Doboilua

Käytiin kääsnan kanssa maanantaina ärsyttämässä (syviä) lihaksiamme tasapainon lisäksi tai siitä johtuen, tiedä häntä. Ryhmä on kiva, ohjaaja on kiva, koiruus on innokas, joten mikäs on doboillessa! Vihdoin löysin syyn hommata liikuntaseteleitä, minä kun en ryhmäliikunnasta yleensä välitä. Mutta tässä lajissa ei irvistellä, ei arvostella eikä treenata veren maku suussa eikä vaatetuksellakaan ole väliä. Viimeksi sattui jälkikäteen takalistoon, nyt tuntuu sekä takalistossa että etureisissä.

Alkulämmittelyn ja avausten jälkeen piti saada koira peruuttamaan ja mielellään suoraan. Treenialueena oli matto, lähtöpaikkana maton toisen pään keskiosa ja jokainen peruutus päättyi maton toisen pään keskiosan sijaan vasempaan kulmaan. Peruuttamalla piti saada koiran takajalat lörpän päälle. Vaikeuksia riitti: koiruus ei peruuttanut ilman että työnsin sitä kädellä, josta se yritti saada nakkia. Koiruus ei peruuttanut suoraan, joten piti toisella kädellä vahvasti ohjata. Koiruus otti niin matalia askelia peruuttaessaan, että tassut eivät nousseet vahingossa lörpän päälle kertaakaan. Kaksi kertaa toinen takajalka osui astumaan lörpän päälle - tosin vain siksi, että koira väisti toisella tassulla sivuun muttei onnistunut väistämään enää toisella. Mut hei, pääsin palkkaamaan!

Puolipallojen päälle nostin koiran takajalat ja siinä sitten seisotin hurttaa. Jännä juttu, että koira varaa painonsa koko seisottamisen ajan sen takajalan päälle, jonka ohjaaja on ensin nostanut puolipallon päälle. (Sama pätee tietysti myös etutassuihin.) Näennäisesti seisoo ihan nätisti, mutta tarkemmin katsoessa paino ei ole jakautunut tasan. Ehkä osaava kokenut koira tasapainottaa seisontansa pitkään seistessään? Noh, näin alkutaipaleella asian voi hoitaa siten, että vaihtaa aloitustassua joka seisontaan.

Peruuttaminen oli teemana myös pallon kanssa. Etutassut pallon päälle ja ei kun peruuttamaan. Tässä päästiin lähemmäs suoraan peruuttamista, mutta hurtta alkoi käydä niin kovilla kierroksilla, että keskittymiskyky herpaantui. Etutassut kyllä pysyivät pallolla, mutta tyyli oli kaukana keskittyneestä, tasapainoisesta ja turvallisesta suorituksesta. Lopuksi piti saada hurtta kokonaan pallon päälle ja mielellään seisomaan, viitisentoista sekuntia kerrallaan. Vaikka näin:

*tässä pitäisi olla kuva,

jonka ohjaaja Niina otti,

jostain syystä se kuva ei vaan mitenkään

siirry puhelimesta mihinkään*

Treenin päätteeksi tilasin itselleni oman lörpän kotitreeniä varten. Tavoitteena opettaa molemmille koirille parempi takapään tuntemus ja että jossain vaiheessa osaisivat peruuttamalla itse löytää lörpän ja asettaa takajalkansa sen päälle. Kaikkeen sitä hurahtaakin!