Viikko meni nopeasti, kotosalla oltiin ja lähimaastoissa ulkoiltiin.
ma 23.2: Käpälämäessä agikouluttajana, kyllä voi pienikin ihminen oppia tekemään monta asiaa samaan aikaan! Piiruskin oli mukana, tokoiltiin vähän ja otin videollekin pätkiä, mutta kyllä oli löysät alut ja muutenkin väljää tuo seuraaminen. En tiiä, pitäiskö jättää seuraamistreenit sikseen, kun näytän varmasti koiran vinkkelistä ison mahani kanssa erilaiselta kuin ennen.
ti 24.2: Aamun luontoelämyksiä: ensin tiellä oli ison linnun jäljet, Piirustus hyppäsi jälkien perässä tieltä hankeen ja ui sitten takaisin tielle. Seuraavaksi oravan jäljet ja sama juttu, hyppy upottavaan hankeen ja uimalla takaisin tielle. Ei oppinut hurtta näin vähästä, pupun jälkien perässä hankeen ja uimalla takaisin. Puolivälissä aamukävelyä ei ollut jälkiä eikä ääniä, mutta niin vain hyppäsi koira hankeen - ja mä jäin suu auki tuijottamaan, kun kaksi sorsaa lähti lentoon! Mitä sorsat tekee meidän takametsässä? Eihän siellä ole edes vettä? Tai on yhdellä soramontulla ja pikkuinen suopalanenkin on, mutta ei siellä missä ne sorsat oli! Ja joo, sorsia ne oli, läheltä lensivät ja pitivät tuttua ääntä. En käsitä.
Iltapäivälenkki oli kovin vetinen. Periaatteessa snautserini pärjää ilman takkia, mutta vesihäntää välttääkseni haluaisin sille ohutvuorisen sadetakin. Erikseen haluan pistää ylös, että Piiru söi pitkästä aikaa halukkaasti ruokakuppinsa tyhjäksi, tarjolla oli kalkkunaa, riisiä ja oliiviöljyä - ei kelpaa poro, tietyn merkkinen hepo eikä nutrolinin öljyt.
ke 25.2: Mä tulin just koirien kanssa aamulenkiltä pihaan kun Suvi tuli hakemaan koiria lenkille - sitä se lomailu teettää! Taimisto oli vahvasti sitä mieltä tänäänkin, että ulkoilu on kääsnalle täysin sopimatonta puuhaa, käänsi takapuolensa Suville ja jarrutti vahvasti, katsoi mua kulmiensa alta kovasti paheksuen.
Iltapäivällä poikasten kanssa pulkkamäessä, Taimi jäi kotivahdiksi, käveleksin hiljakseen Piirun kanssa metsän reunoja. Tehtiin vähän takaakiertoja puiden ympäri, iso kivi teetti töitä ja Piiru pyrki jatkuvasti hyppäämään kiven päälle, pitkästä aikaa tein pari tallottua namiruutua ohueen lumeen. Lopuksi heittelin lumipalloja alas mäkeen, liekö Torsti sen opettanut, kun jaksoi melko pitkään ja ihan etsimällä etsi juuri ne pallot, jotka kulloinkin olin heittänyt. Viime talvena lähti kyllä juoksemaan perään, mutta pyysi ihmiseltä herkästi apua eikä etsinyt itse.
Kotona oltiin ja lähimaastossa kuljettiin, minä en autossa istu enää kuin pakon edessä ja poikien mielestä pyjamapäivät on kivoja - etenkin kun jättää sen pyjaman ulkoilun ajaksi ulkoiluvaatteiden alle, niin on helppo jatkaa pyjamapäivää mtesäretken jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti