torstai 12. marraskuuta 2015

Lokakuun juttuja

Mun mielestä blogi on sellainen, jossa asiat on ajankohtaisia ja tuoreita. Mikähän tää mun blogini on, kun asiat on enemmänkin menneiden muistelua?

9.10: Voirasian kannen nuoli ensin puhtaaksi Taimi, sitten toimenpiteen viimeisteli Piiru (ikään kuin kääsna joskus jättäisi jotakin!), sitten vein kannen pois kun vauva osoitti suurta kiinnostusta, hetken päästä Piiru vei kannen vauvalle ja jäi viereen katsomaan.





21.10: Päivä vierähti päivystyksessä, vauva kävi röntgenissä ja laitettiin pakettiin. Suvieran Suvi pelasti, kävi ulkoiluttamassa koirat ja ulkoilutti samalla 8-vuotiaankin, se kun jäi yksin kotiin.

22.10: Armin emäntä kävi ja toi tullessaan testiin Furminaattorin ja Equi Groomerin. Furminaattorin varsi on Armin uudelleen muotoilema. Kun Armin emäntä tuli kuistille ja Piiru tunnisti, se alkoi hirmuisen shown ja julisti tulijan maailman ihanimmaksi ihmiseksi! Piiruskin loikki korkealle ja juoksi auton ja kuistin väliä, että missä se Armi on, miksi et päästä sitä ulos autosta, mutta onneksi sinä olet siinä, sinä olet ihana! Armihan ei ollut koko autossa, emäntänsä piipahti töistä kotiin mennessään. Piiruskin nimittäin pöllyttää pohjavillaansa aivan järjettömästi. Sitä on kaikkialla! Mun käteeni furminaattori tuntui selvästi paremmalta ja ainakin tämmöiseen pitkähköön turkkiin (yleisilmeeltään ihan siisti kuitenkin eikä vielä mikään turjake) se vaikutti toimivan paremmin.



23.10: Ajelin Taimiston. Mies tuli kotiin ja sanoi kääsnaa käpylehmäksi. Kääsna keveni tässä operaatiossa 144 grammaa.



Usein käy niin, että imuroidessa jollakulla on jotakin tulenpalavaa asiaa tai puhelin soi tai tarttis vaan kuulla jotain. Mutta kun keskuspölynimuri sammuu vaan sieltä seinästä (joo, tiedän, nykyään on niin hienoja malleja, että niissä on siinä varressa päälle ja pois-toiminnot, mutta meillä ei), joten on todettava tilanne, lopetettava imurointi ja käveltävä toiselle puolelle taloa sammuttamaan imuri ja palattava tapahtumapaikalle. Mitäs jos koira osaisi sammuttaa imurin? Kokeilemisen arvoinen ajatus! Mies seurasi meidän touhuamista ja kysyi, olenko ihan varma, että haluan Piirun osaavan sammuttaa imurin, että entäs jos se alkaa sammutella sitä jatkuvasti namin toivossa? Nooo, ideasta toteutukseen enempiä miettimättä, mutta luopumisen kautta kun on moni asia opetettu, niin tuskinpa se alkaa alvariinsa painella läppää alas eikä se namien perään niin valtavasti ole, saalistaminen on isompi juttu.

Illalla tein pitkähkön hihnalenkin Piirun kanssa ja kyllä se on helppo hurtta kun ei ole lapsia eikä Taimia mukana! Pikkaisen vaivautui vilkaisemaan jalkakäytävän toista reunaa kulkevaa villakoiraa, että jaa tuommoinen.

25.10: Tein naudanmaksasta nameja, aikas vahva tuoksu tuli uunista, onneksi tykkään maksaruoista. Mies ei tykkää. Imurinsammutusharjoitukset jatkuivat.



26.10: Joskus ammoisina aikoina serkkuni lausui, että "yksi lapsi, yksi koira, olkaa viisaampia kuin minä". No ei oltu, mutta olisi pitänyt uskoa. Piiru on niiiiiin helppo hurtta yksinään! Taimisto pelkää kaikkia ja kaikkea eikä tykkää kenestäkään, kaikille on vähintään muristava. Sekös snautseria kiihdyttää, että mikäs tässä nyt on vaarallista mutta jotain on oltava ja parempi on minunkin ruveta riekkumaan. Jos ei ole Taimia, mutta on lapsi(a), snautseri on valppaana ja ajattelen, että snautserin mielestä mulla on riittävästi hommaa lasten paimentamisessa, että snautserin on hoidettava lauman puolustaminen. Täähän ei ole hyvä juttu, mutta viisasten kiveä en ole vielä löytänyt.

27.10: Iltakävelyllä vauva vaunuissa, 6-vuotias kävellen otsalampun kanssa, Piirustus hihnassa. Käveltiin tarkoituksella tiettyyn suuntaan, katuvalojen ulottumattomiin. Tässä parin kilometrin päässä oli keväällä paha routavaurio, joka merkittiin neljällä tietyötötsällä. Korjaamisen jälkeenkin ne neljä tötsää oli merkkinä autoilijoille. Tuli syksy, ja kolme neljästä tötsästä katosi. Yksi jäi tien reunaan, siirtyi siitä hiljalleen pientareelle ja lopulta ojan pohjalle. Tötsän ympärillä alkoi kasvaa pitkää heinää. Raukka oli hylätty, unhoitettu. Vaan pelastuspartiomme saapui, otsalampun valo osui ojan pohjalle ja tötsän iso heijastava osio loisti silmiimme. 6-vuotiaan mielestä aarre oli pelastettava enkä pistänyt vastaan. Tötsä vaunujen alle kyytiin ja ei kun kotiin. Nyt mulla on iso hieno merkkikartio, jolla treenata tokoa!

28.10: Imurinsammutusharjoitukset jatkuivat, ongelmana on palkkaaminen, koska koira sekoittaa palkan heittävän käden liikkeen imurin läpälle ohjaavan käden liikkeeseen. Sivupalkkako avuksi?

Lokakuu on ollut kivan lämmin ja kuiva kuu, tavallista arkea ollaan elelty. Mä kyllästyin jossain vaiheessa siihen, että Piiruskin aamupissatuksella otti ja lähti pupun (jälkien) perään. Pistin hurtan hihnaan ja sehän loukkaantui eikä pissannut! Niinpä Taimi pääsi aamupissatuksen jälkeen koko alakertaan ja Piiru jäi kodinhoitohuoneeseen. Pari kertaa erehdyin päästämään sen pois kodinhoitohuoneesta vaikkei se ollut pissannut, niin olohuoneesta (matolta) löytyi sitten läntti. Muutakin tekemistä olisi, joten pissa tai kodinhoitohuone.

Tää projekti alkoi jo syyskuun puolella ja jatkuu edelleen. Kun ei pissaa hihnassa jos ei ole tolkuton hätä, niin minkäs teet. Ihan joka (harva) kerta olen kovasti kehunut ja hokenut sanaa "pissalle", koira on ilahtunut ja päässyt muiden luokse pois kodinhoitohuoneesta. Ei vaikutusta. Niinpä käyn ensimmäiseksi herättyäni pissattamassa Taimin ja ulkoiluttamassa Piirun ja kun tullaan vauvan kanssa eskarilaista viemästä, pissatetaan Piiru ja ulkoilutetaan Taimi.

Yhtenä aamuna Piiruskin taas panttasi ja toin koirat sisään. Jonkin ajan kuluttua sanoin miehelle, että voisiko se käyttää Piirun ulkona, josko suostuisi pissamaan. Mies sanoi joo, ja meni ulos. Tuli melkein samoilla saranoilla sisään ja sanoi, että kova hätähän sillä oli, pissasi heti. Joo-o, muuten hyvä, mutta Piiru oli vapaana eikä hihnassa! Piiru yks, mies nolla.







2 kommenttia:

Katri Kakko kirjoitti...

Ihania snautseri-lapsi -kuvia! Meidän reippaan vuoden ikäisen snakun ja 6-vuotiaan pojan suhde on sellainen, että kumpikaan ei taida aina tietää mistä snautseria alkaa ja mihin se päättyy, ja toisin päin. Mainioita lasten kavereita nämä partasuut.

Teille on haaste blogissani www.uljasmusta.wordpress.com. Kiva, jos ehdit jossain vaiheessa vastailla kysymyksiin!

Mirkka kirjoitti...

Kiitos viestistäsi :)
Koetan muistaa haasteen!