Klenkkakoipi, kuvausta ja kuntoutusta

Toveri Piiruskin alkoi vajaat 2 kuukautta sitten ontua oikeaa etujalkaansa. Todennäköisesti kävi niin, että pupujahdissa sattui, mutta mitä, sitähän minä en tiedä ja koira ei kerro. Koiruus oli pari kolme viikkoa puujalka, toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Hieroja veikkasi rannevammaa, mutta molemmat ranteet olivat "tärähtäneet, arat ja herkät". Lepo ja laiskottelu eivät auttaneet kunnolla, ehkäpä en uskonut vamman vakavuuteen ja malttanut pitää riittävän pitkään levossa.

Osteopaatti syyskuun lopussa kysyi, onko Piiru voinut saada iskuja ranteisiin. Hah, onhan se ja vaikka joka päivä! Kun tuolle harmaaparralle antaa luvan, se loikkii ja pomppii, nauttii suorastaan päästessään kallioille, soramontuille ja hyppimään kaatuneista puista yli. Noh, ranteet olivat herkät, oikean etujalan värttinä-ja kyynärluun välinen liikkuminen oli olematonta ja olkanivelkin pamahti jumiin, kaulassa oli oikealla puolella pieni jumi ja oikeanpuoleinen si-nivel oli tiukka eikä siinä ollut normaalia liikettä.

Sitten 11.10. tehtiin Piirun veljen Masin ja emäntänsä Mian kanssa (ikimuistoinen?) retki Lahteen. Koska koiruus ontui edelleen ajoittain, kuvattiin lonkkien lisäksi myös kyynärät ja olkanivelet. Ei mitään vikaa kuvissa. Mun tarinointia kuunnellessaan ja koiraa kokeillessaan veikkasivat varsinaisesti tutkimatta, että lihas- tai jännevamma, joten ei muuta kuin lepoa, tasaista tahtia tasamaalla-tyyppistä lenkkeilyä, ei hyppyjä tahi muita tärähdyksiä aiheuttavia liikkeitä. Voi miten helppoa ja henkisestikin kevyttä!

Tänään (31.10.) käytiin Piiruskinin kanssa taasen osteopaatilla (Kivisen Hannalla Canin Caren tiloissa). Oikealla puolella kelvollisessa kunnossa värttinä-ja kyynärluu sekä olkanivel, pää ei kuitenkaan kääntynyt oikealle kunnolla ja si oikeastaan enemmän jumissa kuin viimeksi. Oikean etujalan päkiään sattui, etenkin siihen "ison anturan" taakse eli saattaisi olla kyse siitä alkuperäisestä ajatuksesta, että rannevamma. Vasemmassakin etujalassa oli jumi ja yleisesti ottaen lihakset oli tiukat. Muutenkin Hanna sanoi, että Piiruskin vaikuttaa koiralta, jolla on tiukka ja joustamaton sidekudos(olikohan se tää sana) ja on muutenkin enemmän jäykkä kuin elastisuuden huipentuma. Piiruskinin si-nivel sai myös kommentin "mielenkiintoinen, kun koira ei vastaa hoitoon ja normaalia liikettä ei tule, nuori koira kuitenkin". Lopuksi arvailtiin: jos vika sattuisi olemaan siellä päkiän ja ranteen alueella, niin siellä voisi olla joku kivi tai tikku anturassa (westiellä oli ja se saatiin pois vaan leikkaamalla antura auki) tai jokin pieni luu tai useampi pieni luu saattaisi olla murtunut. Murtuma paranee käytännössä vaan levolla ja tekemättömyys jumiuttaa si-niveltä. Saattahan se myös kautta rantain olla niin, että jumissa oleva si-nivel aiheuttaa rasitusta etupäähän. Voisiko tämän koiran pistää kahtia, kun etupäätä pitäis pitää levossa ja takapäätä liikuttaa?

Rakki keulii ja yllättää!

Juu, juoksujen jälkimasennushöyryistä on päästy! Ennen juoksuja mä olin jo kovinkin toiveikas, että kyllä tästä snautseristakin vielä hyvä koira tulee, masennuksen jälkeen piti taas viikon päivät taistella, että olikos meillä jotain sääntöjä olemassa vai ei.

Perjantaina 4.10. poikaset menivät mummolaan yökylään ja me mentiin miehen kanssa metsään. Aikuisten vauhti, aikuinen seura, puolitoista tuntia meni nopeasti. Mä jatkoin siitä Piirun kanssa hallille. Valokatkaisijoiden vieressä oli maksirengas tyrkyllä, joten päätin valojen lämpenemistä (=valaisemista) odotellessa hengata siinä vieressä ja osoittaa snautserille, ettei se oikeasti ole pelottava este. Otin nameja käteen ja niitä sai aina kun uskalsi olla ihan renkaan vieressä, sitten ottaa namin vaikka namikäsi oli renkaassa kiinni, sitten kuononpää renkaasta läpi, sitten koko pää. Istuin vaan renkaan vieressä ja houkuttelin esteen viereen, oikeastaan siihen kiinni ja kappas, koira otti ja hyppäsi läpi! Tottahan toki se samalla onnistui hajottamaan sen kappaleiksi ja hätkähti sitten sitä, mä vaan jatkoin kehumista ja kasasin renkaan. Ja kyllä, toverits Pirushkina hyppäsi renkaan läpi monta kertaa eikä hajottanut sitä enää eli uskalsi ponnistaa riittävästi! Mitään vauhtilähestymisiä tai sellaisia en uskaltanut edes ajatella, mutta olisikohan yksi peikko poistettu harmaiden korvien välistä? Toivon niin!

Oppiikohan toi koira ikinä pujottelua? Ollaan tehty niin sekatekniikalla ku ikinä voi: aloitettiin kujilla, on tehty pelkkiä kahden kepin sisäänmenoja, kuuden kepin pätkää käsi- ja jalkaohjauksella ja nyt laiskuuttani pistin koiran kahdelletoista kepille, kun olivat siinä tyrkyllä. Puoleenväliin meni ilolla, mutta sitten alkoi ihmettely ja hyytyminen, vaati paljon kehuja ja houkutteluja ja jostain syystä pysähtyi kokonaan aina ennen viimeistä keppiväliä - jos ei sitten yrittänyt livahtaa aikaisemmin pois.

Tokoiltiinkin, sitä vartenhan me hallille mentiin. Seuraamisessa oli kaksi kriteeriä: reipas liikkeellelähtö perusasennosta ja jos se onnistui, niin eri pituisten pätkien jälkeen pysähdys ja palkan sai, jos perusasento osui kohdalleen. Seuraamisessa yleensä pitää saada kasvatettua motivaatiota eli vaikka ei tule kehuja tai namia, niin pitäis jaksaa tehdä hyvin eikä alkaa epäröidä. Hissukseen.

Tehtiin yksi kokeenomainen luoksetulo ja se oli kokonaisuudessaan hieno!

Lopuksi hyppy. Viime aikoina se on sujunut hyvin, joten otin tarkkailumielessä heti kärkeen kokeenomaisesti. Ketuiksi meni. Nätti alun perusasento, hyvä katsekontakti, sanoin "valmis" (juu, sanon sitä ääneen treeneissä), koira katsoi esteeseen, sanoin "hyppää" ja koira löntysteli estettä kohti ja alkoi kiertää sitä. Ehei. Uusiksi ja koira halusi kiertää toiselta puolelta. On siinä nyt ennenkin ollut viisi lautaa ja jos on vaativa tuomari, niin se haluaa siihen kuusi lautaa, että alahan kenguru pomppia! Ei siinä, pelkkiä hyppyjä vaan namin kanssa toiselta puolelta kutsumalla ja siinäkin yritti pari kertaa kiertää. Päästiin siihen mihin viimeksi lopetettiin eli hyvä lähtö, hyvä hyppy, hyvin seisoo paikallaan kunnes mä tulen ihan viereen, siinä mulla on edelleen miettimistä miten lähestyn ja miten palkkaan. Olen palkannut paljon seisomisesta ja vapauttanut siitä. Nyt palkkasin seisomisesta, annoin perusasentokäskyn ja koira oli yhtä kysymysmerkkiä.

Ison ilon sain tästä halliretkestä!