perjantai 7. elokuuta 2015

Heinäkuussa tapahtunutta osa 2

Tokoon tuli sääntömuutosten myötä paljon uutta välineistöä, mikä aiheuttaa runsaasti harmaita hiuksia ainakin meidän seuran tokotoimikunnalle. Alokas-luokan hyppy muuttui vanhasta tutusta esteestä agilityhyppyä muistuttavaksi avoesteeksi. Mies teki mulle semmoisen ihan omaksi! Hyvin kelpaa kotitreeniin, vaikka ei jaloistansa sääntöjen mukainen olekaan. Pikaisella ensitutustumisella Piiruskin halusi joko alittaa tai kiertää, vaikka on agilityhyppyjäkin ylittänyt.



Taimisto on sitkeä, mutta niin olen minäkin. Näppituntuman mukaan käpylehmässä on pyöreyttä muutenkin kuin runsaan karvoituksen vuoksi, joten lenkillä on käytävä. Vaakaahan meillä ei ole, paitsi viiteen kiloon asti näyttävä talousvaaka, joten näppituntumalla ja silmämääräisyydellä mennään. Eläinlääkärissä sitten punnitaan. Yhdelläkin lenkillä Taimisto oli vapaana ja sitä piti muutaman metrin välein sanallisesti kehottaa jatkamaan matkaansa ja nimenomaan eteenpäin. Lähdettiin etupihan kautta ja johan se yritti takapihalle livahtaa polkua pitkin.

24.7. tuli metsässä vastaan mies ja koira, joku pystykorvatyyppinen eläin, valkoinen ruskeilla laikuilla. Oikein rauhallinen ja hyväkäytöksinen hurtta ja ystävällinen mies. Mulla oli koirat vapaana (tulivat molemmat nätisti kutsusta luo ja pistin ne narujen jatkoksi, Piiruskin haukkui tullessaan), pystykorvalla oli valjaat ja fleksi. Fleksi keskellä metsää! Jos Piirulla olis fleksi metsässä, se olis kiertyneenä tiiviisti joidenkin pajujen ja puiden ympärillä. Nooh, lisää käsittämättömyyksiä osui kohdalle, kun se mies avasi suunsa. Kyllä se suomea puhui, mutta silti. Se kysyi multa tämmöisiä:
- Onkos tämä isompi sellainen rähinän aloittaja? (Häh? Haukkui vahtihaukkua ja luokse tultuaan oli vieressä paikallaan ja hiljaa.)
- Mitäs tällä sun terrierillä metsästetään? Kaverilla on samannäköinen ja se metsästää sillä jotakin.
- Voit kuitenkin pitää vapaana sitä?
- Entäs toi toinen, pienempi, on niin samanlainen, onkos se jotain eri rotua vai jäikö vaan noin pieneksi?
- Hyvää lenkkiä!

******




Se on helposti ja nopeasti niin, että kun snautseri saa takapihalla iltahepulin, niin sademittarista on tikku poikki, marjapensaan verkko nurmikolla eikä pensaan päällä ja sipulipenkissä tassunjälkiä. Samalla kun standardi vetää rinkiä, kääpiö kaivaa tunkiolta jonkun jyrsijäsukuisen ja teilaa sen. Standardi tulee katsomaan eikä käsitä alkuunkaan, mitä sille pitäis tehdä. Lelu vai ruokaa?

Tänään (25.7.) oli niin hieno tokotreeni, että päätin pyrkiä Hyvinkäälle kisaamaan (30.8.), kun en omiinkaan viikkoa aiemmin pääse.

Vakiolenkittäjällämme Suvilla on pentu, nyt jo liki puolivuotias staffipoika Purtsi. Suvi tuli hakemaan mun hurtat lenkille ja koirat tapasivat meidän pihassa ekaa kertaa. Piirustus oli samalla hämmentynyt ja innoissaan. Taimi ei ollut hämmentynyt eikä innoissaan. Se ilmoitti haukkumalla ja murisemalla ja seisomalla arvokkaana pennun vieressä, että mä olen vanha rouva, sä olet mun pihalla ja mä en sun kanssas leiki. Purtsi kiiruhti emäntänsä jalkojen viereen turvaan ja Taimi sai kunnian olla ensimmäinen Purtsin tapaama koira, joka sai Purtsin hakemaan apua ja suojaa. Kun viesti oli mennyt perille, Taimisto siirtyi rauhassa kuistille ja istui vakaasti ulko-oven eteen. Siitä se sitten seurasi, kun Piiruskin teki tuttavuutta. Purtsi rohkaistui ja ajatteli lähteä tutustumaan pihaan. Taimisto oli eri mieltä ja kiiruhti kuistilta estämään Purtsin aikeet. Purtsi palasi etupihalle ja emäntänsä lähelle, Taimisto päivystämään ulko-ovelle. Purtsi yritti toisenkin kerran poistua etupihalta, mutta Taimi esti senkin. Kolmatta kertaa pentu ei enää yrittänyt eikä Taimillakaan ollut sille enää mitään sanottavaa.




Lenkin jälkeen pentu sai tulla jo nurmikolle asti.





Piiruskinilla oli juoksuista toettuaan niin sanotusti hyvä kausi. Mä olin tosi tyytyväinen koiraani ja suurin osa asioista sujui hienosti. Tässä heinäkuun aikana Piiruskin on päivä päivältä enemmän kokeillut, josko tän lauman säännöt ei sit kuitenkaan koskis Piirua tai rajoja vois ainakin venyttää. Snautseri esimerkiksi notkuu keittiössä ja hakee katsekontaktia kun laitan ruokaa (eikä ole kertaakaan saanut yhtään mitään syödäkseen suoraan pöydästä, liharoippeetkin säästän seuraavaan ruokailuun ja annan sit muun ruoan mukana kupista), nuuhkii ruokapöydän alla kun syödään, isottelee vastaantulijoille, ei poistu kokonaan kynnyksen yli vaikka käsketään, vahtii mun tekemisiäni ja kulkee perässä, kantaa leluja tyrkylle ja vaatii leikkimään, menee seisomaan vauvan peitolle vaikka tietää että se on kiellettyä, siirtelee eteisessä kenkiä. Jääräpää  mikä jääräpää, mutta itsepä otin ja taas väännetään!

Hurtat sai uudet pannat, Piiruskin tuommoisen ruudullisen ja Taimisto pääkallokuvioisen:





Tokoilin molempien kanssa ja hyvästä työstä kumpikin sai nakkisämpylän. Taimisto tietää mitä sille pitää tehdä eli viedä rauhalliseen paikkaan ja alkaa työstää ulkomuotoa. Piirustus ei tiedä. Se kantaa luutaan pitkin taloa häntäänsä heilutellen, hautaa ja kaivaa esiin, pyytää päästä pihalle piilottamaan. Siinä menee helposti pari tuntia, ennen kuin koira pysähtyy ja käy maate. En puutu sen touhuihin, jollei ole pakko, vaikka kovasti se levottomuus mua häiritseekin. Siinä taas muistan, miksi en kovin usein tuommoisia anna.





Tokotoimikunnan kokous otti vaivaiset kuusi tuntia matkoineen ja meininki oli tällaista:




Ei kommentteja: