keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Osteopaattista

Taimisto on taas jumissa. Rakenne ei ole paras mahdollinen ja tekemisen meininki vammoille altistava. Vapaana metsässä ei haittaa isommatkaan esteet, jos vaan on hyviä hajuja tarjolla ja kenties saalistakin mahdollista saada. Riihimäellä on osteopaatti Markus Laios, jonka isot kädet silittävät, painelevat, hierovat, pitävät kiinni, venyttävät ja lopulta vaivaavat koiraani kuin taikinaa. Välillä tuo iso mies käyttää sanoja, joita en ymmärrä ja välillä hän kertoo asioita, joiden en ymmärrä selviävän edellä mainituin metodein. Tärkeintä on kuitenkin se, miten koira reagoi hoitoon ja miten vapaasti tuo pieni kääpiösnautseri osteopaatin käsittelyn jälkeen liikkuu.

Käyntimme syy oli vanha tuttu eli koira kävelee vinossa: pää kello yhden ja pylly kello seitsemän kohdalla. Agilityssä toimii hyvän lämmittelyn jälkeen mainiosti ja tavan lenkilläkään ei tyyli hidasta vauhtia. En tiedä, onko koirani taas onnistunut telomaan itsensä, se kun yleensä lenkkeilee vapaana enkä näe sen touhuja koko aikaa - etenkään jos lapsetkin ovat mukana. Koiruus nostettiin pöydälle ja osteopaatti sanoi heti, että koiran oikea puoli on vasenta lyhyempi ja vetää koiraa kasaan eikä se pysty seisomaan kunnolla. Koira kyljelleen ja mun roolina on vain rauhoitella koiraa, tuo kun on niin epäluuloinen ja huono rentoutumaan ns käskystä.

Oikealla puolella oli vatsaontelossa (tai sen välittömässä läheisyydessä) tiukkuutta, todennäköisesti aiheutunut joko mekaanisesta tällistä tai liukastumisesta. Tuli mieleen omat sutimiset juuri auratulla tiellä, miksei siinä koirakin lipsahtelisi, vaikka neliveto onkin. Puolituntisen hoidon jälkeen koira seisoi hienosti suorassa ja vapautuneemmin, mutta ei antanut vetää oikeaa takajalkaa niin suoraksi ja kauas taakse kuin vasemman. Uusi aika kuukauden päähän ja kolmen päivän treenikielto.

Taimistohan on käynyt myös akupunktiossa, kun agilitykisoissa kävi renkaan kanssa huonosti. Koiruus törmäsi oikea puoli edellä renkaaseen ja tuli uimahyppysanastoa mukaillen alas niskoilleen takakierteisellä voltilla kerien ja kitalaen hiekalla täyttäen. Joku revähtymä siitä seurasi, akupunktiota käytettiin kivunlievitykseen. Olihan se jännän näköistä, kun pieniä teräviä neuloja painettiin koiraan kuin neulatyynyyn. Eka kerta ei mun mielestä auttanut, mutta toisen kerran jälkeen koira liikkui paljon paremmin ja kolmannen akupunktion jälkeen se suorastaan lensi.

Uskoi tälläisiin vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin tai ei, niin koirallehan on turha selittää, että kohta vaivasi helpottavat. Hoidot joko auttavat tai eivät, lume- ja uskomusvaikutuksia ei ole.

Ei kommentteja: