lauantai 2. tammikuuta 2016

Joulukuun kuulumisia

Tautista ja juoksuista menoa on ollut,koko kuukauden vähintään yksi kaksijalkainen ollut sairaana ja valikoimaa on ollut. Piiruskinilla alkoi vihdoin juoksut ja viimeisiä päiviä viedään. Vuosi sitten oli snautserijoulutorttuja tarjolla, tänä vuonna olisi aitoa snautseria tarjolla. Fyysiset oireet oli tosi vähissä, turvotusta minimaalisen vähän ja varmaan viikko meni niin, että ihmeteltiin parin päivän välein mistä lattialle on tullut tippa tai kaksi verta. Katsoin useaan kertaan koirien tassutkin läpi, mutta ehjiä olivat ja Piirun takapäätä pyyhiskelin talouspaperilla, mutta mitään ei tarttunut. Mietitytti, voiko koiralla olla valejuoksut, kun valeraskauskin voi olla.

Henkiset oireet alkoivat jo monta viikkoa ennen ensimmäisiä mysteeritippoja, hurtta oli kovin herkkä ja hellyydenkipeä eikä kestänyt juuri lainkaan negatiivista palautetta toiminnastaan, vaikka olisi ikään kuin tietoisesti tehnyt jotain vähemmän toivottua. Oma-aloitteisuus katosi lähes täysin. Treenatessa piti muistaa silkkihanskat, tavalliset ei riittäny. Mutta juoksut ne sittenkin olivat ja silleen hyvin ajoitetut, että just sai Suvi ulkoilutettua ennen joululomaa mun hurtat omien poikiensa kanssa ennen kuin Piiruskin alkoi itseään oikeasti tarjota - tarkalle kyllä meni!

Piiruskin liehitteli lenkeillä Torstia, joka antoi Piirulle kerta toisensa jälkeen rukkaset. Ei kiinnosta. Purtsi puolestaan liehitteli Piirua, mutta Piiru antoi kerta toisensa jälkeen rukkaset. Kerrassaan surkea kolmiodraama!


Tilasin itselleni Nettihatusta pipon:


Juoksutautinen on ykätautisen ystävä:


20.12: Puolentoista tunnin lenkki kurassa ja vesisateessa ei naurata eikä joulumieltä tahdo löytyä mistään.

24.12: Kotona oman lauman karvaisten ja karvattomien voimin, yllätyksenä saatiin vieraiksi mun äiti miehensä kanssa ja joulupukki muorinsa kanssa! Ihanalta ja hyvältä tuntui, kun Armin emäntä oli laittanut Piirulle oman lahjan ja joulukorttikin saatiin. Niin hienoa, kiitos oikein paljon!



Vielä 29.12. ulkoiltiin täysin lumettomassa maastossa, onneksi sentään aurinko paistoi:


Vanha vuosi hyljättiin ja uusi vuosi otettiin vastaan perinteisesti pikkusiskon luona maalla. Tänä vuonna kokoonpanosta puuttui yksi nahkacollie, kun Heta siirtyi pilven päälle. Aikuisia oli neljä, lapsia kuusi (ikäähaarukka 9kk - 8v) ja koiria kolme. Mä jäin taas vapaaehtoisena sisälle, kun muut menivät ampumaan raketteja. Istuin lattialla ja pelasin puhelimellani Tetristä (on muuten koukuttavaa!), Piiru nukkui vieressä, pikkusiskon nahkacollie Urho makaili matkan päässä ja kaikki oli rauhallista. Paitsi että Taimisto, joka ei tähän asti ole välittänyt raketeista ja muusta paukkeesta tuon taivaallista, otti ja hermostui raketeista. En käsitä miksi, mitään ei ole tapahtunut eikä noitakaan raketteja heti seinän toisella puolella ammuttu. Noh, siinä se sit istui ja läähätti, stressasi oikein kunnolla, mikä ei tolle eläimelle ole tyypillistä ollenkaan. Istui vieressä, katsoi mua ja läähätti. Ei hyppinyt seinille, ei vinkunut, haukkunut tai muutoinkaan pitänyt ääntä, ei kulkenut levottomasti paikasta toiseen, mutta stressaantunut se oli. Välillä vähän rapsutin ja juttelin mukavia, mutta muutoin oltiin vaan. Kun raketit oli ammuttu, mies käytti koirat ulkona ja sen jälkeen Taimisto oli taas entisensä. Tyytyväinen olen, että jäin koirien seuraksi sisään.

Uusi vuosi, ei lupauksia tahi sen kummempia tavoitteita julkilausuttavaksi sen takia, että joulukuu vaihtuu tammikuuksi. Ensi viikolla meillä onkin synttärit!

(Jostain syystä puhelimesta suoraan bloggeriin lisätyt kuvat on suht isoja, vaakakuvat tulee ikään kuin ulos tekstiosiosta ja niiden siirtely ja asettelu on tosi hankalaa. Mut olkoon, en jaksa vääntää niiden kanssa.)


Ei kommentteja: