Tuli ilmoittauduttua möllitokoon. Masi-veljen piti myös tulla, mutta emäntänsä terveydentila ei sitten kisapäivänä antanutkaan myöten. Harmitti isosti, ettei tavattukaan ja olisihan se ollut aivan mahtava paikkaistumistreeni, jos sisarukset olisivat olleet samassa rivissä!
Mutta me mentiin edustamaan rotua. Meillähän on Piirun kanssa lusittuna kolmen kuukauden virallinen kilpailutauko, joka me saatiin marraskuun virallisessa tokokokeessa Kouvolassa. Mulla oli silloin huonot fibat edellisillasta lähtien ja koepäivänä koira oli levoton, mulla ei ollut koejärjestäjänä tarpeeksi aikaa ennen omaa vuoroa keskittyä toisiimme ja syystä äks Piiru päätti mennä pyytämään toista itselleen ennalta vierasta koiraa leikkimään kesken paikkaistumisen. Nykysäännöillä siitä saa automaattisesti kolmen kuukauden kilpailutauon ja koe päättyy siihen. V***tti ja itketti ja kaikkea. Ainoa hyvä puoli tuossa oli, että se tuli marraskuussa eli kauden viimeisessä kisassa eikä oltu seuraavaan kolmeen kuukauteen mihinkään kokeeseen menossakaan.
Harjoiteltu ollaan, paitsi niitä haudanvakavia hiljaisia paikkaistumisia, missä ei todellakaan tapahdu mitään. Mulla on sellainen kutina, että ne on tässä se ongelma, koska kaikenlaista häiriötä on treeneissä ollut ja hurtta pysyy hyvin. Etutassujaan se saattaa nostella ja päätään käännellä, mutta siinä se. Jännitti silti mennä epäviralliseenkin tokoon.
Heti kun olin saanut ilmoittauduttua paikan päällä tähän mölliin, multa kysyttiin aionko osallistua viralliseen kokeeseen ensi kuussa. Vastasin ehkä, jolloin kysyjä nauroi ja sanoi, että se seuraava kilpailukielto on sitten puoli vuotta. Sanoin, että asia ahdistaa mua enkä kaipaa yhtään vitsailua. "Pientä v*ttuilua vaan!" se sanoi ja nauroi lisää. Mä sanoin, että en tässä asiassa kestä sitä yhtään, koska olen äärimmäisen pettynyt. Käänsin selkäni, kun huomasin pidätteleväni itkua. Yllätyin reaktioni vahvuudesta, mutta ilmeisesti jännitin paikkaistumista jopa möllitokossa enemmän kuin miltä tuntui.
Voi hyvänen aika sentään miten kamalaa siellä kehässä lopulta paikkaistumisen aikana oli! Ennen kehää Piiruskin oli kovin kiinnostunut muista ihmisistä ja koirista ja pyrki löytämään itselleen nelijalkaisen leikkikaverin. Tuomarin moikkaamisen kautta kehään. Siinä kun liikkuri jutteli, Piiru aivasti, nousi seisomaan ja ravisti itseään - yritti auttaa mua rauhoittamalla. No eihän se auttanut, kun istua piti eikä seistä. Otin koiran uudestaan perusasentoon, naksautin kielellä ja laitoin käden nyrkkiin, koira kosketti kuonolla ja katsoi silmiin, ihan kuin ollaan harjoiteltukin. Sanoin istu. Puoliakaan en kuullut liikkurin jutuista. Kun käskettiin jättää koirat, odotin että Piiru katsoisi mua (oli jo ehtinyt kääntää katseensa musta pois), katsoin Piirua silmiin ja sanoin vahvasti "istu!" ja lähdin. Matka oli pitkä ja hirvitti kääntyä kohti koiraa ja nähdä missä se on ja mitä tekemässä. Rivissähän se istui, mutta heti alkuun naapurihallista koiran takavasemmalta kuului kovaa haukkua ja Piiruskin venytti joutsenkaulaansa. Käänsi onneksi katseensa taas minuun. Jossain vaiheessa vähän liikutteli ranteitaan (näihin pitää treeneissä puuttua tarkemmin). Mun sydänparkani hakkasi niin! Kun siirryttiin koirien taakse, Piiruskin oli äärettömän kiinnostunut viereisen koiran sille vieraasta ohjaajasta, nyt joutsenkaula venytti ylöspäin enkä ole varma osuivatko etutassujen pohjat kokonaan maahan. Pysyi kumminkin ja tahallani odotin, että muut koirat oli vapautettu ja palkattu, ennen kuin vapautin ja palkkasin omani.
Yksilöliikkeissä tehtiin perussuoritus, vaikka osaa liikkeistä ei olla oikeastaan edes harjoiteltu. Noudossa ja hypyssä kaikki muuten jees, mutta molemmissa vinot lopun perusasennot ja hypyssä se katselee aina maisemia sen lyhyen ajan, kun mä otan kaikki 12 askelta (juu, lasken askeleet ja tiedän asemoida itseni hyppyesteen reunaan, jotta koira varmemmin hyppää eikä kierrä estettä). Tähän pitäisi kans keksiä joku kikka kolmonen!
Jäävistä oli seisominen ja istuminen, seisomisessa ne tutut pari valuttavaaa lyhyttä askelta ja istumisessa jäi seisomaan, vaikka liikkeestä istuminen on meidän varmimpia liikkeitä! En tiedä mitä tapahtui, veikkaan virhettä käskytyksessä.
Ruutu oli mielenkiintoinen. Yksi tötsä oli siinä, johon mä olisin halunnut itseni ja koirani asettaa, joten oltiin selvästi ruudun oikealla reunalla. Sanoin siinä perusasentoon asettautuessamme kovaan ääneen, että "yritetään mennä ruutuun seisomisen kautta". Vihjesanoina tuo seisomisen (kautta). Koira lähti ekalla käskyllä, mutta bongasi roskan ja menikin katsomaan sitä. Kun mietin eri toimintavaihtoehtoja mitä tehdä, en tehnyt mitään ja olin hiljaa, kunnes koira lopetti haistamisen ja jäi seisomaan paikalleen. Koira seisoi nenä minua ja häntä ruutua kohti eli täysin väärinpäin! Koskaan olla tuommoista tilannetta harjoiteltu, mutta nyt vaan toistin liikkeellelähtökäskyn, jolloin koira kääntyi 180 astetta ja jolkotti yllättävän reippaasti keskelle ruutua. Mulle tuli kiire käskyttää seisomaan ja käskytykseni oli turhankin kovaa ja voimakasta. Koira seisoi nätisti poikittain ruudussa, mutta ei mennyt kokonaan maahan kuin vasta toisella käskyllä. Silloinkin kävi lähes kyljelleen takatassujen pohjat samalla puolella koiraa. Siirryin viereen ja annoin napakan istumaannousukäskyn ja nousihan se. Tää sähelllys antaa uskoa, että ei se ruutuun juoksuttaminen taidakaan olla ollut ihan turhaa, jos noin hienosti koira osaa lähteä käskyllä ruutuun, vaikka ruutu on täysin vastakkaisessa suunnassa kuin koskaan ennen! Mutta noi maahanmenot kaukana musta, ne on ongelma sekä kaukoissa että ruudussa. Harmi, kun ruudussa ei saa käyttää käsimerkkiä maahanmenon apuna.
Mitäs muita liikkeitä siellä nyt olikaan, luoksetulo ok paitsi ehkä himpun verran vino lopun perusasento, seuraaminen jees paitsi peruuttaminen oli valtava loikka taaksepäin (tuli ihme kyllä siitä itse nopeasti perusasentoon että oli helppo jatkaa), juoksuseuraaminen paremmin kuin odotin koska ei olla taidettu tän vuoden puolella edes treenata sitä ja itse huomasin heti seuraamisen alussa, että kuljen hitaammin kuin treeneissä, joten seuraavan käännöksen jälkeen lisäsin vauhtia, jolloin seuraaminen tuntui heti paremmalta.
Joo, merkin kierto. Mä luin liikkurin käsiliikettä kierron suoritussuunnasta täysin väärin ja kun sain koiran perusasentoon ja nostin katseeni, ei tötsää ollutkaan yhtään missään! Hämmennyin ja aloin etsiä tötsää. Kun löysin sen, levitin vaistomaisesti käteni (mä puhun niin paljon käsilläni muutenkin) ja tuomari tulkitsi sen niin, että mä osoitin kädelläni koiralle tötsän suunnan. No enhän mä niin tehnyt, mutta nolla silti. Mulle hienoa ja pisteitä tärkeämpää oli se, että koira ei tästä mun sähläyksestä johtuen ollut etsinyt kierrettävää tötsää valmiiksi, mutta lähti silti liikkeelle ekalla käskyllä ja selvästi etsi mennessään, että mitäs tässä nyt pitäisi kiertää. Kun löysi oikean tötsän, se rentoutui ja kierrettyään juoksi hienosti takaisin mun viereen. Mä olin niin tyytyväinen, kun koira luotti siihen, että kun mä annoin kiertokäskyn, siellä jossain on jotakin kierrettävää, vaikka alussa ei sitä hoksannutkaan. Ja sitten alkoi tuomarin ja liikkurin (hyvää tarkoittava!) pajatus siitä, että mä nollasin käsiliikkeilläni koko liikkeen. Eipä tuo haittaa, koiralla on vahva pohja tässä liikkeessä - ja ollaan sitä treenattukin!
Päälle pieni lenkki ja sitten kotiin, tuliaisina hyvä mieli ja selviytymisen tunne. Pitäisi treenata useamman kerran viikossa, että ehtisi tehdä niitäkin liikkeitä, mitkä kuvittelen että me osataan. Saattaisin saada aikaan niihinkin jotain uusia vääriä tapoja suorittaa ne :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti