Viime viikon torstaina käytiin tohtorilla Ihaa-aasin kanssa, tämän viikon torstaina käytiin hihnassa sinne tänne sinkoilevan kääsnan kanssa. Käytiin luovuttamassa lisää verta ja otettiin pari röntgenkuvaa lisää. Kassalla pyörrytti taas pikkaisen.
Röntgenkuvissa näkyi edelleen se tumma kohta, saman kokoinen ja samassa paikassa, mutta eläinlääkäri kuvasi sitä hiutaleiseksi. Vierasesinettä ei enää epäillä. Jos Taimiston veriarvot haimaa myöten on jonain päivänä ok, niin sitten ultrataan vatsa ja ihmetellään lisää, jos se tuhru on siellä edelleen.
Tulehdusarvot ovat nyt normaalit, pikkuisen kuiva tuo koira on edelleen, mutta sitä se on ollut koko ikänsä. Mitäs on niin tuhottoman huono juomaan!
Perjantaina tohtori soitti: Taimiston haima-arvo on pudonnut viikon takaisesta (3300) reilusti ja on nyt 962. Matkaa on vielä sinne alle kymmeneen, tohtori sanoi olevansa tyytyväinen alle 200 arvoon.
Yksi huolestuttava juttu tässä vielä on: mun koirani ei syö. Tai siis syö se, mutta todella vähän ja todella huonosti, närppii vaan. Se ikään kuin syö pysyäkseen hengissä, mutta ennen tätä haimaepisodia se on syönyt kaikkea ja paljon, koska huomenna voi alkaa seitsemän vuoden nälänhätä. En uskalla voitonlippua vielä heilutella.
Seuraava verinäyte käydään antamassa vielä ennen kuin antibioottikuuri loppuu, sitä saatiin muistaakseni kahdeksikymmeneksi päiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti