maanantai 23. helmikuuta 2015

Laskiaismuistoja

Sain Emmi-koirasta kuvan:


Kuvassa Emski on laskiaista varten tekemällä tehdyn mäen päällä, josta laskettiin alas kuivurin suuntaan. Emmi-koiranen oli aina ja kaikkialla läsnä, mutta mielellään siten, että kukaan ei koskenut siihen. Jos aikoi rapsuttaa tai silittää, se katsoi vaivautuneesti kulmiensa alta ja jos silittäjä ei tajunnut, se siirtyi metrin parin päähän ja katsoi merkitsevästi, että ei tartte tulla perässä.

Joka talvi se laski kuitenkin mäkeä, istui mun kanssa pulkassa ja sit mentiin! Se tuli vapaaehtoisesti (koska kaikki muutkin meni) ja sitten siitä piti pitää rintakehästä tukevasti kiinni, jotta päästiin mäki alas asti. Ja ei kun uusiks! Onneksi se ei koskaan tehnyt niin kuin lapset, jotka jossain vaiheessa alkoi ja alkaa vieläkin vinkua, että aikuisen pitäis vetää ne pulkassa ylös.

Siinä kahdeksan ja yhdeksän ikävuoden välillä pieni valkoiseni oli niin heikossa hapessa, ettei se jaksanut kävellä kuin lyhyen pätkän kerrallaan. Ilo irti talvesta, pistin parivuotiaan esikoiseni pulkkaan Emmin kanssa istumaan, vauva kantoliinassa selkään ja sit mentiin Taimiston kanssa lenkille. Jossain vaiheessa retkeä Emmi astui pois pulkasta, kävi haistelemassa ja pissalla ja meni ihan itse takaisin pulkkaan peiton päälle istumaan. (Kyllä se tuosta kuntoutui, siirtyi ikiuneen niukasti vajaa 12 veenä.)

Oli se hieno koiruus, itku tulee jos liikaa miettii.

Ei kommentteja: