maanantai 26. joulukuuta 2016

Muutama epätarkka otos masennuskaudelta


Rauni, Huldaa kuukauden päivät nuorempi snautserityttö ja Hulda. Ollaan kyläilty puolin ja toisin ja lenkkeilty porukalla.


Raunin lelulaatikkoon tutustumassa:


Maantiekiitäjä Rauni:


Ihan vähän väsyttäis:


Ollaan eksytty pari kertaa Suvieran hallillekin. Kuvan perusteella ei näytä, että oltais aktiivisesti treenaamassa:


Esikoiseni lähtee silloin tällöin mukaan ulkoiluttamaan koiria, tässä ollaan Myllypuron luonnonsuojelualueella:


Suvieran Suvi kävi hieromassa Piirun (perusjumit eli takajalat ja keskiselkä) sekä tutustuttamassa Huldaakin hierontamattoon. Hulda, joka menee veteläksi heti kun siihen koskee tai se itse tulkitsee, että nyt hänet otetaan syliin tahi muutoin rapsutellaan, viihtyi matolla oikein hyvin ja osasi käyttäytyä tsiljoona kertaa paremmin kuin Piiru ensimmäisillä hierontakerroillaan:




Monta masennusta

Marraskuussa se alkoi, vielä se jatkuu, vaikka saattaa olla helpottamassakin. Mä aloin tahtomattani kerätä masennuksia. Olen saanut samaan kasaan hartioilleni pinottua kaamosmasennuksen (mulla on kirkasvalolamppu, mutta en ehdi olla sen loisteessa riittävästi), tokomasennuksen (pirkale sentään, kun saatiin 3 kuukauden kilpailutauko enkä ole siitäkään vielä saanut kirjoitettua), tautisuusmasennuksen (koko ajan joku perheenjäsenistä tautisena ja nyt oma (diagnoositon) keuhkotautini voi hyvin jo neljättä viikkoa), väsymasennuksen (kun joka aamu herää väsyneenä nukkui sitten hetken tai pitempään) ja blogimasennuksen (kun ei muka tapahdu yh-tään mi-tään kerrottavaa tai muistamisen arvoista). Kyllä mä olen taitava keräilijä!