tiistai 14. toukokuuta 2013

Treeniputki, putkitreeni

ke 8.5: Käytiin Käpälämäessä Piirun kanssa kuokkimassa Taimin agilitytreeneissä ja päästiin harjoittelemaan putkea. Eka kerta pitkässä mutkaputkessa ja sinnehän se sujahti!

to 9.5: Helatorstain kunniaksi kävin Käpälämäessä kasaamassa hallin reunalle taivaan vanhat kujakepit. Niillä opetettiin aikanaan Emmi-westie ja sittemmin myös kääsna Taimi. En varmaan osaisi muulla systeemillä opettaakaan! Ihme kyllä, kaikki osatkin löytyivät ja päästiin tositoimiin. Joku viitisen kertaa pidin pentusen hihnassa eli juoksin itse kujassa koiran perässä hurjasti kehuen. Pentua alkoi selvästi ärsyttää kun roikuin hihnassa, joten vapautin ipanan. Joitakin kertoja, jos ja kun ohjaaja laiskotteli eikä ohjannut kuin kirsusta kiinni pitäen, Piiru koetti lähteä kiertämään kujaa, mutta pienellä älähdyksellä palasi nätisti oikeaan lähtöpaikkaan. Namilätkä odotti jonkin matkaa kujan jälkeen. Hallissa, joka on alunperin rakennettu kasvihuoneeksi, tuli hiki jo estettä kasatessa!

Lopuksi vielä muutama kerta putkeen isolla palkalla, kiva lopettaa tuommoiseen tutumpaan juttuun.

pe 10.5: Pojat ja pentu autoon ja taas Käpälämäkeen. Nyt oli nopeampaa ja helpompaa, kun kujat odotti jo puolivalmiina. Eka kerta hihnassa, loput ilman rihman kiertämää. Tykkään kujakepeistä, kun itse pääsen heti alussa juoksemaan keppien sivulla eikä mun tarvitse yhtään heilutella kättä tai muutoin ohjata sitä pujottelua. Koska pentunen on innokas ja tykkää tekemisestä, piti muistutella, että vähemmän on enemmän ja hitaammin on paremmin. Sen verran uskalsin kuitenkin kaventaa kujaa, että lopussa tuli parin kolmen kepin verran mutkittelua Piirun kroppaan, ei päässyt puhtaasti vaan juoksemaan.

Iltapäivällä treenattiin pennun kanssa meidän autotallissa. Siellä on miehellä kunnostustyön alla yksi pieni lipasto/yöpöytä, jossa on kolme laatikkoa. Otin niistä yhden ja laitoin sen lattialle ylösalaisin. Houkuttelin pentusen kulkemaan pari kertaa laatikosta yli, siten että ihan astuu jokaisella tassulla laatikon päälle. Sitten houkuttelin taas kävelemään laatikosta yli, mutta pysäytin kädellä ja namilla ja palkkasin, kun seisoi etutassut lattialla ja takatassut laatikon päällä. Agilityn kontakteja voi treenata näinkin!

ps: Elättelen toiveita, että päästäis Piirun kanssa jälkeä opettelemaan. Kokenut työkaveri ilmoittautui vapaaehtoiseksi opettajaksi, josko parin viikon päästä löytyis yhteinen aika kalenterista!

torstai 9. toukokuuta 2013

Piirustus onkin blondi!

Pari viikkoa on sormet syyhynneet Piirustuksen karvoituksen suuntaan. Eilen otin kokeeksi päälaelta ja niskasta ja alta paljastui hurjan vaaleeta karvaa! Tänään ajattelin jatkaa jonkin matkaa. Keittiön lattialla (joo, ei ergonomisesti ajatellen paras mahdollinen, aina puutuu toinen jalka ja alaselkä jää hetkeksi koukkuun) alkoi pöllytä, vaikka pentu itse oli täysin eri  mieltä. Vikinää, ulinaa, rimpuilua, näykkimistä ja lopulta pentu jopa puri hampaansa mun käteen ja veri lensi! Ja mikä oli vaikutus? Ei ainakaan pennun toivoma, sillä purin hampaani yhteen (enkä pentuun!) ja jatkoin. Päätin, että nypinkin nyt kerralla kaiken minkä sormin otan ja niin myös tein. Piirustuksesta tuli ihan blondi!


Viimeistely puuttuu eli häntää pitää veitsellä siistiä, ajella aion vasta kun mies joutaa apuun ja saksiakin täytyy hieman heilutella. Jos vaikka saisin nuo tajuttoman isot tassut (jotka herättää kaikkien huomion) vähän sirommiksi.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Eiköhän se jonain päivänä eteen tule

Tänään 5.5. onnistuin ensimmäistä kertaa saamaan Piirun siihen asentoon, jossa opettelemme eteentulemisen alkeita. Kääpiösnautserin olen opettanut tulemaan perusasentoon suoraan sivulle, snautserin kanssa haluaisin, että se tulee ensin eteen ja sitten eri käskyllä siitä suoraan eikä ohjaajan kiertäen perusasentoon.

Tähän asti pentunen on tullut joko liian päällekäyvästi, pomppien, tassu(i)lla tukien, ei ole malttanut olla paikoillaan, on jäänyt liian kauas, pompannut eri asentoon ensimmäisen kehun tai namin saatuaan ja mitähän vielä. Tänään se tuli tosta vaan minuun kiinni ja alaleuka vatsaani koskien (olin polvillani lattialla) söi monta namia ilman mitään riekkumisia ja pääsin vihdoinkin palkkaamaan toivotusta toiminnasta!

Tykkään houkutella pentusta tarjoamaan erilaisia juttuja ja vahvistan sitten haluamiani. Voi ottaa joskus pitkäänkin, ennen kuin keksin millä vinkillä koira tajuaa mitä tahdon ja joskus pitää tosiaan tassusta pitäen opettaa. Nämä perustavanlaatuiset asiat (kuten että ihmisen avaama portti ei ole lupa mennä siitä portista vaan se on vihje odottaa ja ottaa katsekontakti) haluaisin kuitenkin, että koira oivaltaa itse. Olen taipuvainen ajattelemaan, että itse oivaltamalla koira oppii vahvemmin ja varmemmin.

Mutta jes, hyvä mieli tuli!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Ulkoilmaelämää

Valikoituja otoksia retkiltämme:

Leikkihetki lumella 


Takametsästä talvisia otoksia parin viikon takaa:





Myllypuron luonnonsuojelualueelta:

Piiru loikkaa.



Tänään 4.5. retkeilimme Repoveden kansallispuistossa:






Näin hienosti pentunen istuu kodinhoitohuoneen ovella ja odottaa lupaa  lähteä ulos: