Rakas päiväkirja, kesäkuu on edennyt näin:

*la 7.6: Lämmin päivä, mutta lähdettiin silti Piirun kanssa hölkälle. Koska inhoan asfaltilla juoksemista ja Piiru on vielä tottumaton hölkkäämään ison tien varrella (pieni pakko lyhyitä matkoja, jos meinaa yhtään pitempää matkaa juosta ja joskus jossain muuallakin kuin samoilla nurkilla vaan), niin oikaistiin peltotien kautta. Päästiin silti kokeilemaan ison tien pientareella hölköttelemistä ja moottoriliikenteen puolesta sujui hyvin. Ei osunut kohdalle yhtään valtavaa rekkaa eikä kukaan ohittanut meitä ihan vierestä eikä Piiru reagoinut autoihin juuri mitenkään. Pari varista sen sijaan aiheutti probleemia, kun ne lensivät pätkän kerrallaan ja laskeutuivat aina meidän eteen. Tauotonta komentamista, ettei koiruus olis loikannut täydellä vauhdilla niiden perään ja kaatanut mua. Matka kesti nelisenkymmentä minuuttia, oikein hyvä mitta hellepäivän alkuiltaan. Otettiin vajaan kilometrin mittainen loppukiri, että saatiin ihan juostuakin. Pihalla kaaduin nurmikolle, Piirustus tuli naamalle ja mätki tassulla mahaan, hyttyset alkoi inistä ympärillä.

*su 8.6: Aamulenkillä Piiruskin ei yrittänyt karata, mulla oli aktiivinen ote koiraan enkä päästänyt kauas ja tiheästi kutsuin luo. Sinänsä jees, että tällä tavalla mulla on ainakin mahdollisuus pitää koiraa vapaana eikä pelkästään hihnassa, mutta kun mä olen tottunut menemään metsään, päästämään koirat irti ja kulkemaan aivot narikassa. Satunnaisesti havahtuessani ihmettelemään missä olen ja missä mun koirat on, niin siinähän ne lähistöllä ovat pyörineet. Että jos joku päivä oltais taas siinä, niin onnellinen olisin!

Tältä näyttää keittiössä, jos aamupala viivästyy.

Illalla molemmat partaiset oli pihassa vapaana. Jostakin ilmestyi nöffi meidän postilaatikolle, kumpikin koira huomasi sen. Minä ärähdin koirille samaan aikaan kuin ne nöffille ja jostain ihmeen syystä kum-pi-kaan koira ei lähtenyt juoksemaan nöffiä kohti tai jatkanut haukkumista. En ymmärrä eikä taida tapahtua toiste.

Kiva leikkihetki kolmeen tyttöön takapihalla! Piirun kanssa seuraamista köysipalkalla (eli köysilelu palkkana, välillä heitettynä ja välillä revittävänä) ja Taimin kanssa tokoliikkeitä pallopalkalla. Siitä iltapissakävelylle ilman hihnoja, heittelin palloa niin pitkälle kuin jaksoin ja vuorotellen hakivat. Taimi tosin ei hae, jos Piiruskin on vapaana, mutta pitelin sit Piirua sen ajan vieressä.

*ke 11.6: Lapset mummolassa ja me miehen kanssa kahdestaan koiria ulkoiluttamassa, hihnalenkki. Ai että pieni snautserinalku oli hämmentynyt ja kummissaan, kun pikkasen mua ja Piirua edempänä oli mies ja Taimi! Taimin paikka hihnalenkeillä on klo 11-13 ja Piirun klo 15-16. Piirun kanssa käydään jatkuvaa keskustelua mun valitsemastani kellonajasta, mutta alan hiljalleen olla voitolla. Neuvotteluja on käyty snautserikerhon vuosikokouksesta asti, siellä kokouksen jälkeisellä luennolla puhuttiin hihnassa kulkemisesta ja tajusin, että mun snautserini palkkaa itse itseään sillä, että se saa kulkea ensimmäisenä. Lisäpalkkaa se saa siitä, että kun kutsun luo, se hetken seisoo ylväänä nenä johonkin suuntaan ja ottaa paikkaa haltuun. Kun ei pääse keulaan vaan on vieressä, ei koira pääse palkkautumaan etummaisena kulkemisesta eikä se saa itse viivyteltyä luoksetulossa, kun se koko ajan on siinä lähellä. Mikä äly et väläys!

Mutta palatakseni hämmennykseen, ei tilanteessa mun mielestäni ollut mitään muuta totutusta poikkeavaa kuin mies. Taimisto tosiaan kulkee aina meidän edellä, nyt siinä kulki myös mies suunnilleen kello kympissä. Eipä siinä yleensä kukaan kulje, mutta miksi snautseri häiriintyi siitä niin paljon? Ei tiennyt raukka miten päin olla ja miten kulkea ja missä, hämmennys kesti koko tunnin mittaisen lenkin.

*to 12.6: Suvieran hallilla agia harjoittelemassa.
Piirun kanssa laatikkoa (hyvin muisti, vaikka on pitkä tauko tässä),
hyppyjä 25-30-senttisillä rimoilla
putkea (jos olen lähellä putken suuta, on tosi tarkkaa jatkuuko mun liike, jos olen kauempana lähettämässä niin ihan sama mitä teen).

Taimin kanssa radanpätkää, jossa oli hyppyjä, putki ja puomi.

Illan päätteksi Piiru pääsi juoksemaan itsensä läkähdyksiin vesikoira Allin kanssa.

Jätä takki lattialle, siinä on partaiselle peti.

*la 14.6: Käytiin Piirun kanssa Käpälämäessä. Halli oli jaettu väliaidoilla kahtia ja aina vaan on tosi vaikeeta keskittyä, jos joku toinen koira (tai riittää se ihminenkin) tekee jotain ja toista koiraa kehutaan.

Hyppyjä (30cm), varsa osaa jo paremmin asetella tassujaan,
minirengas ekaa kertaa osana rataa
putki (tässä mulla opettelemista, että luen rataa samalla tavalla kuin koirani, helposti meni toiseen päähän kuin mihin tarkoitin)
pussi.

*su 15.6: Piirun karva pöllyää taas ja vaikuttais olevan nyppimiskypsää, Taimistolla on paljon pidempi kierto.

Piirustus sai uuden pehmolelun, sinisen apinan. Tappaminen ja suolistaminen oli rankkaa:

*ma 16.6: Hihnalenkillä johtokunnan kokouksen jälkeen piti pentusen pari kertaa peljästyä: laitumella oli hevosia ja omakotitalon pihalla oli tuulimylly. Hevoset on olleet laitumella ennenkin, mutta jostain syystä tänään niitä piti ensin pelätä, sitten piti pyrkiä luokse, heiluttaa lähemmäs tulleille hevoille häntää ja lopulta loikata sivulle karkuun ja upota ojan pohjalle. Yhden omakotitalon pihalla, joka ollaan ohitettu jo ties kuinka monta kertaa, ihan vakiolenkin varrella oleva tavallinen talo, on koristeena tuulimylly, ei kovin korkea. En ole siihen juurikaan kiinnittänyt huomiota, eikä vissiin Piirukaan, mutta tänään se tuulimyllyn lapa heilahti ja samalla loikkasi Piiruskin kauas taakse! Mua alkoi naurattaa ja koira rentoutui. Lapa heilahti uudestaan ja taas hurtta loikkasi korkealle, nosti karvatkin pystyyn. Menin kyykkyyn ja silitin koiraa, joka ehti aina pikkasen rentoutua harvakseltaan liikahtavien lapojen heilahdusten välissä. Jonkun ajan kuluttua tuulimyllyn lavat saivat heilahtaa ilman koiran loikkaa ja sitten jatkettiin matkaa. Koko ajan odotin, että sieltä talosta tulee joku kysymään miksi me kykitään heidän pihansa edessä. Taimistoa ei taaskaan voinut vähempää kiinnostaa mitä me tehdään.