perjantai 31. lokakuuta 2014

Klenkkakoipi, kuvausta ja kuntoutusta

Toveri Piiruskin alkoi vajaat 2 kuukautta sitten ontua oikeaa etujalkaansa. Todennäköisesti kävi niin, että pupujahdissa sattui, mutta mitä, sitähän minä en tiedä ja koira ei kerro. Koiruus oli pari kolme viikkoa puujalka, toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Hieroja veikkasi rannevammaa, mutta molemmat ranteet olivat "tärähtäneet, arat ja herkät". Lepo ja laiskottelu eivät auttaneet kunnolla, ehkäpä en uskonut vamman vakavuuteen ja malttanut pitää riittävän pitkään levossa.

Osteopaatti syyskuun lopussa kysyi, onko Piiru voinut saada iskuja ranteisiin. Hah, onhan se ja vaikka joka päivä! Kun tuolle harmaaparralle antaa luvan, se loikkii ja pomppii, nauttii suorastaan päästessään kallioille, soramontuille ja hyppimään kaatuneista puista yli. Noh, ranteet olivat herkät, oikean etujalan värttinä-ja kyynärluun välinen liikkuminen oli olematonta ja olkanivelkin pamahti jumiin, kaulassa oli oikealla puolella pieni jumi ja oikeanpuoleinen si-nivel oli tiukka eikä siinä ollut normaalia liikettä.

Sitten 11.10. tehtiin Piirun veljen Masin ja emäntänsä Mian kanssa (ikimuistoinen?) retki Lahteen. Koska koiruus ontui edelleen ajoittain, kuvattiin lonkkien lisäksi myös kyynärät ja olkanivelet. Ei mitään vikaa kuvissa. Mun tarinointia kuunnellessaan ja koiraa kokeillessaan veikkasivat varsinaisesti tutkimatta, että lihas- tai jännevamma, joten ei muuta kuin lepoa, tasaista tahtia tasamaalla-tyyppistä lenkkeilyä, ei hyppyjä tahi muita tärähdyksiä aiheuttavia liikkeitä. Voi miten helppoa ja henkisestikin kevyttä!

Tänään (31.10.) käytiin Piiruskinin kanssa taasen osteopaatilla (Kivisen Hannalla Canin Caren tiloissa). Oikealla puolella kelvollisessa kunnossa värttinä-ja kyynärluu sekä olkanivel, pää ei kuitenkaan kääntynyt oikealle kunnolla ja si oikeastaan enemmän jumissa kuin viimeksi. Oikean etujalan päkiään sattui, etenkin siihen "ison anturan" taakse eli saattaisi olla kyse siitä alkuperäisestä ajatuksesta, että rannevamma. Vasemmassakin etujalassa oli jumi ja yleisesti ottaen lihakset oli tiukat. Muutenkin Hanna sanoi, että Piiruskin vaikuttaa koiralta, jolla on tiukka ja joustamaton sidekudos(olikohan se tää sana) ja on muutenkin enemmän jäykkä kuin elastisuuden huipentuma. Piiruskinin si-nivel sai myös kommentin "mielenkiintoinen, kun koira ei vastaa hoitoon ja normaalia liikettä ei tule, nuori koira kuitenkin". Lopuksi arvailtiin: jos vika sattuisi olemaan siellä päkiän ja ranteen alueella, niin siellä voisi olla joku kivi tai tikku anturassa (westiellä oli ja se saatiin pois vaan leikkaamalla antura auki) tai jokin pieni luu tai useampi pieni luu saattaisi olla murtunut. Murtuma paranee käytännössä vaan levolla ja tekemättömyys jumiuttaa si-niveltä. Saattahan se myös kautta rantain olla niin, että jumissa oleva si-nivel aiheuttaa rasitusta etupäähän. Voisiko tämän koiran pistää kahtia, kun etupäätä pitäis pitää levossa ja takapäätä liikuttaa?

1 kommentti:

Tarja Tervonen kirjoitti...

Ai saatura, että onkin mielenkiintoista pitää nuori koira levossa :( Todennäköisesti niukauttanut tanssiessaan jollain kohtaa ja ei vaan malta antaa parantua kunnolla.... Jotenkin oma nilkkaniukahdus tulee mieleen! No nuorella kestää onneksi lyhyemmän aikaa kuin vanhoilla akoilla ja eiköhän se siitä. Peukutan ja tanssahdelkaa varovasti!
Paljon onnea upeista luustokuvaustuloksista!