Perjantaina satoi vettä eikä yhtään kiinnostanut lähteä metsään rämpimään. Tarpeeksi kun vetkuttelin lähtemistä, totesin, ettei siellä metsässä enää mitään näekään enkä suostu pitkälle hihnalenkille lähtemään molempien kanssa. Onneksi on Suvieran halli tuossa keskustassa (meiltä joku viis ja puol kilometriä) ja varauskalenteri iltamyöhään tyhjä. Sinne siis!
Eikä enää satanutkaan, joten lämmittelylenkki Kasarminmäellä ja sitten treenaamaan. Taimin kanssa jatkettiin puomia, poispäinkääntöjä ja persjättöjä. Noiden persjättöjen kanssa alan hiljalleen olla sinut, mutta ne kurjat saksalaiset ei vaan toteudu käytännössä. Kyllähän mä teoriassa, hitaasti ja ilman koiraa tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta... Taimi oli iloinen ja jopa karkasi kerran puomille, vaikkei puomi ole koskaan sen suosikki ollutkaan.
Hurtanvaihto ja Piiru kehiin. Piirustushan on muuten semmoinen, että ei innostukseltaan vieraammassa paikassa millään malta pissata. Niinpä sitä saa koko ajan jännittää, että koska se pissaa hallin matolle - se kun on erikseen useammassa kyltissä kielletty! No ei tälläkään kertaa sattunut vahinkoa. Putkeen tuo pentunen juoksi ennen kuin ehdin kissaa sanoa, iloisesti piti sitten palkata. Hypyillä jatkettiin siten, että riman ja lattian välissä oli varmaan kolme senttiä ilmaa ja tehtiin takaakiertoja namilla houkuttamalla ja sitten jatkoin ohjausta milloin mihinkin suuntaan. Tottuu sitten siihen, että kierrä-käskyllä ja ohjauksella hyppysiiveke kierretään ja rima ylitetään ja mä saan touhuta toisella puolella jo siirtymistä seuraavalle esteelle. Oikeasti meillä ei siis ollut mitään toista estettä, namin sai jokaisesta kiertämisestä.
Välillä pysähdyin hetkeksi miettimään millä tavalla seuraava takaakierto tehtäisiin (tai mitä itse tekisin riman toisella puolella), niin Piiru istui, piippasi (ärsyttävää ihan aina!) ja vilkuili mua ja estettä, että eikö tehtäis jo. Kun jatkettiin hommia, piippaus loppui heti ja koiruus selvästi on hajulla siitä, mitä kierrä-sanalla tarkoitetaan. Lopuksi laitoin kolme hyppyä ihan matalalle ja onnistuimme hyppäämään kolme hyppyä peräkkäin! Hypyt eivät olleet linjassa, mutta koiran linja oli suht suora. Isot kehut ja iso palkka! Lopuksi pari kertaa putkeen ja megapalkka perään.
Keinuakin katselin sillä silmällä, jätin hautumaan miten tutustuisimme siihen. Ilokseni huomasin, että hallilla on nyt myös muuri ja pussi. Tosin tuo muuri saa odottaa vielä kuukausia, ei ole tarvetta varsinaisesti hyppyyttää pentusta.
Kivaa oli, vaikka en ennen ole tainnutkaan treenata iltakymmenen jälkeen perjantai-iltana. Saa sanoa hurahtaneeksi.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Sadeillan ratoksi
perjantai 26. huhtikuuta 2013
"Kyllä siitä hyvä tulee!"
Pikkasen kiirettä pitelee, joten tässä kootusti huhtikuun kuulumisia. Otsikko viittaa parin päivän takaiseen lausahdukseen, jonka päästin suustani ruokatunnilla - puhuin Taimille. Aamulla Piirustus istui ulko-ovella odottamassa, että joku heräisi ja päästäisi ulos. Pentunen meni ulos, pissasi valtavan pitkän pissan heti rapun eteen ja loikki sisään. Aamulenkillä pentunen teki kakan ulos - juhlan aihe sekin! Ruokatunnilla tulin kotiin eikä pissalätäköitä missään. Jätin oven auki siksi aikaa, kun vaihdoin takin ja kengät. Piirustus juoksi ovelle, pysähtyi kynnykselle ja katsoi mua. Sanoin vaan, että älä nyt vielä mene, mutta menihän se kun ei selkeästi kielletty. En sanonut mitään, kurkkasin ovelta ja kas, rapun eteen tuli iso lätäkkö ja pentunen pomppi oma-aloitteisesti takaisin sisään. Sitten se kääntyi ympäri, pysähtyi kynnykselle ja katsoi mua. Niin, voihan sen luvan kysyä jälkikäteenkin, jos on kova hätä! Menin koirista ohi ja ulos, neljä silmää tuijotti ja odotti lupaa lähteä ulos. Pihalla sanoin Taimille, että "kyllä siitä hyvä tulee!"
20.4.
Saatiin Piirun kanssa naapurustosta kutsu tulla pihalle leikkimään. Matka ei ole pitkä ja lähtiessä sanoin miehelle puolitosissani, että pitäiskö mennä autolla. Menomatkalla alkoi harmittaa, etten mennyt sillä autolla! Me kun ulkoillaan aina kun mahdollista ilman hihnaa, niin sen kääntöpuolena on sitten se, että hihnassa kulkemista ei tule juurikaan harjoiteltua. Voi sitä riekkumista, hyppimistä, pomppimista, hihnan puremista! Puolivälissä alkoi ketuttaa, muttei enää kannattanut kääntyä ympäri. Perillä oli kivaa, Piirushkin pääsi juoksemaan aidatulla pihalla Gunillan (irlanninterrieri), Tillyn (westie), Karkin, Peetun ja Paavon (norfolkkeja) kanssa. Tunti riekuntaa ja kas, me kuljettiin kotiin hihnassa tosi hienosti!
21.4.
Oltiin Piirun kanssa pihalla harjoittelemassa katsekontaktia. Mun mielestä oli oikein hiljaista ja rauhallista tehdä katsekontaktitreeniä ekaa kertaa ulkona. Koirahan kuuli kaikenlaista eli häiriötä oli kiitettävästi: linnunlaulua, kaukaista moottoripyörän pärinää, lasten ääniä. Treenattiin niin, että olin kyykyssä ja mun toisella puolella oli nami ylösalaisin olevan kukkaruukun päällä ja toisella puolella Piiru. Katsekontaktia piti välillä odottaa pidempäänkin, mutta kun se tuli, kehuin kovasti ja annoin luvan ottaa namin. Matkaa oli alkuun se puoli metriä, pari kertaa jopa reilut kaksi metriä, kun idea oli selvinnyt. Ajatuksena mulla oli, että namin ollessa muualla kuin mun kädessä, tiedän koiran katsoessa minua, ettei se katso (samalla) namia.
22.4.
Harmi, kun ei osunut (video)kamera mukaan, kun Piiru-varsa villiintyi päästessään takapihan kevätlaitumelle! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun hepulikohtaus iski. Spurtteja, takapotkuja, loikkia, kieli pitkänä kaahaamista pitkin litimärkää pihaa. Istuttiin vaan miehen kanssa terassilla ja ihasteltiin liikunnan ja osaamisen riemua.
24.4.
Taimin agitreenipäivä on keskiviikko, samoin vajaa neljävuotiaan muskaripäivä on keskiviikko. Vein poikaseni muskariin ja otin Taimin takakontista, käytiin lenkillä. Kun muskari loppui, mies ja esikoinen hurauttivat muskarin pihalle ja tehtiin vaihto: mä annoin poikaseni ja sain Piirusen. Miesväki suuntasi kotiin, minä molempien koirien kanssa agilityyn. Piirustuksen eka kerta seuran hallilla! Kovasti se oli innoissaan ja hihnaahan se ei ymmärrä, mutta kävelymatka autolta halliin oli lyhyt. Hallissa pentunen oli hämillään, iloinen, utelias, vähän varovainen, lopulta villi ja pääsi juoksemaan täyspitkää suoraa putkea. Ja miten iloisena häntä heiluen se putkea suoritti, kun vihdoin pääsi itsekin radalle! Selvästi pentuseni tajusi, että radalla juoksevilla koirilla on kivaa ja se halusi mukaan.
Taimisto meni hienosti eikä ollut merkkiäkään viime lauantaisesta jumiepäilystä (kisaraportti tekemättä). Mä opin Emmin kanssa hakemaan koiran esteen takaa (kun ei se rakas jäärä noteerannut takaa ohjaamista mi-ten-kään) ja se ohjaustapa sitten jämähti lihasmuistiin. Sieltä se edelleen nostaa päätään ja siitä pitäisi päästä eroon! Tuntui todella luonnottomalta keskittyä siihen, etten ylitä estelinjoja, mutta lopulta se onnistui ja saatiin kehujakin. Tähän pitää jatkossa keskittyä. Lopetettiin, kun Taimisto meni hienosti, ilolla ja olisi halunnut tehdä lisää.
Treeni-illan päätteeksi Piirustus pääsi juoksemaan ja leikkimään walesinterrieri Papun kanssa. Ilopoliisi Taimi laitettiin autoon mököttämään.
20.4.
Saatiin Piirun kanssa naapurustosta kutsu tulla pihalle leikkimään. Matka ei ole pitkä ja lähtiessä sanoin miehelle puolitosissani, että pitäiskö mennä autolla. Menomatkalla alkoi harmittaa, etten mennyt sillä autolla! Me kun ulkoillaan aina kun mahdollista ilman hihnaa, niin sen kääntöpuolena on sitten se, että hihnassa kulkemista ei tule juurikaan harjoiteltua. Voi sitä riekkumista, hyppimistä, pomppimista, hihnan puremista! Puolivälissä alkoi ketuttaa, muttei enää kannattanut kääntyä ympäri. Perillä oli kivaa, Piirushkin pääsi juoksemaan aidatulla pihalla Gunillan (irlanninterrieri), Tillyn (westie), Karkin, Peetun ja Paavon (norfolkkeja) kanssa. Tunti riekuntaa ja kas, me kuljettiin kotiin hihnassa tosi hienosti!
Alkujännitystä. |
Puutarhahanskajahti. |
21.4.
Oltiin Piirun kanssa pihalla harjoittelemassa katsekontaktia. Mun mielestä oli oikein hiljaista ja rauhallista tehdä katsekontaktitreeniä ekaa kertaa ulkona. Koirahan kuuli kaikenlaista eli häiriötä oli kiitettävästi: linnunlaulua, kaukaista moottoripyörän pärinää, lasten ääniä. Treenattiin niin, että olin kyykyssä ja mun toisella puolella oli nami ylösalaisin olevan kukkaruukun päällä ja toisella puolella Piiru. Katsekontaktia piti välillä odottaa pidempäänkin, mutta kun se tuli, kehuin kovasti ja annoin luvan ottaa namin. Matkaa oli alkuun se puoli metriä, pari kertaa jopa reilut kaksi metriä, kun idea oli selvinnyt. Ajatuksena mulla oli, että namin ollessa muualla kuin mun kädessä, tiedän koiran katsoessa minua, ettei se katso (samalla) namia.
22.4.
Harmi, kun ei osunut (video)kamera mukaan, kun Piiru-varsa villiintyi päästessään takapihan kevätlaitumelle! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun hepulikohtaus iski. Spurtteja, takapotkuja, loikkia, kieli pitkänä kaahaamista pitkin litimärkää pihaa. Istuttiin vaan miehen kanssa terassilla ja ihasteltiin liikunnan ja osaamisen riemua.
Taimin agitreenipäivä on keskiviikko, samoin vajaa neljävuotiaan muskaripäivä on keskiviikko. Vein poikaseni muskariin ja otin Taimin takakontista, käytiin lenkillä. Kun muskari loppui, mies ja esikoinen hurauttivat muskarin pihalle ja tehtiin vaihto: mä annoin poikaseni ja sain Piirusen. Miesväki suuntasi kotiin, minä molempien koirien kanssa agilityyn. Piirustuksen eka kerta seuran hallilla! Kovasti se oli innoissaan ja hihnaahan se ei ymmärrä, mutta kävelymatka autolta halliin oli lyhyt. Hallissa pentunen oli hämillään, iloinen, utelias, vähän varovainen, lopulta villi ja pääsi juoksemaan täyspitkää suoraa putkea. Ja miten iloisena häntä heiluen se putkea suoritti, kun vihdoin pääsi itsekin radalle! Selvästi pentuseni tajusi, että radalla juoksevilla koirilla on kivaa ja se halusi mukaan.
Taimisto meni hienosti eikä ollut merkkiäkään viime lauantaisesta jumiepäilystä (kisaraportti tekemättä). Mä opin Emmin kanssa hakemaan koiran esteen takaa (kun ei se rakas jäärä noteerannut takaa ohjaamista mi-ten-kään) ja se ohjaustapa sitten jämähti lihasmuistiin. Sieltä se edelleen nostaa päätään ja siitä pitäisi päästä eroon! Tuntui todella luonnottomalta keskittyä siihen, etten ylitä estelinjoja, mutta lopulta se onnistui ja saatiin kehujakin. Tähän pitää jatkossa keskittyä. Lopetettiin, kun Taimisto meni hienosti, ilolla ja olisi halunnut tehdä lisää.
Treeni-illan päätteeksi Piirustus pääsi juoksemaan ja leikkimään walesinterrieri Papun kanssa. Ilopoliisi Taimi laitettiin autoon mököttämään.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Unikuvia
Keittiössä. |
Koirien oman rapunaluskaksion sisustusta (heräsi kun otin kameran esiin). |
Tässäkin kamera herätti, hetkeä ennen koira näytti päättömältä. |
Leikkihetken jälkeen koko kolmikko reporankana. |
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Takametsässä perjantaina ennen treenejä meno näytti tältä:
Jostain syystä Taimisto ei seuran (Kouvolan Seudun Seurakoirakerho ry) hallilla Käpälämäessä innostu leluista, mutta muualla se kyllä tykkää, etenkin punaisesta pomppivasta kumisesta peruskongista. Eikä siellä ole koskaan ollut sisällä nameja. Kuvio menee niin, että koiruus innostuu sekä treenipaikasta että kongista, jahtaa sitä iloisena ja kantaa mulle heitettäväksi uudelleen, kunnes annan ensimmäisen namipalkan. Sen jälkeen kongi saa jäädä, namit jyrää. Nameilla se ei kuitenkaan innostu yhtä hyvin kuin kongilla, mutta kun tuo kongi ei esimerkiksi kisapaikoilla juuri kiinnosta. Luulisi tuon kisakonkarin jo tietävän mitä siellä tapahtuu, mutta vahdittavaa ja seurattavaa tuntuu riittävän.
Sitten koirien vaihto. Taimisto tulee hienosti takakontin viereen seisomaan ja nostan kääsnan kyytiin. Snautseria puolestaan pitää ihan houkutella ja todennäköisesti silti hakea ja napata kantoon. Piiru ei ole vielä tajunnut, että takakontissa matkustetaan kaikkiin kivoihin paikkoihin. Noh, Piirun vuoro treenailla: laitoin hyppysiivekkeet ja riman lattialle, namikäden kanssa kierrettiin siivekettä. Muuten hyvä, mutta pentu ei kunnioittanut rimaa yhtään ja palkkaamisessa on vielä tekemistä. Lähinnä sen liikkeen kanssa, milloin liike on vetävä ja milloin palkkaava. Takaakierron rytmi meni helposti poikki, jos pentu oletti saavansa namin ja alkoi etsiä sitä. Laitoin riman alimpaan mahdolliseen kannattimeen, riman kanssa korkeutta oli alle 10 senttiä.
Homma parani oitis! Kertaakaan ei tassut edes hipaissut rimaa. Haluaisinkin, että koiruus olisi sen verran herkkätassuinen, että ei halua tassujensa osuvan rimoihin (tai vaikka tokohyppyyn). Tehtiin myös muutama suora hyppy tällä niukasti lattiasta irti olevan riman kanssa. Ahneus iski, vaikka kolkuttelikin jo toista hyppyä paikalleen laittaessani, mutta en kapsahtanut katajaan. Tehtiin pari kertaa kaksi peräkkäistä suoraa hyppyä eikä Piiru pyrkinyt hyppyjen välissä mun (nami)käteen kiinni. Olin kovin iloinen pennustani!
Sitten tehtiin tuttavuutta putken kanssa. Toista kertaa oltiin putkeen kurkkimassa ja laitoin taas puoleen väliin namilätkän. Kun pentu meni putkeen namia hakemaan, kirmasin toiseen päähän kutsumaan ja reippaasti tuli hurttani läpi! Parasta on, kun tuo tekee juttuja häntä heiluen! Olin toista tai kolmatta kertaa peruuttamassa itse pois putkesta namia laittamasta, kun kuulin miehen iloisesti ja vähän naureskellen puhuvan. Hämmästyin, sillä luulin olevani hallissa yksin. Ääni koveni ja kas, ikkunasta töllisteli joku mies, joka selosti näkemäänsä (eli mun ja Piirun putkitouhuja) jollekin toiselle. Mies häipyi, kun tajusi mun huomanneen hänen läsnäolonsa. Mutta putkeen meni putkitreeni, rohkenin hieman pidentää putkea lyhimmästä mahdollisesta ja kerran Piirustus jopa karkasi putkeen. Iloinen treenikaveri tuo on.
Takametsän ja treenien jälkeen oli tällaista:
Huomaa Piirun sisustustyyli. |
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Taimin agikisat Helsinki ja Lappeenranta
Helsingissä käytiin pääsiäisenä korkkaamassa kisakausi 2013. Kääsnan kanssa mentiin kolme rataa, joista kahdessa oli nolla tarjolla ja kolmannessa sitten ei. Yhtään merkintää ei saatu kisakirjaan. Matkaseurana oli walesinterrieri Papu. Tuonarina Seppo Savikko, joka on kovasti rentoutunut ja "mukavoitunut" alkuajoistaan.
Ekalla radalla luulin, että meillä oli kielto alla, kun oli niin työlästä saada korjattua yksi hyppylinja. Niinpä ohjaus herpaantui (virhe!) enkä ottanut puomin kontaktia kunnolla. Vitonenhan me sieltä radalta tosiaan saatiin, mutta vasta siitä puomilta. Ei me mitään kieltoa hypyltä saatu! Kyllä ketutti, ihan itse heitin nollan pois.
Tokalla radalla epäilytti tutustumisessa tehty ohjausvalinta ja se näkyi, heti neloshypyllä kielto, kun en malttanut viedä koiraa kunnolla takaakiertoon. Turha sanoakaan, että muita virheitä ei tullut.
Kolmannella radalla oli niin kummallisia esteiden ohituksia ja estekulmia, että tutustumisessa kuului monesta suunnasta epäuskoista naurua. Muuten me selvittiin, mutta kepeillevienti takkusi, kun piti keskittyä muurin ohittamiseen. Hyppyradat on usein juoksukilpailuja, joissa me ei kääsnan kanssa pärjätä.
Tänään (13.4.) käytiin Lappeenrannassa, matkaseurana jackrussellinterrieri Miina. Herätys järjettömään aikaan eli 5:25, kaveri tuli hakemaan 10 vaille 7. Ei ollut kiva sää, piti kaivaa sadevermeet ja ottaa matkaan kuiva vaatekerta. Vanhassa vara parempi, mut ei sittenkään: goretex-kengät vuotaa nyt molemmat varpaista (viime syksynä vuoti vaan toinen), sadetakissa menee vesi sisään taskuihin ja housut ei kestäny istumista vaan päästivät kosteuden paineen alla läpi. Ihan vaan seistessä ja liikkuessa sade pysyi sadehousujen ulkopuolella.
Tuomarina meillä oli Tuija Kokkonen. Ekalla radalla tehtiin nolla ja tultiin kolmanneksi. Kepeille vienti oli 90 asteen kulmassa (niitä ennen keinu ja muuri) ja sinne ryntäsin turhan lujaa. Jouduin jäämään koiran kanssa tekemään keppejä, keppien jälkeen oli suorassa linjassa hyppy ja siitä tiukka kääntö sivulle a-esteelle meni pitkäksi, mutta saatiin korjattua. Lopun kääntö pois putkelta sujui hyvin, samoin päällejuoksu tokavikalla esteellä ja siitä kääntö vikalle hypylle. Palkinnoksi saatiin iso Viipurin rinkeli ja koiralle lelu limenvihreässä kassissa.
Hyppyradaltakin tuli nolla, tosin ei kehuttavalla suorituksella. Ekat viisi estettä hyvin, sitten hukkasin kutoshypyn ja koira meinasi tulla ohi. Ehdin paikata, mutta sitten olikin vaikeaa viedä seiskahypyltä kepeille, onnistui kuitenkin. Keppien jälkeen meni hyvin kunnes hypylle 18 olin suunnitellut peruspyörityksen. Taimisto otti sen kuitenkin puhtaana päällejuoksuna eli hyppäsi suoraan. Ihme kyllä koira ei hypännyt hyppyä takaisinpäin vaan kiersi mun luo, josta oli helppo heittää koira seuraavalle esteelle ja siitä maaliin. Sijoitus 7.
Kolmannella radalla oli mulla jo turnausväsymystä enkä tajunnut tutustumisessa miettiä tarkemmin kepeille vientiä a-esteeltä. Otin ehkä vähän huolimattomasti ja oma linja ei ollutkaan suora vaan siitä tulikin takaaleikkaus. Tajusin sen vasta jokin aika maaliintulon jälkeen enkä osannut kisasuorituksessa ohjata kuin takaaleikkauksessa ja koira pomppasi jostakin, taisi olla kolmannesta välistä pois ihmettelemään tilannetta. Loppurata meni tapahtunutta ihmetellessä enkä osannut enää keskittyä, joten puomiltakin alastulosta vitonen. Mieltä rauhoittaa, kun kaverin kanssa juteltiin niistä kepeistä ja syy keppivirheeseen selvisi.
Iloinen olen tuplanollasta, kotiintuomisista ja olosuhteista huolimatta kivasta päivästä ystävän kanssa!
Ekalla radalla luulin, että meillä oli kielto alla, kun oli niin työlästä saada korjattua yksi hyppylinja. Niinpä ohjaus herpaantui (virhe!) enkä ottanut puomin kontaktia kunnolla. Vitonenhan me sieltä radalta tosiaan saatiin, mutta vasta siitä puomilta. Ei me mitään kieltoa hypyltä saatu! Kyllä ketutti, ihan itse heitin nollan pois.
Tokalla radalla epäilytti tutustumisessa tehty ohjausvalinta ja se näkyi, heti neloshypyllä kielto, kun en malttanut viedä koiraa kunnolla takaakiertoon. Turha sanoakaan, että muita virheitä ei tullut.
Kolmannella radalla oli niin kummallisia esteiden ohituksia ja estekulmia, että tutustumisessa kuului monesta suunnasta epäuskoista naurua. Muuten me selvittiin, mutta kepeillevienti takkusi, kun piti keskittyä muurin ohittamiseen. Hyppyradat on usein juoksukilpailuja, joissa me ei kääsnan kanssa pärjätä.
Tänään (13.4.) käytiin Lappeenrannassa, matkaseurana jackrussellinterrieri Miina. Herätys järjettömään aikaan eli 5:25, kaveri tuli hakemaan 10 vaille 7. Ei ollut kiva sää, piti kaivaa sadevermeet ja ottaa matkaan kuiva vaatekerta. Vanhassa vara parempi, mut ei sittenkään: goretex-kengät vuotaa nyt molemmat varpaista (viime syksynä vuoti vaan toinen), sadetakissa menee vesi sisään taskuihin ja housut ei kestäny istumista vaan päästivät kosteuden paineen alla läpi. Ihan vaan seistessä ja liikkuessa sade pysyi sadehousujen ulkopuolella.
Tuomarina meillä oli Tuija Kokkonen. Ekalla radalla tehtiin nolla ja tultiin kolmanneksi. Kepeille vienti oli 90 asteen kulmassa (niitä ennen keinu ja muuri) ja sinne ryntäsin turhan lujaa. Jouduin jäämään koiran kanssa tekemään keppejä, keppien jälkeen oli suorassa linjassa hyppy ja siitä tiukka kääntö sivulle a-esteelle meni pitkäksi, mutta saatiin korjattua. Lopun kääntö pois putkelta sujui hyvin, samoin päällejuoksu tokavikalla esteellä ja siitä kääntö vikalle hypylle. Palkinnoksi saatiin iso Viipurin rinkeli ja koiralle lelu limenvihreässä kassissa.
Hyppyradaltakin tuli nolla, tosin ei kehuttavalla suorituksella. Ekat viisi estettä hyvin, sitten hukkasin kutoshypyn ja koira meinasi tulla ohi. Ehdin paikata, mutta sitten olikin vaikeaa viedä seiskahypyltä kepeille, onnistui kuitenkin. Keppien jälkeen meni hyvin kunnes hypylle 18 olin suunnitellut peruspyörityksen. Taimisto otti sen kuitenkin puhtaana päällejuoksuna eli hyppäsi suoraan. Ihme kyllä koira ei hypännyt hyppyä takaisinpäin vaan kiersi mun luo, josta oli helppo heittää koira seuraavalle esteelle ja siitä maaliin. Sijoitus 7.
Kolmannella radalla oli mulla jo turnausväsymystä enkä tajunnut tutustumisessa miettiä tarkemmin kepeille vientiä a-esteeltä. Otin ehkä vähän huolimattomasti ja oma linja ei ollutkaan suora vaan siitä tulikin takaaleikkaus. Tajusin sen vasta jokin aika maaliintulon jälkeen enkä osannut kisasuorituksessa ohjata kuin takaaleikkauksessa ja koira pomppasi jostakin, taisi olla kolmannesta välistä pois ihmettelemään tilannetta. Loppurata meni tapahtunutta ihmetellessä enkä osannut enää keskittyä, joten puomiltakin alastulosta vitonen. Mieltä rauhoittaa, kun kaverin kanssa juteltiin niistä kepeistä ja syy keppivirheeseen selvisi.
Iloinen olen tuplanollasta, kotiintuomisista ja olosuhteista huolimatta kivasta päivästä ystävän kanssa!
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Piiru meni putkeen
Kun ei kisaamaan päästy Taimin kanssa, mentiin partasuiden (tai no, Piirustus on vielä wannabe-partasuu) kanssa käymään Suvieran hallilla. Taimiston kanssa tehtiin mielenvirkistystokoa ja parit takaaleikkaukset kepeille.
Piirustuksen kanssa oli tarkoitus vain tutustua tilaan ja vähän leikkiä siellä. Leikittiinhän me! Leikissä oli mukana putki, kepit ja poispäinkäännöt.
Putken pistin ihan lyhyeksi ja suoraksi ja houkuttelin namin avulla pentusen putkeen. Namin sai syödäkseen kun oli kokonaan putkessa. Sitten laitoin namipurkin keskelle putkea ja annoin innokkaalle oppijalle luvan ottaa namin. Kun tämäkin sujui, laitoin namin purkkiin keskelle putkea, kannustin pentusta ja kipitin toiseen päähän kutsumaan. Läpi tuli häntä heiluen, hieno ipana!
Sitten tehtiin makupalanseuraamistreeni yhdistettynä poispäinkäännön alkeisiin. Nami kuonon edessä vedin kädellä koiran suoraan edestä viereeni ja sitten u-käännöksellä pois päin itsestäni ja heitin palkan. Tätä sitten molemmin puolin ja nameja säästelemättä.
Loput namit käytettiin keppeihin tutustumiseen. Keppejä oli kolme, seisoin itse keskimmäisen kepin luona ja makupalalla houkuttelin pentusen oikeasta välistä sisään ja toisesta ulos siten, että nami lensi kolmannesta kepistä ohi jatkamaan keppien linjaa.
Meillä oli kivaa ja namit loppuivat kesken! Sehän on vain hyvä merkki, ei ole ylikunnon vaaraa :)
Piirustuksen kanssa oli tarkoitus vain tutustua tilaan ja vähän leikkiä siellä. Leikittiinhän me! Leikissä oli mukana putki, kepit ja poispäinkäännöt.
Putken pistin ihan lyhyeksi ja suoraksi ja houkuttelin namin avulla pentusen putkeen. Namin sai syödäkseen kun oli kokonaan putkessa. Sitten laitoin namipurkin keskelle putkea ja annoin innokkaalle oppijalle luvan ottaa namin. Kun tämäkin sujui, laitoin namin purkkiin keskelle putkea, kannustin pentusta ja kipitin toiseen päähän kutsumaan. Läpi tuli häntä heiluen, hieno ipana!
Sitten tehtiin makupalanseuraamistreeni yhdistettynä poispäinkäännön alkeisiin. Nami kuonon edessä vedin kädellä koiran suoraan edestä viereeni ja sitten u-käännöksellä pois päin itsestäni ja heitin palkan. Tätä sitten molemmin puolin ja nameja säästelemättä.
Loput namit käytettiin keppeihin tutustumiseen. Keppejä oli kolme, seisoin itse keskimmäisen kepin luona ja makupalalla houkuttelin pentusen oikeasta välistä sisään ja toisesta ulos siten, että nami lensi kolmannesta kepistä ohi jatkamaan keppien linjaa.
Meillä oli kivaa ja namit loppuivat kesken! Sehän on vain hyvä merkki, ei ole ylikunnon vaaraa :)
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Piiru piikillä ja puntarissa
Mä olen kerran eläissäni käynyt Aitomäessä ja silloin elettiin lokakuista synkkää iltaa. Töistä tulostin ajo-ohjeen, mutta niin huonolla tulostimella, että kartassa näkyi vaan päätiet ja tää tohtori ottaa vastaan pikkutien varressa. Taas jälleen kerran kävi niin, että mulla oli vieressä googlemapsista tulostettu ajo-ohje (mulla mitään navigaattoria ole eikä puhelimessakaan älyä), jota muka seuraan ja ajan kuitenkin eri reittiä. Silti samassa ajassa tai nopeammin ja suoraan perille! Takaisin kuvittelin kulkevani samaa reittiä, mutta kun ei ollut erikseen niitä paluureitin ohjeita, niin ihan eri kautta ajeltiin kotiin. Tosin se ei ottanut yhtään enempää aikaa...
Piiru tosiaan pääsi eläinlääkärin pöydälle seisoskelemaan ja hyvät arvosanat sai. Puntari näytti tasan kahdeksan kiloa elämän iloa - ja tänään olen antanut itselleni kertoa, että Piirustus painaa p-a-l-j-o-n, jopa 1,9 kiloa enemmän kuin sisarensa! Tästä syystä täytyy laittaa pari otosta rakkaasta Raapustuksestani, muuten sitä luullaan syöttöporsaaksi:
Mitä isot edellä... |
... sitä pienet perässä. |
Oma haju. |
Yhä ylös yrittää... |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)