Kouvolan uunituoreella Koiraklubilla (osoite Tehontie 21, Kouvola, löytyy facebookista, vink vink) oli agin möllikisat ja sinnehän piti mennä tutustumaan. Piiruskinin agikisahistoria on hyvin lyhyt: kesäkuussa 2016 ekat möllikisat ja heti helmikuussa 2017 seuraavat!
Olin ilmoittautunut supermölleihin ja mölleihin. Supermölleissä taisi olla kaikki 8 estettä, vain putkia ja hyppyjä. Mölleissä (radan sai halutessaan uusia, me haluttiin) oli lisäksi puomi, muistaakseni 13 estettä. Koska olen ollut laiska ja/tai elämäni on muutenkin niin kovin täyttä, Piiruskinin kanssa ollaan käyty tosi vähän missään vieraissa halleissa tai kentillä. Niinpä tiesin, että koko reissu voi mennä uuden paikan ihmettelyyn, toisten koirien leikkiinkutsuihin (voisko tää olla nirso tai edes roturasisti? miks mikä tahansa hurtta kelpaa juoksukaveriksi?) ja rauhoittumisen odotteluun. Supermölleissä (me mentiin vain kerran) Piirunen oli hämillään, nuuski, ilmaa ja vähän mattoakin, esteiden välissä katseli ketäs kaikkia tänne on tullu ja mitäs ne täällä tekee.
Mölliradalla ensimmäinen suoritus jatkoi samaa linjaa. Lisäksi me jouduttiin odottamaan melko pitkään siinä ekan esteen edessä lähtölupaa, niin koira alkoi jo haukottelemalla rauhoittaa itseään (ja mua?). Takaosassa oli aidan takana yleisöä (eihän treeneissä tai tokokokeissa ole!), jonka edessä piti juosta snautseria esittelemässä ja/tai yleisöön tutustumassa. Uusinta meni jo hieman paremmin ja uusi puomi meni kummallakin kerralla hyvin, mutta eihän tuo juossut eikä ollut silleen rento kuin parhaimmillaan treeneissä, vieläkin katseli esteiden välillä ympärilleen.
Tyytyväinen olen puomiin ja mölliradan yhteen tiukkaan kääntökohtaan, jossa mun napa oli vastakkaiseen suuntaan ja pelkän käden avulla koira ohjautui hypylle, hyppäsi ja kääntyi nätisti vastakkaiseen suuntaan. Maksimölleissä sijoitus kolmas!
Möllirata täällä klik!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste video. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste video. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 8. maaliskuuta 2017
maanantai 24. lokakuuta 2016
maanantai 4. heinäkuuta 2016
Kesäkuun tokotaulukko
Mukavuusalue on paikka, jonne unelmat menevät kuolemaan.
(mietelause Kiitorekun hallin ovessa)
4.6: Suvin hallilla ruutua
Laitoin alustan reilusti ruudun taakse ajatuksena läpijuoksutus vajaasta matkasta, koira ei erottanutkaan alustaa eikä oikein halunnut lähteä perusasennosta mihinkään, mutta lopulta lähti ja pyrki seisomaan takimmaisen oikeanpuoleisen tötsän viereen (millä perusteella se milloinkin valitsee suosikkitötsänsä?). Tehtiin useita lähetyksiä, koira meni sisään suht keskeltä, joten aloin äänipalkata ennen kuin alkoi kaartaa sen takatötsän luo. Lopuksi muutama koiralle helppo lähetys eli alusta selvästi keskellä ruutua ja lyhyt matka.
5.6: Seuran oma tokokoe, aamuseiskalta herätys ja iltaseiskalta olin kotona. Kokeessa sattui ja tapahtui, mun eka koe sähköisessä virkkumaailmassa, saa nähdä menikö kaikki ihan oikein. Edellisenä päivänä ajelin esikoiseni kanssa useammassakin putiikissa etsimässä ja ostamassa kaikkea tarpeellista. On siinä aina oma hommansa ja taas olin ihan puhki, kun lopulta pääsin kotiin. Onneksi on koira, otin sen mukaan ja lähdettiin lenkille.
Lenkillä tehtiin vähän jääviä, koira teki ilolla, mulla oli ongelmia maahan-käskytyksen kanssa. Seiso-käsky on semmoinen kevyt ja kepeä, että jos nyt pikkuisen viitsisit siihen seisahtaa niin kiva ois. Istu-käsky on hyvin napakka ja vaativa, oikeasti käsky. Maahan-käsky on siitä väliltä, vähän matalammalla äänellä sanottu ilmoitus, että just nyt käyt niille sijoilles maate. Sit kun menee käskytyksen sävyt vinoon, menee koirallakin herneet vinoon ja lopputulos voidaan valita pitkää tikkua vetämällä.
Sisällä tehtiin peruutusta dobo-tyynylle. Mulla on ollut (tai on yrittänyt olla) käskysanana "peru", mut ei se ole tainnut mennä jakoon. Vahingossa sanoin koiralle "taka" kun seistiin vierekkäin tyyny koiran takana ja koira peruutti tosi hienosti tyynylle! Näitä sitten useampi toisto ja ahneena kokeilin tietysti myös istumasta peruuttamista, joka ei ole tähän mennessä sujunut ol-len-kaan, koiran takapuoli on kuin sementtiin valettu. Mutta kas, Piiruskin otti ja pomppasi pystyyn ja peruutti kohti tyynyä - ei ollut kaunista, ei ollut suoraa, ei ollut sen näköistä, että kumpikaan meistä tietäisi mitä ollaan tekemässä, mutta jippijei, se nosti persuksensa ja peruutti!
6.6: Omalla pihalla merkin kierto ex tempore = kerta kerralta kauempaa, lopetettiin 12 metriin ja mikä parasta, koira ei kertaakaan jäänyt seisomaan sinne tötsän viereen ihmettelemään, että mitäs mun nyt pitäis tehdä!
8.6: metsälenkillä jääviä silleen yks kaks yllättäen, että koira kulki mun oikealla puolellani ihan kuin aina hihnalenkillä (taapero oli selässä) ja sanoin vaan kesken kaiken jonkin käskyn.
seiso = toimii, kevyt käskytys
istu = kuulostelin ja makustelin istumisen käskytystä, sävy on vahva ja napakka ja paino niin vahvasti ekalla tavulla, että kokeilin lyhentää käskyn ekaan tavuun ja is toimi oikein hyvin, tämä jatkossa kokeilussa, josko jäisi tälläiseksi
maahan = ilmeisesti mun maahan- ja istu - käskyt on menneet sävyiltään sekaisin, että koira hieman arpoo, toki on tehty istumista paljon enemmän kuin maahanmenoa, tässä meillä on vielä treenattavaa, että minäkin opin, toivon mukaan auttaa myös, jos tuo istu jää muotoon is, jolloin is ja maahan on ihan erilaisia sanoja ja sanottavia.
13.6: Ihan ministi seuraamista, liikkeestä maahan (ok) ja pallolla nouto: ei malttanut istua ja odottaa käskyä, ei halunnut palauttaa eikä halunnut irrottaa
16.6: olohuoneessa puolipalloilla kaukoja = maahan - seiso - vaihtelua, sujuu kohtuullisesti, näkyy rutiinin puute ja toistojen vähyys, istuminen puolipalloille on vaikeaa
peruutus = ensin lörpälle ja sitten pari kertaa ilman, leviää tosi helposti, ikävästi vaikuttais olevan henkisesti kiinni mun kädessäni
Suvin hallilla ruutu = ruutu-käskyllä joko nykii tai ei lähde ollenkaan, ajattelematta sanoin ruutumene ja sinnehän se törähti, sitten muutama kokeilu pelkällä mene-käskyllä ja toimi selvästi paremmin kuin ruutu-käskyllä
17.6: kaukoja puolipalloilla
18.6: lenkin päälle rakensin ja mittasin pihalle ruudun (ne nauhat puuttuu aina vaan!), merkin kierron ja noudon
ruutu = ei alustaa, iso ruutu, täysi matka, iso epävarmuus sekä mulla että koiralla, että millä käskyllä tässä nyt lähdettäis jatkamaan, sitten kun koira lähti, se pyrki todella vahvasti oikean etukulman tötsän viereen ja vieläpä ruudun ulkopuolelle! Ei muuta kuin koira takaisin istumaan mutta lyhyemmälle matkalle, kävin taputtamassa ruudun takareunaa, lähetin koiran ja ok. Matkaa pidentäen ja joka kerta erikseen taputtaen takareunaa päästiin lopulta täyteen matkaan.
kierto = ihan karmeeta, koira pyrki lähtemään siihen suuntaan, johon olin sen ruudun jälkeen palkannut, koira istumaan alkuun, kävin näyttämässä, että täällä seisoo tälläinen valtaisa tötsä ja uusi yritys, koira jolkotteli seisomaan tötsän viereen ja jumahti siihen, uusi yritys ja koira suorastaan löntysti koko matkan ja teki lopuksi vielä tosi ruman perusasennon. Hirmuisilla ääni- ja käsiavuilla se lopulta meni ja teki ihan ok. Huh.
nouto = vahva käskytys istumaan, ettei ennakoisi lähtöä, turhan pitkä heitto, koira haki ok, mutta vino ja väljä perusasento, toinen yritys oli selvästi parempi
19.6: suvin hallilla ruutu = täys matka, täyskokoinen ruutu, etureunassa naru ekaa kertaa ikinä, ekalla juoksi(!) ruutuun, mutta kaartoi seisomaan oikean etukulman tötsän viereen, ei palkkaa, koira takaisin alkuun, kävin taputtamassa takalinjaa, koira teki hyvin, seuraavakin taputtamisen kautta, kaksi seuraavaa ilman merkkausta ok, viimeiseen mukaan maahan ja perusasento. Naru etureunassa ei muuten häirinnyt, mutta koira hyppäsi narun yli. Pitää ruveta tekemään läpijuoksujakin, koska nyt jo olen näkevinäni viitteitä, että alkais ennakoida seisomaan pysähtymistä
nouto = eka hyvin paitsi lopun vino perusasento, tokalla nousi seisomaan ennen aikojaan, kolmannella pudotti (!) paluumatkalla, annoin toisen käskyn ja autoin kädellä lopussa hyvään perusasentoon
luoksetulo = eka hyvin maahan mutta toooooodella hitaaaaaasti liikkeelle, keskeytin ja palautin alkuun, hyvin maahan, lähti hitaasti mutta ääni- ja käsiavuilla sain suoritusvauhdin säälittävästä välttävään
(mietelause Kiitorekun hallin ovessa)
4.6: Suvin hallilla ruutua
Laitoin alustan reilusti ruudun taakse ajatuksena läpijuoksutus vajaasta matkasta, koira ei erottanutkaan alustaa eikä oikein halunnut lähteä perusasennosta mihinkään, mutta lopulta lähti ja pyrki seisomaan takimmaisen oikeanpuoleisen tötsän viereen (millä perusteella se milloinkin valitsee suosikkitötsänsä?). Tehtiin useita lähetyksiä, koira meni sisään suht keskeltä, joten aloin äänipalkata ennen kuin alkoi kaartaa sen takatötsän luo. Lopuksi muutama koiralle helppo lähetys eli alusta selvästi keskellä ruutua ja lyhyt matka.
5.6: Seuran oma tokokoe, aamuseiskalta herätys ja iltaseiskalta olin kotona. Kokeessa sattui ja tapahtui, mun eka koe sähköisessä virkkumaailmassa, saa nähdä menikö kaikki ihan oikein. Edellisenä päivänä ajelin esikoiseni kanssa useammassakin putiikissa etsimässä ja ostamassa kaikkea tarpeellista. On siinä aina oma hommansa ja taas olin ihan puhki, kun lopulta pääsin kotiin. Onneksi on koira, otin sen mukaan ja lähdettiin lenkille.
Lenkillä tehtiin vähän jääviä, koira teki ilolla, mulla oli ongelmia maahan-käskytyksen kanssa. Seiso-käsky on semmoinen kevyt ja kepeä, että jos nyt pikkuisen viitsisit siihen seisahtaa niin kiva ois. Istu-käsky on hyvin napakka ja vaativa, oikeasti käsky. Maahan-käsky on siitä väliltä, vähän matalammalla äänellä sanottu ilmoitus, että just nyt käyt niille sijoilles maate. Sit kun menee käskytyksen sävyt vinoon, menee koirallakin herneet vinoon ja lopputulos voidaan valita pitkää tikkua vetämällä.
Sisällä tehtiin peruutusta dobo-tyynylle. Mulla on ollut (tai on yrittänyt olla) käskysanana "peru", mut ei se ole tainnut mennä jakoon. Vahingossa sanoin koiralle "taka" kun seistiin vierekkäin tyyny koiran takana ja koira peruutti tosi hienosti tyynylle! Näitä sitten useampi toisto ja ahneena kokeilin tietysti myös istumasta peruuttamista, joka ei ole tähän mennessä sujunut ol-len-kaan, koiran takapuoli on kuin sementtiin valettu. Mutta kas, Piiruskin otti ja pomppasi pystyyn ja peruutti kohti tyynyä - ei ollut kaunista, ei ollut suoraa, ei ollut sen näköistä, että kumpikaan meistä tietäisi mitä ollaan tekemässä, mutta jippijei, se nosti persuksensa ja peruutti!
6.6: Omalla pihalla merkin kierto ex tempore = kerta kerralta kauempaa, lopetettiin 12 metriin ja mikä parasta, koira ei kertaakaan jäänyt seisomaan sinne tötsän viereen ihmettelemään, että mitäs mun nyt pitäis tehdä!
8.6: metsälenkillä jääviä silleen yks kaks yllättäen, että koira kulki mun oikealla puolellani ihan kuin aina hihnalenkillä (taapero oli selässä) ja sanoin vaan kesken kaiken jonkin käskyn.
seiso = toimii, kevyt käskytys
istu = kuulostelin ja makustelin istumisen käskytystä, sävy on vahva ja napakka ja paino niin vahvasti ekalla tavulla, että kokeilin lyhentää käskyn ekaan tavuun ja is toimi oikein hyvin, tämä jatkossa kokeilussa, josko jäisi tälläiseksi
13.6: Ihan ministi seuraamista, liikkeestä maahan (ok) ja pallolla nouto: ei malttanut istua ja odottaa käskyä, ei halunnut palauttaa eikä halunnut irrottaa
16.6: olohuoneessa puolipalloilla kaukoja = maahan - seiso - vaihtelua, sujuu kohtuullisesti, näkyy rutiinin puute ja toistojen vähyys, istuminen puolipalloille on vaikeaa
peruutus = ensin lörpälle ja sitten pari kertaa ilman, leviää tosi helposti, ikävästi vaikuttais olevan henkisesti kiinni mun kädessäni
Suvin hallilla ruutu = ruutu-käskyllä joko nykii tai ei lähde ollenkaan, ajattelematta sanoin ruutumene ja sinnehän se törähti, sitten muutama kokeilu pelkällä mene-käskyllä ja toimi selvästi paremmin kuin ruutu-käskyllä
17.6: kaukoja puolipalloilla
18.6: lenkin päälle rakensin ja mittasin pihalle ruudun (ne nauhat puuttuu aina vaan!), merkin kierron ja noudon
ruutu = ei alustaa, iso ruutu, täysi matka, iso epävarmuus sekä mulla että koiralla, että millä käskyllä tässä nyt lähdettäis jatkamaan, sitten kun koira lähti, se pyrki todella vahvasti oikean etukulman tötsän viereen ja vieläpä ruudun ulkopuolelle! Ei muuta kuin koira takaisin istumaan mutta lyhyemmälle matkalle, kävin taputtamassa ruudun takareunaa, lähetin koiran ja ok. Matkaa pidentäen ja joka kerta erikseen taputtaen takareunaa päästiin lopulta täyteen matkaan.
kierto = ihan karmeeta, koira pyrki lähtemään siihen suuntaan, johon olin sen ruudun jälkeen palkannut, koira istumaan alkuun, kävin näyttämässä, että täällä seisoo tälläinen valtaisa tötsä ja uusi yritys, koira jolkotteli seisomaan tötsän viereen ja jumahti siihen, uusi yritys ja koira suorastaan löntysti koko matkan ja teki lopuksi vielä tosi ruman perusasennon. Hirmuisilla ääni- ja käsiavuilla se lopulta meni ja teki ihan ok. Huh.
nouto = vahva käskytys istumaan, ettei ennakoisi lähtöä, turhan pitkä heitto, koira haki ok, mutta vino ja väljä perusasento, toinen yritys oli selvästi parempi
19.6: suvin hallilla ruutu = täys matka, täyskokoinen ruutu, etureunassa naru ekaa kertaa ikinä, ekalla juoksi(!) ruutuun, mutta kaartoi seisomaan oikean etukulman tötsän viereen, ei palkkaa, koira takaisin alkuun, kävin taputtamassa takalinjaa, koira teki hyvin, seuraavakin taputtamisen kautta, kaksi seuraavaa ilman merkkausta ok, viimeiseen mukaan maahan ja perusasento. Naru etureunassa ei muuten häirinnyt, mutta koira hyppäsi narun yli. Pitää ruveta tekemään läpijuoksujakin, koska nyt jo olen näkevinäni viitteitä, että alkais ennakoida seisomaan pysähtymistä
nouto = eka hyvin paitsi lopun vino perusasento, tokalla nousi seisomaan ennen aikojaan, kolmannella pudotti (!) paluumatkalla, annoin toisen käskyn ja autoin kädellä lopussa hyvään perusasentoon
luoksetulo = eka hyvin maahan mutta toooooodella hitaaaaaasti liikkeelle, keskeytin ja palautin alkuun, hyvin maahan, lähti hitaasti mutta ääni- ja käsiavuilla sain suoritusvauhdin säälittävästä välttävään
torstai 30. kesäkuuta 2016
Agimöllit Kouvola 22.6.2016
Käytiin viikko sitten keskiviikkona ekoissa agimöllikisoissa Piiruskinin kanssa. Etukäteen mietitytti, että kuinkahan korkeat hypyt siellä maksiradalla onkaan (kun ollaan hypitty tähän asti vain medejä) ja innostuukohan se niistä muista koirista niin paljon, ettei se pysty keskittymään. Väkeä oli ruuhkaksi asti ja ilmoittautumisjonossa meni tovi jos toinenkin. Piiruskin oli ihan hiljaa autossa (auto varjossa, koira takakontissa häkissä, takakontti auki ja toinen etuovi auki), eikä alkanut ulvoa - eikä muuten ulvonut kertaakaan koko iltana!
Eka rata oli supermöllirata, jossa oli vain hyppyjä ja putkia, yhteensä yksitoista estettä. Rataantutustumisen jälkeen hain koiran ja mentiin kehän laidalle juttelemaan ja odottamaan omaa vuoroa. Mitä teki koira siinä tohinassa ja väenpaljoudessa? Istui tyynen rauhallisena selkä kehään ja suorittaviin koiriin päin eikä osoittanut pienintä kiinnostusta agilityyn. Minien ja medien jälkeen tuli sitten maksien vuoro ja lopulta meidänkin. Tästä ekasta radasta ei valitettavasti ole kuva- tahi videomuistoja, mutta jos ymmärtäisin nolostua tai hävetä, niin silloin olis ollu oikein loistava tilaisuus.
Alussa oli kaksi hyppyä ja putki, nämä ihan suorassa linjassa. Jätin koiran hyppyjen taakse, seisoin putken vieressä ja kutsuin koiraa. Hypyt menivät hyvin - ne kaikki kaksi ensimmäistä. Sen jälkeen Piiru juoksi putken suusta ohi morjenstamaan ratahenkilöä. Tässä kohtaa ajattelin, että niinhän ne useimmat aloittelevat koirat tekevät, kun eivät ole tottuneet siihen, että radalla on useampi tyyppi seisoskelemassa. Kolmannella yrityksellä sain koirani putkeen, josta se suorastaan kiihdytti itsensä seuraavasta hypystä ohi ja silloin näin koiran asennon (takapää, häntä, takatassut, naama) ja huusin sille "Piiru, ei täällä saa hepuloida!" Mutta minkäs teet. Turha siinä on huudella, kun koira vetää onnesta soikeana pitkin poikin hiekkakenttää ja suorittaa omavalintaisesti esteitä ja loppusuoran ainakin kolmesti. Yleisö nauroi paljon, usein, pitkään. Lopulta sain hurttani kuulolle ja istutin sen putken päähän. En todellakaan sen kolmosesteenä olleen putken vaan siihen loppusuoran päähän. Annoin luvan suorittaa ja niin päästiin - taas - maaliin, tyylipuhdasta irtoamista!
Noh, suorituksemme jälkeen saimme paljon hymyjä ja virnistelyjä ja sanottiinpa meitä vuoden viihdyttäjiksikin.
Toisella radalla oli muutama este enemmän, hyppyjen ja putkien lisäksi puomi ja a-este. Kun jätin koirani ratahenkilölle tutustuakseni rataan, vierestä hihkaistiin "ai, se esiintyy meille uudestaan!" Menin silti, vaikka radalla kävellessäni en oikein tiennyt miksi siellä olen ja kannattaako mun tutustua ensimmäisiä esteitä pidemmälle. Tutustuin harjoituksen vuoksi.
Toisella radalla oli alussa kolme hyppyä ja putki. Jätin koiran istumaan sinne alkuun ja koira haukotteli. Lupaavaa. Kahden hypyn takaa kutsuin, koira hyppäsi huonolla tekniikalla, muttei pudottanut rimoja. Tällä kertaa päästiin viisi ensimmäistä estettä ennen kuin piti sitä kutoshyppyä kierrellä. A-esteen otin varman päälle, mikä tarkoitti, että mun piti lähettää koira hypylle ja putkeen ja siinähän se vapaus taas hetkeksi valloitti. Puomikin tehtiin pitkän kaavan mukaan (jälkikäteen totesin, että hätkähdin sen lujaa vauhtia, jolla se juoksi puomille ja itse jätin ohjaamatta puomin lopun ja koira oli ihan pihalla) ja lopussa koiralle tulee paha virhearvio ja se törmää rimaan.
Mulla oli kotona lapsenvahti odottamassa ja me ei jääty odottamaan tulosten julkistamista ja palkintojenjakoa enkä rynnännyt ostamaan kilpailulisenssiäkään.
Radan kuvasi Ullamari Kokko, uunituore agilityn minien sm-hopeamitalisti - kiitos!
Eka rata oli supermöllirata, jossa oli vain hyppyjä ja putkia, yhteensä yksitoista estettä. Rataantutustumisen jälkeen hain koiran ja mentiin kehän laidalle juttelemaan ja odottamaan omaa vuoroa. Mitä teki koira siinä tohinassa ja väenpaljoudessa? Istui tyynen rauhallisena selkä kehään ja suorittaviin koiriin päin eikä osoittanut pienintä kiinnostusta agilityyn. Minien ja medien jälkeen tuli sitten maksien vuoro ja lopulta meidänkin. Tästä ekasta radasta ei valitettavasti ole kuva- tahi videomuistoja, mutta jos ymmärtäisin nolostua tai hävetä, niin silloin olis ollu oikein loistava tilaisuus.
Alussa oli kaksi hyppyä ja putki, nämä ihan suorassa linjassa. Jätin koiran hyppyjen taakse, seisoin putken vieressä ja kutsuin koiraa. Hypyt menivät hyvin - ne kaikki kaksi ensimmäistä. Sen jälkeen Piiru juoksi putken suusta ohi morjenstamaan ratahenkilöä. Tässä kohtaa ajattelin, että niinhän ne useimmat aloittelevat koirat tekevät, kun eivät ole tottuneet siihen, että radalla on useampi tyyppi seisoskelemassa. Kolmannella yrityksellä sain koirani putkeen, josta se suorastaan kiihdytti itsensä seuraavasta hypystä ohi ja silloin näin koiran asennon (takapää, häntä, takatassut, naama) ja huusin sille "Piiru, ei täällä saa hepuloida!" Mutta minkäs teet. Turha siinä on huudella, kun koira vetää onnesta soikeana pitkin poikin hiekkakenttää ja suorittaa omavalintaisesti esteitä ja loppusuoran ainakin kolmesti. Yleisö nauroi paljon, usein, pitkään. Lopulta sain hurttani kuulolle ja istutin sen putken päähän. En todellakaan sen kolmosesteenä olleen putken vaan siihen loppusuoran päähän. Annoin luvan suorittaa ja niin päästiin - taas - maaliin, tyylipuhdasta irtoamista!
Noh, suorituksemme jälkeen saimme paljon hymyjä ja virnistelyjä ja sanottiinpa meitä vuoden viihdyttäjiksikin.
Toisella radalla oli muutama este enemmän, hyppyjen ja putkien lisäksi puomi ja a-este. Kun jätin koirani ratahenkilölle tutustuakseni rataan, vierestä hihkaistiin "ai, se esiintyy meille uudestaan!" Menin silti, vaikka radalla kävellessäni en oikein tiennyt miksi siellä olen ja kannattaako mun tutustua ensimmäisiä esteitä pidemmälle. Tutustuin harjoituksen vuoksi.
Toisella radalla oli alussa kolme hyppyä ja putki. Jätin koiran istumaan sinne alkuun ja koira haukotteli. Lupaavaa. Kahden hypyn takaa kutsuin, koira hyppäsi huonolla tekniikalla, muttei pudottanut rimoja. Tällä kertaa päästiin viisi ensimmäistä estettä ennen kuin piti sitä kutoshyppyä kierrellä. A-esteen otin varman päälle, mikä tarkoitti, että mun piti lähettää koira hypylle ja putkeen ja siinähän se vapaus taas hetkeksi valloitti. Puomikin tehtiin pitkän kaavan mukaan (jälkikäteen totesin, että hätkähdin sen lujaa vauhtia, jolla se juoksi puomille ja itse jätin ohjaamatta puomin lopun ja koira oli ihan pihalla) ja lopussa koiralle tulee paha virhearvio ja se törmää rimaan.
Mulla oli kotona lapsenvahti odottamassa ja me ei jääty odottamaan tulosten julkistamista ja palkintojenjakoa enkä rynnännyt ostamaan kilpailulisenssiäkään.
Radan kuvasi Ullamari Kokko, uunituore agilityn minien sm-hopeamitalisti - kiitos!
lauantai 18. kesäkuuta 2016
Häiriökoira Jösse
Viime viikonloppuna saatiin iloksemme nuori irlantilainen eli Jösse. Peruuttamisen harjoitteleminen on ajoittain niin epätoivoista, että alkaa mikä tahansa liikehdintä mihin tahansa ilmansuuntaan kelvata. Tässä videossa häiriöinä ovat Jösse ja reilu 1vee taapero, joka on hakenut eteisestä hatun ja viipottaa ohi keittiöön. Lopussa kuuluu kivasti, kuinka taapero on kiivennyt keittiön pöydälle ja viskoo sieltä tavaroita lattialle. Kuten huomaatte, olohuoneessa on tuolien kaatopaikka. Jos ei tuoli ole nurin tai kukaan ei istu siinä, sille kiipeää taapero ja sitä kautta pääsee kätevästi kulkemaan pitkin pöytiä ja tasoja. Oujee.
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Piirun agia
Ollaan pari hassua kertaa käyty Piirun kanssa Suvin hallilla kääntymässä. Ollaan tehty pientä radanpätkää ja pikkuisen tokoa, lähinnä ruutua. Agissa on tehty käännöksiä, joissa ajoitus on pääosin pielessä. Ekalla kerralla mä olen selvästi myöhässä ja seuraavilla yhtä selvästi liian aikaisessa.
Lyhyt videonpätkä eilisillalta, Piiru toista kertaa elämässään tuolla taivaan vanhalla huojuvalla puomilla, ekan otti varovaisemmin. Hyvin irtoaa kumminkin suorille, niitä pitää muistaa tehdä ja lisätä jossain vaiheessa sekaan joku muukin kuin perushyppy.
Mun mielestäni on edelleen käsittämätöntä, että Allan (Mattsson, nykyään agituomari) teki aikanaan ollessaan mun ryhmän kouluttajana tuohon kuvassa näkyvään tilaan täysimittaisia ratoja ja mikä vielä käsittämättömintä, me pidettiin tuolla möllikisojakin! Silloin toki rata kävi kääntymässä viereisessä pikkuhuoneessa, usein oviaukkoon laitettiin putki ja siellä toisessa huoneessa oli a-este.Se mahtui juuri ja juuri oviaukosta läpi, kun kantaja (vain yksi!) oli a-esteen sisällä.
Lyhyt videonpätkä eilisillalta, Piiru toista kertaa elämässään tuolla taivaan vanhalla huojuvalla puomilla, ekan otti varovaisemmin. Hyvin irtoaa kumminkin suorille, niitä pitää muistaa tehdä ja lisätä jossain vaiheessa sekaan joku muukin kuin perushyppy.
Mun mielestäni on edelleen käsittämätöntä, että Allan (Mattsson, nykyään agituomari) teki aikanaan ollessaan mun ryhmän kouluttajana tuohon kuvassa näkyvään tilaan täysimittaisia ratoja ja mikä vielä käsittämättömintä, me pidettiin tuolla möllikisojakin! Silloin toki rata kävi kääntymässä viereisessä pikkuhuoneessa, usein oviaukkoon laitettiin putki ja siellä toisessa huoneessa oli a-este.Se mahtui juuri ja juuri oviaukosta läpi, kun kantaja (vain yksi!) oli a-esteen sisällä.
torstai 9. kesäkuuta 2016
Piiru Kiitorekulla
Päivitin Kiitorekku-sivua, ainakin toistaiseksi viimeisen kerran. Tässä kopio siitä mitä kirjoitin ja lopussa treeninäyte (video).
pussi = loistava
rengas = ekaa kertaa ikinä onnistui lähettämällä
puomi = treenimäärään nähden loistava
a = Piirulla on vaikeuksia tehdä 2on2off, vaikka selvästi yrittää, täyskorkea a ja luja vauhti ei oo snautserille helppo juttu, madalletulla sujuu
kepit = etenee, mutta sisäänmenosta ei oo juurikaan hajua eli koira ei tiedä kummalle puolelle pitää ensimmäisen kepin jäädä
Keinutreeni Käpälämäessä:
5/6 perjantaina 27.5.
Rytmitystä = kaks hyppyä, mutkaputki, kaks hyppyä, näistä u-kirjaimen muotoinen rata
- ensin suoraan hypyt, putki, hypyt
- sitten lyhyempi u eli ilman putkea
- lopuksi hypyt, putki, neloshyppy takaakiertona, putki, kakkoshyppy ja kääntö (valssi tai peruskääntö) vitoshypylle
keinu = perussuoritus ok
kepit = kaikki ohjurit, vikan saattaa haluta hypätä yli
6/6 perjantaina 3.6.
kepit = normisuoritus, keskirauta hämmensi kun varaston takana sellaista ei ole
keinu = perussuoritus alkaa olla valmis
Lopuksi tehtiin radanpätkä, jossa oli yhdeksän estettä: muurilta suoraan mutkaputkeen, putkesta suoraan hypylle, jossa piti tehdä valssi ja lähteä vastakkaiseen suuntaan neloshypylle (ai elämä, että tämä oli vaikea!), siitä vitoshyppy takaakiertäen, suoraan mutkaputkeen, siitä loivasti kääntäen loppusuoralle eli hyppy, pituus ja hyppy (kovasti yritti koira tulla putken jälkeisestä hypystä ohi, jos ei ollut ohjaava käsi valmiina sillä hetkellä, kun hänen snautseriutensa näki putkesta ulos). Hiki tuli!
Kivaa oli, voin suositella Kiitorekkua, ei ole paha matka ajella Kouvolasta Lappeenrantaan!
Videon harjoituksessa oli tarkoituksena saada koira käännettyä putkelta hypylle ja lähettymään kolmannen hypyn jälkeen putkeen. Piiruskinille pitää vielä merkata hypyt tosi tarkasti (se ei ole mikään perushyppyfani, mikä on silleen huono juttu, että hyppyjähän siellä radalla eniten on) ja jostain syystä hurtta pyrki ohittamaan kolmannen hypyn -ja alkuun ohittikin. Viisaammat väittävät, että sanallinen käsky on agilityssä vihoviimeinen asia, jonka koira huomioi. Noh, pelkkä "mene" vaihtui "mene hyppää" - käskyyn ja koira suoritti kolmannenkin hypyn. Tämä tapahtui seuraavallakin treenikerralla. Tiedä sitten.
tiistai 7. kesäkuuta 2016
Soramontun perusleikki
Harmi, kun en tajunnut heti alussa ottaa videonpätkää, tossa on vauhti jo hiipunut. Mutta tommosta me touhutaan soramontuilla, meillä on noita useampi tässä lähellä.
sunnuntai 1. toukokuuta 2016
Maaliskuun ja huhtikuun tokotaulukko
Kun yhdistää kahden kuukauden tokoilut, pääsee jo kirjoittamaankin :)
Facebookissa oli video sakemannista, joka oli älyttömän taitava temppuilemaan puolipalloilla. Niinpä mekin otettiin puolipallot kaapista ja tehtiin kaukoja. Ajatuksena, että takatassut pysyis palloilla ni sais palkan:
5.3: Ruutu = vein kosketusalustan 15 metrin päähän niin, ettei Piiru nähnyt, perusasento, "ruutu!" ja koira eteni varmaan metrin, samoin toisella kerralla. Jätin koiran täyden matkan päähän, menin itse taputtamaan alustaa, jäin parin metrin päähän ja koira meni hyvin. Sitten onnistui täydestä matkasta pari toistoa, mutta katseellahan se alustalle menee, ihan sama onko tötteröitä vai ei. Lisäsin pari tötteröä alustan ympärille, koira ei osoittanut kiinnostusta. Koira tarjoaa ruudun suorittamista seisomisen kautta, joten mennään sillä.
9.3: Ruutu = sisällä tötteröitä alustan ympärillä, taapero auttoi siirtelemällä tötteröitä vähemmän neliömäiseen muotoon.
12.3: Ruutu = pihalla, alusta ja tötteröt, meni suoraan alustalle muttei lujaa, tokalla kerralla meni ilman alustaa, sen jälkeen ei sitten enää mennytkään ilman valtaisaa auttamista. Kyllä mä yritin sille kertoa miten hyvin se teki, mutta ei vaan mennyt perille. Hankala liike.
15.3: Ruutu = pihalla, useampi toisto reilusti autettuna
17.3: pikkasen seuraamista = kriteerinä perusasennot pysähtyessä ja täyskäännöksen jälkeen, iloinen koira!
Liikkeestä seisominen = kerran, muuten oikein mainio, mutta ottaa ne pari pientä askelta kuten on oppinut tämän tekemään, seisoi hyvin vaikka kiersin selän takaa viereen
18.3: Voi/evl-ryhmän treeneissä oltiin evl-koiran häiriönä, kun evl-koira teki paikallaoloja, me treenattiin vieressä kaukoja (i-m-i) ja tehtiin lisäksi luoksetulo
29.3: Ruutu = eteisessä ja olohuoneessa, koiralla ei ollut MITÄÄN käryä siitä, mitä oltiin tekemässä, siirtyy kyllä alustalle, mutta ilman alustaa meni lähimmän tötsän viereen maate
Nouto = ulkona, maailman hitain siirtymä vierestä kapulalle, jäi viereen seisomaan tai maate, ei puhettakaan tuomisesta, laitoin koiran istumaan ja kapulan suuhun, istui pitkään, piti hyvin irrotti hyvin, seuraavalla noudon yrityksellä jolkotteli joo samaan ilmaansuuntaan missä kapula odotti, mutta jäi mielenosoituksellisesti seisomaan ja tuijottelemaan toisaalle, anti olla sitten vaan.
8.4: Ruutu = jäi treenaamatta, kun tuuli vei sekä alustan että tötsät
Liikkeestä seisominen = ok
Liikkeestä maahan = ok
Liikkeestä istuminen = ok ja hei, ilman käsiapuja!
Illalla voi/evl-ryhmän treeneissä
Paikallaistuminen = tosi levoton, nuuhki vahvasti naapurin suuntaan ja nosteli etutassuja
Liikkeestä seisominen ja maahanmeno = ok
Liikkeestä istuminen = vasta kolmannella onnistui, vahva käsky ja mä pysähdyin hetkeksi
Ruutu = pieni ruutu ja alusta, koiralla täysi matka, kaksi ekaa seisoin itse ruudun lähellä ja kaksi seuraavaa koiran vieressä, koira meni hyvin, suoraan ja laukalla, seisoi häntä heiluen ruudussa
Hyppy = umpieste, sujui hyvin, vino perusasento
Paikalla istuminen = hallin laidalla yksin, istuin koiran kanssa, tönin ja tuupin etutassuja ja palkitsin liikkumattomista etutassuista, alkuun väisti herkästikin, mutta hetken päästä tajusi miten saa namin, näitä pitäisi tehdä enemmänkin
9.4: Ruutu = pieni ruutu, täysi matka, kaksi alustan kanssa, sitten peitin osan alustasta soralla, meni ok, kun peitin koko koiran meni kulmatolpalle seisomaan. Näytin, että tässä soran alla se sun alustasi on ja tehtiin lyhyestä matkasta useita toistoja, ääni- ja namimerkkaus kun meni keskelle ruutua
10.4: Tokotoimikunnan järjestämä möllitoko eli tekemässä muille kisaa, sieltä lenkille ja lenkin päälle pihatokoa.
Ruutu = koiralla täysi matka, minä ruudun lähellä, alusta osittain soran alla, sitten pari täyttä matkaa mutta näkee ettei koira täysin tiedä mitä se on tekemässä, lyhyestä matkasta alusta kokonaan soran alla, koira ei tiedä mitä pitäisi tehdä mutta ei tarjonnut tötsän vieressä seisomista tai makaamista jos alusta on piilossa
12.4: Ruutu = pihalla, pieni ruutu ilman alustaa, lyhyestä matkasta meni suht keskelle, viidestä metristä palasi seisomaan tötsän viereen, laitoin seisomaan ruudun keskelle ja annoin namia, lyhyestä matkasta jäi etulinjalle, merkkasin keskusta taputtamalla, meni hienosti pari kertaa ja lopetettiin siihen
15.4: lenkillä liikkeestä istumista, alkuun käsiavulla, yksi pitkä seuraaminen ja yksi pätkä seuraaminen
Luoksetulo = pari toistoa, huonot lopun perusasennot
Kaukot = koira perusasennossa, pitäisi tehdä koiran kanssa tehokuuri siitä, miten mennään oikeaoppisesti maahan perusasennosta, nyt on ihan liikaa vaihtelua, alkoi taas olettaa ja ennakoida käskyjä, joten otin sekaan haamukäskyjä ja -eleitä, että oppisi kuuntelemaan
Kaukoja myös viidestä metristä = vaihtelevaa, mutta yllättävän hyviä maahanputoamisia
21.4: Kaukot = perusasennossa, putoaa hyvin mutta mihin ilmansuuntaan sattuu
Kaukot viidestä metristä = nousee istumaan tosi hyvin, maahan pyrkii askeltaen (kai se sit on niin erilaista mennä maahan perusasennosta kuin naamat vastatusten), useamman huomautuksen jälkeen vasta yritti pudottaa, sitten ihan läheltä useita toistoja palkaten paremmista putoamisista
Luoksetulo = pari toistoa, lähtöasentona maa, muuten ok, mutta se lopun perusasento voisi olla suorempi
29.4: voi/evl-ryhmässä
merkin kierto = kisamainen, eka surkea, toinen ja kolmas hyvin
hyppy = kisamainen, loistava, joten tehtiin vain yksi
nouto = tässä vielä paaaaaljon töitä tehtävänä, kun en tiedä karkaako kapulan perään, lähteekö edes hakemaan, jääkö seisomaan kapulan viereen, siirteleekö kapulaa siinä maassa, tuoko eteen, vinoon vai perusasentoon...
Sitten oltiin häiriökoirana evl-koiralle, joka teki kiertonoutohyppyhässäkkää. Oltiin merkkikartion molemmin puolin, tehtiin pääasiassa seuraamista ja jääviä. Seuraamisessa innostus näkyy pyrkimyksenä edistää. Jäävissä maahan oli hieno, istu onnistui vain käsiavulla, seiso vaihtelevalla askelluksella. Yksittäiset askeleet on hankalia.
Tapahtui myös niin, että mä laitoin Piirun jäävissä seisomaan nenä kohti evl-koiraa ja samaan aikaan se avl-koira laitettiin kiertämään merkkikartio Piirun suuntaan - eikä Piirun tassukarvat edes värähtäny! Ihan piti ääneen iloita treenin jälkeen, että koiran maltti ja itsehillintä on lisääntynyt potenssiin sata!
Facebookissa oli video sakemannista, joka oli älyttömän taitava temppuilemaan puolipalloilla. Niinpä mekin otettiin puolipallot kaapista ja tehtiin kaukoja. Ajatuksena, että takatassut pysyis palloilla ni sais palkan:
5.3: Ruutu = vein kosketusalustan 15 metrin päähän niin, ettei Piiru nähnyt, perusasento, "ruutu!" ja koira eteni varmaan metrin, samoin toisella kerralla. Jätin koiran täyden matkan päähän, menin itse taputtamaan alustaa, jäin parin metrin päähän ja koira meni hyvin. Sitten onnistui täydestä matkasta pari toistoa, mutta katseellahan se alustalle menee, ihan sama onko tötteröitä vai ei. Lisäsin pari tötteröä alustan ympärille, koira ei osoittanut kiinnostusta. Koira tarjoaa ruudun suorittamista seisomisen kautta, joten mennään sillä.
9.3: Ruutu = sisällä tötteröitä alustan ympärillä, taapero auttoi siirtelemällä tötteröitä vähemmän neliömäiseen muotoon.
12.3: Ruutu = pihalla, alusta ja tötteröt, meni suoraan alustalle muttei lujaa, tokalla kerralla meni ilman alustaa, sen jälkeen ei sitten enää mennytkään ilman valtaisaa auttamista. Kyllä mä yritin sille kertoa miten hyvin se teki, mutta ei vaan mennyt perille. Hankala liike.
15.3: Ruutu = pihalla, useampi toisto reilusti autettuna
17.3: pikkasen seuraamista = kriteerinä perusasennot pysähtyessä ja täyskäännöksen jälkeen, iloinen koira!
Liikkeestä seisominen = kerran, muuten oikein mainio, mutta ottaa ne pari pientä askelta kuten on oppinut tämän tekemään, seisoi hyvin vaikka kiersin selän takaa viereen
18.3: Voi/evl-ryhmän treeneissä oltiin evl-koiran häiriönä, kun evl-koira teki paikallaoloja, me treenattiin vieressä kaukoja (i-m-i) ja tehtiin lisäksi luoksetulo
29.3: Ruutu = eteisessä ja olohuoneessa, koiralla ei ollut MITÄÄN käryä siitä, mitä oltiin tekemässä, siirtyy kyllä alustalle, mutta ilman alustaa meni lähimmän tötsän viereen maate
Nouto = ulkona, maailman hitain siirtymä vierestä kapulalle, jäi viereen seisomaan tai maate, ei puhettakaan tuomisesta, laitoin koiran istumaan ja kapulan suuhun, istui pitkään, piti hyvin irrotti hyvin, seuraavalla noudon yrityksellä jolkotteli joo samaan ilmaansuuntaan missä kapula odotti, mutta jäi mielenosoituksellisesti seisomaan ja tuijottelemaan toisaalle, anti olla sitten vaan.
8.4: Ruutu = jäi treenaamatta, kun tuuli vei sekä alustan että tötsät
Liikkeestä seisominen = ok
Liikkeestä maahan = ok
Liikkeestä istuminen = ok ja hei, ilman käsiapuja!
Illalla voi/evl-ryhmän treeneissä
Paikallaistuminen = tosi levoton, nuuhki vahvasti naapurin suuntaan ja nosteli etutassuja
Liikkeestä seisominen ja maahanmeno = ok
Liikkeestä istuminen = vasta kolmannella onnistui, vahva käsky ja mä pysähdyin hetkeksi
Ruutu = pieni ruutu ja alusta, koiralla täysi matka, kaksi ekaa seisoin itse ruudun lähellä ja kaksi seuraavaa koiran vieressä, koira meni hyvin, suoraan ja laukalla, seisoi häntä heiluen ruudussa
Hyppy = umpieste, sujui hyvin, vino perusasento
Paikalla istuminen = hallin laidalla yksin, istuin koiran kanssa, tönin ja tuupin etutassuja ja palkitsin liikkumattomista etutassuista, alkuun väisti herkästikin, mutta hetken päästä tajusi miten saa namin, näitä pitäisi tehdä enemmänkin
9.4: Ruutu = pieni ruutu, täysi matka, kaksi alustan kanssa, sitten peitin osan alustasta soralla, meni ok, kun peitin koko koiran meni kulmatolpalle seisomaan. Näytin, että tässä soran alla se sun alustasi on ja tehtiin lyhyestä matkasta useita toistoja, ääni- ja namimerkkaus kun meni keskelle ruutua
10.4: Tokotoimikunnan järjestämä möllitoko eli tekemässä muille kisaa, sieltä lenkille ja lenkin päälle pihatokoa.
Ruutu = koiralla täysi matka, minä ruudun lähellä, alusta osittain soran alla, sitten pari täyttä matkaa mutta näkee ettei koira täysin tiedä mitä se on tekemässä, lyhyestä matkasta alusta kokonaan soran alla, koira ei tiedä mitä pitäisi tehdä mutta ei tarjonnut tötsän vieressä seisomista tai makaamista jos alusta on piilossa
12.4: Ruutu = pihalla, pieni ruutu ilman alustaa, lyhyestä matkasta meni suht keskelle, viidestä metristä palasi seisomaan tötsän viereen, laitoin seisomaan ruudun keskelle ja annoin namia, lyhyestä matkasta jäi etulinjalle, merkkasin keskusta taputtamalla, meni hienosti pari kertaa ja lopetettiin siihen
15.4: lenkillä liikkeestä istumista, alkuun käsiavulla, yksi pitkä seuraaminen ja yksi pätkä seuraaminen
Luoksetulo = pari toistoa, huonot lopun perusasennot
Kaukot = koira perusasennossa, pitäisi tehdä koiran kanssa tehokuuri siitä, miten mennään oikeaoppisesti maahan perusasennosta, nyt on ihan liikaa vaihtelua, alkoi taas olettaa ja ennakoida käskyjä, joten otin sekaan haamukäskyjä ja -eleitä, että oppisi kuuntelemaan
Kaukoja myös viidestä metristä = vaihtelevaa, mutta yllättävän hyviä maahanputoamisia
21.4: Kaukot = perusasennossa, putoaa hyvin mutta mihin ilmansuuntaan sattuu
Kaukot viidestä metristä = nousee istumaan tosi hyvin, maahan pyrkii askeltaen (kai se sit on niin erilaista mennä maahan perusasennosta kuin naamat vastatusten), useamman huomautuksen jälkeen vasta yritti pudottaa, sitten ihan läheltä useita toistoja palkaten paremmista putoamisista
Luoksetulo = pari toistoa, lähtöasentona maa, muuten ok, mutta se lopun perusasento voisi olla suorempi
29.4: voi/evl-ryhmässä
merkin kierto = kisamainen, eka surkea, toinen ja kolmas hyvin
hyppy = kisamainen, loistava, joten tehtiin vain yksi
nouto = tässä vielä paaaaaljon töitä tehtävänä, kun en tiedä karkaako kapulan perään, lähteekö edes hakemaan, jääkö seisomaan kapulan viereen, siirteleekö kapulaa siinä maassa, tuoko eteen, vinoon vai perusasentoon...
Sitten oltiin häiriökoirana evl-koiralle, joka teki kiertonoutohyppyhässäkkää. Oltiin merkkikartion molemmin puolin, tehtiin pääasiassa seuraamista ja jääviä. Seuraamisessa innostus näkyy pyrkimyksenä edistää. Jäävissä maahan oli hieno, istu onnistui vain käsiavulla, seiso vaihtelevalla askelluksella. Yksittäiset askeleet on hankalia.
Tapahtui myös niin, että mä laitoin Piirun jäävissä seisomaan nenä kohti evl-koiraa ja samaan aikaan se avl-koira laitettiin kiertämään merkkikartio Piirun suuntaan - eikä Piirun tassukarvat edes värähtäny! Ihan piti ääneen iloita treenin jälkeen, että koiran maltti ja itsehillintä on lisääntynyt potenssiin sata!
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Taimin sairaskertomus osa 5
Tämä on toiseksi viimeinen osa.
Taimistolla oli taasen aika tohtorille. Vein sen heti aamusta, otettiin verta ja röntgenkuva. Oltiin jo lähdössä pois, kun tohtori tuli pihalle sanomaan, että hän haluaisi pitää koirani siellä koko päivän, saisi rauhassa tutkia ja selvittää mikä hurttaa vaivaa. Kävihän se, mutta kotimatka oli nykykielellä haastava. Itkeä vollotin ja samalla yritin pysyä tiellä. Se tie oli valkoinen, valkoisten peltojen keskelle aurattu, aurinko paistoi, lumi kimmelsi ja kyyneleet sumensivat silmät.
Taimilainen on ollut kovin iloinen ja menevä eläin ja on sitä vieläkin. Tiedän, että koirani on myös ilopoliisi, mutta kotioloissa oman porukan kesken se on (ainakin ajoittain) iloinen pieni eläin. Silti mä olen tiennyt, että joku mättää. Ruoka ei vieläkään kelpaa niin hyvin kuin ennen ja koiralla on jo aikaisin aamusta kova vessahätä. Taimistolla on aina ollut seurapiirirakko.
Olin vauvan kanssa tohtorilla (korvatulehdus, tukehtuu räkään, keuhkot tukossa, kuumetta, yskää, nenä valuu koko ajan), kun eläinlääkäri soitti. Taas itkettiin, nyt esikoisen kanssa yhdessä. Taimiston verta ei enää lähetetä haima-arvojen takia minnekään, niillä ei ole mitään väliä. Koirani on laihtunut kuukaudessa tasan kilon, ja se on pienessä koirassa älyttömän paljon. Haima-arvo huitelee taivaissa. Maksa-arvoista se toinen (en muista kumpi) on terveellä koiralla alle 200, minun kääsnallani piti laimentaa näytettä, että saatiin tulos: 7700. Koska koirasta on poistunut rutkasti nestettä, oli helppo ultrata sen sisuskaluja. Maksa on valtavan iso ja täynnä kystia, niitä on enemmän kuin tervettä maksaa. Kasvaimet jatkuvat suolistoon eikä loppua näy.
Taimistosta tuli saattohoitopotilas. Mun kääsnasta. Tää on ihan kamalaa.
Tämmöinen se aamulla oli:
Taimistolla oli taasen aika tohtorille. Vein sen heti aamusta, otettiin verta ja röntgenkuva. Oltiin jo lähdössä pois, kun tohtori tuli pihalle sanomaan, että hän haluaisi pitää koirani siellä koko päivän, saisi rauhassa tutkia ja selvittää mikä hurttaa vaivaa. Kävihän se, mutta kotimatka oli nykykielellä haastava. Itkeä vollotin ja samalla yritin pysyä tiellä. Se tie oli valkoinen, valkoisten peltojen keskelle aurattu, aurinko paistoi, lumi kimmelsi ja kyyneleet sumensivat silmät.
Taimilainen on ollut kovin iloinen ja menevä eläin ja on sitä vieläkin. Tiedän, että koirani on myös ilopoliisi, mutta kotioloissa oman porukan kesken se on (ainakin ajoittain) iloinen pieni eläin. Silti mä olen tiennyt, että joku mättää. Ruoka ei vieläkään kelpaa niin hyvin kuin ennen ja koiralla on jo aikaisin aamusta kova vessahätä. Taimistolla on aina ollut seurapiirirakko.
Olin vauvan kanssa tohtorilla (korvatulehdus, tukehtuu räkään, keuhkot tukossa, kuumetta, yskää, nenä valuu koko ajan), kun eläinlääkäri soitti. Taas itkettiin, nyt esikoisen kanssa yhdessä. Taimiston verta ei enää lähetetä haima-arvojen takia minnekään, niillä ei ole mitään väliä. Koirani on laihtunut kuukaudessa tasan kilon, ja se on pienessä koirassa älyttömän paljon. Haima-arvo huitelee taivaissa. Maksa-arvoista se toinen (en muista kumpi) on terveellä koiralla alle 200, minun kääsnallani piti laimentaa näytettä, että saatiin tulos: 7700. Koska koirasta on poistunut rutkasti nestettä, oli helppo ultrata sen sisuskaluja. Maksa on valtavan iso ja täynnä kystia, niitä on enemmän kuin tervettä maksaa. Kasvaimet jatkuvat suolistoon eikä loppua näy.
Taimistosta tuli saattohoitopotilas. Mun kääsnasta. Tää on ihan kamalaa.
Tämmöinen se aamulla oli:
perjantai 1. tammikuuta 2016
Joulukuun tokotaulukko
Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Tää lausahdus tuli taas toteen, kun treenattiin ruutua. Hajutaituri-kurssilla ollaan treenattu ilmaisutapana maahanmenoa ja koira pyrkii välillä turhankin innokkaasti maahan ja toivoo saavansa siitä palkan. Eka kerta ikinä kosketusalustalla ja kas vain, koira kosketti alustaa ja tarjosi maahanmenoa! Että ihan sama mitä treenaa kunhan treenaa, aina se jotenkin vaikuttaa ja näkyy.
10.12: pieni metallikapula ja alokasluokan pito! Ihan tuosta vain ex tempore kokeilin, kun osui kaapissa metallikapula käteen ja koira (yllättäen!) vahti vieressä. Pistin kapulan sen suuhun ja siinähän se istui kapula suussa.
seuraaminen = pitkä pätkä, ajoittain väljää, juoksu treenaamatonta, hidas hyvä, täyskäännökset parantu loppua kohden
luoksetulo = lähtö makuuasennosta, perusasento ensin vino ja autetttuna ok (tää on otettava omaksi kehityskohteekseen!!!), heitin namipalkan pitkälle ja käskin siellä maahan, sieltä luoksetulo
ruutu = loppuja eli namipalkka pitkälle, maahan, minä viereen, perusasento, namipalkka pitkälle jne
nouto = kisanomaisesti kapulalla, hyvä alku mutta ottaminen ja kantaminen vaati sanallista tukea
13.12: kosketusalustalla ruudun kimppuun, pahvilätkä maahan, koira uteliaisuuttaan katsomaan mikä se on ja kun kehuin, se tarjosi maahanmenoa!
14.12: ruutu = kosketusalusta, neljä tötsää nurkkiin ihan miten sattuu, lähetyksiä eri pituisilta matkoilta (suht lyhyiltä), ei välittänyt tötsistä, alusta oli hyvin näkyvillä eli koiralle helppoa hommaa, kivaa oli
19.12: seuraamista = melko laamaileva lapanen oli mun juoksuinen narttuni, väljää, isolla ääniavulla sain sen verran liikettä, että pystyin palkkaamaan ja lopettamaan. Pitää muistaa treenata perusasentoja!
merkin kierto = tötsänä valotolppa takapihalla, kävin merkkaamassa tolpan, ekalla lähti hyvin mutta jäi haistelemaan tolppaa, toka ja kolmas oli hienoja 9 metristä, neljäs jäi yritykseksi kun etäisyyttä oli 12 metriä mutta viides onnistui eli uusi ennätys!
kaukot = maasta istumaannousut on hienoja, istumasta maahanmenot on vaihtelevia, kriteerinä hissitekniikka, hurtta teki suunnilleen puolet hissinä ja puolet askeltaen, huomautus vääristä ja palkka jokaisesta hissistä, näitä lisää!
22.12: seuraamista = 140 askelta, 100 askelta (30 kohdalla piti huomauttaa), 80 askelta, yleisilme oikein hyvä!
liikkeestä maahan = eka oli hyvä, tokalla jäi seisomaan koska erehdyin vilkaisemaan koiraa, kolmas hyvä, ei ennakoinut perusasentoon nousuja
luoksetulo x2 = lähdöt maasta, ekassa pitkä viive käskyn ja toiminnan välillä, molemmissa kehuin ja kannustin kovin, silti vähän hidas ja innoton
kaukot = kriteerinä istumasta maahanmenot, tarjosi askeltaen vain yhden vaihdon, muut hissinä, ihana kontakti ja tekemisen meininki!
Sinänsä harmi ja sinänsä hyvä, että loppui namit ikään kuin kesken.
27.12: Vahteron kentällä
nouto = ettäniinkuinmitäoli? Koira oli kuin taivaasta tipautettu, jolkotti jotenkin johonkin suuntaan, ehkä sinne päin tai ohi, seisoo kapulan vieressä, ei ainakaan ota kapulaa suuhun, ei tuo luokse, menee maate... Otti tovin ja avun jos toisenkin, että saatiin jonkinmoinen suoritus räävittyä kasaan ja laitettiin kapula suosiolla sivuun.
merkin kierto = lähtee juoksemaan kentän laidalle, jossa kapula ja namipussi, lähtee sinne toisen ja kolmannenkin kerran, merkkaan tötsän, koira juoksee seisomaann tötsän viereen ja hetken päästä käy maate, lopulta saatiin onnistuminen ja iso henkinen hiki.
jäävät = tein kartioista ison neliön, i-m-s monta toistoa, kuvittelen oppineeni, että
istu = korkealla ja kevyellä äänellä
seiso = normiäänellä ja pienellä vilkaisulla
maahan = isolla hengenvedolla ja matalalla äänellä painottaen ensimmäistä tavua.
Tää homma nimittäin alkoi sujua, kun keskityin käskyttämiseen ja seuraamisessa kehuin ja kannustin kovasti. Näitä lisää, josko tosiaan toimis näin ja tulis joskus rutiiniksi.
28.12: ruutu = olohuoneessa kosketusalusta, koira ennakoi valtavasti maahanmenoa, muistuttaa kovasti hajuilmaisun hämmennystä tuo tekeminen eli sotkee nyt pienen snautserin aivoja.
Pari videonpätkää:
Taimin eka ruutu ikinä
Taimin ruutu ja kaukot
Piirun ruutu
Piirun ruutu 1
Nyt en tiedä, miten jatkan tästä. Haluan koirani menevän ruudussa suoraan maahan eikä seisomisen kautta, jäis yks vaihe ja virheenmahdollisuus pois, mutta samalla jää korjausohjausvaihe pois, tavallaan siinä pelataan upporikasta ja rutiköyhää, mutta toisaalta ruutukin pitäisi saada niin varmaksi liikkeeksi, että kehässä oltais sit miljonäärejä. Puutunko tuohon oma-aloitteiseen maahanmenoon vai en? Mitä se koira siinä liikkeessä tekee? Etsii itse ruudun eli neljä tötsää ja nauhat ja käy sinne keskelle maate? Juoksee annettuun suuntaan lujaa kunnes maahan-käsky kajahtaa? Juoksee toistojen kautta selkärankaan upotetun määrän askelia annettuun suuntaan oli siellä jotain eli ei?
Tokon sääntöjen suoritusohje kertoo, että
Ennen liikkeen aloittamista ohjaajan tulee ilmoittaa tuomarille aikooko hän käskeä koiran ruudussa ensin seisomaan ja sitten maahan vai suoraan maahan. Ohjaaja lähettää koiran 3 m X 3 m kokoiseen ruutuun, joka sijaitsee noin 15 metrin päässä liikkeen aloituspaikasta. Kun koira on ruudussa, ohjaaja käskee koiran joko seisomaan ja sitten maahan tai suoraan maahan. Jos koira käsketään seisomaan, seisomisasennon tulee olla selkeä ja vakaa, ennen kuin ”maahan”- käsky annetaan. Luvan saatuaan ohjaaja kävelee koiran viereen ja käskee (liikkeenohjaajalta luvan saatuaan) koiran perusasentoon. Koiran tulee liikkua ruutua kohti suoraviivaisesti ja mennä ruutuun sen etureunasta.
Tokon sääntöjen arvosteluohje kertoo, että
Koiran täytyy totella käskyjä (esim. jos ”seiso”- käsky annetaan ruudussa, koiran täytyy seistä ja jos koira käsketään suoraan maahan, sen täytyy tehdä niin). Jos ohjaaja liikkuu (askeltaa/liikuttaa jalkojaan) käskyjä antaessaan, liike hylätään. Jos ohjaaja käyttää liiallisia apuja (kehonkieltä), korkein mahdollinen arvosana on 8. Jos koira liikkuu erittäin hitaasti, korkein mahdollinen arvosana on 7. Jos koira toimii ilman käskyjä (esim. pysähtyy tai menee maahan ruudussa), arvosanaa alennetaan.
Mulla on siis ongelma, jos toi ennakointi jää noin tuhottoman vahvaksi päälle. Ei sais ennakoida vaan juosta kunnes käsky käy. Upporikasta ja rutiköyhää voi pelata myös niin, että antaa koiran juosta ja sit yritän kovasti ennakoida milloin koira on käymässä maahan ja hihkaisen käskyn just ennen kuin koira on ennakoimassa maahanmenoa. Joopa joo, onnistumisen todennäköisyys on valtava. Saattaa toki olla, että matkan pidentyessä tapahtuu jotakin ja ennakointi vähenee, mut mitäs jos ei? Täytyy siis tehdä jotain - tällekin.
(Voi miksen mä panostanu enemmän sit kuitenkin agilityyn? Siinä vois joskus käydä tuuri ja rata olis helppo tai mulle ja mun koiralle sopiva, tokossa ne liikkeet on aina samat!)
10.12: pieni metallikapula ja alokasluokan pito! Ihan tuosta vain ex tempore kokeilin, kun osui kaapissa metallikapula käteen ja koira (yllättäen!) vahti vieressä. Pistin kapulan sen suuhun ja siinähän se istui kapula suussa.
seuraaminen = pitkä pätkä, ajoittain väljää, juoksu treenaamatonta, hidas hyvä, täyskäännökset parantu loppua kohden
luoksetulo = lähtö makuuasennosta, perusasento ensin vino ja autetttuna ok (tää on otettava omaksi kehityskohteekseen!!!), heitin namipalkan pitkälle ja käskin siellä maahan, sieltä luoksetulo
ruutu = loppuja eli namipalkka pitkälle, maahan, minä viereen, perusasento, namipalkka pitkälle jne
nouto = kisanomaisesti kapulalla, hyvä alku mutta ottaminen ja kantaminen vaati sanallista tukea
13.12: kosketusalustalla ruudun kimppuun, pahvilätkä maahan, koira uteliaisuuttaan katsomaan mikä se on ja kun kehuin, se tarjosi maahanmenoa!
14.12: ruutu = kosketusalusta, neljä tötsää nurkkiin ihan miten sattuu, lähetyksiä eri pituisilta matkoilta (suht lyhyiltä), ei välittänyt tötsistä, alusta oli hyvin näkyvillä eli koiralle helppoa hommaa, kivaa oli
19.12: seuraamista = melko laamaileva lapanen oli mun juoksuinen narttuni, väljää, isolla ääniavulla sain sen verran liikettä, että pystyin palkkaamaan ja lopettamaan. Pitää muistaa treenata perusasentoja!
merkin kierto = tötsänä valotolppa takapihalla, kävin merkkaamassa tolpan, ekalla lähti hyvin mutta jäi haistelemaan tolppaa, toka ja kolmas oli hienoja 9 metristä, neljäs jäi yritykseksi kun etäisyyttä oli 12 metriä mutta viides onnistui eli uusi ennätys!
kaukot = maasta istumaannousut on hienoja, istumasta maahanmenot on vaihtelevia, kriteerinä hissitekniikka, hurtta teki suunnilleen puolet hissinä ja puolet askeltaen, huomautus vääristä ja palkka jokaisesta hissistä, näitä lisää!
22.12: seuraamista = 140 askelta, 100 askelta (30 kohdalla piti huomauttaa), 80 askelta, yleisilme oikein hyvä!
liikkeestä maahan = eka oli hyvä, tokalla jäi seisomaan koska erehdyin vilkaisemaan koiraa, kolmas hyvä, ei ennakoinut perusasentoon nousuja
luoksetulo x2 = lähdöt maasta, ekassa pitkä viive käskyn ja toiminnan välillä, molemmissa kehuin ja kannustin kovin, silti vähän hidas ja innoton
kaukot = kriteerinä istumasta maahanmenot, tarjosi askeltaen vain yhden vaihdon, muut hissinä, ihana kontakti ja tekemisen meininki!
Sinänsä harmi ja sinänsä hyvä, että loppui namit ikään kuin kesken.
27.12: Vahteron kentällä
nouto = ettäniinkuinmitäoli? Koira oli kuin taivaasta tipautettu, jolkotti jotenkin johonkin suuntaan, ehkä sinne päin tai ohi, seisoo kapulan vieressä, ei ainakaan ota kapulaa suuhun, ei tuo luokse, menee maate... Otti tovin ja avun jos toisenkin, että saatiin jonkinmoinen suoritus räävittyä kasaan ja laitettiin kapula suosiolla sivuun.
merkin kierto = lähtee juoksemaan kentän laidalle, jossa kapula ja namipussi, lähtee sinne toisen ja kolmannenkin kerran, merkkaan tötsän, koira juoksee seisomaann tötsän viereen ja hetken päästä käy maate, lopulta saatiin onnistuminen ja iso henkinen hiki.
jäävät = tein kartioista ison neliön, i-m-s monta toistoa, kuvittelen oppineeni, että
istu = korkealla ja kevyellä äänellä
seiso = normiäänellä ja pienellä vilkaisulla
maahan = isolla hengenvedolla ja matalalla äänellä painottaen ensimmäistä tavua.
Tää homma nimittäin alkoi sujua, kun keskityin käskyttämiseen ja seuraamisessa kehuin ja kannustin kovasti. Näitä lisää, josko tosiaan toimis näin ja tulis joskus rutiiniksi.
28.12: ruutu = olohuoneessa kosketusalusta, koira ennakoi valtavasti maahanmenoa, muistuttaa kovasti hajuilmaisun hämmennystä tuo tekeminen eli sotkee nyt pienen snautserin aivoja.
Pari videonpätkää:
Taimin eka ruutu ikinä
Taimin ruutu ja kaukot
Piirun ruutu
Piirun ruutu 1
Nyt en tiedä, miten jatkan tästä. Haluan koirani menevän ruudussa suoraan maahan eikä seisomisen kautta, jäis yks vaihe ja virheenmahdollisuus pois, mutta samalla jää korjausohjausvaihe pois, tavallaan siinä pelataan upporikasta ja rutiköyhää, mutta toisaalta ruutukin pitäisi saada niin varmaksi liikkeeksi, että kehässä oltais sit miljonäärejä. Puutunko tuohon oma-aloitteiseen maahanmenoon vai en? Mitä se koira siinä liikkeessä tekee? Etsii itse ruudun eli neljä tötsää ja nauhat ja käy sinne keskelle maate? Juoksee annettuun suuntaan lujaa kunnes maahan-käsky kajahtaa? Juoksee toistojen kautta selkärankaan upotetun määrän askelia annettuun suuntaan oli siellä jotain eli ei?
Tokon sääntöjen suoritusohje kertoo, että
Ennen liikkeen aloittamista ohjaajan tulee ilmoittaa tuomarille aikooko hän käskeä koiran ruudussa ensin seisomaan ja sitten maahan vai suoraan maahan. Ohjaaja lähettää koiran 3 m X 3 m kokoiseen ruutuun, joka sijaitsee noin 15 metrin päässä liikkeen aloituspaikasta. Kun koira on ruudussa, ohjaaja käskee koiran joko seisomaan ja sitten maahan tai suoraan maahan. Jos koira käsketään seisomaan, seisomisasennon tulee olla selkeä ja vakaa, ennen kuin ”maahan”- käsky annetaan. Luvan saatuaan ohjaaja kävelee koiran viereen ja käskee (liikkeenohjaajalta luvan saatuaan) koiran perusasentoon. Koiran tulee liikkua ruutua kohti suoraviivaisesti ja mennä ruutuun sen etureunasta.
Tokon sääntöjen arvosteluohje kertoo, että
Koiran täytyy totella käskyjä (esim. jos ”seiso”- käsky annetaan ruudussa, koiran täytyy seistä ja jos koira käsketään suoraan maahan, sen täytyy tehdä niin). Jos ohjaaja liikkuu (askeltaa/liikuttaa jalkojaan) käskyjä antaessaan, liike hylätään. Jos ohjaaja käyttää liiallisia apuja (kehonkieltä), korkein mahdollinen arvosana on 8. Jos koira liikkuu erittäin hitaasti, korkein mahdollinen arvosana on 7. Jos koira toimii ilman käskyjä (esim. pysähtyy tai menee maahan ruudussa), arvosanaa alennetaan.
Mulla on siis ongelma, jos toi ennakointi jää noin tuhottoman vahvaksi päälle. Ei sais ennakoida vaan juosta kunnes käsky käy. Upporikasta ja rutiköyhää voi pelata myös niin, että antaa koiran juosta ja sit yritän kovasti ennakoida milloin koira on käymässä maahan ja hihkaisen käskyn just ennen kuin koira on ennakoimassa maahanmenoa. Joopa joo, onnistumisen todennäköisyys on valtava. Saattaa toki olla, että matkan pidentyessä tapahtuu jotakin ja ennakointi vähenee, mut mitäs jos ei? Täytyy siis tehdä jotain - tällekin.
(Voi miksen mä panostanu enemmän sit kuitenkin agilityyn? Siinä vois joskus käydä tuuri ja rata olis helppo tai mulle ja mun koiralle sopiva, tokossa ne liikkeet on aina samat!)
lauantai 24. lokakuuta 2015
Videonpätkää etupihalta
Piirun hyppynoutotreeni
Piirun kaukot 1
Piirun kaukot 2
Piirun nouto
Sanovat, että omassa pihassaan saa kuvata, jos ei naapuriin asti niissä näy. Pahoittelen, että näissä näkyy, mutta ehkä se ei haittaa, kun varsinaisia naapureita ei näy eikä naapuruston kuvaaminen ollut tarkoitus. Pahoittelen myös videoiden suunnittelemattomuutta ja omaa asuvalintaani, tää oli taas tämmöinen ex tempore-juttu tää videointi. Ja oikeastaan koko treenikin.
Noi videot on ihan hassussa järjestyksessä ja esikatselussa tää koko teksti näyttää erilaiselta kuin täällä muokkaus-tilassa. Kummallista. Toivottavasti noi linkit edes toimii.
Noh, me nyt kuitenkin mentiin tuohon pihalle ja otin Taimistonkin ottamaan happea. Yleensä se notkuu lähistöllä ja on haukkana namien perässä. Noutamisesta se ei oo koskaan tykänny ja kaukoissakin sen vieteri on tosi huono eli se ehtii tehdä useamman asennonvaihdon kun mä ehdin käskyttää ja hyvin nopeasti koko koira on lähempänä sitä naapurin pihaa kuin aloituspistettä. Se on vissiin seurannut mun ja snautserin tekemisiä muutenkin kuin namin toivossa, sehän oli kaukoissa ihan kuulolla ja karkasi Piirun nenän edestä hakemaan kapulaa! Piirustuskin muuten karkasi kapulalle, ei oo sattunut sitäkään aiemmin.
Noutamisessa on kriteereinä se, että edes noutaa ja että tuo mulle eikä tiputa matkalle tai mun eteen tai minnekään vaan odottaa, että saa irrotuskäskyn ja otan kapulan. Jostain syystä hurtta tykkää juosta vähän ohi ja sitten napata kapulan/lelun, näyttää saalistamisleikiltä. En oo puuttunu tuohon ohijuoksuun enkä varmaan aiokaan puuttua, ettei into lopu. Kapulalla leikkimistä on tosi vähän ton ohijuoksun lisäksi ja palauttaessa pitää pääsääntöisesti hyvin, sanallinen huomauttaminen riittää ja kapulan välppäys loppuu. Irrotuskäskyä/-lupaa odottaessa on hyvä ja tiivis katsekontakti.
Mä olen yrittänyt tehdä niin kuin suunnilleen joka paikassa sanotaan eli noudon harjoittelussa vaihtanut kapulan namiin. Taimisto tuli tällä systeemillä opetettua suorastaan sylkemään noudettavan esineen mun eteen ja jopa parin metrin päähän, siitä hurtta sitten juoksi hakemaan namia. Piirulla oli vahvasti samoja elkeitä, kun alettiin opetella kapulan pitoa. Niinpä en tehnyt vaihtokauppaa vaan heitin sitten lelua ja se ei ollut paras mahdollinen juttu snautserin mielestä. Jostain syystä pari viime kertaa, kun ollaan harjoiteltu noutoa, snautseri on malttanut pitää kapulan suussaan niin kauan kuin olen vaatinut, vaikka on saanut lopuksi vaihdossa namin. Ekalla kerralla, kun tätä kokeilin, se monta kertaa tuli lujaa kapula/lelu suussaan luo ja tiputti esineen, mutta vaadin joka kerta ottamaan sen uudestaan suuhun. Toivon, että tää vaihtokauppa toimii jatkossakin eikä jää yhden lokakuun ihmeeksi.
Tänään kuitenkin tehtiin ensin seuraamista, josko opittais joskus tekemään käännökset tiiviimmin ja nopeammin. Sitten sain idean videoinnista, tehtiin kaukoja (onnistuu muuten avoimen luokan vaatimasta viidestä metristä, pari kertaa tehty kuudestakin), sitten noutoa tasamaalla ja hyppynoutona tikkaiden yli (tän Piiru itse keksi pari iltaa sitten), merkin kiertoa ja lopuksi vielä pujottelua.
Merkin kierrossa olen lopettanut ahnehtimisen eli palannut takaisin päin. Sinne seitsemään metriin päästiin ja vissiin kerran pidemmällekin, mutta koira teki enemmän huonoja ja epämääräisiä lähtöjä (eli ei ole kiertänyt) kuin hyviä. Nyt mulla on pihalla ämpäri ylösalaisin ja sen päällä lasten ämpäri ylösalaisin. Sitä kierretään niin että saadaan rutiinia ja mielellään myös vauhtia. Matka vaihtelee suunnilleen kolmen ja kuuden metrin välillä, lähtöasentona mikä vaan kunhan on mun vasemmalla puolella ja nami lentää mun taakse kun koira on taas palannut tai palaamassa mun viereeni. Taimisto on innostunut tästäkin, mutta sen mielestä matka sais olla korkeintaan kaks metriä, sen pystyy juoksemaan lujaa (koska koira tietää mitä se on tekemässä) ja suoritus on nopea eli toistoja = nameja tulee lyhyessäkin ajassa paljon.
Pujottelussa Taimisto on tosi innokas, en tiedä pitäiskö sen kanssa mennä möllikisoihin, ihan vaan vanhuksen virkistämiseksi.
Piirun kaukot 1
Piirun kaukot 2
Piirun nouto
Sanovat, että omassa pihassaan saa kuvata, jos ei naapuriin asti niissä näy. Pahoittelen, että näissä näkyy, mutta ehkä se ei haittaa, kun varsinaisia naapureita ei näy eikä naapuruston kuvaaminen ollut tarkoitus. Pahoittelen myös videoiden suunnittelemattomuutta ja omaa asuvalintaani, tää oli taas tämmöinen ex tempore-juttu tää videointi. Ja oikeastaan koko treenikin.
Noi videot on ihan hassussa järjestyksessä ja esikatselussa tää koko teksti näyttää erilaiselta kuin täällä muokkaus-tilassa. Kummallista. Toivottavasti noi linkit edes toimii.
Noh, me nyt kuitenkin mentiin tuohon pihalle ja otin Taimistonkin ottamaan happea. Yleensä se notkuu lähistöllä ja on haukkana namien perässä. Noutamisesta se ei oo koskaan tykänny ja kaukoissakin sen vieteri on tosi huono eli se ehtii tehdä useamman asennonvaihdon kun mä ehdin käskyttää ja hyvin nopeasti koko koira on lähempänä sitä naapurin pihaa kuin aloituspistettä. Se on vissiin seurannut mun ja snautserin tekemisiä muutenkin kuin namin toivossa, sehän oli kaukoissa ihan kuulolla ja karkasi Piirun nenän edestä hakemaan kapulaa! Piirustuskin muuten karkasi kapulalle, ei oo sattunut sitäkään aiemmin.
Noutamisessa on kriteereinä se, että edes noutaa ja että tuo mulle eikä tiputa matkalle tai mun eteen tai minnekään vaan odottaa, että saa irrotuskäskyn ja otan kapulan. Jostain syystä hurtta tykkää juosta vähän ohi ja sitten napata kapulan/lelun, näyttää saalistamisleikiltä. En oo puuttunu tuohon ohijuoksuun enkä varmaan aiokaan puuttua, ettei into lopu. Kapulalla leikkimistä on tosi vähän ton ohijuoksun lisäksi ja palauttaessa pitää pääsääntöisesti hyvin, sanallinen huomauttaminen riittää ja kapulan välppäys loppuu. Irrotuskäskyä/-lupaa odottaessa on hyvä ja tiivis katsekontakti.
Mä olen yrittänyt tehdä niin kuin suunnilleen joka paikassa sanotaan eli noudon harjoittelussa vaihtanut kapulan namiin. Taimisto tuli tällä systeemillä opetettua suorastaan sylkemään noudettavan esineen mun eteen ja jopa parin metrin päähän, siitä hurtta sitten juoksi hakemaan namia. Piirulla oli vahvasti samoja elkeitä, kun alettiin opetella kapulan pitoa. Niinpä en tehnyt vaihtokauppaa vaan heitin sitten lelua ja se ei ollut paras mahdollinen juttu snautserin mielestä. Jostain syystä pari viime kertaa, kun ollaan harjoiteltu noutoa, snautseri on malttanut pitää kapulan suussaan niin kauan kuin olen vaatinut, vaikka on saanut lopuksi vaihdossa namin. Ekalla kerralla, kun tätä kokeilin, se monta kertaa tuli lujaa kapula/lelu suussaan luo ja tiputti esineen, mutta vaadin joka kerta ottamaan sen uudestaan suuhun. Toivon, että tää vaihtokauppa toimii jatkossakin eikä jää yhden lokakuun ihmeeksi.
Tänään kuitenkin tehtiin ensin seuraamista, josko opittais joskus tekemään käännökset tiiviimmin ja nopeammin. Sitten sain idean videoinnista, tehtiin kaukoja (onnistuu muuten avoimen luokan vaatimasta viidestä metristä, pari kertaa tehty kuudestakin), sitten noutoa tasamaalla ja hyppynoutona tikkaiden yli (tän Piiru itse keksi pari iltaa sitten), merkin kiertoa ja lopuksi vielä pujottelua.
Merkin kierrossa olen lopettanut ahnehtimisen eli palannut takaisin päin. Sinne seitsemään metriin päästiin ja vissiin kerran pidemmällekin, mutta koira teki enemmän huonoja ja epämääräisiä lähtöjä (eli ei ole kiertänyt) kuin hyviä. Nyt mulla on pihalla ämpäri ylösalaisin ja sen päällä lasten ämpäri ylösalaisin. Sitä kierretään niin että saadaan rutiinia ja mielellään myös vauhtia. Matka vaihtelee suunnilleen kolmen ja kuuden metrin välillä, lähtöasentona mikä vaan kunhan on mun vasemmalla puolella ja nami lentää mun taakse kun koira on taas palannut tai palaamassa mun viereeni. Taimisto on innostunut tästäkin, mutta sen mielestä matka sais olla korkeintaan kaks metriä, sen pystyy juoksemaan lujaa (koska koira tietää mitä se on tekemässä) ja suoritus on nopea eli toistoja = nameja tulee lyhyessäkin ajassa paljon.
Pujottelussa Taimisto on tosi innokas, en tiedä pitäiskö sen kanssa mennä möllikisoihin, ihan vaan vanhuksen virkistämiseksi.
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Tokokoe Lappeenranta 11.7.2015
Että semmoinen reissu! Ei palkintoja tuliaisina, vaan sitä kuuluisaa kokemusta ja tukea ja kannustusta omaan tekemiseen ja uskoa omaan koiraan. Kyllä, harmittaa myös, mutta pakko (yrittää) olla (ja pienen ajan päästä olenkin) tyytyväinen.
Vauva herätti 04:50, puoli kuudelta menin vierashuoneeseen nukkumaan ja pistin miehen lapsensa seuralaiseksi, se kun halusi vaan jutella. Nukuin puolisen tuntia ja sitten ylös, äiti tuli varttia vaille seitsemän ja vähän sen jälkeen lähdettiin kohti Lappeenrantaa. Kaksi aikuista, vauva, koira häkissä ja lastenvaunut ja tavarat päälle. Matka meni hyvin ja perillä tehtiin pieni lenkki. Piiruskin oli levoton ja villi, riekkui hihnassa eikä ottanut kontaktia vilkaisuja enempää. Mua alkoi hermostuttaa.
Ilmoittautumisen jälkeen mieli arpoi, että otanko koiran kentän laidalle vai en, teenkö seuraamista tai jotain muuta tai enkö tee mitään - tää on niin tätä, kun ei ole kisarutiinia! Tehtiin ulkona (meidän kehä oli sisällä hallissa) muutamia perusasentoja, niissä kontakti pysyi, mutta katse oli levoton. Koko koira kävi kierroksilla, joten en uskaltanut paljon palkata tai kehua. Alokasluokassa oli yhdeksän koirakkoa, me oltiin se viimeinen, joten toisessa paikkamakuuryhmässä. Kouvolan kisoissa kävi tuuri, kun paikkamakuussa kaikki muut(kin) koirat pysyivät, joten Piiru sai sieltä ryhmäpaineen muodossa tukea omaan olemiseeensa. Nyt ei käynyt tuuri, sillä heti ensimmäisillä sekunneilla rivistä lähti yksi koira ja Piiru kun oli muutenkin harvinaisen levoton sielu, niin senhän oli vaan pakko ensin nousta ylös ja sitten hissukseen hiippailla mua kohti. Lopulta se päätti käydä makaamaan kolmisen metriä mun eteeni ja siinä se sitten pysyi liikkeen loppuun asti. Luoksepäästävyys 10, paikkamakuu 0. Klik: paikkamakuu
Tunnelmat paikkamakuun jälkeen ei ollu kovin korkealla ja hyvä, että olin se luokan viimeinen. Seisoin vaan ja hengitin, sitten Piirun kanssa ulos ja tehtiin kohtuupitkää seuraamista, välillä piti muistuttaa, mitä oltiinkaan tekemistä. Hajuja, ääniä, liikettä, kaikkea kivaa oli tarjolla. Yksi koirakko ennen meitä mä aloin hengittää syvään ja muistutin itselleni, että "te osaatte, rentoudu, hengitä, te tiedätte mitä siellä pitää tehdä, keskity itseesi". Ja ei kun kehään.
Tuomarina oli Harri Laisi ja hänen kehässään on sääntö eikä poikkeus, että liikkeet tehdään eri järjestyksessä kuin säännöissä ja arvostelulomakkeessa lukee. Niin tänäänkin.
Ensimmäisenä liikkeenä oli seuraaminen taluttimessa, siitä saatiin 8, oli ajoittain väljä ja juokseminen oli huonoa.
Hypyn koira hyppäsi hyvin, mutta sitä kiinnostivat kovasti kehään jo valmiiksi EVL-kisaajia varten laitetut teipinpalat, joita kohti se heti hypättyään pyrki. Näin jo koiran ollessa ilmassa, että se kiinnostui ja aikoo lähteä. Sanoin tosi vahvasti "seiso" ja ylimääräisten askelten jälkeen Piiru onneksi pysähtyi ja jäi seisomaan, sijoituin itse hyvin ja perusasento ok, arvosana 8,5. Mä muuten otin loppuperusasennon käskyksi istu seuraamiskäskyn sijaan ja toimii paremmin.
Seuraaminen taluttimetta oli kans tunnelmaltaan melko holtitonta, piti pari kertaa sanoa tosi napakasti ja annoin yhden ylimäääräisenkin käskyn. Juokseminen rauhallisempaa, mutta mä en vieläkään tiedä pitäisikö mun juosta lujempaa - tai siis juosta, nythän se on jotain kävelyn ja hölkän väliltä, jolkottelua? Arvosana 8,5. Liikkuri kommentoi kisasuorituksen jälkeen, että hän oli ohjannut mua väärin ja tein erilaisen seuraamiskaavion kuin muut. Tuomari totesi, että eihän se haittaa, kun kilpailija teki sen mitä käskettiin. Mä sanoin, etten edes huomannut, että meidän kaavio oli erilainen, mutta samalla tajusin, että mehän tehtiin kahdessa seuraamisessa yhteensä vain yksi käännös vasempaan ja niitä mä kerkesin siinä seuraamista tehdessä odottaakin. Seuraamisessa ehtii muuten miettiä kaikkea muutakin, kuten "onpas pitkä suora pätkä, aikooko se päin seinää meidät ohjata, mun vasen kenkä tuntuu erilaiselta kuin oikea, kappas, kantapää naksuu, nää taitaa lopultakin hajota nää kengät".
Liikkeestä maahanmeno sujui hyvin, 10!
Luoksetulossa jäi hyvin, tuli lujaa ja suoraan, ilopompun jälkeen hyvä perusasento (hoin itselleni, että pysy suorana äläkä käännä hartialinjaasi, anna koiran tehdä), 9,5!
Liikkeestä seisominen sujui kanssa, pitää vielä katsoa videolta ne askeleet, mutta saatiin 10!
Kokonaisvaikutukseksi saatiin 8,5, levotonta meininkiä se oli. Klik: yksilösuoritus
Tuomari ei sanonut mitään liikkeiden välillä, mutta lopuksi sitten kävi suorituksen lyhyesti läpi. Tässä mitä jäi mieleen:
Tuomari ei sanonut mitään liikkeiden välillä, mutta lopuksi sitten kävi suorituksen lyhyesti läpi. Tässä mitä jäi mieleen:
- seuraaminen on erinomaista rotuisekseen, harvinaisen aktiivinen ote
- pari kertaa sanoin terävästi, mutta ne oli ajoitettu oikein ja niillä oli positiivinen vaikutus koiran tekemiseen
- luoksetulon ilopomppua ei tarvitse koulia pois, parempi lujaa pompulla kuin hitaasti pomputta
- tuomarilla on tai on ollut (en ole ihan varma) snautseri ja kääpiösnautseri (tai useampia, tästäkään en ole ihan varma...), ymmärtää rotua, joka on toisinaan loistava treenikaveri ja joskus todella ärsyttävä
- pahoitteli ja harmitteli paikkamakuun nollausta.
No niin pahoittelen ja harmittelen minäkin, yhteensä 154 pistettä ja kakkostulos. Murr! Ykköstulokseen olis riittänyt vaikka vitonen siitä paikkamakuusta! Että ristiriitaisin tuntein tätä kirjoitan, kun lopputulos ja paikkamakuu harmittaa tosi paljon, mutta yksilöliikkeet meni koiralta loistavasti. Omaan tekemiseeni en ole täysin tyytyväinen, vaikka sainkin kehuja sekä tuomarilta että yleisössä olleilta. Paremmin vaan opeteltava nuo suoritusten rutiinit, että tulevat sitten aikanaan suoraan selkäytimestä.
 |
| Ei saatu tuliaisia, vanhaan kuivaan luuhun on tyytyminen! |
Ja mitä seuraavaksi? Opiskelemaan uusien sääntöjen mukaista alokasluokkaa, kisaamaan sitten joskus. Pakko vielä mainita, että mun vauvani on loistava: nukkui automatkat, söi paikkamakuun ja yksilöitten välissä, seurusteli hetken ja nukkui vaunuissa. Äiti, joka oli vauvavahtina reissussa mukana, pelkäsi yllättävien äänien herättävän vauvan. No, nukkuihan tuo huvipuistossakin ja siellä jos jossain on yllättäviä, kovia ja erilaisia ääniä. Kiitos äitille matkaseurasta, tutuille seurasta ja kuvaamisesta ystävälliselle naiselle, jolla on joskus ollut snautseri!
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
Tokokoe Kouvolassa 28.6.
Jos mä jotain inhoan, niin iltapäiväkisoja! On vaan niin maan typerää vahtia kelloa eikä mihinkään pysty keskittymään, mieli on levoton ja päähän ehtii pälkähtää sen seitsemänsataa typerää paniikkiajatusta. Paljon paremmin lähtee päivä, jos herätys on ennen kukkoa (meillä muuten naapurissa on kukko!) ja auto liikkuu viimeistään seitsemältä. Tänään siis kisapaikalla piti ilmoittautua viimeistään 12:30 ja herätyskello soitti ennen seitsemää, kun kisoihin talkoilemaan menossa ollut kaveri kävi meiltä hakemassa kanttiiniin raparperipiirakkaa.
Tässä joitakin ajatuksia, joita ehdin muun muassa pyykinpesun ja keittiön siivoamisen lomassa pohtia ja työntää sivuun:
* mitkä housut mä laitan jalkaan, pitää saada pari namia taskuun mutta ne ei saa tipahtaa kehään, taskuun pitää saada myös hihna
* minkä hihnan mä otan, vaihtoehtoja kaikki kaksi, se toinen saattais mahtua paremmin taskuun, niin paitsi mä en ole käyttänyt sitä kertaakaan tänä vuonna, minkä mittainen se on, onkse liian lyhyt, millainen lukitus siinä on, löydänköhän mä sitä, ai niin mies sitä katteli tossa pari päivää sitten
* onkohan siellä ketään joutilasta tuttua, että vois kuvata, pitääkin laittaa videokamera lataukseen taitaa olla akku vähissä, joo katos vaan, tässä on vaan 11 minuuttia tyhjää, se ei välttämättä ihan riitä, pitänee poistaa pari pätkää sieltä
* laitanko imetyspaidan jo valmiiksi vai otanko vaan mukaan, vauva jää kuitenkin kotiin nukkumaan kun mä lähden, mitenhän sen kanssa sujuu, toivottavasti ei tartte imettää just ennen kehään menoa, toivottavasti se ei itke kun me ollaan kehässä, mitähän Piiru siihen sit sanois
* pysyyköhän se paikkamakuussa, mölleissä pysy kyllä tosi hienosti, vaikka vieruskaverit lähti vuorotellen, ai mut siellä oli tiistaina se västäräkki kentällä, onkohan se taas, mikähän meidän kisanumero on, minkälaiset vieruskaverit saadaankaan
* tankata pitää heti menomatkalla, siihenkin pitää varata aikaa, missähän mun lompakko on niin ja se kortti, onkse nyt puhelinkotelossa vai lompakossa, en kyl tiedä missä on auton avaimet, mies siivos takakontin, onkohan se vesikuppi siellä vai jossain muualla, niin ja se pyyhe, mähän pesin sen just, se taitaa vielä olla kodinhoitohuoneessa, ja vesipullot pitää täyttää, namipussi pitää ottaa matkaan, se pehmeä dummy taitaa olla vielä siinä mustassa kassissa, oliskohan se hyvä vai se sininen möllikisapallo
* hengitä nainen, sä tarvitset kisarutiinia, ei sitä saa kuin kisaamalla, menet sinne, ilmoittaudut, ostat kisakirjan, täytät sen, kysyt aikataulun ja millainen tuomari on, sit lähdet koiran kanssa kävelylle ai mut jos siellä aurinko paistaa täydeltä taivaalta, ei oo varjoa missään no ei sit voi mennä lenkille, jotain sen kans kuitenkin tarttis tehdä, mitähän se olis, ei varmaan paljon kannata seuruuttaa tai muuta, kun ei koskaan muutenkaan tehdä mitään yhtä tai kahta askelta tai semmosta, hitsi, pitäis olla vahvempana se töihin-juttu, liian tuore et sen varaan vois laskea mitään, kai sen kanssa jotain pitäis tehdä et pääsis antaan pari namia ennen kehää, et olis hyvä mieli.
Nooh, lähtö sit vartin vaille kakstoista, aurinkolasit hukassa ja se pyyhe jäi sinne kodinhoitohuoneeseen (sillä piti viilentää mahaa jos on tosi kuuma). Muistin kuitenkin ajaa eri suuntaan kuin hallille, auto kivasti muistutti lausumalla "bitte tanken". Ajoin lähimmälle bensa-asemalle ja taaskaan mun kortti ei sille kelvannut eikä se huoli seteleitä. Auto käyntiin ja seuraavalle, Piiruskin oli jo lähdössä autosta ulos. Onneks kortti kelpas, saatiin menovettä ja Piiru oli taas lähdössä ulos. Tää olis sinänsä hyvää treeniä, et ajelis pieniä pätkiä ja pysähtelis eikä koiralle tapahtuis mitään. Kakskyt yli kakstoista oltiin kisapaikalla, kisat puolisen tuntia myöhässä arvioidusta aikataulusta. Otin koiran autosta, käytiin pissalla ja sit vaan seistiin ja katseltiin avoimen luokan suorituksia. Aika monta laamailijaa (=hidasta koiraa, semmosia seuraamisessa hidastelevia ja matelevia, ei nouse kaukokäskyissä istumaan jne) oli siellä, mutta tuomari oli kuulemma tosi kiva ja mukava. Tää oli mulle ihan vieras tuomari, vaikka varmaan kymmenen vuotta ollut tokokokeissa sihteerinä. Jonkun ajan päästä, kun Piiruskin oli pari koirakkoa vaan istuskellut siinä mun vieressä eikä enää tehnyt leikkiinkutsua joka toiselle koiralle ja halunnut muuten vaan haistelemaan niitä muita, vein koiran juomaan ja laitoin häkkiin.
Kun viimeinen avoimen luokan koira suoritti viimeisiä liikkeitä, hain koiran autosta ja istuskeltiin vaan ja seurattiin palkintojenjakoa ja kuunneltiin sitten tuomarin juttelua ennen alokasluokan alkua. Tuomari Kaisa Lähdesmäki sanoi, että tämä on hänelle historiallinen koe, kun puolet alokasluokan koirista on ensimmäistä kertaa virallisessa kokeessa. Piiruskin oli viides koira eli ekassa paikkamakuuryhmässä. Laskin, että ollaan ekan ryhmän vika eli reunassa ja koira vaan toisella puolella. Vieressä oli kaverin koira Alli, jonka omistaja sanoi ennen kehää, että jännitetään yhdessä käsi kädessä miten paikkamakuu menee. Jostain syystä kehään käskettiin myös kuudes koira, joka ei ollut ollenkaan valmistautunut, kun ohjaaja oli laskenut olevansa toisen ryhmän eka koira. Tätä sitten ihmeteltiin ääneen ja tämä kuudes koira sitten poistui kehästä ja Piiru jäi reunimmaiseksi koiraksi.
Luoksepäästävyys meni hyvin, tuomari kehui partaa ja iloisen oloista koiraa, arvosana 10.
Paikkamakuuseen koira putosi ekalla käskyllä tosi hyvin, jätin koiran ja lähdin kävelemään kehän toiselle laidalle. Hämmennyin lähtiessäni, hyvä etten pysähtynyt, kun kaikki muut käyttivät jotain "paikka"- tai "odota"-käskyä. Mä en, sanoin vaan maahan ja läksin pois. Siellä se snautseri makasi, liikkui makuulla(!) sinne ja tänne ja heilutti päätään ja vaikka mitä ja lopuksi käänsi lonkalle. Siinä vaiheessa manasin mielessäni ja tiesin, ettei koira nouse ekalla ylös. Palasin viereen ja koira makasi rennossa lonkka-asennossa ja katseli metsään. Ekalla ei hievahtanutkaan, tokalla onneksi nousi ylös ja otti katsekontaktin. Arvosana 9, mutta tuomari sanoi vain "teidän pitäisi saada myös tuo istuminen tähän" eikä puuttunut levottomuuteen mitenkään. Kävi muuten tuuri: se kuudes koira, joka ei tullutkaan Piirun viereen vaan seuraavan ryhmän ekaksi, lähti paikkamakuusta juosten ohjaajansa luo. Piiru olis hyvinkin suurella todennäköisyydellä lähtenyt juosten perään! Video paikkamakuusta
Sit juomaan ja autoon.
Hihnassa seuraaminen sujui hyvin, tein oikealle käännöksen tosi terävästi, totesin itselleni, etten mä koskaan tee noin. 10! Hihnassa seuraaminen
Hihnatta seuraaminen sujui kans, mut vasemmalle kääntyminen oli tosi vaikee kun meinasin astua koiran päälle ja juoksuosuuden päätteeksi piti käskyttää melko napakasti. 9, kun kuulemma "levisi jossain kohtaa, mutta yleisesti ottaen oikein kivan näköistä seuraamista, koira on hieman liian edellä, mutta pitää hyvin paikkansa, joten se ei oikeastaan haittaa." Itse totesin itselleni, ettei haittaa ainakaan alokkaassa, mut kivempi tuommoinen edistäminen eli katsekontaktin hakeminen kuin laamailu jossain kaukana takana.
Liikkeestä maahanmeno, sais pudota paremmin, hyvin pysyy, 9.
Luoksetulo, paikkakäskynä vaan istu, en tiennyt mitä olis pitäny sanoa, joten sanoin istu, hyvin tuli kohti muttei luo, toisella napakalla käskyllä tuli sit perusasentoon, 8.
Liikkeestä seisominen, ottaa askelia, pysyy hyvin, itse sijoituin huonosti et olis voinu olla parempi perusasento, 8. Erikoista, että laji ei ole fyysisesti vaativa, mutta tässä kohtaa syke oli aika korkealla ja mietin kääntyessäni katsomaan missä asennossa koirani on, että nyt pitää hengittää syvään, kun muuten tulee pumppu paidasta läpi.
Hyppy sit nollattiin kuten mölleissäkin, Piirulla ei ollut aikomustakaan hypätä vaan se meni suoraan nuuskimaan sitä samaa kohtaa, jota mölleissäkin nuuski.
Kokonaisvaikutus eli yhteistyö 10(!). Loput yksilöliikkeet
Mietittäväksi seuraaviin kinkereihin (11.7. Lappeenranta, piirinmestaruuskisat, Piiru mukana seuran kakkosjoukkueessa)
* hyppy ettei jäis väärä toimintamalli päälle
* paikkamakuu ettei menis lonkalle
* jos uskallan tässä vaiheessa puuttua niin seisomisen askeleet
* liikkeen lopussa perusasentoon tulo seuraamiskäskyllä vai istumiskäskyllä.
Kovasti mua kummastutti Piirun vahva nenän käyttö pitkin kenttää, en ole tottunut sellaiseen. Yleensä ja nytkin muualla kuin kehässä, sitä kiinnosti tosi paljon muut koirat. En oikein osannut toimia tuollaisen nenä maassa - kulkijan kanssa, westien kanssa touhuamisesta on jo niin kauan.
Yhteispisteet 161 riittää ykköstulokseen, sijoitus toinen eli palkintojen kanssa kotiin!
Vauva heräs puol kaks, joten mun kepot lähti ajelemaan kisapaikalle, saapuivat just ennen yksilöliikkeitä. Siinä sain sit jännittää, että pitääkö imettää ja olla kehässä samaan aikaan, mutta ihana vauva vain katseli menoa. Saatiin kisata ihan rauhassa. Meitä ennen suoritusvuorossa ollut kaveri sanoi, että hän voi tarvittaessa kysellä kaikki maailman asiat tuomarilta, jos mulla on vauva syömässä. Kisasuorituksen ja ruokailun jälkeen se ihanainen ipanainen nukahti retkituoliin, niin lutunen tyyppi!
Palkintoja hakemassa:
Piiru sai lisää vanua suolistettavaksi pitkin huushollia:
Mies, joka ei kovasti tokon päälle ymmärrä, kysyi palkintojenjaon jälkeen, että miten pääsee seuraavaan luokkaan, tarviiko voittaa jotain. Vastasin, että yhdellä ykköstuloksella pääsee. Mies katsoi suu auki, että häh, eipä tarvinnut kauaa alokkaassa tahkota! Multa kysyttiin myös, että olenko menossa seuraavaksi kisaamaan alokkaaseen vai avoimeen, niin jäin itse ihan kysymysmerkiksi. Enhän mä niin pitkälle ole ajatellut, kun tää ykköstulos nyt tuli näin odottamatta! Lappeenrannassa osallistutaan alokasluokkaan se on selvä ja ilmoittauduttukin jo, mutta en mä sen pidemmälle tiedä. Koetetaan pysyä Piirun kanssa polulla yks mutka kerrallaan.
Palkintojen kanssa kotona:
Arvostelulomake:
Kiitos kaikille meitä kannustaneille!
Tässä joitakin ajatuksia, joita ehdin muun muassa pyykinpesun ja keittiön siivoamisen lomassa pohtia ja työntää sivuun:
* mitkä housut mä laitan jalkaan, pitää saada pari namia taskuun mutta ne ei saa tipahtaa kehään, taskuun pitää saada myös hihna
* minkä hihnan mä otan, vaihtoehtoja kaikki kaksi, se toinen saattais mahtua paremmin taskuun, niin paitsi mä en ole käyttänyt sitä kertaakaan tänä vuonna, minkä mittainen se on, onkse liian lyhyt, millainen lukitus siinä on, löydänköhän mä sitä, ai niin mies sitä katteli tossa pari päivää sitten
* onkohan siellä ketään joutilasta tuttua, että vois kuvata, pitääkin laittaa videokamera lataukseen taitaa olla akku vähissä, joo katos vaan, tässä on vaan 11 minuuttia tyhjää, se ei välttämättä ihan riitä, pitänee poistaa pari pätkää sieltä
* laitanko imetyspaidan jo valmiiksi vai otanko vaan mukaan, vauva jää kuitenkin kotiin nukkumaan kun mä lähden, mitenhän sen kanssa sujuu, toivottavasti ei tartte imettää just ennen kehään menoa, toivottavasti se ei itke kun me ollaan kehässä, mitähän Piiru siihen sit sanois
* pysyyköhän se paikkamakuussa, mölleissä pysy kyllä tosi hienosti, vaikka vieruskaverit lähti vuorotellen, ai mut siellä oli tiistaina se västäräkki kentällä, onkohan se taas, mikähän meidän kisanumero on, minkälaiset vieruskaverit saadaankaan
* tankata pitää heti menomatkalla, siihenkin pitää varata aikaa, missähän mun lompakko on niin ja se kortti, onkse nyt puhelinkotelossa vai lompakossa, en kyl tiedä missä on auton avaimet, mies siivos takakontin, onkohan se vesikuppi siellä vai jossain muualla, niin ja se pyyhe, mähän pesin sen just, se taitaa vielä olla kodinhoitohuoneessa, ja vesipullot pitää täyttää, namipussi pitää ottaa matkaan, se pehmeä dummy taitaa olla vielä siinä mustassa kassissa, oliskohan se hyvä vai se sininen möllikisapallo
* hengitä nainen, sä tarvitset kisarutiinia, ei sitä saa kuin kisaamalla, menet sinne, ilmoittaudut, ostat kisakirjan, täytät sen, kysyt aikataulun ja millainen tuomari on, sit lähdet koiran kanssa kävelylle ai mut jos siellä aurinko paistaa täydeltä taivaalta, ei oo varjoa missään no ei sit voi mennä lenkille, jotain sen kans kuitenkin tarttis tehdä, mitähän se olis, ei varmaan paljon kannata seuruuttaa tai muuta, kun ei koskaan muutenkaan tehdä mitään yhtä tai kahta askelta tai semmosta, hitsi, pitäis olla vahvempana se töihin-juttu, liian tuore et sen varaan vois laskea mitään, kai sen kanssa jotain pitäis tehdä et pääsis antaan pari namia ennen kehää, et olis hyvä mieli.
Nooh, lähtö sit vartin vaille kakstoista, aurinkolasit hukassa ja se pyyhe jäi sinne kodinhoitohuoneeseen (sillä piti viilentää mahaa jos on tosi kuuma). Muistin kuitenkin ajaa eri suuntaan kuin hallille, auto kivasti muistutti lausumalla "bitte tanken". Ajoin lähimmälle bensa-asemalle ja taaskaan mun kortti ei sille kelvannut eikä se huoli seteleitä. Auto käyntiin ja seuraavalle, Piiruskin oli jo lähdössä autosta ulos. Onneks kortti kelpas, saatiin menovettä ja Piiru oli taas lähdössä ulos. Tää olis sinänsä hyvää treeniä, et ajelis pieniä pätkiä ja pysähtelis eikä koiralle tapahtuis mitään. Kakskyt yli kakstoista oltiin kisapaikalla, kisat puolisen tuntia myöhässä arvioidusta aikataulusta. Otin koiran autosta, käytiin pissalla ja sit vaan seistiin ja katseltiin avoimen luokan suorituksia. Aika monta laamailijaa (=hidasta koiraa, semmosia seuraamisessa hidastelevia ja matelevia, ei nouse kaukokäskyissä istumaan jne) oli siellä, mutta tuomari oli kuulemma tosi kiva ja mukava. Tää oli mulle ihan vieras tuomari, vaikka varmaan kymmenen vuotta ollut tokokokeissa sihteerinä. Jonkun ajan päästä, kun Piiruskin oli pari koirakkoa vaan istuskellut siinä mun vieressä eikä enää tehnyt leikkiinkutsua joka toiselle koiralle ja halunnut muuten vaan haistelemaan niitä muita, vein koiran juomaan ja laitoin häkkiin.
Kun viimeinen avoimen luokan koira suoritti viimeisiä liikkeitä, hain koiran autosta ja istuskeltiin vaan ja seurattiin palkintojenjakoa ja kuunneltiin sitten tuomarin juttelua ennen alokasluokan alkua. Tuomari Kaisa Lähdesmäki sanoi, että tämä on hänelle historiallinen koe, kun puolet alokasluokan koirista on ensimmäistä kertaa virallisessa kokeessa. Piiruskin oli viides koira eli ekassa paikkamakuuryhmässä. Laskin, että ollaan ekan ryhmän vika eli reunassa ja koira vaan toisella puolella. Vieressä oli kaverin koira Alli, jonka omistaja sanoi ennen kehää, että jännitetään yhdessä käsi kädessä miten paikkamakuu menee. Jostain syystä kehään käskettiin myös kuudes koira, joka ei ollut ollenkaan valmistautunut, kun ohjaaja oli laskenut olevansa toisen ryhmän eka koira. Tätä sitten ihmeteltiin ääneen ja tämä kuudes koira sitten poistui kehästä ja Piiru jäi reunimmaiseksi koiraksi.
Luoksepäästävyys meni hyvin, tuomari kehui partaa ja iloisen oloista koiraa, arvosana 10.
Paikkamakuuseen koira putosi ekalla käskyllä tosi hyvin, jätin koiran ja lähdin kävelemään kehän toiselle laidalle. Hämmennyin lähtiessäni, hyvä etten pysähtynyt, kun kaikki muut käyttivät jotain "paikka"- tai "odota"-käskyä. Mä en, sanoin vaan maahan ja läksin pois. Siellä se snautseri makasi, liikkui makuulla(!) sinne ja tänne ja heilutti päätään ja vaikka mitä ja lopuksi käänsi lonkalle. Siinä vaiheessa manasin mielessäni ja tiesin, ettei koira nouse ekalla ylös. Palasin viereen ja koira makasi rennossa lonkka-asennossa ja katseli metsään. Ekalla ei hievahtanutkaan, tokalla onneksi nousi ylös ja otti katsekontaktin. Arvosana 9, mutta tuomari sanoi vain "teidän pitäisi saada myös tuo istuminen tähän" eikä puuttunut levottomuuteen mitenkään. Kävi muuten tuuri: se kuudes koira, joka ei tullutkaan Piirun viereen vaan seuraavan ryhmän ekaksi, lähti paikkamakuusta juosten ohjaajansa luo. Piiru olis hyvinkin suurella todennäköisyydellä lähtenyt juosten perään! Video paikkamakuusta
Sit juomaan ja autoon.
Hihnassa seuraaminen sujui hyvin, tein oikealle käännöksen tosi terävästi, totesin itselleni, etten mä koskaan tee noin. 10! Hihnassa seuraaminen
Hihnatta seuraaminen sujui kans, mut vasemmalle kääntyminen oli tosi vaikee kun meinasin astua koiran päälle ja juoksuosuuden päätteeksi piti käskyttää melko napakasti. 9, kun kuulemma "levisi jossain kohtaa, mutta yleisesti ottaen oikein kivan näköistä seuraamista, koira on hieman liian edellä, mutta pitää hyvin paikkansa, joten se ei oikeastaan haittaa." Itse totesin itselleni, ettei haittaa ainakaan alokkaassa, mut kivempi tuommoinen edistäminen eli katsekontaktin hakeminen kuin laamailu jossain kaukana takana.
Liikkeestä maahanmeno, sais pudota paremmin, hyvin pysyy, 9.
Luoksetulo, paikkakäskynä vaan istu, en tiennyt mitä olis pitäny sanoa, joten sanoin istu, hyvin tuli kohti muttei luo, toisella napakalla käskyllä tuli sit perusasentoon, 8.
Liikkeestä seisominen, ottaa askelia, pysyy hyvin, itse sijoituin huonosti et olis voinu olla parempi perusasento, 8. Erikoista, että laji ei ole fyysisesti vaativa, mutta tässä kohtaa syke oli aika korkealla ja mietin kääntyessäni katsomaan missä asennossa koirani on, että nyt pitää hengittää syvään, kun muuten tulee pumppu paidasta läpi.
Hyppy sit nollattiin kuten mölleissäkin, Piirulla ei ollut aikomustakaan hypätä vaan se meni suoraan nuuskimaan sitä samaa kohtaa, jota mölleissäkin nuuski.
Kokonaisvaikutus eli yhteistyö 10(!). Loput yksilöliikkeet
Mietittäväksi seuraaviin kinkereihin (11.7. Lappeenranta, piirinmestaruuskisat, Piiru mukana seuran kakkosjoukkueessa)
* hyppy ettei jäis väärä toimintamalli päälle
* paikkamakuu ettei menis lonkalle
* jos uskallan tässä vaiheessa puuttua niin seisomisen askeleet
* liikkeen lopussa perusasentoon tulo seuraamiskäskyllä vai istumiskäskyllä.
Kovasti mua kummastutti Piirun vahva nenän käyttö pitkin kenttää, en ole tottunut sellaiseen. Yleensä ja nytkin muualla kuin kehässä, sitä kiinnosti tosi paljon muut koirat. En oikein osannut toimia tuollaisen nenä maassa - kulkijan kanssa, westien kanssa touhuamisesta on jo niin kauan.
Yhteispisteet 161 riittää ykköstulokseen, sijoitus toinen eli palkintojen kanssa kotiin!
Vauva heräs puol kaks, joten mun kepot lähti ajelemaan kisapaikalle, saapuivat just ennen yksilöliikkeitä. Siinä sain sit jännittää, että pitääkö imettää ja olla kehässä samaan aikaan, mutta ihana vauva vain katseli menoa. Saatiin kisata ihan rauhassa. Meitä ennen suoritusvuorossa ollut kaveri sanoi, että hän voi tarvittaessa kysellä kaikki maailman asiat tuomarilta, jos mulla on vauva syömässä. Kisasuorituksen ja ruokailun jälkeen se ihanainen ipanainen nukahti retkituoliin, niin lutunen tyyppi!
Palkintoja hakemassa:
Piiru sai lisää vanua suolistettavaksi pitkin huushollia:
Mies, joka ei kovasti tokon päälle ymmärrä, kysyi palkintojenjaon jälkeen, että miten pääsee seuraavaan luokkaan, tarviiko voittaa jotain. Vastasin, että yhdellä ykköstuloksella pääsee. Mies katsoi suu auki, että häh, eipä tarvinnut kauaa alokkaassa tahkota! Multa kysyttiin myös, että olenko menossa seuraavaksi kisaamaan alokkaaseen vai avoimeen, niin jäin itse ihan kysymysmerkiksi. Enhän mä niin pitkälle ole ajatellut, kun tää ykköstulos nyt tuli näin odottamatta! Lappeenrannassa osallistutaan alokasluokkaan se on selvä ja ilmoittauduttukin jo, mutta en mä sen pidemmälle tiedä. Koetetaan pysyä Piirun kanssa polulla yks mutka kerrallaan.
Palkintojen kanssa kotona:
Arvostelulomake:
Kiitos kaikille meitä kannustaneille!
tiistai 16. kesäkuuta 2015
Piirun eka möllitoko!
Eilen 16.6. oltiin seuran omissa möllitokoissa Käpälämäessä. Iltapäivällä tehtiin lyhyt seuraamiskaavio, kertaalleen maahanmeno ja seisominen sekä hyppy. Hurtta oli hyvä!
Kotoa lähdettäessä meillä satoi vettä, kisapaikalla arvottiin sataa, ei sada, sataa, ei sada. Pariin pisaraan se lopulta jäi, mutta kova tuuli pöllytti otsatukkaa - sekä mun että Piirun - ja hiekkaa meni joka paikkaan. Mutta kuulkaas, mun koirani oli hieno ja mä itse rauhallinen ja rento - jei!
Tuomarin tarkastus ja luoksepäästävyys ilman probleemia, paikkamakuusta ajattelin etukäteen, että Piirun kummallakin puolella on varma makaaja, joten ei hätää. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kummaltakin puolelta nousi koira ylös ja mun snautserini, se pysyi! Mutta olihan se silti vaikea paikka, koiruus piippasi k-o-k-o ajan, vaihteli asentoa, pikkasen etenikin. En ole erikseen opettanut pitämään partaa maassa, vaan koira itse tarjoaa sitä ja saa mun puolestani olla noin. Rutiinin puute kuitenkin paistaa pitkälle.
Videoita ei ole mitenkään muokattu, joten äänimaailmasta todennäköisesti käy selville, että pienin kepomme oli retkellä myös. Heti alussa tein virheen, kun ähräsin hihnan kanssa. Mä kun en suunnilleen ikinä treenaa hihnan kanssa, niin sen räpeltäminen vei huomioni. Sanoin nimittäin liikkurille olevani valmis katsomatta koiraani! Koirahan ei ollut valmis.
Yksilöliikkeissä oltiin viidentenä suorittamassa, joten Piiru odotti omaa vuoroaan häkissä. Hyvä mieli meillä molemmilla, tekemisen meininki sekä malttia mukana, mutta eniten mua lämmitti koirani katse: se katsoi mua suoraan silmiin kirkkain vilkkuvin silmin ja oli selvästi tekemässä töitä mun kanssani. Sitä tässä on juoksujen jälkeen todella etsitty ja pidetty tavoitteena, joten tyytyväinen olen!
Hihnassa seuraamista ei olla treenattu ollenkaan, mutta hyvin se meni. Juoksukin sujui, samoin vasemmalle kääntymiset, vaikka otettiin ne treeniin mukaan vasta pari päivää sitten. Tokihan ollaan pohjia tehty jo ne pari vuotta mitä hurtalla on ikää, mutta tässä tarkoitan tätä kevättä, kun aloin oikeasti ajatuksella edetä. Lopun hyppy oli yllätys, kun se ei sujunut ollenkaan. Vastahan me lauantaina tehtiin samassa paikassa täyskorkealla esteellä sama liike tosi hyvin! Joku siellä hypyn nurkalla tuoksui valloittavasti kutsuen, koska nenä vei.
Klik: Yksilöliikkeet
Möllikisat lajissa kuin lajissa ovat hyviä ja kivoja, kynnys on matalalla ihan kaikille, suosittelen!
Arvostelulomake ja palkinto:
Arvostelulomake ja palkinto:
Jos joku Pelle-koiran muistava sattuu lukemaan tätä, niin mä ostin aikanaan Pellen kevythäkin Emmille, sitten se palveli myös Taimin häkkinä (mahtuivat sinne yhdessäkin) ja vielä ehti olla pari vuotta Piirullakin. Mutta nyt se joutuu viimeiselle matkalleen, sillä vetoketjun vieressä on snautserin pään kokoinen reikä ja katon metallituki pamahti kankaasta läpi. Uuden pistin eilen iltasella (yöllä) tilaukseen, epäilen vahvasti, ettei tule olemaan yhtä pitkäikäinen.
Tilasin myös kääsnalle uuden pedin eteiseen rappujen alle. Meillä jäi jostain projektista vaahtomuovia yli, tehtiin siitä peti kääsnalle. Se ei ollut mieluinen, koska päällikankaat piti repiä heti ja hissukseen siihen on kaivettu keskelle kuoppa. Vaahtomuovin palasia joka päivä kerätessä totesin, että on mulla parempaakin tekemistä.
PS: Aloin katsoa tuota paikkamakuuvideota. Jos molemmat pätkät on alusta loppuun yhtä kamalaa heilumista, niin noita katsoessa tulee merisairaaksi! Pahoittelen keponi heikkoa työskentelyä, hän todennäköisesti vetoaa kokemattomuuteen ja kantorepussa heiluneeseen vauvaan. Seuraavaksi on tutkittava, kuinka paljon semmoinen itsekseen seisova jalusta tuohon videokameraan maksaa!
PS: Aloin katsoa tuota paikkamakuuvideota. Jos molemmat pätkät on alusta loppuun yhtä kamalaa heilumista, niin noita katsoessa tulee merisairaaksi! Pahoittelen keponi heikkoa työskentelyä, hän todennäköisesti vetoaa kokemattomuuteen ja kantorepussa heiluneeseen vauvaan. Seuraavaksi on tutkittava, kuinka paljon semmoinen itsekseen seisova jalusta tuohon videokameraan maksaa!
torstai 27. marraskuuta 2014
Päätön orava pallolla
Taimiston kanssa ollaan käyty joka viikko ohjatulla dobo-tunnilla. Tarinan otsikko viittaa videoon, jonka kuvasin eilen illalla, kamera rapulle aseteltuna. Kääsna tekee videolla orava-asennon matolla, lörpällä ja (päättömänä) pallolla.
Muutaman merkinnän olen tehnyt harrastuksestamme:
* 6.10: yli-innokas kääsna syö sormet ja tarjoaa sitä sun tätä, pitää vaatimalla vaatia malttia ja keskittymistä, jotta asento pysyisi ja saataisiin kestävyyttä liikkeisiin
*13.10: pikkasen kotidoboa Piirullekin, muistaa käskyt tosi hyvin, tekee ajoittain tarkasti, pitää näköjään olla erillinen käsky lörpältä pois tulemiselle, töröttäis vaan paikallaan nameja odottamassa
* 20.10: pitänee ottaa kotiläksyksi Taimille pallon päältä tehty "taka" (suomeksi: etujalat maassa, takajalat pallolla) ja pallon kiertäminen takajaloilla etujalat pallon päällä (jälkihuomautus: ei onnistu, kun mun pallo on aivan liian iso kääsnalle), mulle kotiläksyksi linkkuveitsi-liike (mutta sekään ei onnistu, vetoan löysään lonkkaan ja tiiviiseen keskivartaloon)
*25.10: kotidoboa. Taimisto tosiaan tarttis sen oman kokoisensa pallon! Piirun kanssa vähän lörpällä, namit loppui kesken niin ei ehditty pallolle
*27.10: ohjattu dobo, älyttömän hyvä treeni, teemana selkä, miten voikin tulla iso hiki pienistä liikkeistä ja itsensä ojentelusta? Tarttisin avustajan, niin saattaisin saada Taimiston oppimaan hyppäämään musta yli kun se nyt hyppää mun mahan päälle ja siitä lattialle. Piirun kanssa en uskalla (vielä) edes kokeilla vastaavaa liikettä (esim selällään lattialla, jalat pallolla, lantio suoraksi, koira ryömii ihmisensä ali ja hyppää toiseen suuntaan yli)
*3.11: Kääsna orava-asennossa pallon päällä! Alkuun koira katsoi muualle, kieltäytyi huomioimasta mun houkutteluja ja kannustamista, kävi vinottain maate ja näytti vaivautuneelta, mutta lopulta suostui yrittämään ja onnistui, siihen oli hyvä lopettaa! Minäkin lienen kehittynyt (toiveajattelua?) kun tehtiin 2 x 10 kyykyn sarja lörpällä ja koiran piti kiertää mut ja mä en pudonnut lörpältä kertaakaan! Heiluin kyllä ajoittain heinämiehen lailla, mut silti!
*9.11: pallo plus tasapaino on erisuuri ku mä
Ja tässä näkymä olohuoneeseemme:
lauantai 29. maaliskuuta 2014
torstai 23. tammikuuta 2014
Pakkaspäivänä lörppäilyä
Komeita lukemia on mittarissa joka aamu, mutta missä on lumi? Minä kaipaan lumisateita, hankia, isoja lumikasoja, lumikolan lykkäämistä niin että hartioissa tuntuu.
Tänään on tehty parinkymmenen minuutin aamulenkki ja puolen tunnin soramonttulenkki aamupäivällä. Taimistohan seisoo jo eteisessä sen näköisenä, ettei todellakaan halua pihalle eikä ainakaan tontin reunaa pitemmälle. Se kulkee ihan mun takana ja on koko ajan valmis kääntymään ympäri ja kipittämään kotiin. Piirustus painaa menemään toppatakki päällä ihan kuin olis lämmin kesäpäivä! Se on hoopo otus ja joka uloslähdöllä se juoksee pitkillä loikilla varaston taakse valmiina jahtamaan rusakkoa - joka lähemmäs kaksi viikkoa sitten oli siellä varaston takana viimeksi. Soramontuilla oli kivaa, ainakin mulla ja snautserilla. Juostiin soramontun reunaa ylös ja alas, ei ehtinyt tulla vilu. Alkuun Taimisto kuljeskeli hissukseen yläreunalla seuraamassa meitä, mutta lopulta se sai tarpeekseen ja tuli puoleen väliin rinnettä rähisemään Piirulle. Piiru se siitä vain innostui!
Iltapäivällä kaivoin lörpän ja videokameran esiin. Pitäis joo ensin miettiä mitä aikoo kuvata ja voishan niitä videonpätkiä opetella jotenkin käsittelemäänkin. Mutta kaikki aikanaan, tämmöistä tehtiin tänään:
Ekan kerran yhdistettiin tuolin kierto lörppään:
Taimisto alkaa päästä jyvälle "liikkuusta":
Eikä sen kanssa ole kierrä-leikkiä ennen leikitty, mutta nyt leikittiin:
Meidän piti Piirun kanssa olla tänään osteopaatilla Riihimäellä, mutta sain eilen illalla tekstiviestin. Aikamme peruttiin, koska osteopaattia kaivattiin muualla, nimittäin synnytyssairaalassa.
Tänään on tehty parinkymmenen minuutin aamulenkki ja puolen tunnin soramonttulenkki aamupäivällä. Taimistohan seisoo jo eteisessä sen näköisenä, ettei todellakaan halua pihalle eikä ainakaan tontin reunaa pitemmälle. Se kulkee ihan mun takana ja on koko ajan valmis kääntymään ympäri ja kipittämään kotiin. Piirustus painaa menemään toppatakki päällä ihan kuin olis lämmin kesäpäivä! Se on hoopo otus ja joka uloslähdöllä se juoksee pitkillä loikilla varaston taakse valmiina jahtamaan rusakkoa - joka lähemmäs kaksi viikkoa sitten oli siellä varaston takana viimeksi. Soramontuilla oli kivaa, ainakin mulla ja snautserilla. Juostiin soramontun reunaa ylös ja alas, ei ehtinyt tulla vilu. Alkuun Taimisto kuljeskeli hissukseen yläreunalla seuraamassa meitä, mutta lopulta se sai tarpeekseen ja tuli puoleen väliin rinnettä rähisemään Piirulle. Piiru se siitä vain innostui!
Iltapäivällä kaivoin lörpän ja videokameran esiin. Pitäis joo ensin miettiä mitä aikoo kuvata ja voishan niitä videonpätkiä opetella jotenkin käsittelemäänkin. Mutta kaikki aikanaan, tämmöistä tehtiin tänään:
Toveri Piirushkinille käsky "taka" on edelleen hyvin vaikea toteuttaa:
Ekan kerran yhdistettiin tuolin kierto lörppään:
Taimisto alkaa päästä jyvälle "liikkuusta":
Eikä sen kanssa ole kierrä-leikkiä ennen leikitty, mutta nyt leikittiin:
Meidän piti Piirun kanssa olla tänään osteopaatilla Riihimäellä, mutta sain eilen illalla tekstiviestin. Aikamme peruttiin, koska osteopaattia kaivattiin muualla, nimittäin synnytyssairaalassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)