*ti 1.10: Ennen tokotreenin alkua keski-ikäinen nainen tuli juttelemaan ja kyselemään Piirusta ja snautsereista. Itsellään näkyi olevan labbis, mutta tyttärellään on koiranhankintaprojekti. Yritin taiteilla sanoissani, kun onhan tää energisen pennun kanssa eläminen monin tavoin työlästä. Sujuvasti latelin, että Villähteeltähän tää on haettu, vaikkei oikeasti olekaan. Nooh, Pennala ei kaukana Villähteestä ole ja partasuita sielläkin kasvatellaan.
Itse tokotreenissä me otettiin taas ne mahtavat alkuriekunnat, ennen kuin mitkään rattaat osuivat korvien välissä yhteen. Tehtiin tutusti ohituksia ja kyllä ne hiljalleen alkaa sujua, kerta viikkoon on vaan kovin harva tahti, toiveissa on saada tokotreeni myös perjantai-illalle. Maahanmenot sinänsä sujuvat, joten otin paikallamakuuta: lyhyt etäisyys, sanallista vahvistusta suht tiheään, ajallista kestoa kasvatettiin ja hyvin meni! Lopuksi luoksetulo pelkällä suullisella käskyllä. Saatiin palautetta, kun en edes yrittänyt perusasentoa, mutta sitä ei olla treenattu noin pitkältä matkalta. Palapelin palasia tässä vasta askarrellaan, palat nimeltä "lujaa luoksetuleminen" ja "kauniisti perusasentoon" eivät vielä ole yhteensopivat kotonakaan, joten tuskin kentälläkään.
*ke 2.10: Taimiston agitreenit: kääsnalla hyvä vauhti ja onnistuin muutamassa vauhtivalssissakin (tosin piti vaan luottaa, että koira menee merkatut esteet, kun ihan koko aikaa en nähnyt hurttaani) ja ilta oli aika hurjan huumorin sävyttämä. Esimerkiksi kun vuorossa oleva ohjaaja sanoi, ettei mitenkään voi nähdä koiraansa ja varmistua että se tekee tietyn hypyn jos ohjauskuviona on x eikä y, niin kouluttaja näytti kädellä katsomoon päin ja totesi, että "kyllä nää alkaa nauraa heti jos menee pieleen!" Samaten kun ulkopuolinen kouluttaja oli kysynyt yhdeltä ryhmäläiseltämme mielipidettä suorasta palautteesta, ryhmäläisemme oli tyynesti todennut, että hän on siihen tottunut kun ei meidän agiryhmältä muuta saa. Kivaa oli, paljon naurettiin!
Piirustukselle kävi vähän hassusti. Se oli kyllä mukana lenkeillä ja pääsi walesi-Papun kanssa rallattamaan, mutta mä ihan unohdin hakea sen treenin lopuksi radalle! Että jäi sitten agilityt tekemättä, mutta pääsihän se muuten juoksemaan ja sosiaalisia taitoja oppimaan. Vähän nolotti kyllä.
*pe 4.10: Vaihteeksi aarteenetsintää! Taimilta tämä homma sujuu kuin vanhalta tekijältä. Piirustus pysyy hienosti paikkamakuulla sillä aikaa kun mä piilotan namit, mutta itse etsimisessä se kaipaa vielä tukea. Etsii liiankin innokkaasti pari ensimmäistä eli viipottaa helposti vauhdilla ohi kun ei malta nenäänsä käyttää. Pari kolme löydettyään sille pitää kertoa jokaisen löydön jälkeen ja niiden välilläkin, että etsi etsi vaan, kyllä niitä täällä on. Ei etsi pitkäkestoisesti itsekseen, vaan tulee hakemaan multa sitä leikinlopettamisnamia, vaikka sitä ei saakaan kuin kutsusta ja menemällä takaisin maate lähtöpaikkaan. Mutta jos kuitenkin sais multa helpommalla kuin itse etsimällä, kun näyttää söpöltä, kallistaa päätä, inahtaa vähän tai tarjoaa vaikka tassua!
Harjoiteltiin myös lelusta ja namista luopumista eli aktiivinen haluaminen pitää vaihtaa katsekontaktiin ja sitten sen lelun tai namin saa. Sisällä perushäiriöissä (kääsna, kaksijalkaiset) katsekontakti on usein kaunis, pitkä ja tiivis! Mitä saikaan pentuseni palkaksi tästä kaikesta? Kynsienleikkuun!
*la 5.10: Valoisa lenkki, ihanaa! Vaikka kuinka yritän lähteä töistä aikaisemmin, niin ottaa silti aikansa ajella päiväkodin kautta ja vaihtaa ulkovaatteet. Turhan äkkiä tulee hämärä, vaikka talvesta tykkäänkin tosi paljon. Syksy ja kevät on ihan turhia välivuodenaikoja, ne vois kestää vaikka kaks viikkoa, sen verran jaksaisin. Taisi tykätä pentunenkin, kun juoksi sekopäisenä pitkin pöheikköjä. Taimi? Siinähän se kulkee, omia polkujaan mutta tyylillä, ei sentään tolleen riekkumalla rahvaanomaisesti.
Välipalan Piirustus sai
- istu-maahan-erottelulla (istumasta maahan sujuu pääsääntöisesti pelkällä käskyllä, maasta istumaan vaatii käsiliikkeen tai jopa kaksi, jos hätäilen tai on häiriötä tai tai tai)
- koskemalla kuonolla mun nyrkkiini sai luvan ottaa matolta namin.
 |
| Elämää rakennustelineiden keskellä. |
 |
| Hörökorvat. |
 |
| Raapustukselle tyypillinen lonkka länään-istuminen. |
 |
| Onneksi tämä eläin on mallia kääpiö, karvaa riittää isommallekin! |
*ti 8.10: Aamulenkillä koirat on samanvärisiä kuin luonto ympärillään, jos ne ei liiku, en tiedä missä ne ovat. Westie katosi aikanaan seisomalla auratun lumipenkan vieressä, ei juuri erottunut niistä lumipaakuista.
Jostain syystä Piirustus riekkui tokotreenin aluksi tavallista vähemmän ja muutenkin oli hillitympi. En usko tämän ihan heti toistuvan. Seuraamisessa keskittyy mun nyrkkiini, koska siellä on nami ja jos estän koskemasta mun käteen, seuraaminen menee loikkimiseksi eli maatavoittavuus on täysin väärä termi liikkeen kuvailemiseksi. Ohjelmassa oli seisomisen harjoitteleminen, mutta sitä me ei olla Piirun kanssa harjoiteltu vielä yhtään, joten jätettiin väliin. Tehtiin sit omia juttuja häiriön alla:
- paikallamakuuta (osaa se, kunhan olen riittävän lähellä ja saa katseesta tukea)
- perusasentoon tulemista edestä lyhyeltä matkalta ja perusasennossa pysymistä (perusasennossa ei pentunen millään malttais vaan istua ja odottaa, liekö tottunut, että perusasennon jälkeen pitäis päästä tekemään jotain liikettä)
- otin ekat eteentulot häiriön alla siten, että molemmat kädet oli kyllä näyttämässä oikeaa paikkaa, mutta mun varpaat oli suorassa eikä v-asennossa (muuten hyvä, mutta tahtoo edelleen pistää vasemman tassunsa mun oikean kengän kärjelle).
*ke 9.10: Taimilaisen agitreeni: meni hyvällä vauhdilla kunhan muistin pitää ohjaavan käden alhaalla, putki-kontakti-erottelu on tolla elukalla toimiva, jostain syystä antoi suullista palautetta ihan jokaisessa takaakierrossa! Olisko tuo halunnut hypätä ne suoraan ja sitten mä menin aina kieltämään ja käskin kiertämään? Hauska!
Nyt muistin Piirunkin ja se pääsi tekemään putki-hyppy-yhdistelmää apuohjaajan palkatessa. Hitsi vieköön kun pentusen ohjaaminen vaatii tuhottomasti tarkkuutta ohjauksessa, ainakin tämä tulee heti esteen ohi, jos ohjaus vähänkin ontuu.
 |
| Ottaa päähän, kun kiellettiin härdelli ja käskettiin antaa oravan olla. |
 |
| Keltaisessa metsässä ripaus harmaata. |
Oli kyllä kaunis kettu ja koskaan ennen en ole nähnyt noin läheltä, kasvonpiirteet ja kaikki! En ehtinyt kuin aloittaa Raapustuksen kutsumisen (Taimi luopui pupujahdista ihan itse), kun snautseri juoksi kieli pitkänä luokse. En tiedä tuliko kutsusta vai olisiko tullut muutenkin. Kehuin sitä ja koetin jatkaa matkaa, niin samaan kuusikkoon se pentunen taas pyrähti, tuli onneksi kutsumalla pois.
Tähän luontoretkeen kuului myös hanhia taivaan täydeltä, joutsenia pellolla ja oravainen puussa.
*la 12.10: Iltasella tokoiltiin Piirun kanssa takapihalla
- perusasentoja (hyvä vauhti, nopea istuminen, tosi tarkkaa mun käden liikeradalla että jääkö turhan taakse vai just hyvin, käsiliikkeestä pitäis päästä kohta eroon, hyvä katsekontakti, jostain syystä nostaa mieluusti toisen etutassun ilmaan eli en voi palkata vaikka muuten olis hyvä, tälle pitäis keksiä joku kikkakolmonen)
- tusinan verran matalia tokohyppyjä (namilätkä esteen taakse, perusasento+palkka, "valmis", "hyppää!", kehu, perusasento+palkka, "istu", uusi nami lätkälle, "valmis", jne)
- seuraamista (ekan kerran ihan ilman namia nyrkissä, meni huomattavasti paremmin kuin odotin, loikki tosi vähän, otti katsekontaktin, näytti iloiselta ja innokkaalta, ajoittain piti ottaa lähemmäksi eli tiivistää seuraamista, montaakaan metriä en uskaltanut edetä koiran ollessa oikealla paikalla vaan palkkasin tiheästi, tästä jutusta jäi tosi hyvä mieli!)
- 5 x liikkeestä maahanmeno (seuraaminen saa olla sinnepäin, työn alle käsimerkin häivyttäminen tai ensin pitäis varmaan päästä vartaloavusta eroon, seuraa liiaksi nakkia kädessä, putoaa hyvin maahan ja pysyy hyvin paikallaan ja ottaa kontaktia)
- lopuksi heittelin tennispalloa ja teetin heittojen välissä jonkun pienen jutun (istu, eteen, katsekontakti pallokäden heiluessa).
*su 13.10: Käytiin kolmeen tyttöön naapurissa pissattamassa koiria. Menomatkalla oli hihnassa kääsna ja snautseri, sitten aidatulle takapihalle omat ja westie ja irlanninterrieri, kävelylle kahden westien kanssa (joista toinen oli viimeisillään ja tynnyrin maavara oli olematon), paluumatkalla hihnassa oli yks takapihalla jäykistellyt kääsna ja pikkuisen läähättävä snautseri.
*ti 15.10: Käytiin 4veen muskarin aikana juna-asemalla tunnelissa laitureiden alla. Ihmisiä, matkalaukkuja, kuulutuksia, tärinää junien tullessa ja mennessä - ei ollut helppoa olla Piiru! Kaikki oli uutta ja jännittävää, välillä olisi halunnut mennä nuuhkimaan ohikulkijoita, välillä niille piti murista ja välillä yläpuolelta tulevat äänet olivat jopa pelottavia. Otti silti katsekontaktia, tosin niin lyhyesti etten ehtinyt kuin avata suuni kehuakseni, mutta malttoi ajoittain seistä paikallaan ja namitkin kelpasivat. Hihnassa kulkeminen oli sitä luokkaa, että hävetti paljon, ihan kuin ei oltais koskaan ennen nähty ihmisiä. Tuonne pitää selvästi mennä uudestaan!
*pe 18:10: Kai se sisäsiisteyden opettelukin treenistä käy? Tänään oli eka vuorokausi, kun Raapustus ei pissannut sisään! Ulos tehtiin aamupissa, aamupalanjälkeispissa, työpäivänpäättymispissa, iltalenkkipissat ja iltaruoanjälkeispissa. Eikä kuraritilälle yhtään, jei!
 |
| Kun silmä välttää, lipaisen likaisia astioita! |
Olin koko lauman kanssa (pojat, kääsna, snautseri, westie) ulkoilemassa jääkarhukalliolla (esikoisen nimeämä paikka), kun Piirustus otti ritolat. Hetkeä aikaisemmin kaikki olivat koolla ja seuraavassa hetkessä Raapustusta ei näkynyt missään. Aikani sain huudella hämärtyvään iltaan, kunnes koiruus tuli. Luokse tuo tulee aina lujaa ja ihan ilman katumusta, mutta missä lie ehtinyt käydä.
 |
| Jääkarhukalliolla. |
 |
| Reipas ja suloinen Tilly! |
 |
| Jos maastoudun, mua ei huomata! |
Järkkyä! Kyllähän mä tiesin, että niukasti ollaan lokakuussa treenailtu, mutta että näin vähän. Pakko skarpata, vaikka miehen työkalenterissa onkin piiitkiä viivoja eli paljon reipasta leirielämää sille ja 24/7 yh-elämää mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti