"Kyllä siitä hyvä tulee!"

Pikkasen kiirettä pitelee, joten tässä kootusti huhtikuun kuulumisia. Otsikko viittaa parin päivän takaiseen lausahdukseen, jonka päästin suustani ruokatunnilla - puhuin Taimille. Aamulla Piirustus istui ulko-ovella odottamassa, että joku heräisi ja päästäisi ulos. Pentunen meni ulos, pissasi valtavan pitkän pissan heti rapun eteen ja loikki sisään. Aamulenkillä pentunen teki kakan ulos - juhlan aihe sekin! Ruokatunnilla tulin kotiin eikä pissalätäköitä missään. Jätin oven auki siksi aikaa, kun vaihdoin takin ja kengät. Piirustus juoksi ovelle, pysähtyi kynnykselle ja katsoi mua. Sanoin vaan, että älä nyt vielä mene, mutta menihän se kun ei selkeästi kielletty. En sanonut mitään, kurkkasin ovelta ja kas, rapun eteen tuli iso lätäkkö ja pentunen pomppi oma-aloitteisesti takaisin sisään. Sitten se kääntyi ympäri, pysähtyi kynnykselle ja katsoi mua. Niin, voihan sen luvan kysyä jälkikäteenkin, jos on kova hätä! Menin koirista ohi ja ulos, neljä silmää tuijotti ja odotti lupaa lähteä ulos. Pihalla sanoin Taimille, että "kyllä siitä hyvä tulee!"


20.4.
Saatiin Piirun kanssa naapurustosta kutsu tulla pihalle leikkimään. Matka ei ole pitkä ja lähtiessä sanoin miehelle puolitosissani, että pitäiskö mennä autolla. Menomatkalla alkoi harmittaa, etten mennyt sillä autolla! Me kun ulkoillaan aina kun mahdollista ilman hihnaa, niin sen kääntöpuolena on sitten se, että hihnassa kulkemista ei tule juurikaan harjoiteltua. Voi sitä riekkumista, hyppimistä, pomppimista, hihnan puremista! Puolivälissä alkoi ketuttaa, muttei enää kannattanut kääntyä ympäri. Perillä oli kivaa, Piirushkin pääsi juoksemaan aidatulla pihalla Gunillan (irlanninterrieri), Tillyn (westie), Karkin, Peetun ja Paavon (norfolkkeja) kanssa. Tunti riekuntaa ja kas, me kuljettiin kotiin hihnassa tosi hienosti!

Alkujännitystä.

Puutarhahanskajahti.

21.4.
Oltiin Piirun kanssa pihalla harjoittelemassa katsekontaktia. Mun mielestä oli oikein hiljaista ja rauhallista tehdä katsekontaktitreeniä ekaa kertaa ulkona. Koirahan kuuli kaikenlaista eli häiriötä oli kiitettävästi: linnunlaulua, kaukaista moottoripyörän pärinää, lasten ääniä. Treenattiin niin, että olin kyykyssä ja mun toisella puolella oli nami ylösalaisin olevan kukkaruukun päällä ja toisella puolella Piiru. Katsekontaktia piti välillä odottaa pidempäänkin, mutta kun se tuli, kehuin kovasti ja annoin luvan ottaa namin. Matkaa oli alkuun se puoli metriä, pari kertaa jopa reilut kaksi metriä, kun idea oli selvinnyt. Ajatuksena mulla oli, että namin ollessa muualla kuin mun kädessä, tiedän koiran katsoessa minua, ettei se katso (samalla) namia.

22.4.
Harmi, kun ei osunut (video)kamera mukaan, kun Piiru-varsa villiintyi päästessään takapihan kevätlaitumelle! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun hepulikohtaus iski. Spurtteja, takapotkuja, loikkia, kieli pitkänä kaahaamista pitkin litimärkää pihaa. Istuttiin vaan miehen kanssa terassilla ja ihasteltiin liikunnan ja osaamisen riemua.

24.4.
Taimin agitreenipäivä on keskiviikko, samoin vajaa neljävuotiaan muskaripäivä on keskiviikko. Vein poikaseni muskariin ja otin Taimin takakontista, käytiin lenkillä. Kun muskari loppui, mies ja esikoinen hurauttivat muskarin pihalle ja tehtiin vaihto: mä annoin poikaseni ja sain Piirusen. Miesväki suuntasi kotiin, minä molempien koirien kanssa agilityyn. Piirustuksen eka kerta seuran hallilla! Kovasti se oli innoissaan ja hihnaahan se ei ymmärrä, mutta kävelymatka autolta halliin oli lyhyt. Hallissa pentunen oli hämillään, iloinen, utelias, vähän varovainen, lopulta villi ja pääsi juoksemaan täyspitkää suoraa putkea. Ja miten iloisena häntä heiluen se putkea suoritti, kun vihdoin pääsi itsekin radalle! Selvästi pentuseni tajusi, että radalla juoksevilla koirilla on kivaa ja se halusi  mukaan.

Taimisto meni hienosti eikä ollut merkkiäkään viime lauantaisesta jumiepäilystä (kisaraportti tekemättä). Mä opin Emmin kanssa hakemaan koiran esteen takaa (kun ei se rakas jäärä noteerannut takaa ohjaamista mi-ten-kään) ja se ohjaustapa sitten jämähti lihasmuistiin. Sieltä se edelleen nostaa päätään ja siitä pitäisi päästä eroon! Tuntui todella luonnottomalta keskittyä siihen, etten ylitä estelinjoja, mutta lopulta se onnistui ja saatiin kehujakin. Tähän pitää jatkossa keskittyä. Lopetettiin, kun Taimisto meni hienosti, ilolla ja olisi halunnut tehdä lisää.

Treeni-illan päätteeksi Piirustus pääsi juoksemaan ja leikkimään walesinterrieri Papun kanssa. Ilopoliisi Taimi laitettiin autoon mököttämään.