Toukokuun tunnelmia osa 2

1) Mä niin panostan otsikointiin.
2) Luulin julkaisseeni tämän aikoja sitten.

Suorilta päiväkirjan pariin.

*ma 19.5: Helle eli lepopäivä pitkästä lenkistä, mutta takapihatokoilua pallopalkalla illan vähän viilettyä. Aiheena hyppy (muuten hyvä mutta kun irtoaa hypylle ekalla käskyllä kuin lottokoneen avulla, en tiedä mikä tässä mättää) ja "ota" eli nouto. Noudossa ajatuksena, että yhdellä sanalla hakee ja tuo mun eteen. Alkaa tolla elukalla olla jo ajatus eteen tuomisesta, muutoinhan (ainakin toistaiseksi) haluan sen tulevan suoraan perusasentoon (vähemmän palapelin osia esimerkiksi luoksetulo-liikkeessä, vähemmän virheiden paikkoja).

*ti 20.5: Takapihatokoa, jatkettiin noudon harjoittelua (yllätän itseni tässä liikkeessä, kun oikeasti maltan odottaa koiran istuvan kunnolla edessäni purematta lelua ja katsoen minuun, ennen kuin ojennan käteni ottamaan lelun suusta) ja sitä iänikuista seuraamista. Seuraamisessa ihan ilman apuja suoraan, oikealle kääntymisissä sana-apu ja vasemmalle käännöksissä käsi ja sana. Alitajunta hoi, sulle olis töitä, opeta mut kääntymään vasemmalle!

*ke 21.5: Suvieran Suvi ulkoilutti hurtat (kiitos taas!) ja hieroi lenkin päälle Taimiston. Koirat sai iltaruoaksi oikein kanan fileesuikaleita. Ostin eilen ruokatunnilla kaupasta alelappuisen kanapaketin ja unohdin sen tietysti työpaikan jääkaappiin. Tänään muistin ottaa kanat mukaan kotiin lähtiessä, mutta unohdin siirtää ne kassista jääkaappiin. Hyvin näytti maistuvan.

*su 25.5: Pallopalkalla seuraamista ja etenkin vasemmalle kääntymisiä ja siitä suoraan, kun tuppaa näissä jätättämään niin heitin pallon eteen. Luoksetulon läpijuoksujakin tehtiin, nekin pitää näköjään erikseen opettaa. Jätin koiran istumaan, kävelin parikymmentä askelta, kutsuin luokse perusasentoon. Heitin pallon itsestäni katsoen taaksepäin, jotta koira voisi vaan vauhdilla hurauttaa minusta ohi. Vissiin huono heittotekniikka tai sitten on tehty tuloksekkaasti luoksetulon pysäytyksiä, kun meni monta hyvää läpijuoksua pipariksi koiran pysähtyessä käden heilahduksesta kuin seinään. Sitten oltiin molemmat kysymysmerkkeinä, treenaa siinä sitten.

Ukkosesta ei kumpikaan koira välittänyt, mutta höyryveturi Ukko-Pekan pilli pisti Piiruun vauhtia. Taimisto ei kylkiasennostaan noussut.

Iltapissalle tuo snautseri ei mene enää ikinä tuosta vaan ja pikaisesti. Sen mielestä pitää ehdottomasti juosta kuuron raketin lailla varaston taakse ja sieltä tien yli naapuriin, oli siellä varaston takana ketää tai ei. Kun on siellä pari kertaa ollut. Hain piskin pois, kannoin rajalle, tuijotin silmiin ja manasin koirani manan majoille murisemalla ja irvistämällä, poistuin taakseni katsomatta. Sinne jäi snautseri vähäksi aikaa miettimään, se vaan makasi paikallaan ja katseli kummissaan. Hain sisältä hihnan ja pannan ja palasin loistavaa paikkamakuuta suorittavan koiran luo. Laitoin rensselit kiinni ja kehotin liikkeelle, käveltiin rauhassa sisään ja suorinta reittiä omaan petiin.

*ma 26.5: Lyhyitä lelun pitoja suussa. Kerran pureskeli kunnolla, ärähdin ennen kuin ehdin ajatella. Säikähdin, että nyt se tiputttaa eikä ota enää takaisin, mutta ei tiputtanut vaan lopetti pureskelun. Huh!

*ti 27.5: Hyvä iloinen leikkihetki eteisessä snautserin kanssa. Harjoiteltiin lelun suussapitoa (ei saa pureskella) ja luovuttamista (tässä yleensä kokeilee, josko voisikin vetoleikiksi muuttua). Sitten pistin koiran perusasentoon, vein lelun parin metrin päähän, merkkasin taputtamalla lelua, palasin koiran viereen. Hyvä katsekontakti, "ota", ei apuja. Hurtta lähti, nappasi lelun ja toi sen mun eteen, otti tiiviin katsekontaktin ja pito oli loistava! Luovutuksessa arpoi että annanko vai vetoleikitäänkö ja eteen istuminen olisi saanut olla suorempi ja tiiviimpi. Hitsin hyvä kokonaissuoritus! Pitemmissä matkoissa, kun palasina harjoitellaan, tulee probleemia heti kun hakumatka on pidempi eli etäisyys minusta pitenee. Koiruus tuppaa katselemaan ympärilleen, jos olis jotain kiinnostava(mpa)a.

*ke 28.5: Suvieran Suvi ulkoilutti hurtat ja hieroi lenkin päälle Piirun. Jumeja oli eikä kaikki edes auennu. Ihmekös tuo, kun on tottumaton joutunut hihnalenkkeilijäksi ja joutuu jatkuvasti käyttämään jarrutuslihaksiaan eikä pääse vapaana liikkumaan.

*helato 29.5: Kotona kolmeen tyttöön, ihana rauha! Eteisessä kokeilin, onnistuuko nouto-liike uudestaan. Perusasento, lelun vienti ja merkkaus, "ota". Piiru haki lelun, toi purematta, istui eteen, hyvä katsekontakti ja paras ja nopein luovutus ikinä! Juuh, helpotettu alku ja eteisessä ilman häiriöitä ja lyhyt matka ja vaikka mitä, mutta silti tosi hyvä!

Vetinen lenkki. Hihnassa kulki ja käyttäytyi hyvin. Airedalen pihaa lähestyttäessä koetin olla ottamatta Piirua käskyn alle. Molemmat puhisi ja puhkui ja kiihdyttivät toisiaan ja Taimin piti jopa haukkua ja nostaa karvat pystyyn - eikä koko koira ollut edes ulkona! Koska molemmat koirat olivat kiihtyneessä mielentilassa valmiina ottamaan vastaan mitä vain, tuli mutkan takaa esiin mies ja koira. Se koira tietysti alkoi räkyttää ja riekkua ja mun koirat oli valmiita vastaamaan. Että ens kerralla en taatusti kokeile miten mun hurtat reagoi siihen airedalen pihaan. Hävetti taas, vaikka ei se vastaantulijakaan hyvin käyttäytynyt. Yhtään ketään muuta mä en nähnyt koko hihnalenkin aikana eli silloin kun koirat käyttäytyivät hyvin.

Loppumatkasta tein virhepäätöksen mennä metsäpolkua pitkin kotiin ja päästää Piirukin irti. Olihan se näkyvillä semmoiset viisitoista sekuntia. Sitten menikin viisitoista minuuttia, kun me kääsnan kanssa oltiin hyttysten ruokana odottamassa Piirua. Soitin epätoivoissani Suville ja käytin ala-arvoista kieltä tunnetilani kuvaamiseen. Piirun mielestä sen ei tarvitse seurata mua vaan se pärjää just hyvin ihan itse. *piip* Kun päätin vaan lähteä kotiin sieltä helkutin metsästä, snautseri tuli perässä ja tervehtimättä ohi. Suvi sanoi puhelimessa, että älä ole huomaavinasi sitä koiraa, ihan kuin se olisi ilmaa. Ei ollut vaikeaa toteuttaa, kun me oltiin kääsnan kanssa snautserin mielestä kuin ilmaa. *piip*

*pe 30.5: Piiru ulkoilutti itse itsensä takametsässä. Sinänsä kätevä ominaisuus, mutta en osaa arvostaa sitä. Elävästi muistan, kuinka kasvattaja kuvaili keltapantaista pentua sellaseksi oman tien kulkijaksi, joka ei pienestä hätkähdä. Täysosuma! Mies ilmestyi aamupäivällä kotona käymään ja illemmalla se ulkoilutti Taimin. Piiru ei päässyt mukaan, kun sehän oli ulkoillut jo. Snautseri aloitti kodinhoitohuoneessa antaumuksellisen ulvonnan! Se istui ja ulvoi kurkku suorana eikä huomioinut mun keittiöstä antamiani vihjeitä. Kävelin viereen ja sihahdin korvan juuressa ja koira pomppasi ilmaan. Niin keskittyneenä se ulvoi! Onneksi hiljeni kerrasta, lapset oli jo peiton alla.

*la 31.5: Aamulenkillä Piiru hihnassa, Taimi vapaana. Puolen välin tietämillä otin koiralta pannan ja kiedoin hihnan sen ympärille mytyksi. Sitten vapautin koiran ja kutsuin heti luokse koskettamaan mun kättä. Toistin pari kertaa ja hyvin tuli. Käveltiin hetki, en päästänyt Piirua silmistäni. Kutsuin luokse, koira vilkaisi ja jäi seisomaan paikalleen, selvästi tiesi mitä haluttiin. Nakkasin hihnamytyn koiran kintuille, ärähdin ja kutsuin uudelleen. Tuli heti ja kulki hetken aikaa mun vierelläni kuin kuuliaisin tokokoira, vaikken muuta käskenyt kuin koskettamaan mun kättä ja siitä sai pienen kehun ja vapautuksen. Loppumatkastakin kutsuin koiran pari kertaa käymään vieressä ja hyvin tuli.

Taimisto ei vaivaannu näistä harjoituksista. Se joko jättää kokonaan noteeraamatta luoksetulokäskyt tai sitten se jää viereen norkoilemaan, että kohta se kutsuu ton toisen uudestaan luo ja sit mä voin saada taskusta namin.

Piirustus on usein kiinnitettynä maakoukkuun eikä pistä hanttiin. Taimistohan on aina vapaana, siellä se levyttää nurmikolla. Mua hämmentää, kun Piirun mielestä on ihan jees olla kiinni, vaikka kaikki muut kulkee missä sattuu. Toki olen tyytyväinen, ettei se vaikka ulvo koko aikaa ollessaan maakoukussa, mutta kummastuttaa silti.

Onneksi siitä edellisestä airedalen tyjän pihan ohitusepisodista ei jäänyt mitään typerää asetusta päälle, käskyn alla mentiin hienosti aidan takana riekkuvasta koirasta ohi.

Tämä sohva on yläkerrassa, eikä koirilla ole yläkertaan mitään asiaa.

Sallikaa minun näyttää lähemmin kolmas sohvalla oleskelija.