Tokokoe Elimäki 11.9.2016 (piirikinkerit)

Olipahan viikonloppu! Perjantaina lähdin kotoa yhdeltä iltapäivällä kohti Lahtea ja puolisoni puolikurssijuhlaa. Hyvät pippalot olivat ne ja uni tuli hotellissa suunnilleen kolmen aikaan aamuyöllä. Yhdeksän aikoihin ylös, kymmeneltä aamupalalle ja puoliltapäivin kohti Kouvolaa. Matkalla pysähdyimme kukkakauppaan ja kotona odotti kutsu tutustumaan lähikanalan toimintaan. Nappasin isommat poikaseni mukaan ja käveltiin katsomaan tipuja, kanoja, kukkoa ja munia. Kananmunakin voi olla mielenkiintoinen ja monimutkainen asia! Kotiin kävelin neljän munakennon kanssa, läheltä ja tuoreita.

Ehdin olla kotona vartin, kun pitikin lähteä koirakerhon talkoisiin. Kymenläänin kennelpiirin tottelevaisuuden piirinmestaruuskisat 2016 lankesivat Kouvolan järjestettäviksi. Varasimme Elimäen urheilukentän piirikinkereiden pitopaikaksi, mikä tarkoitti tavaroiden roudaamista kotihallista Valkealasta Elimäelle. Lastaaminen otti aikansa, piskuinen poloni oli täynnä tavaraa. Kun haimme ystäväni luota Royal Caninin sponssaamat ruokasäkit hänen autoonsa muiden tavaroiden lisäksi, meillä oli kaksi autoa täpötäynnä. Opasteitakin piti pysähtyä joka risteykseen laittamaan ja se vaati muutaman opasteen kohdalla reilusti luovuutta. Kotona olin 21:15, kävin halaamassa vielä hereillä olevat perheenjäseneni ja ryhdyin lelu- ja luuinventaarioon. Puhelimitse jatkoimme talkoiluamme suunnilleen yhteentoista asti, jolloin omasta mielestämme kaikki oli  niin valmista kuin olla ja voi - ja loput tehtäisiin aamulla.

Kuuden tunnin unien jälkeen pakkasin omat tavarani, koirani ja koirani tykötarpeet sekä kotonani säilytettävät tokotoimikunnan tavarat autoon ja 07:10 lähdimme ajamaan kohti Elimäkeä. Aamu oli kylmä, onneksi en ole keväällä laittanut vanhaa ohutta toppatakkiani kesäsäilöön! Vaikka olimme mielestämme kaiken mahdollisen ottaneet mukaan, meiltä unohtui ainakin vessapaperi, avohypyn rima ja kilpailunumerot. Nämä hoituivat kolmen talkoolaisen avulla ja 9:30 kisat alkoivat. Tuomarina meillä oli kaikissa luokissa Pirkko Bellaoui ja liikkurina Stiina Ylänen (snautseristi Lappeenrannasta).

Luokkajärjestys oli evl, voi, avo, alo. Itse olin kehäsihteerinä evl:ssä ja alossa, voin aikana olin Piirun kanssa lenkillä ja avossa en tietenkään voinut olla töissä, kun kisasin itse. Avossa oli 9 koirakkoa, me oltiin kuudentena suoritusvuorossa ja paikkaistumisen toisen ryhmän ekana koirakkona.

Liikkeet, arvosanat, oletukset, toteutuma:

Paikkaistuminen 10
- edellisessä kokeessa Hyvinkäällä hurtta ei jaksanut istua kuin korkeintaan puoli minuuttia ja sen jälkeen jokaisessa treenissäkin joko pyrkinyt tai sanomisesta huolimatta jopa mennyt maahan,  odotin nollaa
- Piirun viereinen koira oli kovin levoton ja rauhaton sielu ja se ilmeisesti häiritsi Piiruskinia kovasti, sillä se oli käytännössä koko istumisen ajan niska vääntyneenä vierustoverin suuntaan. Kun vierustoveri oli aikansa nostellut tassujaan, se nosti toista tassuaan tosi korkealle ja silloin kuului mun oikealta puoleltani ohjaajien rivistä kova rykäisy ja kappas vain, se levoton sielu laittoi tassunsa maahan. Mun hurttani asento oli hiljalleen vajonnut hartioista, joten kun tuon rykäisyn ansiosta Piiruskin käänsi päätään mun suuntaan, mä ryhdistin asentoani, jotta omalla olemuksellani tukisin istumassa pysymistä. Kun arvostelun aika koitti, tuomari pohti pitkään ja kommentoi lopulta: "joku siellä rykäisi, mutta kun en voi olla varma" ja näytti kymppiä. Mä kommentoin vain sanomalla "minäkin kuulin sen". Ärsytti isosti, kun mua epäiltiin huijariksi.

Seuraaminen 8,5
- perussuoritus
- no eipä ollut, vaan täyskäännökset hiiiitaitaaaaa ja yksi pätkä oli tosi väljä. Hidasta seuraamista ei meille edes käskytetty ja tuomari kommentoi, että hidas osiohan teillä meni plörinäksi. Just just.

Liikkeestä seisominen 8
- osataan, ottaa askelia
- osattiin, otti tosi monta askelta

Luoksetulo 8,5 
- osataan, saattaa pompata lopussa, lopun perusasento ehkä vino
- osattiin, olisi saanut mennä maahan reippaammin ja paremmalla tekniikalla, pomppasi lopussa isosti, hyvä perusasento

Liikkeestä istuminen 8,5
- osataan
- osattiin ja oltiin luokan ensimmäinen koirakko, joka sai jonkun muun arvosanan kuin nollan, mutta olisi saanut olla nopeampi istuminen

Ruutu 7
- etukäteen ajattelin olevani tyytyväinen, jos hurtta lähtee ekalla käskyllä ruutua kohti (vaikka ei ole nähnyt mun vievän sinne namialustaa ja nameja), loppu sitten tilanteen mukaan
- hurtta lähti ekalla mutta viiveellä, jolkotteli kuin kevyesti humaltuneena eli ei lainkaan suorinta reittiä, pysäytin onnistuneesti ruutuun, osasin käskyttää itsenäisesti maahan(!) ja koira nousi tosi ripeästi istumaan. Piirun maahanmeno nauratti, se kun kävi vallan reilusti lonkka-asentoon maate, takatassujen pohjat näkyviin. Ajattelin, että tuohan ei tuosta ensimmäisellä käskyllä nouse jos nousee ollenkaan, joten asettelin itseni huolellisesti koirani viereen ja annoin tavanomaista napakamman ja kovaäänisemmän käskyn. Toimi!

Nouto 9,5
- osataan
- osattiin!

Kaukot 8
- osataan, jos koira on kuulolla ekassa istumaannousussa
- osattiin, mutta koira nousi vasta toisella käskyllä istumaan, vaikka oli ihan naama mun suuntaan, korvat ilmeisesti johonkin toiseen suuntaan, tuomari kehui meidän kaukoja, että on tosi hyvännäköistä tekemistä, hyvä ja ripeä tekniikka.

Hyppy 10
- osataan
- osattiin!

Merkin kierto 9
- jos koira lähtee liikkeelle, se saattaa kiertää ihan mitä tahansa
- koira lähti liikkeelle ekalla käskyllä ja tuli ihan ok perusasentoon, mutta olisi saanut olla pikkasen enemmän vauhtia ja vähän lähempää tötteröä se saisi mennä, kaarrattaa liikaa. Mä ajattelin itse jo antaessani käskyä, että olin itse nollannut liikkeen. Mä kun annan koiralleni lähtöluvan katsomalla koiraa samalla kun sanon käskysanan, niin mä toljotin tietysti koiraa siinä perusasennossa liikkurin sanomisia odotellessa. Treeneissä mä asemoin itseni niin, että mulla on varpaat, polvet, napa, rintakehä, koko kroppa sitä kierrettävää tötteröä kohti, joten koira voi ottaa musta suunnan vaikka se katsookin mua eikä sitä tötteröä. Noh, mä keskityin niin siihen liikkurin näyttämään paikkaan siirtymiseen ja koiran laittamiseen perusasentoon, että unohdin katsoa, että ollaan varmasti suoraan sen tötterön linjalla. Katsoin siis koiraa, tajusin, että pitää tarkistaa tötterön sijainti eli nostin katseeni, liikkuri sanoi samalla liike alkaa, laskin katseeni, liikkuri sanoi käsky, annoin käskyn ja olin ihan varma, että mun katseeni eli pääni liikkeet olivat tuomarin mielestä koiraa suuntaavia eli säännöissä kiellettyjä. Niinpä mä ajattelin koiran suorittaessa annettua tehtävää, että mä nollasin tän liikkeen ja tietysti just silloin, kun koira oikeasti lähtee kiertämään ja vielä ihan oikean tötterön! Tuomarin antamia numeroitahan mä en katso ikinä kehässä, mutta kun yleisö taputti, mä tajusin, että en mä nollannutkaan. Huh, kun helpotti ja tuntui kivalta!

Kokonaisvaikutus 9
- hyvän sarjan teitte, iloisen näköistä tekemistä, ohjaajalla on kivankuuloiset pehmeät käskyt, osaan liikkeitä toivoisin lisää ripeyttä (juu, ne on vielä epävarmoja koiralla), tosi hyvin meni, kaukothan on teillä tosi hyvät, tykkäsin teistä.

Yhteensä pisteitä 280 eli vahva reilu ykköstulos! AVO1, KP ja sijoitus toinen. Hävittiin 1,5 pistettä tosi ihanalle corgille. Oltiin mukana myös KSSK:n joukkueessa ja hyvinhän meille kävi siinäkin, koska joukkueemme voitti kultaa! Kuvassa molempien palkintopallisijojen saalis - paitsi, että Piiruskin söi jo kanatikkunsa siellä palkintojenjaossa.

Kolme parasta joukkuetta (Kouvola, Lappeenranta, Hamina):

Kouvolan joukkueen rotukirjo:

Joukkuekuvat otti Marika Terä.

Kävellen ohi kulkenut nainen oli uteliaisuuttaan pysähtynyt katsomaan kisojamme ja oli nähnyt muun muassa mun ja Piirun suorituksen. Hän tuli sitten hiljakseen meidän perässä kehän laidalta autollemme ja alkoi jutella. Ensin hän rapsutti ja kehui Piirua ja sanoi sitten: "sinähän voitkin kertoa, miten saan meidän kääpiösnautserin tottelemaan!" Samalla mua nauratti kovasti ja toisaalta ajattelin, että aina kannattaa yrittää. Juttelimme sitten melko pitkään kääpiösnautsereista ja haastattelin hänen koiransa tottelemattomuudesta. Toivottavasti minusta oli apua ainakin ajatuksen tasolla. Aina on hyvä asia, jos kaksijalkainen uskaltaa sanoa, että elo oman nelijalkaisen kanssa ei oikein toimi ja kehtaa pyytää apua. Sekin käppänä on vasta puolitoistavuotias, joten kaikki on mahdollista.

Siitä sitten hurtta takaisin autoon ja paluu kehäsihteeriksi alokasluokkaan. Olo oli kuin pitemmänkin urheilusuorituksen tehneellä, joka kerta se vaan jännittää, että mitähän tästä tänään tulee. Kun kisat olivat ohi, päivä jatkui koerakennelmien purkamisella, siivoamisella, syömisellä ja tavaroiden lastaamisella autoihin sekä tietenkin pulisemalla päivän tapahtumista. Kotona lopulta 20:10 kaikkeni antaneena. Huh huh!

Päivän aikana sain tiedon, että velipoika Raappavuoren Geologi oli korkannut viralliset tokokokeet ja saanut alokasluokasta ykköstuloksen pistein 169,5. Isot tassuntaputukset sinne!

(Seuraavana aamuna tajusin, että mähän olen joukkuepiirinmestari sekä tokossa että agissa: nyt Piirun kanssa tokossa ja Taimin kanssa oltiin pariinkin kertaan pm-joukkuemestareita sekä ainakin kerran pronssilla, yksilötasolla oltiin kerran minien piirinmestari ja kerran pronssilla. Agin pm-vuonnakin mulla oli vuosikas kaksijalkainen!)