattuu, sujui paremmin kuin odotin, vain pari pientä huomautusta
seuraaminen = kriteerinä mun rento kävely ja hieman totuttua nopeammat käännökset, täyskäännöksissä väljyyttä, koira varmaan tottunut että mä pikkasen odotan sitä, oli tarkoitus ottaa liikkeestä maahan tai seisominen, mutta koira ennakoi niin vahvasti (kun ekan seuraamispätkän jälkeen palkkasin eli nopeasti ne oppii kaavat), että tehtiin vain erilaisia seuraamisia, uutena juoksukäännöksiä (nää on kivoja!) oikealle, vasemmalle ja täyskäännöksinä
luoksetulo = pari liikkeenomaista, löysä laukka
kaukot = kriteerinä että katse pysyy minussa vaikka jätän koiran ja siirryn parin metrin päähän ja katseen pysyessä käskin istumaan, kaks ekaa istumaannousua oli teknisesti huonoja ja koira siirsi takapuoltaan etujalkoja kohti eli eteni, kolmas, neljäs ja viides nousu oli hienoja
liikkeestä istuminen = vauhdista seuraamaan ja siitä yllättäen käsky istumaan, Piiruskin oli ihana kun se oletti maahanmenon mutta kuuli kesken laskeutumisen että ai se olikin istu ja onnistui istuutumaan, tämä äly et väläys näkyi koiran naamasta ja mä aloin nauraa ääneen!