Tokokoe Elimäki 11.9.2016 (piirikinkerit)

Olipahan viikonloppu! Perjantaina lähdin kotoa yhdeltä iltapäivällä kohti Lahtea ja puolisoni puolikurssijuhlaa. Hyvät pippalot olivat ne ja uni tuli hotellissa suunnilleen kolmen aikaan aamuyöllä. Yhdeksän aikoihin ylös, kymmeneltä aamupalalle ja puoliltapäivin kohti Kouvolaa. Matkalla pysähdyimme kukkakauppaan ja kotona odotti kutsu tutustumaan lähikanalan toimintaan. Nappasin isommat poikaseni mukaan ja käveltiin katsomaan tipuja, kanoja, kukkoa ja munia. Kananmunakin voi olla mielenkiintoinen ja monimutkainen asia! Kotiin kävelin neljän munakennon kanssa, läheltä ja tuoreita.

Ehdin olla kotona vartin, kun pitikin lähteä koirakerhon talkoisiin. Kymenläänin kennelpiirin tottelevaisuuden piirinmestaruuskisat 2016 lankesivat Kouvolan järjestettäviksi. Varasimme Elimäen urheilukentän piirikinkereiden pitopaikaksi, mikä tarkoitti tavaroiden roudaamista kotihallista Valkealasta Elimäelle. Lastaaminen otti aikansa, piskuinen poloni oli täynnä tavaraa. Kun haimme ystäväni luota Royal Caninin sponssaamat ruokasäkit hänen autoonsa muiden tavaroiden lisäksi, meillä oli kaksi autoa täpötäynnä. Opasteitakin piti pysähtyä joka risteykseen laittamaan ja se vaati muutaman opasteen kohdalla reilusti luovuutta. Kotona olin 21:15, kävin halaamassa vielä hereillä olevat perheenjäseneni ja ryhdyin lelu- ja luuinventaarioon. Puhelimitse jatkoimme talkoiluamme suunnilleen yhteentoista asti, jolloin omasta mielestämme kaikki oli  niin valmista kuin olla ja voi - ja loput tehtäisiin aamulla.

Kuuden tunnin unien jälkeen pakkasin omat tavarani, koirani ja koirani tykötarpeet sekä kotonani säilytettävät tokotoimikunnan tavarat autoon ja 07:10 lähdimme ajamaan kohti Elimäkeä. Aamu oli kylmä, onneksi en ole keväällä laittanut vanhaa ohutta toppatakkiani kesäsäilöön! Vaikka olimme mielestämme kaiken mahdollisen ottaneet mukaan, meiltä unohtui ainakin vessapaperi, avohypyn rima ja kilpailunumerot. Nämä hoituivat kolmen talkoolaisen avulla ja 9:30 kisat alkoivat. Tuomarina meillä oli kaikissa luokissa Pirkko Bellaoui ja liikkurina Stiina Ylänen (snautseristi Lappeenrannasta).

Luokkajärjestys oli evl, voi, avo, alo. Itse olin kehäsihteerinä evl:ssä ja alossa, voin aikana olin Piirun kanssa lenkillä ja avossa en tietenkään voinut olla töissä, kun kisasin itse. Avossa oli 9 koirakkoa, me oltiin kuudentena suoritusvuorossa ja paikkaistumisen toisen ryhmän ekana koirakkona.

Liikkeet, arvosanat, oletukset, toteutuma:

Paikkaistuminen 10
- edellisessä kokeessa Hyvinkäällä hurtta ei jaksanut istua kuin korkeintaan puoli minuuttia ja sen jälkeen jokaisessa treenissäkin joko pyrkinyt tai sanomisesta huolimatta jopa mennyt maahan,  odotin nollaa
- Piirun viereinen koira oli kovin levoton ja rauhaton sielu ja se ilmeisesti häiritsi Piiruskinia kovasti, sillä se oli käytännössä koko istumisen ajan niska vääntyneenä vierustoverin suuntaan. Kun vierustoveri oli aikansa nostellut tassujaan, se nosti toista tassuaan tosi korkealle ja silloin kuului mun oikealta puoleltani ohjaajien rivistä kova rykäisy ja kappas vain, se levoton sielu laittoi tassunsa maahan. Mun hurttani asento oli hiljalleen vajonnut hartioista, joten kun tuon rykäisyn ansiosta Piiruskin käänsi päätään mun suuntaan, mä ryhdistin asentoani, jotta omalla olemuksellani tukisin istumassa pysymistä. Kun arvostelun aika koitti, tuomari pohti pitkään ja kommentoi lopulta: "joku siellä rykäisi, mutta kun en voi olla varma" ja näytti kymppiä. Mä kommentoin vain sanomalla "minäkin kuulin sen". Ärsytti isosti, kun mua epäiltiin huijariksi.

Seuraaminen 8,5
- perussuoritus
- no eipä ollut, vaan täyskäännökset hiiiitaitaaaaa ja yksi pätkä oli tosi väljä. Hidasta seuraamista ei meille edes käskytetty ja tuomari kommentoi, että hidas osiohan teillä meni plörinäksi. Just just.

Liikkeestä seisominen 8
- osataan, ottaa askelia
- osattiin, otti tosi monta askelta

Luoksetulo 8,5 
- osataan, saattaa pompata lopussa, lopun perusasento ehkä vino
- osattiin, olisi saanut mennä maahan reippaammin ja paremmalla tekniikalla, pomppasi lopussa isosti, hyvä perusasento

Liikkeestä istuminen 8,5
- osataan
- osattiin ja oltiin luokan ensimmäinen koirakko, joka sai jonkun muun arvosanan kuin nollan, mutta olisi saanut olla nopeampi istuminen

Ruutu 7
- etukäteen ajattelin olevani tyytyväinen, jos hurtta lähtee ekalla käskyllä ruutua kohti (vaikka ei ole nähnyt mun vievän sinne namialustaa ja nameja), loppu sitten tilanteen mukaan
- hurtta lähti ekalla mutta viiveellä, jolkotteli kuin kevyesti humaltuneena eli ei lainkaan suorinta reittiä, pysäytin onnistuneesti ruutuun, osasin käskyttää itsenäisesti maahan(!) ja koira nousi tosi ripeästi istumaan. Piirun maahanmeno nauratti, se kun kävi vallan reilusti lonkka-asentoon maate, takatassujen pohjat näkyviin. Ajattelin, että tuohan ei tuosta ensimmäisellä käskyllä nouse jos nousee ollenkaan, joten asettelin itseni huolellisesti koirani viereen ja annoin tavanomaista napakamman ja kovaäänisemmän käskyn. Toimi!

Nouto 9,5
- osataan
- osattiin!

Kaukot 8
- osataan, jos koira on kuulolla ekassa istumaannousussa
- osattiin, mutta koira nousi vasta toisella käskyllä istumaan, vaikka oli ihan naama mun suuntaan, korvat ilmeisesti johonkin toiseen suuntaan, tuomari kehui meidän kaukoja, että on tosi hyvännäköistä tekemistä, hyvä ja ripeä tekniikka.

Hyppy 10
- osataan
- osattiin!

Merkin kierto 9
- jos koira lähtee liikkeelle, se saattaa kiertää ihan mitä tahansa
- koira lähti liikkeelle ekalla käskyllä ja tuli ihan ok perusasentoon, mutta olisi saanut olla pikkasen enemmän vauhtia ja vähän lähempää tötteröä se saisi mennä, kaarrattaa liikaa. Mä ajattelin itse jo antaessani käskyä, että olin itse nollannut liikkeen. Mä kun annan koiralleni lähtöluvan katsomalla koiraa samalla kun sanon käskysanan, niin mä toljotin tietysti koiraa siinä perusasennossa liikkurin sanomisia odotellessa. Treeneissä mä asemoin itseni niin, että mulla on varpaat, polvet, napa, rintakehä, koko kroppa sitä kierrettävää tötteröä kohti, joten koira voi ottaa musta suunnan vaikka se katsookin mua eikä sitä tötteröä. Noh, mä keskityin niin siihen liikkurin näyttämään paikkaan siirtymiseen ja koiran laittamiseen perusasentoon, että unohdin katsoa, että ollaan varmasti suoraan sen tötterön linjalla. Katsoin siis koiraa, tajusin, että pitää tarkistaa tötterön sijainti eli nostin katseeni, liikkuri sanoi samalla liike alkaa, laskin katseeni, liikkuri sanoi käsky, annoin käskyn ja olin ihan varma, että mun katseeni eli pääni liikkeet olivat tuomarin mielestä koiraa suuntaavia eli säännöissä kiellettyjä. Niinpä mä ajattelin koiran suorittaessa annettua tehtävää, että mä nollasin tän liikkeen ja tietysti just silloin, kun koira oikeasti lähtee kiertämään ja vielä ihan oikean tötterön! Tuomarin antamia numeroitahan mä en katso ikinä kehässä, mutta kun yleisö taputti, mä tajusin, että en mä nollannutkaan. Huh, kun helpotti ja tuntui kivalta!

Kokonaisvaikutus 9
- hyvän sarjan teitte, iloisen näköistä tekemistä, ohjaajalla on kivankuuloiset pehmeät käskyt, osaan liikkeitä toivoisin lisää ripeyttä (juu, ne on vielä epävarmoja koiralla), tosi hyvin meni, kaukothan on teillä tosi hyvät, tykkäsin teistä.

Yhteensä pisteitä 280 eli vahva reilu ykköstulos! AVO1, KP ja sijoitus toinen. Hävittiin 1,5 pistettä tosi ihanalle corgille. Oltiin mukana myös KSSK:n joukkueessa ja hyvinhän meille kävi siinäkin, koska joukkueemme voitti kultaa! Kuvassa molempien palkintopallisijojen saalis - paitsi, että Piiruskin söi jo kanatikkunsa siellä palkintojenjaossa.

Kolme parasta joukkuetta (Kouvola, Lappeenranta, Hamina):

Kouvolan joukkueen rotukirjo:

Joukkuekuvat otti Marika Terä.

Kävellen ohi kulkenut nainen oli uteliaisuuttaan pysähtynyt katsomaan kisojamme ja oli nähnyt muun muassa mun ja Piirun suorituksen. Hän tuli sitten hiljakseen meidän perässä kehän laidalta autollemme ja alkoi jutella. Ensin hän rapsutti ja kehui Piirua ja sanoi sitten: "sinähän voitkin kertoa, miten saan meidän kääpiösnautserin tottelemaan!" Samalla mua nauratti kovasti ja toisaalta ajattelin, että aina kannattaa yrittää. Juttelimme sitten melko pitkään kääpiösnautsereista ja haastattelin hänen koiransa tottelemattomuudesta. Toivottavasti minusta oli apua ainakin ajatuksen tasolla. Aina on hyvä asia, jos kaksijalkainen uskaltaa sanoa, että elo oman nelijalkaisen kanssa ei oikein toimi ja kehtaa pyytää apua. Sekin käppänä on vasta puolitoistavuotias, joten kaikki on mahdollista.

Siitä sitten hurtta takaisin autoon ja paluu kehäsihteeriksi alokasluokkaan. Olo oli kuin pitemmänkin urheilusuorituksen tehneellä, joka kerta se vaan jännittää, että mitähän tästä tänään tulee. Kun kisat olivat ohi, päivä jatkui koerakennelmien purkamisella, siivoamisella, syömisellä ja tavaroiden lastaamisella autoihin sekä tietenkin pulisemalla päivän tapahtumista. Kotona lopulta 20:10 kaikkeni antaneena. Huh huh!

Päivän aikana sain tiedon, että velipoika Raappavuoren Geologi oli korkannut viralliset tokokokeet ja saanut alokasluokasta ykköstuloksen pistein 169,5. Isot tassuntaputukset sinne!

(Seuraavana aamuna tajusin, että mähän olen joukkuepiirinmestari sekä tokossa että agissa: nyt Piirun kanssa tokossa ja Taimin kanssa oltiin pariinkin kertaan pm-joukkuemestareita sekä ainakin kerran pronssilla, yksilötasolla oltiin kerran minien piirinmestari ja kerran pronssilla. Agin pm-vuonnakin mulla oli vuosikas kaksijalkainen!)

Kuvatarina vuodelta 2008

Taimiston kanssa kisattiin Kouvolassa:

Kiipee, kiipee!

Mennään!

Hyp!

Vielä harmaat jaksaa!

Mites meille kävi?

Kymenlääni kennelpiirin mini-luokan piirinmestari:

Kuvat: Satu Arola

Syyskuun loppupuolen treenit

Tarkoitukseni oli kirjailla ylös, miten (vähän) ollaan treenattu lokakuussa. Kummastelin, kun ei syyskuun kahta viimeistä viikkoa näkynyt missään. Kas, sehän oli jumahtanut luonnoksiin, julkaisuaika oli jäänyt laittamatta. No, laitetaan se sitten nyt:

*ma 16.9: Suvin hallilla. Taimisto teki iloista ja vauhdikasta agia! Jostain syystä me molemmat ollaan Suvin hallilla paineettomia ja kokeilevalla tuulella ja tehdään hyvin.

Piirustus treenasi
- putkea + keilapalkkausta eli tullessaan putkesta ulos mä keilaan palkan lähtemään maata pitkin, jotta hurtta etenisi putkesta eteenpäin eikä pyrkisi kääntymään mun kättä kohti tai suoraan mun eteen
- hyppysiivekkeiden kiertoa sieltä ja täältä
- ekan kerran rengasta: irtorengas maassa, houkuttelin Piirustuksen läpi ja helposti meni, joku kymmenisen kertaa tätä
- lopuksi odotti hyppysiivekkeiden takana, mä seisoin metrin verran putken suuaukosta eteenpäin, kutsuin koiraa ja hyvin tuli ja meni lujaa putkeen.

*ti 17.9: Piirun kanssa pentutokossa, kaveri otti kuvia meistä. Oltiin Piirustuksen kanssa mallikappaleita sille, miten voi harjoitella liikkeestä maahanmenoa. Ohitusharjoituksissa saan tehdä edelleen kovasti töitä (kuten koko tokoilun ajan muutenkin), mutta häpesin piirun verran vähemmän kuin edellisellä kerralla.

Taimisto oli odotellut takakontissa, nappasin sen mukaan ja mentiin kolmeen tyttöön kävelylle. Tokon jatkoryhmän loputtua pidettiin pikainen tokotoimikunnan kokous ja sitten olin mukana ystävän treenatessa bh-kokeeseen ihmisneliötä ja paikallamakuuta. Treenailun päätteeksi seistiin porukalla hallin ulkopuolella tunnin verran palelemassa ja nauramassa! Olin kotoa poissa 17:30-22, niin se aika hurahtaa kun on mukavaa.

*ke 18.9: Taimilaisen agitreenit. Omaa ohjaamista vaan tarkemmaksi ja ohjaavaa kättä alemmaksi. Mulla on keskittymisvaikeuksia, kun en tiedä pitäisikö kääsna jättää kokonaan eläkkeelle vai ei.

Piiru rallatti menemään walesi Papun kanssa ja pääsi hetkeksi tekemään kujakeppejä. Nyt leveys tahi kapeus on sellainen, että koiruus pääsee vielä juoksemaan mutta joutuu pikkaisen mutkittelemaan kroppaansa. Tässä varmaan pysytään jonkin aikaa, että saadaan sisäänmenoja reilusti varmemmiksi. Nyt ei ole varmuutta nimeksikään, etenkään ekoilla kerroilla. Sisäänmenojen lisäksi pitää huomioida mun oma liikkumiseni, että muistan mennä kummallakin puolella ja edellä ja takana ja missähän vielä. Oli muuten eka kerta, kun tehtiin Piirun kanssa kujakeppejä niin, että hallissa oli muitakin koiria ja se olikin vaativa juttu! Karkasihan tuo pari kertaa, olisi kovasti tehnyt mieli löytää leikkikaveri.

*pe 20.- su 22.9: Tilly-westie tuli viikonloppukylään. Perjantaina piti sekä Tillyn uhitella Taimille että Taimin Tillylle, mutta lauantaina molemmat heiluttelivat toisilleen häntää. Suurempiin suosionosoituksiin ei kääsna taida kyetäkään. Lauantaina päivälenkillä Tilly ja Piiru juoksivat pitkin poikin metsässä ja takapihalla, päätin lenkille lähtiessä, että HK:n sininen on parempi kuin hihnat ja niinhän se oli. Sunnuntain aamulenkin jälkeen westie oli ruskea ja haisi imelälle, oli päässyt lempitouhuihinsa eli kierimään sienissä! Iltapäiväunet Piiru ja Tilly ottivat vierekkäin kerällä pesevän pyykkikoneen vieressä.

*Piiru on jonkin aikaa saanut iltapäiväruokansa pääosin maahanmenoista ja kun koiruus on alkanut vahvasti ennakoimaan, otin mukaan istumisen. Sotkee muuten kivasti koiran aivoja, kun yritän pärjätä ilman käsimerkkejä eli pitäisi vaan yhdestä sanasta tajuta miten sapuskaa saa. Seisomasta tahi istumasta menee maahan hienosti, makuulta istumaan vaatii vielä pikkasen käsimerkkiä avuksi. Vauhtia on, joten tahtoo mennä yli eli istumaan etutassut ilmassa. Palkkaa siitä sitten!

*Syyskuun viimeinen viikko oli yh-viikko. Niinpä ulkoiltiin aina työpäiväkotieskaripäivän päätteeksi koko lauma milloin missäkin metsässä. Keskiviikkona ihana Suvi ulkoilutti mun hurtat päivällä, kun oli iltameno. Piirustus sai myöhäisen lounaansa
-istu-maahan-erottelulla
-makuulla ollessa ottamalla katsekontaktin
-makuulta istumaan noustessa siitä, ettei pomppaa niin lujaa ylös että takapuolikin nousee.

Uutena juttuna otettiin iltamyöhäisellä "kylki" eli koiruus makaa kyljellään ja kun myös poski on matolla sanon "kylki" ja koiruus saa namin suoraan suuhun. Jostain syystä Piirustus ei yhtään tykkää olla ns laitettuna kyljellään, josko tämä auttaisi siihen.

*la 28.9: Suvin hallilla. Taimin kanssa takaakiertoja ja keppikulmia. Piirun kanssa harjoitusrenkaasta läpi joitakin kertoja ja sitten nostin renkaan vähän irti maasta, ei kuitenkaan hyppyyn asti. Ekaa kertaa tehtiin näin pitkä esteyhdistelmä: takaakierto+putki+hyppy+takaakierto+takaakierto+putki+hyppy. Hypyt ja takaakierrot siis ilman rimoja. Hyvä mieli tuli, tykkää tehdä eikä ollut yhdenkään esteen jälkeen lopettamassa ja kummastelemassa, miksei palkkaa jo tule!

*su 29.9: Umpan ja Taimin kanssa Ojangossa agilitykilpailuissa, kisattu viimeksi kesäkuussa. Ekasta rataantutustumisesta myöhästyttiin (hyvä ettei eksyttykin lämmittelylenkillä!) ja rata oli muutenkin kamala, ehkä siellä pari kolme estettä meni sujuvasti. Tokassa startissa koiran ja mun välissä oli se eka hyppy, jonka Taimisto päätti kiertää! On aina kiva aloittaa rata vitosella, vaikkei ole ensimmäistäkään estettä edes suoritettu. Pyörityksessä kerrankin olin lähdössä ajoissa alta pois, niin koira jäi kummastelemaan, että mihinkäs toi akka nyt on kesken hypyn menossa eikä sitten hypännyt ollenkaan. Kontakti-putki-erottelu toimi hyvin, kuten Taimistolla yleensäkin.

Kolmas rata oli hyppyrata ja mulla on aina ollut ongelmia hahmottaa hyppyratoja. Leinosen Janitan luennolla joskus vuosia takaperin opin, että mä hahmotan radat numeroittain ja palastelen ne kontakteihin. Koska hyppyradalla ei kontakteja ole, ne on mulle hankalia. Niinpä nytkin tuli kesken radan tunne, että olen ohjannut rataa väärin tai ettei tämä rata lopu koskaan ja ollaankohan me nyt yhtään siellä missä pitää. Kontaktiesteet on mulle ikään kuin yhden pätkän loppu ja toisen alku. Se parikymmentä estettä yhteen pötköön on kovin pitkä. Taimisto kuitenkin kulki hyvin, en muista koska viimeksi olisi mennyt noin lujaa eli 3,8m/sek! Eihän se monellekaan koiralle ole kuin se tavanomainen vauhti, mutta mun jumieläimelleni se oli hurjaa menoa. Harmi kyllä, ylitimme ihanneajan kolmella sadasosalla. Tyytyväinen olin silti ja koiruus oli makkaransa ansainnut!

Lähdettiin Taimiston kanssa kotoa aamuseiskalta muiden vielä nukkuessa. Tai niinhän mä luulin: Piirustus oli alkanut ulvoa ja ulista heti kun me kääsnan kanssa lähdettiin ja oli jatkanut aariaansa kaksi ja puoli tuntia! Mieheltä paloi ihan kevyesti käpy.

Taimin agikisat kevät-kesäkuu 2013

En edes muista missä kaikkialla ollaan käyty, vaikkei olla käyty juuri missään. Alkuvuodesta Taimisto oli ihan jumissa, käytiin helmi- ja maaliskuussa osteopaatilla (Markus Laios, suosittelen lämpimästi!) ja saatiin hurtta auki. Kisakauden alkuun (yleensä maalis-huhtikuussa aloitellaan) osui myös nenäpunkkiepäily ja siihen kolmen viikon lääkekuuri, neljän päivän ontuminen kun Piirustus juoksi Taimia päin rappusissa ja Taimi tuli kerien alas. Hieroja löysi toukokuussa Taimin kyljestä pienen patin. Patti osoittautui ohutneulanäytteessä puhtaasti rasvapatiksi, mutta westien menettämisestä on sen verran lyhyt aika, että ehti jo tulla pala kurkkuun ja tippa linssiin, kun hieroja puhelimitse opasti missä se pieni patti oli.

Pääsiäisenä käytiin Purina-areenalla pääkaupunkiseudulla, tarjolla oli nolla jota en ottanut, kun luulin, että tuomari antoi jo aiemmin meille kiellon hypyltä. Vaan eipä antanut ja olisi kannattanut se puomin alastulo vaatia, oli toiseksi viimeinen este sillä radalla. Kaksi muutakin rataa siellä oli. Toisella kiirehdin itse ja ohjasin huolimattomasti nelosesteen ja hyppärillä meni paljon aikaa, kun oli niin kummallisia vientejä. Koira ei sit menny juuri mihinkään, kun sitä alkoi kummastuttaa, kun ei mihinkään saa mennä.

Orimattilasta ja Mikkelistä me oltiin poissa, samoin omista kisoista Kouvolassa, koiruus saattoi ontua aamulla muttei päivällä kunnes taas iltasella nilkutti. Lepoa siis.

Lappeenrannassa käytiin kahtena perättäisenä viikonloppuna. Ensin oli LAU:n kisat, joita ennen Taimisto oli ontunut. Jännitti kovasti kulkisiko koira mihinkään ja ontuisiko se. Ei ontunut aamulla eikä ontunut ennen ekaa starttia, mutta ontui ekan startin jälkeen jäähdyttelylenkillä. Myöhemmin päivällä ei enää ontunut yhtään, mutta ei kyllä kulkenutkaan. Johonkin sattui vielä.

Seuraavana viikonloppuna samassa paikassa oli IMAKK:n kisat. Siellä kääsna yllätti mut täysin ekalla radalla juoksemalla lujaa, ohjaaja oli vielä siinä viikontakaisessa hitaammassa ohjausmoodissa. Näyttö hypylle jäi päälle ja koiruus haki kaukaa puomin eikä millään suostunut tulemaan sieltä pois. Hylkyhän se. Toinenkin rata siellä oli, en muista mitä siellä tapahtui. Ei kun se taisikin olla se Siimeksen Pertin rata, jossa oli lopussa semmoiset kiemurat, että oksat pois. Vinkkinä vaan, jos agilityyn haluaa, niin balettitanssista ja kilpa-aerobicistä ei todella ole haittaa.

Seuraavat kisat taisivatkin olla SM-kisat Kirkkonummella viikko ennen juhannusta. Mä olin vakaasti sitä mieltä, että nuoremmat saa jo hoitaa edustustehtävät, mutta mentiin sitten kuitenkin joukkueeseen. Aamulla kukonlaulun aikaan lähdettiin Taimin kanssa kahteen tyttöön. Kyllä sen kanssa on helppo mennä ihan minne vaan! Oltiin joukkueemme kolmas lähtijä. Ensimmäisenä lähti parson ja tuloksena nolla, sijoitus toinen. Sitten cockerspanieli ja tuloksena nolla, edelleen sijoitus toinen. Sitten kääsna Taimisto, tuloksena vitonen ja joukkue putosi kahdeksanneksi. Mutta nyt me saatiin sentään tulos, viime vuonna joukkueemme jäi ilman tulosta (ei meillä tosin ollut kuin kolme koiraakaan).

Taimisto kolautti ekan riman, päätin etten katso putosiko se vai kolisiko vain. Koira ei olisi millään lähtenyt kiertämään kakkoshyppyä takaa, piti ohjata oikein voimakkaasti, melkein tuuppasi jalalla vauhtia takapuoleen. Kolmoshypyn jälkeen koirakin alkoi juosta, nelonenkin oli hyppy ja siitä puomille. Mä tolvana tungin siihen alastulokontaktin eteen, kun keskityin niin puomin jälkeen tulevan hypyn jälkeen tehtävään tiukkaan valssiin. Vitonenhan se siitä, ja vielä seuran oma tuomari Allan Mattsson oli tuomarina! Vuosi sitten Allan oli agirodussa meillä tuomarina ja tuomitsi mulle ja kääsnalle vitosen puomin alastulosta, vaikka koira tasan tarkkaan osui alastulopinnalle molemmilla etutassuilla. Kävimme aiheesta napakan keskustelun kisan jälkeen, tällä kertaa mulla ei ollut varaa sanoa mitään. Paitsi sanoinhan mä kirosanan sitten radan jälkeen.

Neljäs lähtijämme jackrusselinterrieri sai tulokseksi hylyn ja loppujen lopuksi joukkueemme oli kymmenes.

Sunnuntaina istuin aurinkotuolissa ja katsoin livestreamista agikisoja - koko päivän. 

Taimin agikisat Helsinki ja Lappeenranta

Helsingissä käytiin pääsiäisenä korkkaamassa kisakausi 2013. Kääsnan kanssa mentiin kolme rataa, joista kahdessa oli nolla tarjolla ja kolmannessa sitten ei. Yhtään merkintää ei saatu kisakirjaan. Matkaseurana oli walesinterrieri Papu. Tuonarina Seppo Savikko, joka on kovasti rentoutunut ja "mukavoitunut" alkuajoistaan.

Ekalla radalla luulin, että meillä oli kielto alla, kun oli niin työlästä saada korjattua yksi hyppylinja. Niinpä ohjaus herpaantui (virhe!) enkä ottanut puomin kontaktia kunnolla. Vitonenhan me sieltä radalta tosiaan saatiin, mutta vasta siitä puomilta. Ei me mitään kieltoa hypyltä saatu! Kyllä ketutti, ihan itse heitin nollan pois.

Tokalla radalla epäilytti tutustumisessa tehty ohjausvalinta ja se näkyi, heti neloshypyllä kielto, kun en malttanut viedä koiraa kunnolla takaakiertoon. Turha sanoakaan, että muita virheitä ei tullut.

Kolmannella radalla oli niin kummallisia esteiden ohituksia ja estekulmia, että tutustumisessa kuului monesta suunnasta epäuskoista naurua. Muuten me selvittiin, mutta kepeillevienti takkusi, kun piti keskittyä muurin ohittamiseen. Hyppyradat on usein juoksukilpailuja, joissa me ei kääsnan kanssa pärjätä.

Tänään (13.4.) käytiin Lappeenrannassa, matkaseurana jackrussellinterrieri Miina. Herätys järjettömään aikaan eli 5:25, kaveri tuli hakemaan 10 vaille 7. Ei ollut kiva sää, piti kaivaa sadevermeet ja ottaa matkaan kuiva vaatekerta. Vanhassa vara parempi, mut ei sittenkään: goretex-kengät vuotaa nyt molemmat varpaista (viime syksynä vuoti vaan toinen), sadetakissa menee vesi sisään taskuihin ja housut ei kestäny istumista vaan päästivät kosteuden paineen alla läpi. Ihan vaan seistessä ja liikkuessa sade pysyi sadehousujen ulkopuolella.

Tuomarina meillä oli Tuija Kokkonen. Ekalla radalla tehtiin nolla ja tultiin kolmanneksi. Kepeille vienti oli 90 asteen kulmassa (niitä ennen keinu ja muuri) ja sinne ryntäsin turhan lujaa. Jouduin jäämään koiran kanssa tekemään keppejä, keppien jälkeen oli suorassa linjassa hyppy ja siitä tiukka kääntö sivulle a-esteelle meni pitkäksi, mutta saatiin korjattua. Lopun kääntö pois putkelta sujui hyvin, samoin päällejuoksu tokavikalla esteellä ja siitä kääntö vikalle hypylle. Palkinnoksi saatiin iso Viipurin rinkeli ja koiralle lelu limenvihreässä kassissa.

Hyppyradaltakin tuli nolla, tosin ei kehuttavalla suorituksella. Ekat viisi estettä hyvin, sitten hukkasin kutoshypyn ja koira meinasi tulla ohi. Ehdin paikata, mutta sitten olikin vaikeaa viedä seiskahypyltä kepeille, onnistui kuitenkin. Keppien jälkeen meni hyvin kunnes hypylle 18 olin suunnitellut peruspyörityksen. Taimisto otti sen kuitenkin puhtaana päällejuoksuna eli hyppäsi suoraan. Ihme kyllä koira ei hypännyt hyppyä takaisinpäin vaan kiersi mun luo, josta oli helppo heittää koira seuraavalle esteelle ja siitä maaliin. Sijoitus 7.

Kolmannella radalla oli mulla jo turnausväsymystä enkä tajunnut tutustumisessa miettiä tarkemmin kepeille vientiä a-esteeltä. Otin ehkä vähän huolimattomasti ja oma linja ei ollutkaan suora vaan siitä tulikin takaaleikkaus. Tajusin sen vasta jokin aika maaliintulon jälkeen enkä osannut kisasuorituksessa ohjata kuin takaaleikkauksessa ja koira pomppasi jostakin, taisi olla kolmannesta välistä pois ihmettelemään tilannetta. Loppurata meni tapahtunutta ihmetellessä enkä osannut enää keskittyä, joten puomiltakin alastulosta vitonen. Mieltä rauhoittaa, kun kaverin kanssa juteltiin niistä kepeistä ja syy keppivirheeseen selvisi.

Iloinen olen tuplanollasta, kotiintuomisista ja olosuhteista huolimatta kivasta päivästä ystävän kanssa!

Karvaisten päiväkirja

Tämä blogi olkoon sähköinen kehityskertomus elämänkaarestani koirakielen jatkokurssilla. Alkeita opettelin sekä Vaarin (harmaa norjanhirvikoira) että Emmin (valkoinen länsiylämaanterrieri) kanssa, Taimin kanssa pääsin jo jatkokurssille ja kuukauden päästä alkaa jatkokurssi vol 2. Meille kotiutuu Piiru, pippuri&suola keskikokoinen snautserinarttu. Uskokaa vaan miestäni, kun se sanoo, että nimi on täysin vaimon keksimä!

Mulla ei ole koskaan onnistunut mikään säntillinen treenipäiväkirjan pito - ei sillä että olisin koskaan tainnut ihan tosissani sellaista aloittakaan. Aina silloin tällöin tulen kuitenkin kirjoittaneeksi kalenteriin tai puhelimen muistikirjaan, että treenaapas tätä tai täähän sujui hyvin heti kun itse tajusin tehdä tavalla x eikä y. Josko saisin ne kaikki kirjattua tänne?

Tämä blogi on julkinen, mutta en hae tällä julkisuutta. Olkoon tästä iloa ainakin minulle itselleni, voin sitten eläkkeellä muistella, mitä kaikkea tulikaan tehtyä.