Piirustus on siitä erilainen eläin, että sillä on ihan oma vessa, jota ei käytä kukaan muu. Tai käyttäisi, mutta täysiin toiseen tarkoitukseen, jos voisi.
Piirustus asustaa kodinhoitohuoneessa öisin ja silloin, kun aikuisikään ehtineitä ei ole kotona tai sisällä. On tavallista, että Piirustus menee oma-aloitteisesti kodinhoitohuoneeseen nukkumaan tai pureskelemaan luita. Kodinhoitohuoneessa on myös ulko-oven vieressä kuraritilä, lavuaari ja käsisuihku sekä kuivatusteline. Ennen Piirun kotiutumista kodinhoitohuoneen ulko-ovesta kuljettiin ulos ja sisään, kuraiset lapset ja ulkoiluvaatteet huuhdeltiin ritilän päällä, saappaat jätettiin ritilälle kuivumaan, hanskat lavuaarin reunalle.
Toisin on nykyään. Piirustuksen mielestä on ihan ok, että siinä tilassa, jossa nukutaan ja oleskellaan, voi kuonoon käydä vahva pissan tai kakan lemu. Kuraritilä on helppo vessa ja kaksijalkaisenkin helppo pitää puhtaana, sen kuin suihkauttaa pesuainetta ja lorottaa käsisuihkulla vettä päälle. Mutta kun mä haluan sen kuraritilän takaisin kuraritiläksi!
Myöskään saappaita tahi muita märkiä tai kuraisia kenkiä ritilälle ei voi jättää kuivumaan, kun koskaan ei tiedä, milloin piru iskee eli pureskelee kengät atomeiksi. Niin kävi appiukon toiselle nahkaiselle kävelykengälle, kun ei uskonut mun neuvoani laittaa kenkiään kaappiin turvaan. Kenkien pureskeluvaaran takia myös kenkäteline on siirtynyt seinän toiselle puolelle saunaan, samoin puunkantoteline, joskus myös pyykinkuivausteline. Että jos saunaan tahtoo, pitää ensin tehdä tyhjennysoperaatio.
Olohuoneen matto on toinen vakituisempi pissapaikka - vaikka siinäkin Raapustus tykkää makailla, pehmeä ja harmaa kun on. Että semmoinen pesänpuhtaanapito-ominaisuus on jäänyt jonnekin, ehkäpä kasvattajalle jälkitoimitukseksi.
Piirustuksella on ulkona aina kovasti touhuttavaa ja katseltavaa, ei siellä ehdi mihinkään niin tyhjänpäiväiseen kuin pissaamiseen keskittyä! Sitten kun ollaan tulossa sisään, se kääntyy rappusilla ympäri ja pissaa äkkiä rappujen viereen. Kovasti olen sanallista palautetta antanut: moittivaa rappujen viereen pissaamisesta ja kovasti kehuvaa tontin reunalle tai metsän puolelle pissaamisesta. Samoin sanaa "pissalle" olen hokenut aina kun pentunen on kyykistynyt, mutta ei se vaan tajua pissaa tiristää, jos ei ole iso hätä ja ympärillä rauhallista.
Pitkäänhän tuo pentunen ei suostunut pissaamaan tai kakkaamaan ulkona kuin hiekalle - ja kakka tuli just silloin kuin sitä huvitti ja ihan mihin sattui. Yks aamu multa vaan paloi käpy, kun koiruus kulki pitkin ojanpohjaa, loikkasi tielle mun eteen ja täpärästi ehdin napata kenkäni pois kakan alta. Ai että mulla oli tehokas äänenavaus, varmasti kuuli koko kylä, että nyt on naapurin akka kiukkuinen! Mutta sen verran se auttoi, kun sittemmin koira pari kertaa erehtyi kakkaamaan muuallekin kuin keskelle hiekkatietä ja pääsin kehumaan, että kakalla tuo eläin pääsääntöisesti käy jo vähän kauempana keskiviivasta.
Jos sisäsiisteys ei juoksujen jälkeenkään (juoksuja ei muuten kuulu eikä näy, 10 kuukauttakin on jo ikää) muutu paremmalle tolalle, pitää harkita eläinlääkärin konsultaatiota. Vielä en usko elimelliseeen vikaan tai muuhun semmoiseen. Tuolla eläimellä vaan ei ole tarvetta opetella pidättämään pitkää aikaa, kun vessa on aina auki ja vain muutaman metrin päässä. Eikä tuo ole koskaan pyytänyt ulos muuten kuin kävelemällä oven eteen noin puoleksi sekunniksi. Jos ei palvelu pelaa, matka jatkuu kuraritilälle. Olen pahoillani, mutta kodissani asuu muitakin ja minulla on muutakin tekemistä, kuin vahtia snautserin jokaista askelta. Etenkin, kun mun mielestä asiat on hyvin, jos koiran olemassa oloa ei sisällä oikeastaan edes huomaa.
Mitään muuta viisastenkiveä en ole keksinyt kuin häkin. Yksi iso häkki mulla on, mutta se on kevythäkki ja olen varma, että se olisi äkkiä riekaleina. Kevythäkissähän Piirustus sujuvasti viettää aikaansa vaikkapa treenimatkoilla ja treeneissä omaa vuoroa odottaessa, mutta ei se siellä koko päivää suostu olemaan. Avittaa sitä täytyy nytkin, että menee häkkiin, vaikka ihan suosiollisesti se häkissä odottaakin. Tilipäivänä on investoitava reiluun metallihäkkiin. Kirpputoreja olen netissä katsastellut, mutta sopivaa häkkiä ei ole vielä tullut vastaan. Häkkilinnuksi tuo joutunee.
Muistan, kun Piirun kasvattaja luonnehti meille valitsemaansa pentua sanoilla "vähän semmoinen oman tiensä kulkija, ei niin helposti hätkähdä, voisi sopia sinne teidän huusholliin". Osui ja upposi tuo luonnehdinta, ei nimittäin turhista hötkyile ja näihin turhiin voi lukea myös negatiivisen palautteen sisälle pissaamisesta. Enemmän tuntuu haittaavan, että jäi kiinni.
3 kommenttia:
Voi sen Piiru! Enpä keksi näin äkkiseltään muuta kuin sen, että se ei ole ihan satasella hiffannut, että ulkona on tarvepaikka... Elikä ottaisin sisäsiisteyskasvatuksen ihan alusta kuin pikkupennulle ;) Ettei sitten se juoksu tee tuloaan ja on vähän mielenosoituksellista käytöstä? Toisaalta itse joskus noissa pennuissa huomannut, että kun ovet ovat auki alvariinsa (siis käyn happihyppelyllä turhankin usein), niin oppivat vähän hitaammin.
Uskon, että pienellä pissakoululla lähtee sujumaan rutiinirytmiin... tai sitten syytän hormooneita.
Terkut teille ja paljon rapsutuksia Piirulle! Mukavasti kirjoitat myös edistyksestä treeneissä ja Piirulla tuntuu olevan mainio harrastava tulevaisuus edessään, kuten jo pentuna ajattelin sen olevan sellainen päättäväinen, tekeväinen ja eläväinen :) ja ehkä silleen just passeli teidän huusholliin - kiitos Mirkka!
Eihän tuolla pentusella ole mitään pitempiaikaista rytmiä ehtinyt tulla, ainakaan kun tätä sisäsiisteyttä ajattelee. Alkuun eli sieltä maaliskuusta kesäkuun puoleen väliin kävin aina ruokatunnilla pissattamassa, kunnes alkoi kesäloma. Kesäloma oli ensin mulla ja sitten miehellä, kaksi kuukautta oli siis rytmi sen mukaan, miten satuttiin heräämään tai olemaan reissussa. Elokuun puolesta välistä on sitten ollut pääsääntöisesti kokonaisia työpäiviä koiruudet keskenään, mutta onhan tässä ollut miehelläkin lomaa ja vapaapäiviä ja mulla ja lapsilla sairaslomapäiviä. Että jos tuo olisikin semmoinen koira, joka kaipaisi tähän asiaan rutiinia, niin semmoista ei ole juurikaan ollut tarjolla. Kun siihen lisää tuon aina avoinna olevan vessakuraritilän, niin ihmekös tämä.
Uskallankohan tunnustaa, että meillä pentuaikana on kovassa käytössä ollut kodinhoitohuoneen lattiakaivo - hassua, että ne muka siihen osuivat :)
Ja matot... siinä on jaloille hyvä tuki kyykistyä ;)
Kyllä se vielä siitä oppii nauttimaan ulkohuusistakin! Meilläkin oppivat vaikka silleen avoimet ovet on olleet eikä välttämättä sitä rytmiä ja rutiinia aina mukana ollut. Hauskoja puuhapäiviä ja nähdään tuonnempana!
Lähetä kommentti