Marraskuussa se alkoi, vielä se jatkuu, vaikka saattaa olla helpottamassakin. Mä aloin tahtomattani kerätä masennuksia. Olen saanut samaan kasaan hartioilleni pinottua kaamosmasennuksen (mulla on kirkasvalolamppu, mutta en ehdi olla sen loisteessa riittävästi), tokomasennuksen (pirkale sentään, kun saatiin 3 kuukauden kilpailutauko enkä ole siitäkään vielä saanut kirjoitettua), tautisuusmasennuksen (koko ajan joku perheenjäsenistä tautisena ja nyt oma (diagnoositon) keuhkotautini voi hyvin jo neljättä viikkoa), väsymasennuksen (kun joka aamu herää väsyneenä nukkui sitten hetken tai pitempään) ja blogimasennuksen (kun ei muka tapahdu yh-tään mi-tään kerrottavaa tai muistamisen arvoista). Kyllä mä olen taitava keräilijä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti