Juu, juoksujen jälkimasennushöyryistä on päästy! Ennen juoksuja mä olin jo kovinkin toiveikas, että kyllä tästä snautseristakin vielä hyvä koira tulee, masennuksen jälkeen piti taas viikon päivät taistella, että olikos meillä jotain sääntöjä olemassa vai ei.
Perjantaina 4.10. poikaset menivät mummolaan yökylään ja me mentiin miehen kanssa metsään. Aikuisten vauhti, aikuinen seura, puolitoista tuntia meni nopeasti. Mä jatkoin siitä Piirun kanssa hallille. Valokatkaisijoiden vieressä oli maksirengas tyrkyllä, joten päätin valojen lämpenemistä (=valaisemista) odotellessa hengata siinä vieressä ja osoittaa snautserille, ettei se oikeasti ole pelottava este. Otin nameja käteen ja niitä sai aina kun uskalsi olla ihan renkaan vieressä, sitten ottaa namin vaikka namikäsi oli renkaassa kiinni, sitten kuononpää renkaasta läpi, sitten koko pää. Istuin vaan renkaan vieressä ja houkuttelin esteen viereen, oikeastaan siihen kiinni ja kappas, koira otti ja hyppäsi läpi! Tottahan toki se samalla onnistui hajottamaan sen kappaleiksi ja hätkähti sitten sitä, mä vaan jatkoin kehumista ja kasasin renkaan. Ja kyllä, toverits Pirushkina hyppäsi renkaan läpi monta kertaa eikä hajottanut sitä enää eli uskalsi ponnistaa riittävästi! Mitään vauhtilähestymisiä tai sellaisia en uskaltanut edes ajatella, mutta olisikohan yksi peikko poistettu harmaiden korvien välistä? Toivon niin!
Oppiikohan toi koira ikinä pujottelua? Ollaan tehty niin sekatekniikalla ku ikinä voi: aloitettiin kujilla, on tehty pelkkiä kahden kepin sisäänmenoja, kuuden kepin pätkää käsi- ja jalkaohjauksella ja nyt laiskuuttani pistin koiran kahdelletoista kepille, kun olivat siinä tyrkyllä. Puoleenväliin meni ilolla, mutta sitten alkoi ihmettely ja hyytyminen, vaati paljon kehuja ja houkutteluja ja jostain syystä pysähtyi kokonaan aina ennen viimeistä keppiväliä - jos ei sitten yrittänyt livahtaa aikaisemmin pois.
Tokoiltiinkin, sitä vartenhan me hallille mentiin. Seuraamisessa oli kaksi kriteeriä: reipas liikkeellelähtö perusasennosta ja jos se onnistui, niin eri pituisten pätkien jälkeen pysähdys ja palkan sai, jos perusasento osui kohdalleen. Seuraamisessa yleensä pitää saada kasvatettua motivaatiota eli vaikka ei tule kehuja tai namia, niin pitäis jaksaa tehdä hyvin eikä alkaa epäröidä. Hissukseen.
Tehtiin yksi kokeenomainen luoksetulo ja se oli kokonaisuudessaan hieno!
Lopuksi hyppy. Viime aikoina se on sujunut hyvin, joten otin tarkkailumielessä heti kärkeen kokeenomaisesti. Ketuiksi meni. Nätti alun perusasento, hyvä katsekontakti, sanoin "valmis" (juu, sanon sitä ääneen treeneissä), koira katsoi esteeseen, sanoin "hyppää" ja koira löntysteli estettä kohti ja alkoi kiertää sitä. Ehei. Uusiksi ja koira halusi kiertää toiselta puolelta. On siinä nyt ennenkin ollut viisi lautaa ja jos on vaativa tuomari, niin se haluaa siihen kuusi lautaa, että alahan kenguru pomppia! Ei siinä, pelkkiä hyppyjä vaan namin kanssa toiselta puolelta kutsumalla ja siinäkin yritti pari kertaa kiertää. Päästiin siihen mihin viimeksi lopetettiin eli hyvä lähtö, hyvä hyppy, hyvin seisoo paikallaan kunnes mä tulen ihan viereen, siinä mulla on edelleen miettimistä miten lähestyn ja miten palkkaan. Olen palkannut paljon seisomisesta ja vapauttanut siitä. Nyt palkkasin seisomisesta, annoin perusasentokäskyn ja koira oli yhtä kysymysmerkkiä.
Ison ilon sain tästä halliretkestä!
1 kommentti:
Hienoa - noin se menee eikä aina jaksaisi sitä nartun sielunelämää oikein ymmärtää. Fakta vaan on, että nartun keho käyttäytyy juoksun jälkeen aina samanlailla, olipa astutettu tai ei... Katson juuri Reetiä, joka painelee maate Baariin (se pentula) nauttimaan omasta olostaan. On niin odottava, mutta kaipa tuo hoksaa, ettei mitään lopputulosta tällä kertaa syntynytkään :D
Lähetä kommentti