lauantai 22. elokuuta 2015

Elokuun tokotaulukko

31.7: häiriötreeni Käpälämäessä
2min paikkaistuminen = kiinnostui muista ja venytti kaulaa, nosti etutassua mutta pylly pysyi paikallaan vaikka vierestä noustiin ja palkattiin ja rivistä kutsuttiin yksi koira ohjaajan luo
seuraaminen = mun keskittyminen ei ollut ok ja koirakin katseli vähän muualle, parannettiin lopussa, käännöksiä oikeaan ja vasempaan, joiden jälkeen suoria pätkiä sisältäen pysähtymisiä eli olis pitäny tulla niitä perusasentoja, mutta koira ennakoi varmaan seitsemän ensimmäistä pysähtymistä käännökseksi ennen kuin tajusi istua viereen, sitten olikin taas kuulolla pysähdyksissä
paikkamakuu = 2min20sek pysyi isossa häiriössä!
kaukot = toimii jos kontakti säilyy
paikkamakuu = reilut 2min pysyi
loppuleikki vaihtui parin lelunheiton jälkeen pupujahdiksi

1.8: lenkin päälle kaukot = etäisyydet 3m, 2m, 3m, sujuu hienosti kunhan se kontakti säilyy

avohyppy = 30cm rima, kunhan suostui ylittämään, pari kutsuttuna hyppääviereen eli tuplakäskyllä, 50cm rima kunhan hyppäsi, kaksi kutsuttuna, loppuhepuli pitkin maita ja mantuja, mä menin syömään vattuja ja lopulta sinne tuli koirakin

6.8: kyllä huomaa, että on ollut tauko!

seuraaminen = ilman juoksua (tää välttely kostautuu vielä!), käännöksillä ja pysähdyksillä
kaukot = kriteerinä "valmis" eli katsekontakti pysyy vaikka mä jätän koiran, viisi eri vaihtomäärillä
kapulan pito = yksi koemainen, muuten hieno ja pysyi istumassa mutta ottaminen sais olla halukkaampi, vaikka se lisää pureskelun todennäköisyyttä
loppuleikissä pikkasen näkyi että keventää oikeaa etujalkaa

8.8: yritin tokoilla lelupalkalla, lelu oli upouusi, vieteri paukkui ja koira keuli ja edisti ja pomppi ja loikki ja leikkimiseksihän se sitten meni


10.8: seuraamiskaavio, 120 suoraan sisältäen juoksun(!)

liikkeestä maahan oli hieno
luoksetulon ilopomppu oli ilokaarratus eli ei hyvä
kapulan pito = koiran mielestä irrotus tarkoittaa lupaa pomppia, pysyi istumassa vasta kun sanoin irrotuskäskynä istu, perusasennossa ei toiminut ollenkaan, koska koira ennakoi vahvasti että pitäis mennä maahan
kaukot = irrotti kontaktin jätettäessä mutta nousi silti istumaan(!), siitä eteenpäin pysyi hyvin kuulolla, teki iloisesti ja tarkasti tuplamäärän asennonvaihtoja, myös loppuperusasento oli hieno, jei!

11.8: kotona kapulan pitoa talouspaperirullan hylsyllä

kssk:n ohjatussa tokotreenissä koira ei mennyt perusasennosta maahan ilman että katsoin alaspäin, tämä treenattava erikseen
paikkamakuu = 1min, muuten ok mutta käänsi itsensä lonkalle just mun tullessa viereen, otin koirasta kiinni ja suoristin asennon
kapulan pito = muuten ok mutta ei halunnut ottaa kapulaa vaan mun piti laittamalla laittaa se kapula sinne suuhun, hyvä pito, irrotuskäskynä istu toimi
uutena kierrä = eka kerta ikinä kun kierretään oikeaa kartiota, toimi hienosti 2,5m päästä mutta 3m oli liikaa
kotona vielä seuraamista pitkä suora eli ns perustreeni

12.8: 160 askelta suoraan, 100 suoraan sisältäen pysähdyksiä, täyskäännöksiä 180 ja 360 astetta, juoksu

liikkeestä maahan = 2x hyvin
kaukot = hyvin muuten mutta kun mun naminheittokäteni heilahti niin koira loikkasi reilusti eteenpäin, tässä oltava jatkossa tarkkana kuin olisi painot ranteissa, mietittävä myös onko käsimerkit pakolliset ja jos on niin minkälaiset ettei koira ennakoi niitä palkaksi
paikkamakuu = 2min, koiran takaa kiertäen takaisin viereen, ok
sisällä vielä kapulan iloista ottoa ja nimenomaan ottoa kun nyt se on enemmänkin niin että mä tungen kapulan koiran kurkkuun

14.8: seuraaminen = piti tehdä pitkä pätkä mutta 25 askeleen kohdalla plörinäksi, 100 suoraan oli epävarmaa tekemistä

liikkeestä maahanmeno oli hieno
seuraamisen pysähdyksiä ja täyskäännöksiä = aluksi hyvin mutta kaksi miestä käveli kaukaa meitä kohti ja ohi matkalla metsänraivaustöihin, oli liian iso häiriö, reiluilla avuilla sujui lyhyt pätkä perusseuraamista
paikkamakuutreeni kun juttelin miesten kanssa
kimppamakuu eli paikkamakuu Taimiston kanssa = kesti varmaan 3min kun Taimilaisella oli ongelmia ja se nousi vähän väliä seisomaan tai istumaan, Piiruskin puolestaan pysyi koko ajan, myös Taimin vapautuksen! Vissiin pitäis olla jotain seurattavaa, että snautseri pysyis paikkamakuussa

voi/evl-ryhmän treenissä kuokkimassa

paikkamakuu = 2min, viimeisen 30 sekunnin kohdalla alkoi tapahtua: nousi istumaan ja rapsuttamaan itseään (sillä ei ole tapana rapsutella itseään!), alkoi piipata ja nostella takapäätään (tää loppui kuin sanoin napakasti ei), lopun pysyi kun seisoin vieressä, kroppa nytkähti vahvasti kun vierestä kutsuttiin koira ohjaajan luo
merkin kierto = virallinen kisatötsä, onnistui 3,5 metrin etäisyydeltä mutta 4 oli liikaa (siis että niinku mitä, pitääkö mun tonne asti jaksaa juosta ja kiertääkin vielä, onkohan se nainen ihan varma tästä, taidan kääntyä varmuuden vuoksi ennen tota tötsää tossa ja kysyä pitikö vai eikö), tässähän tavoitteena on avoimen luokan 10 metriä eli matkaa on
tauon aikana istuttiin kentän laidalla, Piiruskin katseli Aatun merkki- ja ruutuharjoitusta ja kiihtyi kovasti
seuraaminen = vaihtelevaa menoa, edisti paljon, perusasennot oli etuvinoja, parani tekemällä mutta en ollut tyytyväinen paitsi kahteen juoksupätkään(!)
luoksetulo = piti tehdä ainakin viisi luoksetuloa, kun lopun perusasento oli aina vino ja/tai edistävä
paikkamakuu = toinen paikkaharjoitus illan päätteeksi, kaksi kertaa käänsi lonkalle, takapään nostelua, piippausta (nää kaksi jälkimmäistä loppui taas kun sanoin ei), pysyi hyvin kun muita kutsuttiin rivistä pois tai käskytettiin istumaan

yleisesti ottaen mun pitää taas miettiä omaa palkkaamistani eli kummalla kädellä missäkin tilanteessa palkkaan koiran, miten palkkaan, miten käsi liikkuu ja mihin suuntaan nami lentää


17.8: hidas seuraaminen = ekaa kertaa ikinä kokeiltiin tätä ja sujui hienosti, Taimiston versio tästä on se klassinen askel eteen pylly maahan askel eteen pylly maahan askel eteen...

avohyppy = niin atomeina ja epävarma kuin olla vaan voi eikä käskysanastakaan ole varmuutta, suostui hyppäämään vain toiseen suuntaan, vahvistin sitä kun ylipäätään hyppäsi
kapulan pito = onnistuu sitä paremmin mitä kauempana koirasta olen, jos (koiran mielestä) liian lähellä niin paineistuu eikä halua ottaa kapulaa, pitää suun tiukasti kiinni ja kääntää päänsä pois

18.8: takapihalla hellelaamailua

seuraaminen = kaikilla mausteilla, piti tsempata tosi kovasti, mutta ekan kerran juoksuseuraaminen tuntui hyvältä eli löytyi vahingossa oikea rytmi! Just puhuttiin tästä kaverin kanssa puhelimessa, että semmoinen luonnollisen näköinen JA luonnollisen tuntuinen juoksuseuraaminen on hiton hankala jutttu, se rytmittäminen että osuis askeleet yhteen koiran kanssa. Milloin tää hyvä juoksuseuraaminen mahtaa osua uudelleen kohdalle? Pääsis makustelemaan sitä ja ehkä tunnistaisin siitä jonkun osan.
liikkeestä maahan = hyvä
luoksetulo = katseli jätettynä mihin sattuu, mutta lähti heti kutsusta ja teki suoran perusasennon!
kaukot = eka maahanmeno lonkalle (mur!), muuten oikein mainio kokonaisuus, kuusi asennonvaihtoa
kapulan pito = se ottohan siinä takkuaa, muuten hyvä
avohyppy = ah mitä tuskaa, "hyppään sinne ja tänne mut en jos pitää hypätä sua kohti, vieressä ja poispäin loikin kyllä"

möllitoko, loppuleikin aikana sain äly et väläyksen, pitää kokeilla yhtä leikkikäskyä tuohon kapulan ottamiseen, toivottavasti toimii eikä koira pistäis pahasti pureskellen, tää on semmoista tasapainoilua


19.8: avohyppy = kymmenkunta loikkaa, joista pari väistöä, pari kiertoa, yksi hypylle karkaaminen(!), useita ylityksiä suunnilleen mua kohti, edelleen se käskysana hukassa kun toisaalta hyppää on looginen, mutta pitäisi tajuta, että se hyppää sisältää myös käskyn tulla perusasentoon, osaahan se seuraamisessakin ilman apuja istua kun mä pysähdyn, mutta toisaalta olis kiva, jos voisin antaa vain sen perusasentoontulokäskyn, ja koira hyppäis jos siihen matkalle sattuis jotain ylitettävää


21.8: avohyppy = koira istuu, kierrän toiselle puolelle, kutsun, koira lähtee kiertämään, "ei", uusiksi tämä kuvio pari kertaa kunnes hyppäsi ja lelupalkka ja bileet! Vein koiran hypyn taakse, jätin koiran, kutsuin ja ihmeiden ihme = koira hyppäsi ja tuli perusasentoon! Saatiin vielä muutamia toistoja, joissa oli yksi käsky ja käsiavusteisesti perusasentoon, näissä perusasento on ihan vino ja kiero ja ties mitä. Mutta koira purki paineitaan uuteen leluun ja riepotti sitä pitkin pihaa.

24.8: kapulan pito = pari ok mutta jos on iloinen otto niin etutassut tepastelee ja pito ei ole nätti ja tasainen
kaukot = yritin nopeuttaa toimintaa eli olen saattanut treenata liian hitaasti kohtaa "matka riittää - istu" ja siihen hain nyt vauhtia eli heti kun olen kääntynyt kohti koiraa sanon istu, tässä toki toiveena myös että koirakaan ei ehtisi niin paljon katsella maisemia ja muita mukavia jättämisen ja ekan asennonvaihdon välissä
merkin kierto (avon liike) = merkkinä pihavalon tolppa ja menihän se ilolla ja lujaa mutta matkan pidetessä kolmeen ja neljään metriin niin aina ekalla lähettämisellä juoksi päättömästi jonnekin ja toisella oikein eli kiertämään sitä tolppaa. Lelun heittäminen on koiralle motivoiva palkka, mutta samalla tässä on vaarana, että opetan sen tämmöiseksi minne sattuu lelun toivossa juoksijaksi.

25.8: seuraamista = 4 käännöstä oikeaan ja 5 käännöstä vasempaan, juoksuseuraamista sis käännöksen oikealle ja täyskäännöksen, hidas pätkä (juoksussa tuo hurtta haluaa edelleen laukata, mur!)
luoksetulo = hyvä
kaukot = nopeampi käskytys heti käännyttyäni, ihan ok muttei tule multa käsky eikä koiralta suoritus vielä automaattisesti, mutta koira nousi ekalla istumaan vaikka katsoi samalla ihan muualle!
kapulan pito = tää oli nyt kapulan otto eikä kapulan kurkkuun tunkeminen, jostain syystä varoin antamista eli vältin liikaakin sitä tuputtamista, joten koira ei edes ylettynyt kunnolla ottamaan kapulaa mutta piti samalla tassut maassa eli yritystä on!
avohyppy = eka kiertäen (tietysti), toka käsiavusteisesti yli, sit muutama hieno ylitys yhdellä käskyllä pyrkien perusasentoon mutta karmean vinoja oli (siitä saa kuitenkin pisteitä verrattuna nollaan jos ei hyppää ollenkaan), kiitin runsain mitoin, tässä vaiheessa tärkeintä että hyppää
merkin kierto = valotolpan kiertoja neljästä metristä, pupun jäljet ja matalalla liidellyt lepakko(!) häiriönä houkuttivat ja veivät keskittymiskyvyn mutta kiersi se pari kertaa tuosta matkasta

27.8: Vahteron kentällä oli villakoiria juoksemassa pallon perässä ja muutama koirakin meni omalla lenkillään kentästä ohi, joten kovasti piti meidän molempien keskittyä. Piiru teki hyvin!
seuraaminen = koko kaavio, useampia pätkiä, juoksua suoraan sekä käännös oikeaan että täyskäännös, sujuu

liikkeestä maahan = hyvä
luoksetulo = ekan juoksi miten sattuu kiemurrellen ja lönkötellen kun muualla oli kiinnostavampaa seurattavaa, toiseen napakampi käsky ja teki paremmin

29.8. seuraaminen = perushyvä
luoksetulo = kaksi kun ekassa oli huono perusasento
kaukot = istumaannousuissa pomppasi ilmaan koko koira, piti huomauttaa useamman kerran kunnes malttoi mielensä
avohyppy = hyppäsi ja tuli (surkeaan) perusasentoon ekalla yrityksellä ja ekalla käskyllä, sekin on siis mahdollista!

30.8. tokokoe

torstai 20. elokuuta 2015

Eloisaa menoa

Elokuu alkoi ilouutisilla, kun naapurustoon syntyi westienpentuja, emänä suloinen Tilly. Onnea, onnea, onnea!

Koko perheen voimin käytiin lenkillä. Mulla oli vauva liinassa ja Piiru hihnassa, miehellä Taimisto narun jatkona, pojat polkupyörillä. Jo alkumatkasta ilmassa oli ukkosen uhka ja se realisoitui lenkkimme puolivälissä. Pojat saivat luvan pistää fillareihin vauhtia ja ajaa kotiin. Koska joidenkin parisuhdeneuvojen mukaan parisuhteessa tulee jakaa kaikki, meillä jaetaan sadevarusteet. Mulla oli sadetakki ilman huppua, miehellä hupullinen collegetakki. Ja mun kumisaappaat, ne toki vuotaa edelleen siitä keväällä laitetun liimauksen vierestä. Nyt riittää jo pelkkä aamukastekin kastelemaan mun varpaat.

Jossain mielenhäiriössä ilmoittauduin Hyvinkäälle tokokisoihin, josko siellä rotumestaruutta ratkottaessa näkisin muutaman harmaaparran suorituksen.

Näin hyvältä maistuu vauvan mielestä Piirun lelu (juu-u, oli syvällä suussa!):



Suvi ulkoilutti mun hurtat (4.8.) ja totesi, että Piiru keventää oikeaa etujalkaa. Ei varsinaisesti onnu. Vaiva ei näy ravissa, käynnissä kyllä. Lepoa siis päivä tai pari. Seuraavat pari päivää oltiin marjapensaissa, koirat vapaasti pitkin pihoja (oma ja mummin).

Mun vauvani, neljä ja puoli kuukautta, nukkui omassa sängyssään 22-07, jippijei! Herättyään se söi antaumuksella, ja sää oli kaunis, joten lähdin pitkälle aamulenkille. Mies jäi hoitamaan isompien poikasten aamuhäsellyksen. Ostin alesta juoksulenkkarit, nyt mulla on yhdet ehjät!



13.8. Suvi ulkoilutti ja hieroi molemmat hurtat. Taimisto oli jumissa kirsusta hännänpäähän, miten se osaakin? Piiruskinilla oli selässä jumitusta (taas!) ja takajalat sätkivät vimmatusti, kun Suvi niitä aukoi.

Aamulenkki ei ollut rauhallinen ja voimaannuttava, niin kuin se parhaimmillaan on. Hyvä aamulenkki on hyvävauhtinen, muttei hengästyttävä, rauhallinen eli ei juuri muita kulkijoita, niin pitkä että jaloissa alkaa painaa. Tämä aamulenkki (16.8.) ei täyttänyt hyvän aamulenkin kriteereitä. Piiruskinilla oli koko ajan kiire jonnekin, oli sitten hihnassa tai vapaana. Kolme kertaa se loikkasi valtaisan kengurupompun ojan yli metsään. Kaksi kertaa se tuli takaisin. Kolmannella kerralla se lähti ihan vierestä, kovaäänisesti kielsin ja kutsuin pois - turhaan. Kiukustuin ja lähdin juoksemaan perään. Onneksi jahdattava oli orava eikä esimerkiksi jänis, joten kurre kiipesi puuhun ja jäi sinne. Snautseri teki takajalkatreeniä kuusen alla ja haukahteli kimeästi. En sanonut mitään, menin vain viereen ja koira ilahtui, että jes, tulit vihdoin, autas mut tonne ylös. En auttanut. Otin koirasta kiinni ja pistin sen sammaleeseen maate. Siinä se sit rimpuili, kun parin kolmen metrin päästä kysyy eläkeläisrouvan huolestunut ääni mikä on hätänä ja miksi minä huusin niin kovin kovaa. Just. Selitä siinä sitten koirattomalle ikäihmiselle, että kun ei se minua kuunnellut, niin minä en voinut antaa sen mennä menojaan, kun kerrankin sain sen otettua pois jahdistaan. Ei se ihan ymmärtänyt, miksi piti niin kovasti huutaakin - no minkäs minä sille teen, että tunteella kun vedetään niin näillä perintötekijöillä harvoin tarvitaan megafoonia.

Nainen kysyi myös missä mummokoira on. Vastasin, että oletan sen olevan siinä kohtaa tietä missä minä hyppäsin ojan yli metsään - ja siellähän se oli. Jostain syystä se jää aina oma-aloitteisesti odottamaan, kun mä riennän jonkun perään tai avuksi, oli se sitten kaksi- tai nelijalkainen. Kätevä ominaisuus kääsnassa!


On tuo snautseri kyllä kumma otus ja miten just mun yksilölläni on noin hyvä nenä ja hirmuinen into saalistaa kaikkea mikä liikkuu. Kun ollaan metsässä, sitä ei juurikaan kiinnosta olenko mä siellä vai en. Kun ollaan kotona, se tulee ihan itse sinne minne minäkin ja saattaa maata vaikka tunnin vapaana vieressä, kun touhuan esimerkiksi kasvimaalla.

Talkootyö ei kannata, sain vasemman peukalon alapuolelle veitsenkärjen kivan syvälle sisään. Tai kannatti se sen verran, että mies hoiti homman loppuun, kun vaimosta tuli kädetön. Käytiin vauvan kanssa viemässä talkootyömme lopputulokset koirahallille, ovat siellä valmiina möllitokoja ja virallisia kisoja varten.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Möllitoko Kouvola 18.8.2015

Mulla on ihana mies. Se opiskelee viikot pääkaupungissa, mutta yrittää viikko-ohjelmansa niin salliessa ajaa kerran viikossa illaksi ja yöksi kotiin. Mä ilmoittauduin viime viikolla seuran möllitokoon ja ilmoitin samalla, että saatan perua viime minuuteilla. Ruoka pöytään neljän jälkeen, ravintoa vauvallekin, tavarat kasaan ja pojille ulkovaatteet, lauma autoon ja menoksi. Taimisto sentään jäi kotiin.

Kisapaikalla esitin toiveen, että voitaisko aloittaa poikkeuksellisesti ylemmistä luokista, kun mun lapsenvahtini on vasta matkalla. Ihanat ihmiset sanoivat kyllä ja elämä helpotti heti. Vauva liinaan, koira hihnaan, pojat mukaan ja lenkille. Oli kohtuullisen lämmin keli, joten mentiin rauhassa eikä kovin pitkälle. Pojat jäivät leikkimään hiekkaiseen rinteeseen, kivahan siinä on kiipeillä ja pomppia ja pysyvät tarpeeksi kaukana kehästä. Näköyhteys kuitenkin oli koko ajan, samoin äänimaailma sai poikasteni suunnalta oman lisänsä.

Voittaja-kehää en seurannut, avoimen kyllä. Ei se mahdottomalta näyttänyt, mutta paljon on töitä tehtävä ennen ku me korkataan avoin luokka. On tässä uudessa alokkaassakin vielä hommaa. Mies ehti paikalle juuri sopivasti, silleen, etten ihan ehtinyt hermostuneena soittaa ja kysyä, että onko se vielä lähimaillakaan. Koira autosta ja tuomarin tervehtimisen jälkeen paikkamakuuseen. Koirat käsketään yksitellen maahan ja yksitellen istumaan. Kaksi koiraa seitsemästä meni viereisen ohjaajan käskystä maahan, yksikään ei noussut viereisen ohjaajan käskystä ylös. Piiruskin meni nätisti omalla vuorollaan maahan ja pysyi yllättävän hyvin (kiitollinen olen, että uusissa säännöissä aika lyheni yhteen minuuttiin!), mutta lopussa jäi katsomaan liikkuria, että mitäs sinä siihen parin metrin päähän tulit seisomaan. Koska koira ei katsonut minua, se ei myöskään noussut istumaan. Piiruskinilla homma menee niin, että jos se ei ole ottamassa minuun katsekontaktia, se ei myöskään tee mitä sille sanon. Ihan sama mitä sanaa käytän, se tulkitsee sen käskyksi katsoa minua. Sitten toisella kerralla toimii hyvin, koska katsoo minua. Mun ei tarvitse katsoa Piirua, jotta käskyt muuttuisivat toiminnoiksi, mutta Piirun pitää katsoa minua. Paikkamakuusta 9.

Seuraaminen meni hienosti, vaikka vasemmalle kääntyminen on mulle edelleen hankala. Hidasta seuraamistakin siellä oli. tätä on kaksi kertaa aiemmin kokeiltu. 10

Liikkeestä maahanmeno 10.

Luoksetulo ilopompulla, hieno perusasento, 10.

Kapulan pito, otti toisella käskyllä, piti ja irrotti hyvin, 9.

Kauko-ohjausta ekaa kertaa ikinä liikkurin kanssa. Ennen kehää mietin, mitenhän koira suhtautuu vieressä seisovaan liikkuriin, että tuijottaako sitä, väistääkö tai jotain. Liike meni niin, että perusasennosta koira maahan (meni nätisti), siirryin kahden metrin päähän koirasta ja käännyin koiraa kohti (hyvin pysyi mutta olisi saanut katsoa minua, mutta tämähän on meidän kehityskohteemme), sain juuri ja juuri käännettyä nenäni koiran suuntaan kun liikkuri jo näytti ensimmäistä asennonvaihtoa enkä mä ollut varautunut niin nopeaan toimintaan, hyvä kun ehdin käskyn antaa! Pikapikaa perään toinen, kun se eka meni taas "ai pitääkin katsoa tota naista tossa", mutta tokalla käskyllä nousi ylös. Hyvin meni maahan ja lopuksi takaisin perusasentoon. Arvosana 8. Henk koht olen sitä mieltä, että toi on liikkeenä tosi huono. Se ei ole kaukokäsky, kun se on vain kahden metrin päästä eikä siinä ehdi koira päästä edes alkuun, kun liike jo loppuu. Noh, saatanhan mä tätäkin versiota vielä kaivata, kun joskus ollaan oikeasti kaukana ja asennonvaihtoja on useita.

Jotta linja pitäisi, nollattiin estehyppy. Mitä sitä hyppäämään, kun kiertääkin voi. Tää liike on täysin palasina vielä, joten olisi ollutkin valtaisa ihme, jos olis hypännyt.

Kokonaisvaikutus 9.

Yhteensä pisteitä 168 ja sijoitus neljäs. Kuvamateriaalia ei ole, oli riittämiin tekemistä noiden alamittaisten kanssa.


perjantai 7. elokuuta 2015

Heinäkuussa tapahtunutta osa 2

Tokoon tuli sääntömuutosten myötä paljon uutta välineistöä, mikä aiheuttaa runsaasti harmaita hiuksia ainakin meidän seuran tokotoimikunnalle. Alokas-luokan hyppy muuttui vanhasta tutusta esteestä agilityhyppyä muistuttavaksi avoesteeksi. Mies teki mulle semmoisen ihan omaksi! Hyvin kelpaa kotitreeniin, vaikka ei jaloistansa sääntöjen mukainen olekaan. Pikaisella ensitutustumisella Piiruskin halusi joko alittaa tai kiertää, vaikka on agilityhyppyjäkin ylittänyt.



Taimisto on sitkeä, mutta niin olen minäkin. Näppituntuman mukaan käpylehmässä on pyöreyttä muutenkin kuin runsaan karvoituksen vuoksi, joten lenkillä on käytävä. Vaakaahan meillä ei ole, paitsi viiteen kiloon asti näyttävä talousvaaka, joten näppituntumalla ja silmämääräisyydellä mennään. Eläinlääkärissä sitten punnitaan. Yhdelläkin lenkillä Taimisto oli vapaana ja sitä piti muutaman metrin välein sanallisesti kehottaa jatkamaan matkaansa ja nimenomaan eteenpäin. Lähdettiin etupihan kautta ja johan se yritti takapihalle livahtaa polkua pitkin.

24.7. tuli metsässä vastaan mies ja koira, joku pystykorvatyyppinen eläin, valkoinen ruskeilla laikuilla. Oikein rauhallinen ja hyväkäytöksinen hurtta ja ystävällinen mies. Mulla oli koirat vapaana (tulivat molemmat nätisti kutsusta luo ja pistin ne narujen jatkoksi, Piiruskin haukkui tullessaan), pystykorvalla oli valjaat ja fleksi. Fleksi keskellä metsää! Jos Piirulla olis fleksi metsässä, se olis kiertyneenä tiiviisti joidenkin pajujen ja puiden ympärillä. Nooh, lisää käsittämättömyyksiä osui kohdalle, kun se mies avasi suunsa. Kyllä se suomea puhui, mutta silti. Se kysyi multa tämmöisiä:
- Onkos tämä isompi sellainen rähinän aloittaja? (Häh? Haukkui vahtihaukkua ja luokse tultuaan oli vieressä paikallaan ja hiljaa.)
- Mitäs tällä sun terrierillä metsästetään? Kaverilla on samannäköinen ja se metsästää sillä jotakin.
- Voit kuitenkin pitää vapaana sitä?
- Entäs toi toinen, pienempi, on niin samanlainen, onkos se jotain eri rotua vai jäikö vaan noin pieneksi?
- Hyvää lenkkiä!

******




Se on helposti ja nopeasti niin, että kun snautseri saa takapihalla iltahepulin, niin sademittarista on tikku poikki, marjapensaan verkko nurmikolla eikä pensaan päällä ja sipulipenkissä tassunjälkiä. Samalla kun standardi vetää rinkiä, kääpiö kaivaa tunkiolta jonkun jyrsijäsukuisen ja teilaa sen. Standardi tulee katsomaan eikä käsitä alkuunkaan, mitä sille pitäis tehdä. Lelu vai ruokaa?

Tänään (25.7.) oli niin hieno tokotreeni, että päätin pyrkiä Hyvinkäälle kisaamaan (30.8.), kun en omiinkaan viikkoa aiemmin pääse.

Vakiolenkittäjällämme Suvilla on pentu, nyt jo liki puolivuotias staffipoika Purtsi. Suvi tuli hakemaan mun hurtat lenkille ja koirat tapasivat meidän pihassa ekaa kertaa. Piirustus oli samalla hämmentynyt ja innoissaan. Taimi ei ollut hämmentynyt eikä innoissaan. Se ilmoitti haukkumalla ja murisemalla ja seisomalla arvokkaana pennun vieressä, että mä olen vanha rouva, sä olet mun pihalla ja mä en sun kanssas leiki. Purtsi kiiruhti emäntänsä jalkojen viereen turvaan ja Taimi sai kunnian olla ensimmäinen Purtsin tapaama koira, joka sai Purtsin hakemaan apua ja suojaa. Kun viesti oli mennyt perille, Taimisto siirtyi rauhassa kuistille ja istui vakaasti ulko-oven eteen. Siitä se sitten seurasi, kun Piiruskin teki tuttavuutta. Purtsi rohkaistui ja ajatteli lähteä tutustumaan pihaan. Taimisto oli eri mieltä ja kiiruhti kuistilta estämään Purtsin aikeet. Purtsi palasi etupihalle ja emäntänsä lähelle, Taimisto päivystämään ulko-ovelle. Purtsi yritti toisenkin kerran poistua etupihalta, mutta Taimi esti senkin. Kolmatta kertaa pentu ei enää yrittänyt eikä Taimillakaan ollut sille enää mitään sanottavaa.




Lenkin jälkeen pentu sai tulla jo nurmikolle asti.





Piiruskinilla oli juoksuista toettuaan niin sanotusti hyvä kausi. Mä olin tosi tyytyväinen koiraani ja suurin osa asioista sujui hienosti. Tässä heinäkuun aikana Piiruskin on päivä päivältä enemmän kokeillut, josko tän lauman säännöt ei sit kuitenkaan koskis Piirua tai rajoja vois ainakin venyttää. Snautseri esimerkiksi notkuu keittiössä ja hakee katsekontaktia kun laitan ruokaa (eikä ole kertaakaan saanut yhtään mitään syödäkseen suoraan pöydästä, liharoippeetkin säästän seuraavaan ruokailuun ja annan sit muun ruoan mukana kupista), nuuhkii ruokapöydän alla kun syödään, isottelee vastaantulijoille, ei poistu kokonaan kynnyksen yli vaikka käsketään, vahtii mun tekemisiäni ja kulkee perässä, kantaa leluja tyrkylle ja vaatii leikkimään, menee seisomaan vauvan peitolle vaikka tietää että se on kiellettyä, siirtelee eteisessä kenkiä. Jääräpää  mikä jääräpää, mutta itsepä otin ja taas väännetään!

Hurtat sai uudet pannat, Piiruskin tuommoisen ruudullisen ja Taimisto pääkallokuvioisen:





Tokoilin molempien kanssa ja hyvästä työstä kumpikin sai nakkisämpylän. Taimisto tietää mitä sille pitää tehdä eli viedä rauhalliseen paikkaan ja alkaa työstää ulkomuotoa. Piirustus ei tiedä. Se kantaa luutaan pitkin taloa häntäänsä heilutellen, hautaa ja kaivaa esiin, pyytää päästä pihalle piilottamaan. Siinä menee helposti pari tuntia, ennen kuin koira pysähtyy ja käy maate. En puutu sen touhuihin, jollei ole pakko, vaikka kovasti se levottomuus mua häiritseekin. Siinä taas muistan, miksi en kovin usein tuommoisia anna.





Tokotoimikunnan kokous otti vaivaiset kuusi tuntia matkoineen ja meininki oli tällaista:




tiistai 4. elokuuta 2015

Heinäkuussa tapahtunutta osa 1

Kauhia hoppu koko ajan ja jatkuvasti, tätäkin tekstiä rustattu sen seittemään kertaan...

Heinäkuun ekalla viikolla naapurin rouvan äiti toiselta puolelta Suomea on ollut visiitillä. Hänellä on schipperke, joka on tähän asti kiinnostanut mun partaisiani kovasti. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kaikki kolme olivat vapaana eikä kukaan käynyt toistaan tervehtimässä. Taimille ei tarvinnut sanoa asiasta mitään, Piirulle pari kertaa lausuin matalalla äänellä "koti" ja niin vaan pysyi pihassa, vaikka kovasti tuijotti pensasaidan läpi.



  

Mäntsälässä käytiin 9.7. kokoonpanolla kaksi naista, yksi vauva ja kaksi snautseria. Ajeltiin Tolosen Nean luo, joka viimeksi teki Armi-snautserista tosi nätin ja tyttömäisen. Runkoturkin ja jonkin verran muutakin olin toki itse nyppinyt. Vauva nukkui sinne ja takaisin ja oli hereillä vain kohteessa. Koirat olivat käytännössä hiljaa koko reissun, vaikka Armilla on ollut pitkä perinne viihdyttää muita matkustajia ooppera-aarioilla. Jälkikäteen olen antanut itselleni kertoa, että siirtyminen kevythäkkiin on lopettanut aariat - toivottavasti tämä tilanne myös säilyy!

Reissu oli koko lailla ikimuistoinen, trimmaukset hoituivat siinä sivussa. Jätettyämme koirat Nean hoiviin tarkoituksemme oli tutustua Mäntsälän keskustan tarjontaan. Heikosti kävi. Opimme, että kahvila Ella ja Aleksi 



(kuvassa, huomaa nimi) oli suljettu toistaiseksi, käymisen arvoinen kiva piha on osoitteessa Vuolteenmäentie 7 (mutta sinne emme uskaltautuneet kun emme tienneet kuka siellä asuu ja osanneeko odottaa meitä, mutta tahattomasti ajoimme siitä kuitenkin kahteen kertaan ohi), Sokoksen edessä vanhan vaatekaupan takana on uusi sisustuskauppa (ei löydetty kuin S-Market ja se vanha vaatekauppa), Citymarketiin saa mennä vain polkupyörällä (autoille ei ollut parkkipaikkoja), paikalliselle huoltoasemalle on ajokielto ja toisella puolella pihaa myös pysäköintikielto, samaisen huoltoaseman vessaan pääsee suoraan pihalta sivuovesta eikä olis tarttenu tehdä kunniakierrosta ensin autolla pihassa ja sitten kävellen pihassa ja myymälässä, huoltoaseman juustosämpylä on nimensä mukainen (sämpylä, voi, juusto), palvelu oli ystävällistä ja neljästä ostoksesta veloitettiin vain kolme. Retkipäivämme oli yksi niistä harvoista aurinkoisista päivistä ja auton ilmastointi oli tietenkin rikki. Mutta kivaa oli, uusiksi ihan koska vaan karvoihin ja kalenteriin sopii!



12.7. vietimme koko perheen juhlaa (meillä osuu heinäkuulle kolmet synttärit ja kahdet nimipäivät, jokaiselle perheenjäsenelle joku juhlan aihe) eli koirat viettivät ison osan päivästään kodinhoitohuoneessa. Lenkillä käytiin aamupäivällä ja illalla lyhyesti. Piirun piti purkaa turhautumistaan, iltahepuliin ei meidän tontti riittänyt, piti karauttaa naapuriin ja juosta siellä!


13.7: Taimistoa ei enää hihnalenkit kiinnosta, se ilmaisee mielipiteensä jo kotona. Tehtiin kuitenkin Kokkosen lenkki. Taimia piti melkeinpä vetää perässä ja vähän väliä se pyrki ojaan kulkemaan. 

Otoksia aktiiviliikkujasta:





Tiellä kulki kaksi pulua. Niitä ei kiinnostanut pätkääkään, että me lähestyttiin, esiintyivät kuin maanomistajat. Jonkun matkaa jouduttiin kulkemaan parin metrin päässä, kun ei ohikaan päästy. Piiruskin hallitsi ja hillitsi itsensä kyllä todella hyvin, vaikka sanallisesti pitikin muistuttaa, missä sen paikka hihnalenkillä on. Siinä se mun oikealla puolellani tepasteli tyyliin jos toiseenkin, mutta vasta sitten, kun pulut päättivät antaa tietä ja lennähtivät viereiselle pellolle, Piiruskin loikkasi perään ja hihna kiristyi. Piiru istahti tien reunaan ja katsoi kaihoisasti kallo kallellaan pulujen kaartamista ja laskeutumista pellolle.

Illalla kasteltiin miehen kanssa kasvimaata (juu-u, tänä kesänä on pari kertaa pitänyt kastellakin, lähinnä muovin alla kurkkuja ja kurpitsoita), kun Piiruskin katosi. Mies kutsui pari kertaa ja snautseri juoksi terassilta takapihalle pitkää laukkaa koko pihan läpi ja valtavalla loikalla ojan yli suoraan metsään - eikä siis lähellekään kasvimaata! Nauraa hekotin niin, että kastelukannu piti laskea maahan.


Herkkä hetki:


16.7: Siivosin Taimistoa pikkasen, siitä tuli taas käpylehmä. Välisiivouksessa siivosin pään, kaulan, vatsan, kainalot ja tassut. Niinpä siitä tulee kropastaan pullea ja raajat on ku puutikut. Toooosi nätti joo.

Piiruskin osaa avata terassin oven, jos se ei ole tietyllä tavalla kiinni. Niinpä se usein istuskelee itsekseen terassilla. Naapurit menivät kävellen ohi ja Piiruskin singahti haukkuen heitä kohti. Hihkaisin sisältä Piirun nimen ja vihelsin ja kas, koiruus kääntyi takaisin ja tuli lujaa luo - ihme!

17.7: Vein Taimiston viikonloppuhoitoon työkaverille Myllykoskelle ja Piiruskinin miehen työkaverille Valkealaan. Yhdeksän aikoihin työkaveri soitti, koska ruoka oli tarjolla mutta Taimi ei syönyt. Toistan: Taimi ei syönyt. Siis Taimisto, alati ahne röyhkeä ruokavaras, istui vaan ja katsoi ruokaa ja työkaveria. Mietin hetken ja sitten välähti: ei ollut lupaa syödä eli ei ollut sanottu ole hyvä! Hyvät tavat kunniaan, ainakin vieraisilla, tuumasi Taimi. Kotonahan se pyrkii ottamaan varaslähdön ja livahtamaan ruoan kimppuun ennen aikojaan.

Utelias lenkkikaverini, joka usein uuvahtaa uneen kesken retken: