*la 2.11: Meillä on naapurustossa maakaasuasema (löytyy myös kanala ja päiväkoti ja siinä ne meidän kylän palvelut sitten olikin). Asema on korkealla verkkoaidalla rajattu ja kameroin valvottu. Iltahämärässä aidan viertä on kiva kulkea, kun isot valot valaisevat jonkun matkaa metsänkin puolelle. Kuului tömps ja räminää ja kappas vaan, siellä se innokas pentunen juoksi aidan toisella puolella! Koiruus oli mun takana ylittäessään ojan ja alittaessaan aidan enkä nähnyt mistä kohtaa rajaloikkaus tapahtui. En osannut muuta tehdä kuin kutsua koiraa, joka selvästi jäljesti. Lyhyt aika tuntui pitkältä ja ehdin jo miettiä miltä tuntuu mennä pääportin eteen heiluttamaan kameroille ja sitten ruveta selittämään, että mun koirani on siellä teillä jossain. Tunsin syvää helpotusta, kun hurtta tuli ihan nätisti mua kohti ja löysi oma-aloitteisesti takaisin aidan ali.
 |
| Räjähtänyt kääsna, suloinen westie ja noh, jättiläissnautseri. |
- perusasentoja ja perusasennossa olemisen keston kasvattamista sekä lyhyitä askeleen tai kahden etenemiä pyrkien pysymään kontaktissa
- matalan tokohypyn ylittämistä namilätkälle ja takaisin (lähtö- ja paluuasento vapaat kun pari viime kertaa on ollut lähtö- ja paluu perusasentoon), namilätkä on ollut vinossa esteeseen nähden, menot oli hyviä mutta paluu tuotti vaikeuksia, suunnilleen puolet hyppäsi takaisin ja toisen puolet juoksi suoraan mun luo
*ti 5.11: Piirustuksen menoa metsässä on sekä ihanaa että kamalaa katsella. Elämisen onni ja energia pursuavat tuosta eläimestä ja hippusia tarttuu minuunkin, mutta samalla pelkään jatkuvasti, että päädyn kantamaan koirani kotiin, koska sillä on (vähintään) jalka poikki. Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tullaan! Loikat vaikkapa kaatuneiden puiden yli ovat sinänsä ilmavia ja lennokkaita, mutta ne murheenkryynitakajalat melko suorat eli tekniikka on jäykkä. Kukku!
Pihalla lenkin jälkeen perusasentoja, käskysanalla ja käsiliikettä häivyttäen. Muuten jees, mutta käsi pitää viedä tarpeeksi pitkälle eteen tai koiruus istahtaa taakse.
*la 9.11: Poikien uimakoulun aikaan oltiin Piirun kanssa lähiökävelyllä. Sorsia ei pentunen edes huomannut, kun tajusivat olla hiljaa ja paikallaan. Sen sijaan tuo liikkeeseen mukaan lähteminen on tosi vahvaa edelleen, tuli mieleen, että olisikohan toi hyvä canicrossissa, kun innostuu jos joku menee ohi ja lujempaa? Kukahan sen kanssa jaksaisi juosta?
 |
| Sotakoirina risulinnalla. |
*ti 12.11: Iltaulkoilua jääkarhukalliolla eli käytännössä maakaasuaseman takana. Kävi niin, että esikoiseni näköisen jääkarhun kanssa kalastettiin ja saatiin saaliiksi kuopukseni näköinen haikala, jonka laitoimme jääkarhun kanssa uuniin (päälle suolaa, pippuria ja sillimaustetta), jotta saisimme syödäksemme jouluhaikalaa. Haikala karkasi kesken paistamisen ja loikkasi takaisin Jäämereen. Kun tarkoitukseni oli pistää hurtat kiinni metsän reunassa, ei hihnoja ollut yhtään missään. Pimeässä metsässä olisi ollut turhaa etsiä mustia nahkahihnoja, joten nameja käteen ja menoksi. Taimisto osaa kyllä kulkea reuna-käskyllä, mutta Piirustus aiheutti sydämentykytyksiä! Paljon nameja ja jatkuvaa kontaktinylläpitoa se vaati, että selvittiin kotiin. Kyllä kiukutti, maailman parhaat kotimaiset pitkät kevyet nahkahihnat jätin metsään!
*ke 13.11: Pojat päiväkotiin ja äkkiä kotiin, koirat varahihnoilla mukaan ja eiliseen metsään etsimään aarretta. Onneksi oltiin suht pienellä alueella ulkoiltu ja tiesin alueen, jolta etsiä. Silti kävi tuuri! Olin jo kertaalleen kulkenut alueen läpi ja ajattelin, että pakko varmaan palata takaisin metsänreunaan ja "haravoida" uudestaan sama alue. Jostain syystä kurkkasin siitä kohtaa kalliota alas, jossa oltiin kalastettu. Olin kurkannut jo aiemmin, mutta nyt kurkkasin pitemmälle, hyvä etten pudonnut. Siellä ne hihnat odottivat pelastajaansa, Jäämeren pohjassa! Iso oli iloni, kun aarre löytyi ja sain laittaa hurttani kiinni vanhoihin tuttuihin hihnoihin (tilaustavaraa Hollolan Nahkapajalta)! Töistä kyllä myöhästyin, liukuma loppuu 9:30 ja mä leimasin 9:34. Onneksi on ymmärtäväinen esimies!
 |
| Kurapartainen käpylehmä. |
*pe 15.11: Ilotreenit! Omalla takapihallakin voi olla kivaa, tehtiin Piirun kanssa
- seuraamista (annan vihjeen halutusta toiminnasta, kun on itse hakeutunut oikeaan paikkaan ja pysynyt siinä jonkin matkaa sanon "jes" merkatakseni oikean kohdan ja oikean toiminnan ja annan namin, imuttaminen on oikeastaan loppunut suorilla, kulmissa sitä tarvitaan)
- maahanmenoja (minä seison paikallani, pelkällä käskysanalla maahan, heitän namin saadakseni koiran liikkeelle ja nousemaan, jos Piiru on omasta mielestään liian kaukana ei mene maahan vaan kiirehtii lähemmäs ja putoaa sitten, tarpeeksi lähellä putoaa muuten hyvin eli nopeasti ja hissitekniikalla, mutta kääntää aina kuononsa mun suuntaan).
Jostain syystä haluaisin opettaa Raapustukselle ryömimisen, mutta siihen taidan ensin pyytää osteopaatilta luvan. Ei mulla mitään hajua ole siitä, että voiko ryömimisestä olla noin kierolle takapäälle haittaa tahi hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti