lauantai 12. huhtikuuta 2014

Hyppy, pomppu, loikka!

Perjantaina 28.3. ajeltiin töiden jälkeen kahteen tyttöön Lemille. Mä olen kerran elämässäni käynyt Lemillä, sekin miehen suvun bussiretkellä, syötiin säräpirtissä lammasta. Piirulle tämä oli ensimmänen kerta. Perillä, tiettömien korpitaipaleiden päässä, meitä odotti Kokkosen Sampo, jolta halusin opastusta hyppytekniikasta. Kyllähän koirat hypätä osaa ja Piirunen kovaa ja korkealle eikä hypyistä pituuttakaan puutu. Mutta mulla on pieni maksi, jonka takapää esittää ajoittain villejä kuvioita.

Oltiin ajoissa ja käveltiin vähän. Meitä ennen saman asian äärellä oli kymmenkuinen vehnäterrieriuros Jimi Pyhtäältä, jonka kanssa oli hurjan hauskaa juosta pellolla! Harmi vaan, että piti jättää leikki kesken ja siirtyä toisenlaisen leikin ääreen.

Tästä kolmevarttisesta yksityistunnista on samanpituinen video, mutta mä en ole ehtinyt opiskella videoiden käsittelyä, joten jää näyttämättä. Käytännössä tehtiin kolmea harjoitetta:
- viisi rimaa noin 15 sentin korkeudella lyhyin välein suorassa linjassa, namilätkä suoran päähän, koira istuu ensimmäisen riman edessä, mä seison vieressä ja katson sivusilmällä koiraa, kun koira katsoo suoraan eteen, sanon "hyppää!" ja koira suorittaa esteet ja saa palkan
- samat rimat, viimeinen rima siirtyy kerta kerralta kauemmas, etsitään esteväli, jolloin koira siirtyy yhdestä ponnistuksesta kahteen
- samat rimat, jokainen esteväli on edellistä hieman pidempi.

Koira teki kiitettävän määrän toistoja vähintäänkin kiitettävällä työmoraalilla! Hyppysuorien välissä Sampo analysoi ja kommentoi Piirun tekniikkaa. Tunnin jälkeen lyhyt lenkki pilkkopimeässä vieraassa ympäristössä ja keula kohti Kouvolaa. Joskus kympin jälkeen oltiin kotosalla. Mies katsoi seuraavana päivänä videotallennetta ja kysyi vain kaksi kysymystä: "teittekste mitään muuta" ja "maksoiksä tosta jotain". Vastaukset on ei ja joo. Kuka mihinkin mitenkin vahvasti hurahtaa.

Lauantaina saatiin vieraita, velipoika MasiGeologi ja emäntänsä ajelivat meille Kotkasta. Tarkoituksena oli nyppiä Masi(a), kun kaksijalkaisella alkoi mennä hermot karvan jatkuvaan pöllyämiseen. Ymmärsin yskän erittäin hyvin! Etukäteen sain varoituksia, että Masi ei ole maailman sosiaalisin snautseri eikä välttämättä tykkää y-h-t-ä-ä-n, jos vieras ihminen tulee iholle.

Pihalla Masi ei juurikaan noteerannut minua, Piirustus oli valloittavampi. Hetken hölkättyään otettiin hurtat sisään. Piirustus vinkui ja valitti monta tuntia eteisessä, kun me vallattiin kodinhoitohuone operaatio karvanpoistoon. Heti ovella mä olin unohtanut, että Masi ei välttämättä ilahdu meidän suunnitelmista, joten otin koiran korvan ja aloin nyppiä ja näytin miten korvalehden saa siistiksi. Masi ei inahtanutkaan tai muutoinkaan osoittanut, että voisit akka lopettaa ja mitä nopeammin sen parempi. Hyvissä merkeissä meni iltapäivä muutenkin, juteltiin paljon ja karvaakin saatiin irti helposti ja paljon. Harmi kyllä homma jäi kesken, sillä meidät oli kutsuttu syntymäpäiväjuhliin.

Toki Masi ajoittain ilmaisi, että nyt alkaa riittää ja sieltä takapäästä et ainakaan nypi, mutta me tytöt vaan jatkettiin! Masin mielestä vieraat miehet on pahasta, mutta jostain syystä meidän mies sai käydä kodinhoitohuoneessa eikä meteli noussut. Vieraan miehen kulkeminen huomattiin ja huomioitiin, mutta täysin neutraalisti. Hyvä Masi!

Lopuksi päästettiin sisarukset irti meidän pihalle. Kovaa noi teinit menee! Sisko oli velipoikaa nopeampi, mutta Masi saattoi myös olla väsynyt, kun alla oli tokotreenit ja useamman tunnin nyppimissessio. Tekniikkaerokin huomattiin: kun Piirustus halusi mennä lujaa, se meni jotenkin matalaksi koko koira, Masi juoksi pystymmässä ja ikään kuin pompotti vähän ylöspäin. Mulle jäi viime toukokuulta G-pentueen isästä Ukosta sellainen mielikuva, että snautseriurokset on valtavan isoja. Toki oma hurtta oli silloin alle puolivuotias, mutta paikalla oli myös aikuisia narttuja. Masi ei ollutkaan jättiläinen!

Tässä joitakin otoksia sisaruksien painista:






Enimmäkseen ne kuitenkin juoksi, hyppi, pomppi, loikki, pitkin pihaa, ojista yli ja ojanpohjia pitkin, vaarallisia tilanteita riitti ja koirien omistajia nauratti paljon. Kiitos Masi käynnistä!

Ei kommentteja: