su 1.9: Kynsienleikkuu sujui hups vaan ihan kuin ohimennen! Hurttimus seisoo, lattialla odottaa nakki, kun yksi tassu on leikelty, saa koira ottaa nakin. Oli ihan järkyttävää taistelua, kun yritin saada pentusen pysymään makuulla kynsiä leikatessa. Periksi en antanut, mutta kivaa ei ollut. En usko taistelujen sinällään menneen hukkaan, mutta jos ne olisi kokonaan voinut välttää leikkaamalla kynnet seisovalta koiralta makaaavan sijaan, niin... Parempi kuin en ajattele pidemmälle, tää tuntuis nyt toimivan näin. Takajaloistaan se on edelleen herkempi, mutta totutaanhan me.
ti 3.9: Piirun toinen kerta tokossa. Liikkuvat koirat ovat järisyttävän vahva ja vaativa häiriötekijä, liikkumattomat ovat vaan vahva ja vaativa.
Muutama nätti perusasento tuli tehtyä, useimmat menee joko vähän vinoon tai sitten koira kallistaa omaa kroppaansa pois päin minusta, vaikka jalat ja takapuoli oliskin hyvin ja kohdallaan. Yläkroppaan kaivataan siis tiiviyttä. Lisäksi Piirustus nostaa mielellään toisen etutassunsa ilmaan tullessaan perusasentoon, mihin lie valmistautuukaan, tästä pitäisi palkkaamista tarkistamalla pyrkiä eroon.
Liikkeestä menee maahan vaikka mä jatkankin matkaa, mutta vaatii todella vahvan käsiliikkeen tueksi, semmoisen, että rystyset raapii hiekkaa.
Odottaminen ei ole Piirustuksen luontainen vahvuus, sijaistoimintoja ovat esimerkiksi pään tunkeminen mun jalkojen väliin, kaivautuminen Kiinaan ja kenguruna pomppiminen joka suuntaan.
ke 4.9: Taimin agitreenit. Mulla (muka) Hitler-käsi (kuten kouluttaja asian ilmaisi) nousee liian korkealle eikä se enää ohjaa koiraa. Oli hyviä kääntöjä, mutta tuohan osaa kääntyä vaikka ilmassa, mikä sitten saattaa kostautua riman tippumisena ohjaajan käskyttäessä liian aikaisin tai liian myöhään. Tarvitsen lisää radanlukutaitoa siihen milloin radalla on kiire, milloin ei saa rynniä, milloin on aika ohjata tarkasti ja milloin annetaan palaa.
Piirustus oli kuokkimassa ja teki muutaman putken (se tykkää putkista!) ja ilman rimoja kolmen hypyn suoran ja muutaman takaakierron. Ensimmäisellä kerralla juoksin koiran kanssa siivekkeistä läpi, sitten pentunen meni hyvin yksinään.
la 7.9: Esikoisen 6-vuotissynttärit, mistä johtuen hurtat viettivät puoli päivää kodinhoitohuoneessa. Oviaukossa on portti, josta näkevät kyllä eteiseen ja keittiöön, etteivät täysin eristyksissä ole. Oletin, että aina jonkun vieraan saapuessa kuuluisi duon tervetuliaisaaria, mutta se kajahteli vain parin ensimmäisen vieraan saapuessa. Sen jälkeen koirat olivat kuin meillä ei juhlia olisikaan tai meillä olisi juhlat joka päivä. Olin todella tyytyväinen!
ma 9.9: Taimiston hieronta. Yllättävän hyvä tuomio tuli, vähemmän jumeja ja jäykkyyksiä kuin mihin ollaan totuttu, edestä tosi tiukka ja rasvapatti oikeassa kyljessä on ehkä hieman kasvanut.
Piiru sai takajalkahieronnan ja kevyen venyttelyn. Vein hurtan ulos kävelemään hierojan arvioivien silmien alle ja samaa mieltä hän oli kuin minäkin: takaa ahdas, vino ja kummallinen, oikea takajalka kulkee suoraan, vasen tunkee kiinni oikeaan ja ajoittain jopa oikean eteen. Seisoo kuitenkin ihan hyvin, välillä jopa leveästi. Yritimme ajatella, että hurtta on vielä ihan vaiheessa ja jossakin kasvun vaiheessa eikä lähelläkään valmista vielä. Lokakuun lopulla on Taimille varattu osteopaatti ja Piirullekin katselmus.
ti 10.9: Piiru tokossa: mun pitää keskittyä tekemään asioita häiriön alla siten, että pentusen olisi helpompaa onnistua, pääsisin palkkaamaan tiheämmin ja ehkä pentunen ehtisi tehdä tai tekisi vähän vähemmän niitä kaikkia muita asioita. Mutta sain kuulla hurtastani arvion: "hyvä kun sillä on moottori!"
ke 11.9: Taimin agitreenit. Mä olen huono ohjaamaan pakkovalssia, joten mun kääsnanikin on niissä huono. Nyt tuli kuitenkin tehtyä pari mun tasolleni hyvää pakkovalssia ja rimansuuntaiset hypytkin sujuivat. Keppikulma oli meille kovin vaikea ekä päässyt onnistuneesti takaaleikkaamaan.
Piirustus sai hepulin kun pääsi lopulta irti, oli pitkään kentän laidalla seuraamassa, kun muut menivät. Kontaktiin päästyä koiruus meni lujaa mutkaputkeen ja apuohjaajan houkutellessa ja palkatessa saatiin pentunen menemään vauhdilla putken jälkeen hypylle (eli siivekkeiden läpi, ei rimaa). Pisin pätkä oli takaakierto+mutkaputki+suoraan edessä hyppy. Hurttimus pyrki vahvasti mun vasemmalle puolelleni, olisko eilinen toko vaikuttanut?
Treenikaverin koirasta tuli äskettäin agivalio ja hyppyvalio, joten saimme nauttia valioluokan tarjoiluista!
la 14.9: Kouvolan näyttelystä ostin pitkän pehmeän mäyräkoiran, joka muutti kodinhoitohuoneen kaappiin. Ostopäivänä vähän heiluttelin sitä Piirun edessä, mutta en antanut koiralle. Pari päivää sitten Piiru innostui kovasti kun kaivoin keltaisen pötkön kaapista, oli vaikeuksia keskittyä mihinkään (edes sellaisiin juttuihin, mitkä kotona sujuu yleensä hyvin), joten lelu meni nopeasti takaisin kaappiin.
Kolmas kerta, kun mäyräkoira pääsi tuulettumaan, oli tänään ennen aamupalaa. Piiru oli innoissaan, mutta malttoi tehdä muutaman lyhyen pätkän seuraamista ja pari nättiä käännöstä. Katsekontaktihan niistä puuttui, tai se kohdistui mun kylkeeni, jonka takana lelu piilotteli. Etutassut kulki kuitenkin lattiaa pitkin eikä ilmojen halki, kuten Piirulla on tapana ja rytmitys oli hieno. Kolme kertaa annoin koiran napata lelun suuhunsa, mutta en laskenut irti. Kolmannella kerralla olikin vaikeuksia saada hampaat irti lelusta!
Kivaa, että on lelu, joka innostaa koiraa ihan vaan tulemalla kaapista. Ei kivaa, että se lelu on niin isokokoinen, että sitä on vaikea pistää taskuun tai muuten pitää piilossa ja sieltä sitten vetäistä palkka ns yllättäen esiin.
Iltasella alkeisharjoiteltiin matalan matalia tokohyppyjä, tavoitteena irtoaminen hypylle ilman käsimerkkiä ja muita vartaloapuja. Kun onnistui, heitin namin kauas ja otin askeleen taaksepäin, niin saatiin koko ajan pikkuisen pidennettyä välimatkaa hyppyesteeseen.
Muutamia liikkeestä maahanmenojakin tehtiin. Taipumusta lonkka-asentoon on edelleen, myös istuessa, mutta palkkaa niistä ei irtoa. Jostain syystä koiruus kuitenkin skarppasi ja teki pari tosi napakkaa ja suoraa maahanmenoa. Koska asennot olivat hyviä, vaihdoin liikkeestä maahanmenoon paikallamakuuseen. Oikein mallikkaasti pysyi paikallaan, hyvässä asennossa ja hienossa kontaktissa!
Seuraamista olisi pitänyt harjoitella tähän mennessä reilusti toteutunutta enemmän, mutta enpä ole ainakaan liikaa ja tylsäksi asti liikettä hinkannut. Tällä kertaa oli kaksi tavoitetta (tai palkkaamiskriteeriä): tassut maata eikä ilmaa kohti eli seuraaminen ei ole mikään loikkimisliike ja sitten kulmatyöskentely eli yhteisen rytmin löytäminen. Jos menen liian hitaasti, Piirustus ehtii tarjota istumista, joten mun pitää rohkeasti kääntyä ja jatkaa samalla rytmillä etenemistä, askelpituuksilla sitten huomioin, että tullaan kulmaan eikä posoteta suoraan. Aivojumppaa molemmille tää toko!
Lopuksi tehtiin katsekontaktitreeniä. Koira istuu mun edessä, mä olen polvillani tai kyykyssä, molemmissa käsissä on nami ja yksi nami maassa, kädet liikkuvat sinne ja tänne ja tiiviistä katsekontaktista saa palkan joko jommasta kummasta kädestä tai luvan kanssa saa ottaa maasta. Kyllä Piirustus tietää, mitä halutaan ja miten sen palkan saa, mutta kun maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä treenaajaa.
su 15.9: Mä trimmasin snautserin! Eka kerta mun sormille, kun otin ja nypin koko koiran. Mustan pentukarvanhan mä nypin pääosin pois jo toukokuun alkupuolella, mutta nyt lähti karvat kuonosta hännänpäähän. Olihan mahtava karva nyppiä! Kääpiösnautserillani on loistoturkki myös, mutta nyppimistä ajatellen valitettavan ja valtavan tiivis ja pohjavillaakin riittää. Siinä, missä snautserilla on yksi karva, kääpiöversiolla on ainakin kolme. Siinä, missä snautserilla jää pohjavilla selkeästi nahkaan kiiinni, lähtee kääpiöltä villa laikuittain ja se näyttää ihan kapiselta. Tää oli niin helppo ja kääpiötä nopeampi, etten ole uskoa sitä vieläkään.
Piirustuksen mielestä koko operaatio oli täysin turha. Mä kyllä selitin sille moneen kertaan, että se valitettavasti on syntynyt snautseriksi ja se tarkoittaa, että nypittävä on. Alkuun koiruus oli kovin liikkuva, vaihtoi asentoa moneen kertaan ja yritti liueta paikalta (ei mulla pöytää ole, istun lattialla), mutta mä vaan jatkoin nyppimistä. Sehän oli ihan sama missä asennossa koira oli, kun nypittävänä oli koko koira. Jostain syystä takapäätä nyppiessä Piiru otti moneen kertaan hampaillaan mun kädestä kiinni, kun taas keskeltä ja edestä sain nyppiä rauhassa. Kyljet oli kans alaosastaan sellainen paikka, että piti pentusen napata mua kädestä. Kolmas käsi olisi ollut tarpeellinen, evoluutio hoi!
Blondi siitä taas tuli, kuten toukokuussakin. Korvat näyttävät äkkiseltään kovin leveiltä, kun poskiparrat on ajeltu pois. Ajelemisessa piti ottaa mies avuksi pitämään koiraa paikallaan, suriseva masiina ei herättänyt luottamusta. Nätti siitä tuli, vaikka itse sanonkin! Yhtään en katsonut mistään tirmmausohjeista, että miltä se hyvin trimmattu snautseri näyttää. Tuskin olisi haitaksi ollut.
Kuviakin otin, mutta kameran piuha on laitettu hyvään jemmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti