Takametsässä perjantaina ennen treenejä meno näytti tältä:

Metsäretken jälkeen käytiin Suvieran hallilla. Ensin otin Taimiston ja jätin pentusen takakonttiin. (Mulla on muuten niin pieni auto, että Piirushkinin takia täytyy kohta ottaa hattuhylly pois, muuten täytyy snautserin istua kyyryssä.) Taimin kanssa tehtiin puomia, takaakiertoja, poispäinkääntöjä ja pimeää putkensuuta. Koira meni ilolla ja ketterästi!

Jostain syystä Taimisto ei seuran (Kouvolan Seudun Seurakoirakerho ry) hallilla Käpälämäessä innostu leluista, mutta muualla se kyllä tykkää, etenkin punaisesta pomppivasta kumisesta peruskongista. Eikä siellä ole koskaan ollut sisällä nameja. Kuvio menee niin, että koiruus innostuu sekä treenipaikasta että kongista, jahtaa sitä iloisena ja kantaa mulle heitettäväksi uudelleen, kunnes annan ensimmäisen namipalkan. Sen jälkeen kongi saa jäädä, namit jyrää. Nameilla se ei kuitenkaan innostu yhtä hyvin kuin kongilla, mutta kun tuo kongi ei esimerkiksi kisapaikoilla juuri kiinnosta. Luulisi tuon kisakonkarin jo tietävän mitä siellä tapahtuu, mutta vahdittavaa ja seurattavaa tuntuu riittävän.

Sitten koirien vaihto. Taimisto tulee hienosti takakontin viereen seisomaan ja nostan kääsnan kyytiin. Snautseria puolestaan pitää ihan houkutella ja todennäköisesti silti hakea ja napata kantoon. Piiru ei ole vielä tajunnut, että takakontissa matkustetaan kaikkiin kivoihin paikkoihin. Noh, Piirun vuoro treenailla: laitoin hyppysiivekkeet ja riman lattialle, namikäden kanssa kierrettiin siivekettä. Muuten hyvä, mutta pentu ei kunnioittanut rimaa yhtään ja palkkaamisessa on vielä tekemistä. Lähinnä sen liikkeen kanssa, milloin liike on vetävä ja milloin palkkaava. Takaakierron rytmi meni helposti poikki, jos pentu oletti saavansa namin ja alkoi etsiä sitä. Laitoin riman alimpaan mahdolliseen kannattimeen, riman kanssa korkeutta oli alle 10 senttiä. 

Homma parani oitis! Kertaakaan ei tassut edes hipaissut rimaa. Haluaisinkin, että koiruus olisi sen verran herkkätassuinen, että ei halua tassujensa osuvan rimoihin (tai vaikka tokohyppyyn). Tehtiin myös muutama suora hyppy tällä niukasti lattiasta irti olevan riman kanssa. Ahneus iski, vaikka kolkuttelikin jo toista hyppyä paikalleen laittaessani, mutta en kapsahtanut katajaan. Tehtiin pari kertaa kaksi peräkkäistä suoraa hyppyä eikä Piiru pyrkinyt hyppyjen välissä mun (nami)käteen kiinni. Olin kovin iloinen pennustani!

Sitten tehtiin tuttavuutta putken kanssa. Toista kertaa oltiin putkeen kurkkimassa ja laitoin taas puoleen väliin namilätkän. Kun pentu meni putkeen namia hakemaan, kirmasin toiseen päähän kutsumaan ja reippaasti tuli hurttani läpi! Parasta on, kun tuo tekee juttuja häntä heiluen! Olin toista tai kolmatta kertaa peruuttamassa itse pois putkesta namia laittamasta, kun kuulin miehen iloisesti ja vähän naureskellen puhuvan. Hämmästyin, sillä luulin olevani hallissa yksin. Ääni koveni ja kas, ikkunasta töllisteli joku mies, joka selosti näkemäänsä (eli mun ja Piirun putkitouhuja) jollekin toiselle. Mies häipyi, kun tajusi mun huomanneen hänen läsnäolonsa. Mutta putkeen meni putkitreeni, rohkenin hieman pidentää putkea lyhimmästä mahdollisesta ja kerran Piirustus jopa karkasi putkeen. Iloinen treenikaveri tuo on.

Takametsän ja treenien jälkeen oli tällaista:

Huomaa Piirun sisustustyyli.